Kuka teillä päättää lapsiluvun?

Jos se ei onnistu, niin sitten toimitaan vähemmän lapsia haluavan tahdon mukaan.

lapsia sitten 3

Minä viimme kädessä synnyttäjänä päätin asian.

Minä olen sitä mieltä, että se päättää(jos ei pystytä keskustelemaan) joka haluaa enemmän lapsia. On väärin vaatia toiselta luopumista syntymättömistä lapsista. Jos toinen ei halua lisää niin aina voi lähteä suhteesta. Naisilla on tietty ikä kun saa lapsia ja lapset on tehtävä silloin jos siltä tuntuu. Mies voi muuttaa nuoremman naisen kanssa mieltä lapsiluvustaan.

Meillä mies olisi halunnut ehkä vielä yhden lapsen, mutta minulle riitti nämä neljä. Mies voi halutessaan tehdä sen yhden vielä myöhemminkin jos tahtoa löytyy

Käytännössä se on mies, joka sen päätti - hän ei halua enempää kuin kaksi, eikä minulta kysytä ollenkaan. Tiedän, etten voi häntä pakottaa tekemään lapsia vastoin tahtoaan, mutta sillekään en voi mitään, että koen miehen ihan yhtä lailla tekevän väärin mua kohtaan, kun ei suostu asiasta edes puhumaan eikä perustelemaan mitenkään sitä, miksei halua enempää. Seksiähän tuo on kuitenkin jatkuvasti vonkaamassa, joten tulee sitäkin mietittyä, että jos minä puolestani kieltäytyisin käyttämästä ehkäisyä (niin, senkin joudun hoitamaan, vaikken sitä halua).



Sekä tästä lapsimäärästä että ehkäisystä on vähän väliä kiistaa, eikä se etene mihinkään suuntaan. En tiedä, päästäänkö tästä joskus yli tai ympäri, mutta itsellä alkaa usko mennä siihen, ja ero on mielessä useinkin. Toisaalta eroaminen tämmöisen asian vuoksi tuntuu vielä typerältä ajatukselta, koska onhan meillä kuitenkin jo kaksi tervettä lasta.

Ollaan uusperhe, minä toin perheeseen yhden lapsen, mies oli tavatessamme kahden lapsen lähihuoltaja, lisäksi hänellä on yksi eri äidin mukanaan viemä lapsi. Yksi yhteinen lapsi oli meille sopivasti, tämä yhteinen on nyt koululainen, mun teini asuu meidän kanssa, miehen omat aikuiset lapset ovat omillaan, ja mä oon 40+ ja mies 50+, joten lapsiluku on ehdottomasti täynnä.

pakottaa/painostaa tekemään lapsia, joten se päättää, joka haluaa vähemmän lapsia. "Vahinkolapsesta" pitää kuitenkin kummankin vanhemman kantaa vastuunsa, eikä lasta voi jättää vain toisen hoidettavaksi (yleensä käytännössä äidin). Meillä onneksi kumpikin on samoilla linjoilla ja lapsiluku on hyvin todennäköisesti täynnä eli kaksi lasta.

on väärin, että toinen voi yksin määrätä lapsiluvun. On erittäin itsekästä kieltää lasta haluavalta lapsi. Mielestäni se on henkistäväkivaltaa. Toki ymmärrän jos takana on sairautta; avuttomuutta,pahoja taloudellisia ongelmia. (Normi perhe tilanteen kyseenollessa.)

Mielestäni naisella on suurempi oikeus vaikuttaa lapsilukuun, koska naiset ovat raskaan, synnyttävät,usein hoitavat enemmän, ovat töistä pois(ura kärsii, suuremmat taloudelliset uhraukset) ja ennen kaikkea nainen ei voi vaihdevuosien jälkeen enää saada lapsia.

Pois miehen vallan alta lapsilukukysymyksessä. Tasa arvoa parisuhteeseen

Eli se päätti kumpi halusi vähemmän. Mies ei halunnut enempää ja mun oli todella vaikea päästä yli vauvakuumeesta kolmannen suhteen. Noin 4 vuoden kuluttua helpotti. Silloin oli pikkulapsivaihe ohi ja vähän uusi vaihe perheessä.



Nyt olen tottunut ajatukseen ja hyvä on näinkin. Meillä on kaks tervettä ihanaa lasta, jotka on pienellä ikäerolla ja läheisiä toisilleen. Olen saanut olla tosi paljon heidän kanssaan ja ajatellut että vaikka ei tullut kolmatta niin olenpahan ottanut kaiken irti äitiydestä näiden kahden kanssa.



Kannattaisi puhua ennen naimisiinmenoa, me ei puhuttu, oli vaan jotenkin itsestäänselvää että lapsia halutaan ja enemmän kuin yksi, mutta tarkasti ei sovittu lukumäärää. Jälkeen päin tuntuu hassulta että noin tärkeästä asiasta ei sovittu etukäteen. Puhukaa ihmiset!!!

että yhdessä päätetään. Mulle on itsestäänselvyys, että yhdessä päätetään. Tietysti ollaan kyllä jo alun perin menty yhteen sellaisen puoliskon kanssa, jolla lapsitoiveet liikkuu jossain samassa maastossa kuin omat.

nainen haluaa kolme ja mies yhden? sehän on vain diktaattorimaista vähemmän haluavan vallan käyttöä.

Olemme pystyneet puhumaan asiat keskenämme selväksi monesta muustakin suuresta asiasta elämässä, niin eipä tämä ole ollut vaikeaa. Kolme lasta on ja pääluku on täynnä.



Jotenkin vieras ajatus on kuitenkin, että lapsien määrän tai vaikka synnytysten ajankohdan voisi suunnitella tarkkaan. Life's what happens while you're busy making plans.

sovitaan etukäteen ja puhutaan kaikki mahdollinen läpi ennen naimisiinmenoa - ihanko tosi jotkut naiset tenttaavat mahdollisia tulevia aviomiehiä joku lista kädessä kaikesta mahdollisesta? Mistä sitä voi itsekään edes tietää, montako lasta oikeasti tulee haluamaan, joten voiko olettaa puolisoltakaan, että hän tietäisi sitä sen paremmin? Okei, voihan sitä kuvitella ennen lasten syntymää, että haluaa ainakin seitsemäntoista, mutta voi käydä niinkin, että kun on 6 kuukautta valvonut koliikkia karjuvan esikoisensa kanssa, tajuaa yhtäkkiä, ettei todellakaan halua enää yhtään lasta enää koskaan. Näin kävi eräälle ystävälleni, joka mainosti jo teini-ikäisenä perustavansa suurperheen, meni naimisiin miehen kanssa, joka myös halusi suurperheen. Nyt tämä esikoinen on 8-vuotias, ja heillä tapellaan lapsien lukumäärästä. Ystäväni ei todellakaan ole suostunut tekemään enää yhtään lasta, mies taas on jo vuosia yrittänyt painostaa häntä "vielä yhteen".



Minä taas olin visusti päättänyt, etten tee koskaan yhtään lasta. Minun mielestäni maailma yksinkertaisesti oli niin paha paikka, ettei yhtään viatonta lasta pitäisi tänne pakottaa syntymään. Myös mieheni oli sitä mieltä, ettei hän nyt niin välitä, saako lapsia vai ei. Yhtäkkiä olinkin raskaana, vahingossa, ja mieheni innostui asiasta. Esikoisen syntymän jälkeen tajusin, että kyllähän minä haluankin lapsia, paljon, ja nyt miehen kanssa mietitään koko ajan sitä, että mikähän se mahtaisi olla se meille sopiva lapsiluku. En tiedä, joten meillä kai tulevat myös luonto ja ikä päättämään tämän asian.

Koska lapsia kuuluu tehdä vain, jos molemmat vanhemmat tahtovat, niin silloinhan se on selkeästi niin, että se kumpi vähemmän lapsia tahtoo, tekee päätöksen ;)



Meillä lopullisen päätöksen teki mies, joka päätti, että kaksi riittää. Itse olisin vielä halunnut lisää, mutta toisaalta näen kyllä tässäkin lapsiluvussa paljon hyvää :)

jos lisää vauvoja tulis, eli mä päätän, ettei niitä enää tule. Mies on vauvakuumeessa mutta olkoot. Ei mulla vauvoja vastaan mitään ole, mutta raskaanaoleminen on liian raskasta mulle... kolme kertaa sitä helvettiä riittää kiitosta vaan.

..kumpi näistä vauvoista huolehtii, eli minä (äiti).

Kaksi on ja kolmatta ei tule. Mies haluaa, mutta kun ei hoida, huolehdi, eikä osallistu, niin siinähän haluaa. En jaksaisi enää kolmatta, kun käytännössä olen yksinhuoltaja enimmän osan aikaa.

Jokainen lapsi on harkittu, ja mietitty että vieläkö meille yksi mahtuisi. Rakastetaan lapsia, ja niitä onkin jo 6. Silloin ensimmäistä kertaa "päätettiin" että nyt otetaan ehkäisy, että nyt ei enempää. Mutta niin vain alkoi mieleen hiipimään ajatus vielä yhdestä, ja yhteisten pitkien keskustelujen jälkeen päätimme vielä yhden hankkia. Nyt on seitsemäs tulossa. Ei olla vieläkään lyöty lukkoon että onko tämä se viimeinen. Kai sekin aika tulee joskus! En usko että että enemmän hankitaan.

Ei ainakaan lähivuosina.

on väärin, että toinen voi yksin määrätä lapsiluvun. On erittäin itsekästä kieltää lasta haluavalta lapsi. Mielestäni se on henkistäväkivaltaa. Toki ymmärrän jos takana on sairautta; avuttomuutta,pahoja taloudellisia ongelmia. (Normi perhe tilanteen kyseenollessa.) Mielestäni naisella on suurempi oikeus vaikuttaa lapsilukuun, koska naiset ovat raskaan, synnyttävät,usein hoitavat enemmän, ovat töistä pois(ura kärsii, suuremmat taloudelliset uhraukset) ja ennen kaikkea nainen ei voi vaihdevuosien jälkeen enää saada lapsia. Pois miehen vallan alta lapsilukukysymyksessä. Tasa arvoa parisuhteeseen

ja mielestäni minulla on jo siihen oikeus. Eli lapsia 4 ja mies haluaisi vielä viidennen, mutta minä en enää halua, enkä jaksa, enkä ole mielestäni kohtuuton. Nytkin minä kuitenkin suurelta osin hoidan kodin ja lapset, vaikka molemmat töissä käydäänkin ja ikääkin on jo 40. Ei mielestäni voi suoraan sanoa, että päätös pitää olla yhteinen. En usko kuitenkaan, että miehelleni tämä on kynnyskysymys, koska olemme onnellisia näinkin.

Joskus luultiin, että asia on jossain määrin meidän käsissä. Nyt on tullut hyvin selväksi, että me emme asiaa päätä. Emme voi päättää tulenko raskaaksi, emme sitä jatkuuko raskaus ja ennen kaikkea emme sitä, syntyykö lapsi elävänä. Vaan lapsihan se on kuollutkin lapsi. Muut tuskin muistavat häntä lapsilukuumme laskea.

meillä päätettiin yhdessä että nyt on lapsiluku täynnä. 3 poikaa on tullut maailmaan. Lapsiluku piti jäädä kahteen mutta kolmas päätti tulla maailmaan niin annettiin tulla. Kaikki syntyneet keisarileikkauksella joten päätettiin että minun terveyden takia nyt tehdään lopullinen stoppi. ja hyvä näin, emme halua suurperhettä.

päättävät viime kädessä asia tai se, että kuinka sattumusten summa jatkuu.