Nautitko raskausajasta vai oliko se enemmänkin painajaista??

Olin elämäni kunnossa lähes koko ajan! Hienointa oli se, että siitepölyallergiaoireita ei ollut ollenkaan ja sain nauttia koko kesästä ilman aivastelua, tukkoista nenää ja kutisevia silmiä. Normaalisti tarvitsen jopa astmalääkkeitä... Vatsan kasvua oli ihana seurata, ja se pyöristyikin kauniisti. Loppuun saakka sain nukuttua hyvin, sekä touhuttua normaalit koti- ym. askareet.



Alussa oli kyllä etova & todella väsynyt olo, ja loppuvaiheessa taas iskiaskivut iskivät välillä todella lujaa, ja jonkun aikaa kärsin myös peräpukamista ja pienestä turvotuksesta. Mutta silti, en voi valittaa! Jäi tosi hyvä mieli, ja odottelen jo kuumeisesti seuraavaa... :)



Näätä77 & poitsu 7vkoa 2pvää

En voi sanoa nauttineeni. Koko 9kk oli fyysisten vaivojen sävyttämä. Oksensin viikkotolkulla iltakaudet, liitoskipujen takia olin yhden kuukauden pahasti liikuntarajoitteinen, issiaksen takia lopulta sairaslomalla kun jalka ei ottanut enää päälle, närästykseen mätin kouratolkulla lääkkeitä, ummetus... Ja kaikenlainen väsymys siihen päälle, sekä fyysinen että henkinen. Mua myös ärsytti erityiskohtelu mahan takia. Ottaisin kernaasti pikkukakkosen ilman raskautta, se ei vain sovi kaikille.

Mulla ekaraskaus oli aikamoinen ylläri ensinnäkin joten se alku meni vähän " järkytyksen" sekaisissa tunnelmissa..Järkytys ainoastaan siksi että olin aika nuori ja mieheni kanssa emme olleet edes seurustelleet kauaa. Mutta pahoinvointeja ei paljoa ollut. Oikeestaan aika helppo raskausaika kun töissäkään en sillon ollut joten koulua kävin miten kävin ja köllöttelin kotosalla:)

Nyt tää toinen raskaus oli kyl ihan eri juttu. Työni on ensinnäkin kolmivuorotyötä joten yövuorot oli kyl aika kamalia. Monesti tuli siellä oksenneltua yön tunteina:) Sitten mulla alko tulemaan migreenikohtauksia raskauden aikana ja pahimmat kohtaukset oli kyl kauheita. Sit loppuaika kesän kuumuudessa niin kyl välillä tuntu et olenkohan ihan terve ku tällaseen taas aloin:)

Mutta nyt taas tytön ollessa 5 kk sitä jo haikailee sitä ihanaa vatsaa ja kolmatta vauvaa. Mutta en kyl tosissaan aio enää kolmatta..korkeintaan se iltatähti sitten joskus:)

Voi miten hersyttää hymyn huulille ajatella raskausaikaa!



Nautin suunnattomasti alkuun siitä tiedosta, että sisälläni kasvaa joku. Ja että me tiedämme sen, ei kukaan muu. En voinut pahoin, ei huimannut, vain väsytti. Koska tein kotoa käsin töitä, nukuin aivan silloin kun halusin ja tein töitä sitten kun ehdin. Sopi minulle.



Kaikenkaikkiaan raskausaika oli seesteinen, onnellinen ja iloinen aika elämässäni. Olin odottanut sitä NIIIIIIIIN pitkään ja hartaasti, että nautin jokaisesta päivästä. Hellin masuani, juttelin vauvalle ja muistutin itselleni päivittäin, että tätä minä olen halunnut, nauti nyt!



Koska en ilmeisesti koskaan enää tule olemaan raskaana, otin ekasta raskaudestani kaiken irti. Vaikka loppuajasta selkä vähän vihoitteli ja liitoskipuja sekä nivusiin kohdistunutta särkyä oli ajoittain, en päivääkään vaihtaisi pois.



Pojastaan ikionnellinen jepuli + santtu-riiviö 1v2vk

Minulta katosi kaikki vanhatkin vaivat! Ennen rakautta pelkäsin että kärsisin migreenistä (minulla on " hormooni-migreeni), selkävaivoista (selkäni leikattiin 5 kk ennen raskutumista) ja ties mistä! Päätä ei tainnut särkeä kuin pari kertaa, selkä ei oireillut laisinkaan(!), ei närästänyt, ei ollut suonenvetoja, ei liitoskipuja (miltä ne tuntuu...), ei siis mitään! Viimeiseen asti vedin n.12 h yöunia, yhdellä vessakäynnillä. Viimeisilläni taapersin päivän helteessä asuntomessuilla, telttailin, olin mustikoilla...

Ainut minkä allekirjoitan yleisitä raskausoireista on väsymys.

Toivottavasti seuraavat raskaudet sujuvat yhtä kivuttomasti ja helposti!

Tuntui raskaana ollessa niin hullulta, kun ihmiset kertoivat mun elävän elämäni parasta aikaa... no, vauva sylissä on ollut paljon mukavampaa! Oksensin koko raskausajan muutamaa viikkoa lukuun ottamatta... jollen oksentanut, olo oli kuin krapulassa... missään en voinut käydä, kun tuli sitten huolo olo ja väsymys eikä esim. keskustassa oksentaminen roskikseen ollut kovin mieltä ylentävää... Hui, vieläkin voin huonosti kun näen raskaana olevia! Kurkkua kuristaa oikein... ja urheilla ei voinut huonon olon takia joten olin oikeestaan kotona muut ajat kun en ollut töissä. Onneksi kaverit ja mies ymmärsivät etten ihan täysin eristynyt maailmasta... muitakin " pikkuvaivoja" oli kuten väsymystä, selkäkipua, yms. mutta ne olivat pientä tuon kuvotuksen rinnalla! Toivon todella jos vielä raskaudun, ettei seuraava raskaus olisi ihan tuollaista... aika ei oo raskausaikaa kullannut vaikka lapseni onkin ihanin asia, mitä on tapahtunut!

Mulla meni alku n. 4kk välillä oksennellen ja aamusta iltaa oli pahaolo.Siitä päästyäni olo oli kuin duracel-pupulla jos näin voi sanoa,mutta energiaa mulla riitti.Loppuraskaus menikin päivät torkkuen ja yöt valvoen kärsin aika pahoista selkä ja lonkka kivuista.Noista huonoista puolista huolimatta kaipaan raskaus-aikaa on se 40 vko kuitenkin lyhyt aika..



johannu ja aada n. 3kk

Pohjatonta väsymystä, keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen pelkoa, ennenaikaisia supistuksia, kohdunkaulan pehmenemistä ja avautumista, pitkä sairasloma, lepoa, keuhkokuume, astaman puhkeaminen, kohonneet verenpaineet loppuraskaudesta, loppuraskauden nopea painon ja sf-mitan nousu (liikaa lapsivettä?), kalvokiinnitteinen napanuora. Palkinnoksi sain onneksi terveen poikalapsen, eikä tarvitse ottaa enää ikinä uusiksi.

Koko raskauden ajan oli sellainen perusvarma, lämmin olo.



Hiukset eivät rasvoittuneet, lisääntynyt pigmentti näytti hyvältä kevätrusketukselta, närästys loppui (lopetin hiilihappojuomat) ja mieli oli iloinen.



Raskausaikana mieliteot muuttuivat yllättäen todella terveellisiksi. (Ruisleipää, tomaattia, lihaa, mitä tahansa tuoretta hedelmää/vihannesta...)



Tympeä maku oli joissain vaiheissa suussa, lieviä liitoskipuja oli pari viikkoa ja ihan lopussa maha oli vähän tiellä ja lievää turvotusta, hiivaakin hoidin jossain vaiheessa lopussa.



Synnytys oli aivan ihana ja ihmeellinen kokemus (olin varautunut ainakin vähän hankalaan).



Ja pikkuinen on ihana, selkeä tyyppi ja (ainakin tähän asti) täysin terve tapaus. Ei ole ikinä tarvinnut ihmetellä että mitä sille tarvitsisi tehdä tai miten hoitaa. Ei ole vauvan itkua meillä kuunneltu.



Kyllä onni meitä kohtasi kun tuon lapsen saimme.



Jo nyt surettaa, että toinen lapsi jonka toivottavasti saamme on viimeinen. Saas nähdä millainen raskaus tulee...

Tulehduksia, supistuksia, vatsakipuja, lepohoitoa sairaalassa 2 vko ja 7 vkoa kotona. Odotusaika oli todella pelottavaa aikaa. Jatkuva pelko lapsen vammautumisesta ja ennenaikaisesta synnytyksestä oli aivan kamalaa. Olin sairaslomalla viikosta 20 lähtien.



Onneksi saimme terveen ja iki-ihanan pojan, jota katselen haltioituneena joka ikinen päivä. Odotusaika oli kuitenkin sen verran hirveä, että meidän perheen lapsiluku jää tähän.



elinak77 ja poika 2kk 3 pvää

Eka raskaus oli ihanaa aikaa, kun kaikki oliuutta ja jännittävää. Nautin suunnattomasti kun sain rauhassa makoilla sohvalla masua silitellen ja valmistautua tulevaan..Toinen oli kamala raskaus fyysisesti.Supistelua ja liitoskipuja...Silloin ajattelin etten enää halua olla raskaana!!

Kolmas kerta kuitenkin tuli ja se oli toisen raskauden kaltainen ilman liitoskipuja. supistelua ja verenvuotoa jne...Kamalan raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Ja synnytys oli mielestäni kaikkein pahin kolmesta!

Itse vauvaa olen odottanut ilolla ja suurella rakkaudella, mutta fyysisesti raskaus ei ole mun juttuni. Ja en aijo enää hankkia lapsia lisää. Lääkäri sanoikin että todennäköisesti raskaudet vaan käy hankalammiksi mitä enempi niitä mun vartalo kantaa, joten ei kiitos enää:) Nyt on ihanaa kun ei satu ja kolota jokapaikkaan, vaatteet mahtuu päälle ja mahakin on huomattavasti pienempi, vaikkei timmi olekaan:)



äitykkä ja lapsukaiset 3/00, 5/01 ja 11/05