Lue keskustelun säännöt.
En jaksa lapsiani, haluaisin olla lapseton
16.03.2010 |
En ole masentunut enää edes. Lääkitys on. Käyn psykoterapiassa. En ole sairas. En vaan jaksa lapsiperheen elämää, enkä kykene hoitamaan lapsiani. En nauti heistä, en jaksa iloita heistä, enkä jaksa antaa positiivista palautetta heidän tekemisistään. Huudan, karjun ja tunnen syyllisyyttä, että pilaan heidän elämänsä. En jaksa hoitaa heitä, tehdä mitään heidän kanssaan, tai ei heidän kanssaan voi edes tehdä mitään kuten harrastaa laskettelua, tai matkustelua kuten ilman lapsia. Hyvä jos opiskella pystyy ja tekemään töitä, ja senkin hampaat irvessä juoksujalkaa kodin ja töiden väliä, kiire aina joka paikkaan eikä mitään ehdi kunnolla.
Suunnittelen vain karkaavani jonkin toisen miehen kanssa ja jättäväni lapset isänsä tykö. Ei minusta ole äidiksi.
En ole edes koskaan nauttinut lapsista, pitänyt erityisemmin, oikeasti olen inhonnut aina lapsia. Kuvittelin asioiden muuttuvan omien lasten syntyessä ja kasvaessa, mutta jo raskaudet ja synnytykset olivat vaikeita ja pilasivat kroppani sekä vauvat elämäni.
Nyt vanhempi menee kouluun syksyllä, ja toinen seuraa parin vuoden päästä perässä. En voi kuvitellakaan kestäväni tätä lapsiperheen arkea vielä 15 vuotta.
Voisinko vain karata ja jättää lapset? Miehestä ei ole avuksi, se nytkin on töissä jo 12 h ollut tänään, ja matkustaa muutenkin paljon työkseen. Ehkä ero ja vastuu lapsista lähihuoltajana, ellei peräti yksinhuoltajana, herättelisi miehen ottamaan vastuun isänä.
Koti kuin kaaos, tapetti just meni jätskiin tätä kirjoittaessa, ja sattui melkein vesivahinko. Ja paperikori myllätty pitkin lattiaa. Ja vasta tulin kotiin parisuhdelomalta, joka ei toiminut odotetusti, ja nyt vaan on kaikki matkalaukut pitkin lattiaa odottamassa että joku eli minä jaksaisi pestä pyykit ja laittaa ne tavarat pois.
Odotan vain, että pääsisin edes nukkumaan, jotta huomenna taas sama rumba alusta. Eikä toivoakaan paremmasta. Päivät ja elämä vaan kuluu sivusta ohi ja lujaa kun sinnittelen. Ja lapsista kasvaa ihan kieroon kasvaneita, kun en jaksa edes opettaa niitä hiihtämään, luistelemaan, tai uimaan, istutaan vaan kotona katsomassa tv:tä tai pelaamassa jotain pleikkapelejä tai jotain semmoista. Lastenhuoltokin voisi sanoa jotain tästä menosta jo, mutta mitä nekään voi tehdä kuin silittää päätä.
Kommentit (89)
Soita sossuun ja anna ne adoptioon.
Elä elämääsi vapaana ja vaarallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita sossuun ja anna ne adoptioon.
Elä elämääsi vapaana ja vaarallisena.
Jos on psykopaatti ja valmis hylkäämään lapsensa, niin tuo varmaan kävisikin. Harva kuitenkaan on.
Surullinen stoori ja muistuttaa myös siitä miksi velaus on monelle valinta. Moni tietää etukäteen ettei vanhemmuus ole heitä varten. Se on ihan ok myöntää. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex vaimo oli kuin aloittaja. Hän itse sanoi haluavansa lapsia, kysyin sen silloin aikanaan, että olethan varma halutessasi lapset? Hän vastasi kyllä, on varmaa, että hän haluaa lapset. No, ei hänestä ollut äidiksi. Hän vei lapsia paljon mummolle hoitoon tai sitten minä hoidin ja tosiaan hoidin paljon kotia, lapsia.
Isomman lapsen ollessa 9 vuotias, ex jätti meidät. Tai siis petti ensin kuukausia salaa, sitten kertoi, että hänellä on toinen mies ja hän jätti meidät. Nuorempi lapsista jäi mun luo, toinen halusi jäädä äidin ja mummon luo. Yhteishuoltajuus meillä on.
En olisi koskaan uskonut, että hän tekee meille niin, enkä sitä, että hän hajotti perheemme.
Ex on vieläkin yhdessä sen saman miehen kanssa, jonka kanssa petti minua. Sen ns uuden miehen lapset eivät juurikaan käy heillä, en tiedä eikö saa tulla vai eikö se mies halua heitä sinne tuoda.
Eksäsi ei vielä ymmärrä, mitä on tehnyt. Kyllä se hänelle sitten joskus selviää. Perheen rikkominen on kauhea asia, mutta kun siinä perhearjessa on, se voi tuntua niin tukahduttavalta ja ylivoimaiselta, että on valmis melkein mihin vain, että saa muutoksen aikaan. Olen pahoillani puolestasi. Olet ollut hyvä isä ja puoliso, kun olet huolehtinut lapsista ja kodista. Jonain päivänä eksäsi sen tajuaa ja se viiltää häntä syvästi, kun tajuaa mitä on menettänyt. Hän ei vain siinä tilanteessa osannut paremmin toimia, koska on heikko ja oman itsensä kanssa hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen stoori ja muistuttaa myös siitä miksi velaus on monelle valinta. Moni tietää etukäteen ettei vanhemmuus ole heitä varten. Se on ihan ok myöntää. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna.
Sitten kannattaa pidättäytyä myös seksistä. Seksi ilman riskiä lapsen saannista on hyödytöntä ja se on sama kuin käyttäisi huumeita. Pelkkää nautinnon tavoittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha aloitus joo mutta muille jotka kamppailee tällaisten asioiden kanssa kerron mielipiteeni ja oman ratkaisuni kohdallani.
Ensinnäkin tuollaiset a:n kaltaisten miehet pitäisi jättää välittömästi ja etsiä iloa elämään vaikka muista miehistä, hyvin valituista. Tuo miehet eivät selkeästi välitä AP:n hyvinvoinnista eikä edes. Ap:sta millään tavalla, heitä kiinnostaa ainoastaan se että AP hoitaa hommat ja itse voi chillata. Erossa mieheen samalla saa esim puolet viikosta aikaa täydelliseen yksinoloon joka tukee mielen hyvinvointia oleellisesti. Työt ja opiskelut voi myös sydäntään kuuntelun jälkeen lopettaa, mikäli se on sitä mitä sydän itse haluaa. Sekin on tärkeää mielenhyvinvoinnille.
Ap eli helvettiä hyödyttömän ja piittaamaattoman miehen kanssa, vailla omaa aikaa yksin. Ja mikäli työ ja opiskelukin oli pakko pullaa vain elääkseen muiden haluamaa elämää, niin tottakai se on pois äitiyden kyvyistä ja ja jaksamisesta lähes joka ikäisellä muullakin.
..itse en ollut onnellinen ex mieheni kanssa vaikka hän oli täydellinen isä, hoisi lapsia enemmän kuin minä. Erosin ja löysin intohimoisen aidon rakkauden uuden miehen kanssa. Hän on se oikea. Lapset ovat minulla ja ex miehelläni suunnilleen 50/50. Päivää kerrallaan.Sujuu hyvin. Lapset eivät ikävöi ja kärsi vaan ovat tyytyväisiä ja iloisia aina toisen vanhemman nähdessään. Aikana ilman lapsia eli 3 päivää putkeen saa hyvin levättyä ja jaksaa paremmin olla äiti. Itseä ei myöskään kiinnosta työt tai opiskelut millään tavalla, saan myös tukia paljon enemmän kuin millään 40h viikossa panostetulla työllä. Tämä aika myös lataa akkuja ja on energiaa jonka voi laittaa lapsiin. Olen myös vapaa nauttimaan elämästä ja tekemään kaikkea kivaa lapsi vapaina päivinä. Kun voi itse hyvin vasta silloin voi olla parempi äiti. Olisin varmasti aivan kauhea äiti mikäli en kaikkia näitä etuja saisi.
Ei kannattaisi tehdä lapsia sellaisten kundien kanssa jotka eivät olisi valmiita hoitamaan omia lapdissn vähintään 50% ajasta, mitä sellaisella tekee, mitä hyödyt? Lopettakaa heidän palvelijana olo ja etsikää iloja elämään vaikka muista miehistä, aluksi vaikka salaa. Kaikille se kohtelu mitä teoillaan ovat ansainneet. Voimia kaikille. Muistakaa olla itsekkäitä, muuten se venyminen ja itsensä unohtaminen on suoraan pois lapsiltanne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+ lopettakaa lääkkeet. Kauheaa että lapsia hoidetaan täysin kyvyttömänä tunteisiin kuten empatiaan. Lääkkethän poistavat tunteet ja kyvyn tuntea empatiaa . Mitä niistä kasvaa jos lääkkeissä kasvatetaan epä ihmisenä
Nuo aloittajan pohdinnat pitäisi vaan tehdä ennen sitä lasten saantia. Valitettavasti monet ei nykymaailmassa pohdi tekemisiään sen tarkemmin, vaan toimivat vaan tunteella ja hetken mielijohteesta. Perheen perustaminen ei tosiaankaan ole mikään kevyt päätös ja seuraukset voi olla tosi huonoja varsinkin lapsille, jos vanhemmat ei ole täysin sitoutuneita perheeseen.