Neuvoja nirson lapsen ruokailuun ja herkullisia ruokaohjeita?

lapsesi horoskoopissa neitsyt? :D Ovat tunnettuja ruoan kanssa nirsoilusta ;)



Mä neuvoisin että otat ison kimpaleen kärsivällisyyttä, teet sitä ruokaa mitä teet ja sanot että tätä syödään tai sitten poistutaan pöydästä. Ei hössötystä, pakottamista. Vain tyyni toteamus.



Meillä toimii ruokailut ihanasti (vihdoinkin!!) kun niistä on tehty tapahtuma joka menee aina samalla tavalla. Pöytä katetaan, jokaisella on oma paikka, muistetaan pöytätavat (haarukka ja veitsi, ei puhuta ruoka suussa, puhutaan kauniisti ja kukin vuorollaan, istutaan nätisti eikä juosta pois pöydästä ennenkuin on syöty, ei telkkaria päällä jne) Ja ehkä tärkein on se että on säännölliset ruoka-ajat. Yksi lapsistamme on sellainen joka menettää ruokahalunsa HETI jos välipala on liian lähellä päivällistä (7-vuotias, välipala on kolmen maissa ja ruoka 18-19)



Otettiin nämä ruokailukäytännöt käyttöön reilu vuosi sitten ja vieläkin, ihan joka ruoalla, ihan joka päivä, pitää muistuttaa pöytätavoista. Vähemmän kuin alussa kuitenkin! :) Alussa oli myös sellaista natinaa ja kapinointia mutta nyt pöytätavat ovat selviö, ne vain helposti unohtuvat pieniltä :)



Vaihtelu virkistää ja kannattaa kysellä lapselta kaupassa minkä vihanneksen tai hedelmän hän haluaa ostaa ja sitten se ostetaan. Toimii!

*muistelee omaa lapsuutta* Mulle yritettiin kakarana syöttää kalaa, vanhemmat ei syöneet lihaa tai kanaa mutta kyllä jonkin verran kalaa. Se oli aina semmoinen murhenäytelmä ettei mitään rajaa! Milloin niitä piiloteltiin kukkaruukkuihin, milloin heitettiin ikkunasta... Tilanne korjautui vasta kun perheeseen tuli koira, jolle saattoi kalapalat livauttaa. Ongelma oli siinä että mun elimistö yksinkertaisesti on kasvisravinnolle suunniteltu! Olen aikuisena (edellisessä suhteessa) yirttänyt väkisin syödä lihaa ja kalaa, mutta kalasta tuli aina yrjö ja lihasta tosi raskas ja huono olo. Nyt kun olen taas pelkällä kasvisravinnolla (tosin lakto- sellaisella) voin hyvin.



Mä uskon ainakin jollain tasolla siihen että jos lapsi vieroksuu huolella jotain ruokaa, siihen on syynsä. Mä esimerkiksi inhosin jäätelöä ja kermavaahtoa lapsena, erityisesti vaniljajäde sai yökkäämään. Tajusin vasta aikuisena että mähän en kestä homogenoituja maitotuotteita, tulee laktoosi-intoleranssin oireita kaikesta maidosta ja maitotuotteista mitkä ei ole luomua... Nyt onkin sitten pari vuotta syöty mansikkakermakakkuja koko rahan edestä kun on otettu vahinkoa takaisin :-) Eihän lapsella ole allergioita?



Työkaveri kertoi että niillä oli silloin n. kymmenen ikäisen tytön kanssa valtataisteluja. Teillähän lapsi on ymmärtääkseni pienempi. Tyttö kuitenkin oli kieltäytynyt välillä syömästä ruokia, joista aiemmin on pitänyt ja ruokailutapahtuma oli aina yhtä sotaa, itkua ja hammasten kiristelyä. Tilanne ratkaistiin niin, että tyttö sai ilmoittaa 15 ruokaa joita hän syö, niistä tehtiin lista jääkaapin oveen, ja äiti saa päättää että mitä syödään minäkin päivänä. Tällä saatiin homma rauhoittumaan niin että nyt pystytään jo kokeilemaan uusiakin.



Entä jos ottaisit pojat mukaan tekemään ruokaa? Näkisivät mitä siihen menee ja mitä ruualle tapahtuu, niin se ei olis niin pelottavaa? Lisäksi itse tehtyä syö aina mielellään. Edellisen kirjoittajan säännölliset ruokatavat ja rutiinit kuulosti tosi hyvältä, voi olla että ne tois turvallisen tilanteen ja ympäristön niin ettei tartte hakea turvaa ruuista?



Toivottavasti teillä tilanne rauhoittuu ja ruokailusta tulee mukava tapahtuma koko perheelle!

En tiedä, miten suhtaudut tällaiseen neuvoon, mutta ehdotan kuitenkin. Nuorimmalla veljelläni oli pienenä tosi huono ruokahalu. Hänelle Sana Sol vitamiinivalmiste oli tosi hyvä apu ruokahalun lisääjänä. Luonnonmukaisempiakin vitamiinivalmisteita varmaan markkinoilta löytyy. Minä en valitettavasti niitä tunne.

Lapsi on rapu, kuten minäkin ja itsepäisiä kun ollaan niin yhteen otetaan. Hän on myös todella herkkä ja loukkaantuu helposti...



Olen pitkän aikaa tehnyt juuri noin: teen ruokaa, kaikille samaa, mutta lapsen pinna on pidempi: hän ei syö ja poistuu mielihyvin pois pöydästä. Jaksaa kyllä odottaa välipalaan ja syö sitten leipää... Mutta tähän palataan ihan varmasti takaisin, olen ollut nyt aivan liian lepsu ja antanut hänelle jotain muuta syömistä (josta hän on kuitenkin narissut jne.).



Yhdessä syömistä pitää harrastaa useammin. Ja pöytään kattaminen, se on todella hyvä idea. Nyt olen nostanut vain maidot jne. pöytään. Istuminen on lapsella vaikeaa: kiemurtelee ja puuhaa kaikenlaista, josta olen huomauttanut (kestää varmaan sen sekunnin se vaikutus). Ruoka-aikoja meidän täytyy säännöllistää: nyt olemme lipsuneet siitäkin ja syödään vähän fiiliksellä, kun nälkä on.



Yksi idea olisi se, että jokaiselta kysytään lemppariruokaa, jota sitten syödään kaikki. Ja voisin houkutella lapsen mukaan laittamaan ruokia: tätäkin kokeiltu mutta hän ei oikein halua " liata käsiään" ja on mukana juttelemassa ja lukemassa ohjeita :) mutta mukana silti.



Tuota kysymistä hedelmistä ja vihanneksista on tehtykin, mutta ongelmana on se ettei hän uskalla kokeilla uusia juttuja :( Mitenkähän tässä häntä rohkaisisi?

SanaSolinkin aloittaminen oli hankalaa: sai vakuutella ja vakuutella sen olevan hyvää. Useiden maistelujen jälkeen vasta innostui siitä ja nyt tykkää (käytetään sitä siis vieläkin kun muutakaan en ole keksinyt).



Hei " tiuhtiainen" ! :D Mietin ensin aloitusta tänne vai yahuu, mutta ajattelin tämän olevan vielä laajemmalla lukijapohjalla :)



Mulla samoja " vaikeuksia" eli lihasta tulee helposti huono olo. En halua pakottaa lasta syömään eli olen ajatellut lihan jättämistä pois. Hän kutsuu itseään kasvissyöjäksi eli pitäisi kannustaa häntä siihen. Onneksi syö pähkinöitä, papuja ja soijaa pitäisi vielä saada syömään. Ohjeita maukkaisiin ruokiin???



Allergioita ei pitäisi olla. Hänellä on selässä sitkeää ihottumaa mutten tiedä mistä se johtuu...



Valtataisteluja saattaisi olla meiläkin :) Ei taida olla meidän 5vuotiaalla 15ruokaa joita tehdä. Kummallista kun hän pitää esim. aurajuustosta pitsan päällä mutta tavallista maitoa ei suostu enää juomaan, kun maistui hänestä kesällä pahalta. Jos jotaikin ei vähään aikaan ole tarjolla on uudellen totuteltava makuun: esim. rusinoita ei ollut pariin kuukauteen ja nyt meinasi olla niitäkin syömättä! Onneksi kuitenkin suostui niitä ottamaan ja nyt taas tykkää. Mallia näyttää pikkuveli, jolle kaikki käy eli ihan kokonaan en minä ole syyllinen tilanteeseen...

kirjoittaa edelliseen viestiin samasta kuin Tiuhtiainen mutta en jotenkin osannut asetella sanojani :) Siis tuosta että lapsi vieroksuu luontaisesti hänelle haitallisia tai epäsopivia ruokia. Tähän suhtaudun kuitenkin varauksella ainakin sellaisten lasten kohdalla joille on syötetty " pelkkää pullamössöä" . Siis että ovat tottuneet vain tietyntyyppiseen ruokaan.



Suosittelen muuten tutustumista ayurvedaan, jossa lähtökohtana on jokaisen ihmisen oma kehotyyppi ja kehotyypille sopivat ruoat. Itse koin melkoisen ahaa elämyksen aikoinaan kun aiheeseen tutustuin. Ex-puoliskolla meinas mennä joskus hermo, kun minulle oli niin tarkkaa se, mikä on kesäruokaa ja mikä talviruokaa. Oman kehotyypin löytäminen ja ayurvedaan tutustuminen selittivät monta asiaa!



Ja nyt lasten kanssakin huomaan että jotkut tykkää " kuivasta" ruoasta, jotkut " kosteasta" , jotkut raakaravinnosta enemmän kuin toiset. Näihin kaikkiin mieltymyksiin olen saanut valotusta ayurvedasta.



Voin laittaa kirjavinkkejä joskus kun kerkeän, mutta netistäkin tietoa löytyy ainakin samhita.fi. Siellä on ayurvedakäsikirja joka on kyllä tosi hyvä perusteos.



Niin ja tuosta kehotyyppijutusta vielä, ensin tuntui hankalalta kun perheessä on monenlaista tyyppiä, että mitä ruokaa sitä nyt sitten laitetaan!? Sitten opin että teen esim. riisin, lisäkkeen, salaatin/raasteen ja jälkiruoan (joka on siis terveellinen) ja sitten niistä jokainen koostaa itselleen sellaisen mikä omalle tyypilleen sopii. Eli kaikkea otetaan, mutta jotain saa ottaa enemmän ja jotain vähemmän. Tätä ei siis varsinaisesti ole tarvinnut OPETTAA koska kaikki ottavat luontaisesti sitä mitä tekee mieli! Kun ruoka on aina terveellistä ja hyvää, ei lapsi voi tehdä huonoa valintaa :) Eikä aikuinenkaan! :))

nimittäin sinne yahoo-puolelle. Viesti takaisin mitä lapsi suostuu syömään yms niin voin miettiä paremmalla ajalla mitä keksin!

Ayurveda on aivan uusi tuttavuus ja kertomasi perusteella Kettuemo aion tutustua siihen lähemmin. Eli kirjavinkkejä kiitos! :) Lapsi onkin muuten kesä- ja talviravinnolta erilainen: herneet menee kesällä, samoin kurkku jne. eli tämä kiinnitti huomioni heti.



Ja tämä 5v ei tykkää keitoista lainkaan (ei ole koskaan tykännyt) ja haluaa ruuat erikseen eli porkkana porkkanana, perunat erikseen. Toinen taas laittaa maitoa joka ruokaan liemeksi :)



Tämä että laittaa ruokaa ja jokainen ottaa mitä haluaa omilla määrillään (+kaikkea maistettava) vaikuttaa mielenkiintoiselta. Joku antoi joskus ohjeen että ei jälkkäriä tms. jos ei syö tarpeeksi lämmintä, mutta se vaikuttaa mielestäni lähinnä... lahjonnalta tms. Kun tarkoitushan olisi saada lapsi syömään koska on nälkä ja ruoka on hyvää.



Nyt tulikin jälleen roppakaupalla uuden oppimista :) Tiuhitiainen: kommentoin kunhan pääsen sinne saakka!

Kjerrulf, Cecilia - Ayurveda - kasvisruokien keittokirja



Morningstar, Sally - Ayurveda, terveyttä ja tasapainoa perinteisellä intialaisella menetelmällä



Ensin mainittu on siis ihan puhdas keittokirja. Mulla on se, mutta en oo hirveesti tehnyt siitä ruokia, en tiedä miks, jotenkin vaan omat reseptit on jämähtäny päälle :)



Jälkimmäinen on pieni perusteos ayurvedasta, mutta ei mikään " tätä ehdottomasti suosittelen" -kirja. Samhitan sivuilla oleva käsikirja on mielestäni parempi kuin tuo kirja, vaikkei kuvia olekaan:)

Meillä menee bataatin kanssa " kaikki" , tosin lapsi ei ole nirso... Mutta siis bataattihan on vähän makean makuinen ja siitä saa ihanaa lihaperunasoselaatikkoa ( jauheliha ihan murusina) tai vaikka sosekeittoa ym. ym. Siis ihan kaikkea mitä saa perunastakin rieskoista alkaen.

Ei se varmaan ole vaarallista vaikka ei aina lihaa söisikään =) Mutta tietysti proteiinia pitäisi saada ja mun meillä esim. pavut ei sovi.

Mutta siis joskus meilläkin on kausia, ettei joku uppoa ja joku menee. Meillä ei anneta mitään makeaa, kun se vaikuttaa niin selvästi. Eli siis muut ei maistu niin hyvin.

Teimme viikkosuunnitelman, jossa molemmat lapset saivat päättää 2 lemppariruokaa ja me aikuiset sitten 3. Kaikkien lempparia maistetaan ja pöydässä istutaan yhdessä, aina on jokaiselle jotain syötävää vaikka ei lämmin niin maistaisikaan.



No, nyt maanantaina oli tämän nirson vuoro päättää ja toive oli lihapullat ja spagetti. Päätin ettei kaupan einespullia enää osteta, ne ovat olleet ainoat joita on suostunut syömään. Tein itse pullia, laitoin kermaa, pitsamaustetta ja sipulin tosi pieneksi ja yllätys yllätys: lapsi popsi niitä paljon ja kehui hyviksi! Tippa linssissä istuin vieressä... :) Eka annos meni vähän varauksella, mutta olikin hyvää niin innostui. Innostusta lisäsi se, kun muutkin kehuivat ja sanoin " salaisen mausteen" olevan pitsamauste. Lapsi siitä innostui lisää ja pyysi että pidämme tämän sailaisuuden ihan itsellämme :)



Ainoa vastustus on ollut keitto. Hän ei halua sitä syödä! En tosiaankaan keksi, mistä johtuu mutta ei ole koskaan tykännyt. Hän rupesi itkemään kun kuuli että seuraavana päivänä olisi keittoa ja pyyteli että voisi syödä sitä ja sitä jos ei tarvitsisi maistaa :( Eihän tuollaisessa tilanteessa voi toista pakottaa...



Nyt ruokalista on siis jatkunut mm. noilla omilla lihapullilla ja lisäksi tykkää nyt (kun taas suostui maistamaan) 4viljan puurosta, omenasta ja banaanista. BATAATTIA pitääkin kokeilla myös: voisi tykätäkin. Kiitti vinkistä!



Ruoan laitossa hän on ollut mukana: rikkoo kananmunat ja mittaa mausteet :) Muuten on " päällysmiehenä" .



Ayurvedasta: kolahti heti täysillä! Just noin se on, huomaan itsestänikin että olen aivan poissa tasapainosta ja juuri noista syistä joita siinä on lueteltu. Kaikki perheenjäsenet löysivät omat kehotyyppinsä :)