Miten jaatte kotityöt, lasten tarhaanviennit ja -haut, kun molemmat töissä?

Meillä jaetaan hommat tasaisen epätaisesti. Mies käy yhtälailla kaupassa, tiskaa astioita (siis täyttää ja tyhjentää konetta), katsoo lasten perään jne. Hoidosta haetaan vuoropäivinä tai siis toinen vie ja toinen hakee. Minä varmaan enemmän korjaan lasten jälkiä (lasten kanssa yhdessä) ja mies hoitaa autot jne.



Mutta jos kaikki perheeseen ja kotiin liittyvä jäisi omille harteilleni, niin varmasti se menisi yli sietorajan. Kyllä siellä päiväkodilla tasaisesti näkyy sekä isiä että äitejä joten aika yleistä tuo töiden jakaminen taitaa olla.



Voisitteko keskustella tilanteesta asiallisesti ja sopia miten työt jaetaan kotona jotta molemmille jää omaa ja yhteistä aikaa?

Eli molemmat teemme periaatteessa pitkaa paivaa toissa, n. 8:30-18:00 normaalisti, miehella viela paalle matkoja, itse olen yrittanyt niita valttaa, vaikka jotain kuitenkin. Meilla ei kuitenkaan ole ns. perinteinen tyonjako kotona, ei ollut ennen lapsia eika ole edelleenkaan. Eli mies on aina tehnyt 95% keittiohommista, mina kokkailen joskus mutta aika harvinaista se on (kokkaan lahinna sellaisia ruokia joita mies ei "osaa", etenkin aasialaista ruokaa laidasta laitaan), monesti kylla teen "auttavaa" tyota miehelle eli katan poydan, pilkon vihanneksia jne. Eika mies koskaan leivo, eli se jaa minulle (tosin tapahtuu vain n. kerran kk tai harvemmin). Mies hakee myos usein lapset koska han ajaa autoa, toisin kuin mina (mulla on ajokortti mutta en aja koska en uskalla...). Monesti kylla jaamme tyon siten etta han hakee toisen lapsen ja mina toisen ja sitten tapaamme "puolivalissa" ja ajamme autolla yhdessa kotiin. Joskus haen myos lapset yksin ja menemme julkisilla. Tosin viimeisen vuoden meilla oli au pair apuna, hanen paatehtavansa oli juuri lasten haku, mutta nyt olemme olleet useamman kuukauden ilman. Isommasta siivoamisesta meilla huolehtii siivooja joka kay kerran viikossa viisi tuntia kerrallaan, vaikka itse tietysti siivoilemme valissa myos, han hoitaa kaikki isommat asiat, kuten imuroinnin, lattioiden pesun, ja aika paljon vaatehuoltoakin (pesee pyykkia, silittaa). Lopusta vaatehuollosta huolehdin mina, omasta toivomuksestani, miehen kyky lukea vaatteiden hoito-ohjeita kun on heikko. ;-) Mina laitan myos 98%:sesti lapset nukkumaan, heidan toivomuksestaan. Puutarhaa hoidamme molemmat suht. koht. tasapuolisesti, juuri tanaan leikkasin nurmikon. Kaupassa kaymme autolla porukalla lauantaisin ja ostamme kaytannossa koko tulevan viikon ruuan kerralla. Vapaa-ajasta: ystavia tapaamme tyoajan ulkopuolella todella harvoin, lasten synttarikutsut puolin ja toisin ovat suurimmat sosiaalisen kalenterin tapahtumat. Lounastauolla yritan kayda 2x viikko salilla, kayn myos silloin talloin lenkilla aamulla klo 6:30 ennen tyohon menoa.



Vinkkeja ei minullakaan ole, meilla on tosiaan aina ollut suurinpiirtein sama tyonjako, mutta varmasti yksi ihminen ei jaksa jos kaikki kotityot taytyy tehda yksin.

Lapset viedään miten milloinkin: jos toisella on aamulla kiire, niin toinen vie ja päin vastoin. Joustetaan ja jutellaan. Pääsääntöisesti viedään kumpikin yksi lapsi, eli minä vien kuopuksen ja mies esikoisen (hoitopaikkojen välillä 500m, työmatkan varrella).



Minä vastaan lähes 100% ruokahuollosta: laitan yleensä sunnuntaina maanantain ruoan valmiiksi, joskus teen niin ison annoksen että lämmitetään vielä tiistaina. Muutenkin suosin viikolla etukäteen tekemistä, ehkä vain kerran viikossa laitan töitten jälkeen pika pikaa ruoan.



Pyykkihuolto, tavaroiden järjestely, keittiön siivoaminen jne. kuuluu molemmille, mies aina välillä on tosi aktiivinen ja välillä vaipuisi sinne sohvalle löhäämään ;) Mutta sitten taas neuvoltellaan vähän.. Minä teen vain 4-päiväistä viikkoa, joten isompi viikkosiivous kuuluu mulle.



Kaupassa käydään vain kerran viikossa, ei olisi aikaa muuhun. Iso kuorma silloin, kauppalistan ja valmiiksi mietityn ruokalistan kanssa kauppaan. Tuon lisäksi maitoa yleensä haetaan vielä kerran lisää, mutta ei muuta.



Meillä on viikonloput pääasiassa lepoa. Kotitöitä tehdään viikolla iltaisin, ei siis anneta kodin räjähtää ja pyykkivuoren kasvaa. Ne hommat menee oikeasti aika helposti "siinä sivussa", joka illalle joku pieni homma. Jää aikaa myös harrastaa ja löhkätä sohvalla.

Joo, ihan mukava kuulla miten muut järjestelee asioita. Mieheni tuossa yllätti yksi päivä ja antoi minun nukkua koko yön, ja hoiti kuopuksen yöheräämiset.



On tässä muitakin stressitekijöitä, toki liittyen juuri työn aloittamiseen. Molemmat lapsukaiset allegisia ja jännään kuinka vakavasti tarhahenkilökunta ottavat rajoitukset huomioon. Esikoisella ei otettu kuin lääkärin kirjoittamat, joka käytännössä tarkoitti kaiken muun altistusta sekaisin koko ajan.



En voine näillä näkymin ajatella osittaista hoitovapaata, vaikka mieli tekisi. Talous ei anna periksi, kun on aika ruhtinaallinen asuntovelka ja sit nuo sairastelevat pirpanat eivät ole halpoja... Toki yhteiskunta maksaa ruoat, nyt kun menevät tarhaan



Mies tuossa lupaili, että silloin kun ei ole työmatkoilla ja ei tarvitse olla seitsemältä töissä niin hoitaa tarhaanviennit! Siis ihanaa, saan muutenkin kiirehtiä itse seitsemäksi töihin (tietty esimies sanoi, ettei haitta vaikka välillä myöhästyy, ja tuleehan niitä kertoja varmasti).



Itse olen ajatellut tuota siivousapua, mut pakko myöntää että aika hintavaa, vaikka saakin osan verotuksessa vähentää. Sitä harkitsen ja kaivelen hintoja syksyllä töiltä joutessani.



Kiitoksia kommenteista!



Jännään miten syksy lähtee käyntiin ja varaudun henkisesti pahimpaan...



T:Tea =) :D :D

sanoisin, että jos vaan "teet ja teet", niin varmasti saat tehdä ja tehdä. Ihan turhaa päästää tilannetta räjähtämiseen asti.



Mitenkään miehiä väheksymättä olen sitä mieltä, että:

A) he eivät tarjoudu tekemään jotain minkä joku muu yleensä hoitaa. Sohvalla on mukavampi olla.

B) He eivät osaa kysyä "tarvitsetko omaa aikaa"... miesten aivot eivät yksinkertaisesti toimi samalla tavalla kuin naisten.



Eli pyydä äläkä vaadi. Selitä, että perheen pyörittämiseksi asiat on hoidettava organisoidusti. Kerro myös, että et tule kestämään/jaksamaan nykyistä järjestelyä, miten teillä on toimittu. Jos hänellä ei ole ideoita miten asiat voisi organisoida, kerro miten itse olet ajatellut että hoitaisitte asianne. Esim. jos sinä viet ja haet lapset, hän käy kaupassa. Jos sinä teet ruokaa, hän imuroi tai pesee pyykit tms.



Ja muista ettei lapsiperheessä kaiken tarvitse olla tiptop. Elämisen jäljet näkyy ja pitää näkyä :-)

Olen eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa - eiköhän tässä ole enemmän kyse yksilöllisistä eroista eikä sukupuolieroista... KAIKKI tuntemani perheet ovat tasan "nykyaikaisia ja tasa-arvoisia" eli hommat jaetaan sen mukaan, kuka osaa mitäkin/ vihaa mitäkin vähiten. Tai sitten vaan kaikki (miespuoliset) tuttuni vaan sattuvat olemaan tavallista fiksumia/ ahkerampia yksilöitä?! :)



Meillä hommat jakautuvat näin:

Olen 50% töissä eli 21h/vko. Mies tekee töitä täyspäiväisesti mutta joustavalla työajalla. Kun olen töissä, mies hoitaa lapsen. Loppuajasta työt jakautuvat periaatteella "se, joka ei hoida lasta, tekee tarvittavia kodinhoidollisia toimenpiteitä" eli käytännössä jos minä katson lapsen perään, niin mies siivoaa sillaikaa vessaa tai päinvastoin. Tosiasiassa työt jakautuvat aika pitkälle niin, että mies siivoaa koko asunnon (hän siivoaa paremmin ja nopeammin kuin minä) ja pesee vaatteet kun taas minä minä kokkaan enemmän ja hoidan enemmän lasta. Kaupassa käydään suunnilleen yhtä paljon, se joka ehtii.



Mies joutuu tekemään töitä iltaisin ja viikonloppuisinkin sekä urheilee aika paljon kun taas minä olen enemmän kotosalla mutta jos olen yksin lapsen kanssa, keskityn lapseen eikä kumpikaan meistä odota että sinä aikana tehdään mitään ihmeitä kotona...



Homma toimii loistavasti paitsi että minulla on joskus huono omatunto kun en ole nyt yli vuoteen siivonnut yhtään, mitä nyt vähän pölyjä pyyhkinyt!

"Mitenkään miehiä väheksymättä olen sitä mieltä, että:

A) he eivät tarjoudu tekemään jotain minkä joku muu yleensä hoitaa. Sohvalla on mukavampi olla.

B) He eivät osaa kysyä "tarvitsetko omaa aikaa"... miesten aivot eivät yksinkertaisesti toimi samalla tavalla kuin naisten."



ainakaan oman mieheni osalta. Pain vastoin, han on meilla se joka on paljon enemman kiinnostunut pitamaan kotia jarjestyksessa (ja myos tekee sen) kuin mina. Mina olen meilla se sohvalla loikoiluun taipuvainen. ;-)



Lisaksi meilla mies mm. antaa minun nukkua viikonloppuaamuisin pidempaan ja rupeaa touhuamaan lasten kanssa. koska han ei tarvitse yhta paljon unta/"osaa" nukkua pitkaan aamulla. Ja molemmat kaydaan siis toissa, kumpikaan ei ole kotona. Han myos rohkaisee mua kaymaan lenkilla, salilla jne. koska tietaa etta tarvitsen sita seka fyysisista etta stressinhallintasyista.



Ei mulla mikaan "ihmemies" ole, osaa olla myos erittain karttyinen ja hankala ;-), mutta siis tallaisissa asioissa minustakin kyse on luonteesta ja yksilosta, ei mies-nainen asetelmasta.

toisaalta mies tekee sitten taas 'kausiluonteisia' juttuja.



Minä vien lapset tarhaan koska menen aikaisempaan, mies hakee.



Minä hoidan pyykit, mies tiskit. Usein kuitenkin tehdään iltasella yhdessä. Jos jompikumpi tekee pitkää päivää tekee sitten kotona oleva.



Mies laittaa yleensä ruoan, kaupassa käy se joka ehtii.



Minä siivoilen, vaihdan lakanat ja imuroin. Joskus ärsyttää kun mies kylvää tavaroitaan pitkin poikin eikä siivoa omia jälkiään. Ollaan nyt koitettu yhdessä siivota viikonloppuna ettei tarvitse työpäivien jälkeen vaan saisi vähän aikaa yhdessäkin levätä. Mieskin imuroi joskus mutta aika harvoin. Mies putsaa likakaivot ja tekee muut hankalammat hommat. Vessan pesut tehdään puoliksi, usein kyllä homma kaatuu mun niskaan.



Viikonloppuisin minä nukun toisena aamuna pidempään ja mies toisena.



Musta meillä on ihan hyvä jako. Mua haittaa enemmän jos meillä on kaaos, miestä ei yhtään. Olen onneksi oppinut kahden pienen lapsen myötä laskemaan vaatimustasoani :)

Meillä mies tekee paljon, mutta kummasti organisointi on jäänyt minulle. Mies vie lapset aamulla hoitoon ja minä haen. Kotitöitä tekee molemmat, mutta isommat siivoukset ja kauppakäynnit ovat minun aloitteesta. Mies tekee itse aloitteellisesti tiskien hoitamisen ja joskus vaatteiden pesua. Muuten tekee kun sanon että nyt pitää tehdä... Usein teemme yhdessä.



Eli meillä toimii kun sanon että tänään on käytävä kaupassa, niin kyllä mies käy. Tai kun sanon että kaikki siivoavat yhdessä ja jaan tehtävät mitä mies tekee. Hoitoon viennitkin kysyin että miten miehelle sopii.



No pihatöitä yms. mies tekee oma-aloitteisesti ja silloin minulle meinaa jäädä enemmän kotityöt.

Itse olen opettaja ja siten teen suht lyhyttä päivää, minulla käytössä auto. Mieheni tekee pitkää päivää noin 8-18 ja kulkee työmatkat 5km koko talvenkin pyörällä. Minä vien ja haen lapset. Käyn myös kaupassa ja teen arkisin ruuan. Isompi siivous yleensä lauantaisin yhdessä. Viikonloppuna mies tekee ruuan. En edes odota, että mies viikolla osallistuisi samalla mitalla kodinhoitoon, koska hänellä tosiaan paljon pidemmät ytöpäivät. Itse olen yleensä aina viim. 16 lasten kanssa kotona.

Mulla alkaa työpäivä yleensä jo klo 7, miehellä vasta klo 10. Joten on ihan päivänselvää, että mies vie lapsen hoitoon. Jos menen seitsemäksi, pääsen lähtemään töistä jo ennen kolmea ja mies vasta viideltä, joten minä haen lapsen. Kun tullaan kotiin, ollaan ensin hetki yhdessä. Sitten pistän telkkarin päälle ja alan tekemään ruokaa. Syödään, kun isi tulee kotiin viiden jälkeen. Sen jälkeen mies kaitsee lasta ja minä hoitelen kotihommia, sikäli mikäli jaksan ja viitsin. Kun lapsi syö iltapalaa, minä (tai mies) tyhjennän tiskikoneen, täytän uudelleen ja tiskaan tiskattavat. Iltatoimet lapselle hoitaa se ken ehtii, minä luen iltasadun.



Ja kun lapsi on nukkumassa, istun telkkarin eteen =). Harvemmin meillä on koti moitteettomassa kunnossa, yleensä ihan päinvastoin! Viikonloppuisin yleensä imuroidaan ja siivotaan vähän paremmin. Kyllä ne kotihommat on suurimmaksi osaksi mun hommia, mutta mies on taas enemmän lapsen kanssa. Mies kyllä yleensä imuroi, mä lähden siksi aikaa lapsen kanssa pihalle. Kaupassa käydään lauantaisin, viikolla taydennetään leipä-, maito- ym. varastoja.



Mä olen alusta saakka "vaatinut" mieheltäni osallistumista kotitöihin ja lapsen hoitoon. Tein aiemmin kolmivuorotyötä eikä se olisi onnistunut ollenkaan, ellei mies olisi osannut mitään. Yhteinen koti, yhteinen lapsi, sillä periaatteella mennään.

Ei kai kukaan jaksa edes organisoida koko rumbaa yksin, jos töissä pitää käydä... Me ollaan molemmat töissä, mies vähän normaalia pidempää päivää yleensä 8.45-18.00, minä n. 80% työajalla. Käytännössä mies vie aamulla lapsen tarhaan, minä hoidan hakemiset.



Ruoat on mun vastuulla ja leipomiset myös, mies inhoaa ruoanlaittoa ja leipomista ja kyselee niin paljon jos jotakin joutuu tekemään, että mulla menee hermo ihan täysin, kun joudun siis henkisesti olemaan läsnä ruoanlaitossa toisesta huoneesta käsin... Siksi teen keittiötyöt mieluiten itse. Hyvin osaa kuitenkin lämmittää, tehdä salaatteja ja yllättäin jos mä en ole kotona niin saa kyllä ihan syötävän ateriankin aikaiseksi, vaikka itse joutuu etsimään kaiken tarvitsemansa. Mies raivaa usein pöydän ja hoitaa tiskikoneeseen ja sieltä kaappiin.



Roskahommat on täällä maassa missä nyt asutaan aikamoista kierrätystä. Se on miehen vastuulla kokonaan, minä en edes pikkuroskiksia tyhjentele kuin ehkä pari kertaa vuodessa...



Kaupassa käynnit tehdään yhdellä suurella keikalla yhdessä kerran viikossa (säästää jokaisen aikaa ja hermoja, kun on suunniteltu suurin osa valmiiksi) ja täydennystä haetaan kumpikin, jos tarve vaatii.



Siivous sujuu usein niin, että mies imuroi kaiken, pesee vessan ja minä pyyhin pölyt ja pesen lattiat. Se tuntuu reilulta, koska musta aina se imurointi on kaikista kypsintä, kun tietää että se on vasta eka vaihe siivouksesta... Muuten kyllä molemmat tarttuu imuriin jos on vieraita tulossa tai muuten sotkuinen olo. Ikkunoiden pesu on mun vastuulla, mies kun ei jaksa kunnolla tehdä huolellisuutta vaativaa hommaa, mutta niitä ei tule pestyä yhtä usein kuin pitäisi. ;-)



Pyykinpesu on yleensä mun vastuulla, siis hoidan lajittelemisen, mutta konetta osaa mieskin tarvittaessa käyttää ja pesee ihan ok järkevästi. Auttaa myös usein ripustamisessa ja kuivien pyykkien keräämisessä. Joten eiköhän sekin aika puoliksi mene. Silitys on mun vastuulla lähes kokonaan.



Mies hoitaa kaikki autoon, polkupyöriin, kellariin ja varastoihin liittyvät hommat.



Lasta hoidetaan molemmat ihan yhtä aktiivisesti. Mulla ehkä on aikaa enemmän lapsen kanssa oloon, mutta mies leikkii myös ja on aktiivinen. Vapaa-aikaa saadaan molemmat kun vaan ilmoitetaan toiselle ja otetaan se sitten. Eli pääsen kyllä kauppaan, shoppailemaan, lenkille ja kaverien luo jos on tarvis, mutta juoksemisen lisäksi ei tule usein tehtyä muusta. Mies käy myös lenkillä jne ja vois harrastaakin jos haluaisi, mutta ei ole kovin kova harrastaja. Minulla taitaa olla enemmän harrastuksia, mutta nekin on kaikki sellasia että voin harrastaa kotosalla lapsen läsnäollessa (soittaa, maalata, ommella, jne.)



Iltaisin kyllä koitetaan katsoa, että molemmilla on aikaa olla lapsen kanssa, aikaa tehdä jotakin yleishyödyllistä taloudenhoidon suhteen ja lisäksi pitää vähän omaa aikaa, vaikka se olisikin vaan uutisten katsomista, sähköpostien tarkastamista, lukemista tms. Mun mielestä meillä on reilu peli ja kaikesta voidaan jutella ja sopia, joten ollaan molemmat ihan tyytyväisiä järjestelyihin eikä kumpikaan tunnu kuormittuvan yli rajojen.



En myöskään allekirjoita sitä, että miehet yleisesti lusmuaa sohvalla tai eivät tajua kysyä tarvitseeko nainen omaa aikaa. Mun mies on aktiivinen ja haluaa että hommat on hoidettu ja on myös kiinnostunut siitä, että mä voin hyvin. Olen oikein kiitollinen. Tulipas tehtyä hyvä valinta, *taputtaa olkapäälle* :-)

Myös mulla mies, joka tekee kotona kaikkea, enemmänkin kuin minä, ja stressaa enemmän siitä, jos ei ehditä/jakseta siivota. Itse istun aina pojan nukkumaanmenon jälkeen hetkeksi sohvalle, mies alkaa siivota. Näin meillä.



Se mikä stressaa arjessa, on jatkuva organisointi joka on mun harteilla. Mies tekee kyllä, mutta mun täytyy miettiä valmiiksi aikataulut, vaatteet, ruoat yms. ja ohjeistaa. Teen työtä, jossa myös pitää pitää langat koko ajan käsissä, ja kun sama jatkuu kotonakin, välillä tuntuu raskaalta. Mun missio on saada mies ajattelemaan omilla aivoilla.:) Pelkkä tekeminen ei riitä, suunnittelukin vie uskomattoman paljon energiaa. Ja meillä siis vain yksi lapsi. Mun mielestä tämä usein unohdetaan.

Tuliko teille yllärinä lastensaannin jälkeen, että mies ei halua tehdä kotitöitä? Kuka hoiti hänen kotityönsä, kun hän asui yksin? Äiti, kenties? Vai asuiko edes yksin koskaan? Hyi olkoot tuollaisia "aikuisia ihmisiä".

Se, joka paremmin ehtii. Itse menin töihin ennen päikkärin avautumista aamuvuoroon joten mies vei ja minä hain. Jos iltavuoro niin toisinpäin. Kappa-asiat olen hoitanut mieluummin kosk ateen ruuankin yleensä. Meillä jotkut asiat on miehen töitä ja jotkun mun. Jonkinmoinen tasa-arvo tai kahtiajako niissä on saavutettu.