Kehitysviivästymä?

Meillä myös pojalle (4,5V) ollaan tehty tähän mennessä kaksi kehitysseurantaa. Ensimmäinen oli 3 vuotiaana ja toinen 4 vuotiaana. Tulevana keväänä tehdään jälleen ja silloin aletaan myös miettiä pidennettyä oppivelvollisuutta.

Meillä pojalla on tutkimuksissa ollut mukana fysio-, puhe- ja toimintaterapeutit ja psykologi. Meille sanottiin, että toiminta- ja puheterapeutin ja psykologin tutkimukset liippaavat läheltä toisiaan ja psykologin tulokset ovat ns. pätevimmät. Siis jos puhe- ja toimintateraputtien tulokset poikkeavat paljon toisistaan niin psykologin testit vahvistavat " oikean" tuloksen.

Meillä on aina pyydetty lasta hoitavilta ja hänen kuntoutukseen osallistuvilta kirjallinen arvio lapsen kehityksestä ja selviytymsestä. Kuitenkin tuntuu ettei lopullista " tuomiota" antavat viis veisaa mitä jatkuvasti lapsemme kanssa olevat ovat mieltä. Elikkä itse en sataprosenttisesti usko tuloksiin.

Yleensäkin testaustilanteet ovat lapselle jännittäviä, paikka ja terapeutti outo, paljon mielenkiintoista nähtävää jne. Mielestäni kehitysseuranta tulisi tapahtua lapselle normaalissa olosuhteissa, kotona tai hoidossa.

Ei ne henkilöt siellä sairaalassa voi kolmen seuranta päivän aikana tietää lapsestasi kaikkea.

Sori voi olla, että oli hieman provosoivaa tekstiä mutta tätä mieltä itse olen. Onhan se toki hyvä että tilanteisiin puututaan mutta kehitettävää olisi menetelmissä.

meillä psykologi on seurannut pojan keskittymistä, antanut erilaisia pöytätason tehtäviä, lukenut sadun josta olisi pitänyt osata kertoa... Itse olin ulkopuolella kun poika oli vastaanotolla, joten en varmasti tiedä mitä kaikkea ovat tehneet. Mielestäni psykologin testit vaikuttavat toiminta- ja puheterapeutin sekoituksilta.

Hei Erkka-



Oletko äitinä arvellut etukäteen, että eskarillasi olisi jotakin kehitysviivästymään liittyvää?



Meidän minieskarilla toimintaterapeutti huomasi, ettei lapsen kehitys mene käyrien mukaan-

erikoislääkäri ei ollut sanonut siitä mitään, vaikka vuosia oltiin sielläkin juostu. Olin kyllä äitinä huomanut, että ainakin vuoden viive on.



Voimia!

Nyt vaan kuntouttamaan. Toimintaterapia on tosi tehokasta!

kaikki tuntuvat mukavilta kun tämä tilanne on nyt niin hämmentävä. Siis:

meillä tutkiminen alkoi viisikosta, joka ei mennyt hyvin. Lapsi oli ollut kotihoidossa kun se tehtiin, ja tiesimme kyllä ettei hänen kehityksensä ollut kaikintavoin " käyrillä" . Tämän vuoksi laitoimme hänet 5 -vuotiaana päiväkotiin.

Päiväkodissa oltiin aluksi hyvin huolissaan lapsen kehityksestä, mutta vuoden lopulla sanottiin, että lapsi oli ottanut kehityksessään muut kiinni, eivätkä he olleet enää hänestä huolissaan. Koko päiväkotiajan häntä oli " tutkinut" kunnallinen puheterapeutti, jonka arvioit vaihtelivat päivittäin. Saimme onneksi häneltä maksusitoumuksen yksityiselle puheterapeutille. Syynä oli käsitteiden ymmärtämisen ongelmat.

Syksyllä sitten alkoi eskari. Siellä kokematon opettaja otti hänet vastaan asenteella: erityislapsi = ongelmia, ja kun olemme keskustelleen lapsen menestymisestä eskarissa, emme aina ole olleet varmoja onko hänellä siellä ongelmia vai katsooko opettaja häntä " ongelmalasien" läpi. Osassa tehtävistä hän onnistuu omasta mielestämme hyvin, mutta ongelmiakin hänellä on. Vaikeaa eskarissa ovat kaikki tehtävienannot ja niiden ymmärtäminen.

Yksityinen puheterapeuttimme on hyvin ammattitaitoinen ja olen ymmärtänyt, ettei hän ole lapsesta älykkyyden puolesta huolestunut. lapsen ongelmat ovat pääosin lyhytkestoisessa muistissa ja käsitteiden ymmärtämisessä.

Siis, kysyit olemmeko itse hänestä huolissamme? Emme niin, että olisimme ajatelleet hänellä olevan tarvetta erityiskouluun. Olen aina tiennyt, että hän kehittyy hiukan hitaammin kuin ikäisensä, mutta viive on mielestäni n. puoli vuotta. Oma ajatuksemme on aina ollut, että hän mahdollisesti kertaisi eskarin.

Niin, koska meitä on tässä lapsen ympärillä jo monia arvioimassa hänen tilannettaan, olen hiukan ihmeissäni mihin luottaisin. Eskariopen mukaan hän ei oikein osaa mitään ( hm, ope joka sanoi ennen eskarin alkamista minulle kuinka häntä ihan hirvittää, kun luokalle on tulossa kelton mukaan 6 erityislasta!!!), puheterapeutti; jonka mukaan hän on fiksu lapsi, jolla on joitakin ongelmia joita kuntoutetaan puheterapialla, me vanhemmat; joiden mukaan hän on oma persoonansa, joka kehittyy omaan tahtiinsa, muttei ole sen heikompilahjainen kuin kukaan muukaan lapsistamme, päiväkoti; jonka mukaan ei huolta ja psykologi; jonka mukaan suuria ongelmia joihin tarvittaisiin erityisopetusta. Tässäpä sitten pitäisi päättää lapsen koulun käymisestä ja tulevaisuudestakin.

Kirjoitukseni voi olla hiukan sekavaa, koska tilanne on niin hämmentävä, etteivät ajatukset ole kovin jäsentyneitä. Kerron kyllä lisää jos tarvetta. Kiitos kannustavista viesteistä.

Ja näen, että voisi olla hyvä, että lapsesi aloittaisi erityiskoulussa tai sitten 0-luokalla. Yleensä psykologit pystyvät tekemään melko hyvin arvion lapsesta ja hänen taidoistaan. Kaikkein pahin vaihtoehto lapsen kannaslta olisi mennä tavalliselle luokalle ja mahd. kokea olevansa niin huono, että" potkitaan" pois. Parempi vaihtoehto on aloittaa vaikka erityisluokalla ja siirtyä sieltä sitten yleisopetukseen, jos taidot riittävät. Näin lapsen itsetunto pysyisi hyvänä ja koulu motivaatio korkealla.

Tilanne on sen verran kimurantti, että kannattaa järjestää yhteispalaveri, jossa vanhempien lisäksi pääsevät juttusille kaikki asiantuntijat. Tällöin jokainen voi esittää oman näkemyksensä lapsen taidoista ja kehitystilanteesta.

Jassu- kiitos- olet ammattilainen-

meidänkin perheessä mietitään dysfaatikkko keh.viivästymälapsen koulumuotoa. Vielä olisi 2 v aikaa kuntouttaa- normaaliluokka plus avustaja ei kai mahdoton yhdistelmä???

Miten teilttä onnistuu e-lasten kanssa joulujuhlat? Minä olen varautunut ylivilkkaan " hiljaa istumiseen" jo rusinoilla, avustavan sukulaisen mukaan kutsumisella - entäs muut? NIKSEJÄ?

Kiitos jassu vastauksestasi. Kaipaisin juuri sinunkaltaistesi arviota, koska ehkä juuri te e-lasten kanssa työskentelevät osaisitte parhaiten arvioida lasta. Mistähän voisin saada arvioita heiltä? Haluamme arvioida tämän todella tarkkaan. Olen itse työskennellyt/ työskentelen erityisnuorten kanssa ja tiedän, ettei sekään tie ole helppo. Kaikki heidän kanssaan työskentelevät eivät ole aina tilanteensa tasalla, leimaantumista tapahtuu, ja toisinaan älykkyyttä ja ihmisarvoa korreiloidaan.

Omalle lapselle tahtoo sitä kaikkein parasta, ja siksi ehkä tieto tuo tätä tuskaa.



Yhteispalaveri on jo osittain toteutunut, mutta kun sielläkin jokainen katsoo lasta omasta näkökulmastaan ja osa kumartaa toista pyllistäen toisille, en niissäkään ole aina varma, toteutuuko se lapsen paras. Toivon kuitenkin, että saisin oikeat ihmiset kokoon, mm. erityiskoulun opettajan, jolloin ehkäse lapsen paras tulisin esille. Esim. nykyiseen eskariopeen en luota/usko laisinkaan.

Meillä muuten kunta ei anna kouluun henkilökohtaista avustajaa. Se olisi ollut meidän toiveemme.

Hei!



Meidän poikamme pääsi koulukypsyys testeihin eskarissa ja siellä todettii että viivettä on kehityksessä ja että koulunkäyntiä kannattaisi lykätä.

Poika oli ollut kotihoidossa eskariin saakka. Toki huomasimme itsekin ettei hän ole valmis vielä lähtemään kouluun ja testit vain vahvistivat ajatustamme. Eli tilanne oli se, ettei poikaamme kiinnostanut paljonkaan piirtelyt tai muutakaan " koulumaiset" tehtävät. Lisäksi hän on aina ollut sellainen " vaahteramäen Eemeli" luonteinen lapsi. =)



Silloin meille paras ratkaisu oli että hän käy eskarin uudelleen ja saa vuoden lisää aikaa kasvaa ja kehittyä. Ensimmäisessä testissä viivettä ikäisiinsä todettiin 1- 1,5 vuotta.



Päätös oli loistava, poikani tykkäsi olla edelleen eskarissa jo senkin takia , että leikkiminen oli niin kovin mukavaa vielä. =) Keväällä jälleen koulukypsyys testeihin ja siellä todettiin että viive oli jopa vähän kasvanut (viivettä n.2v) Meille annettiin mahdollisuudeksi normaali koulu avustajan kanssa tai sitten erityiskoulu.



Päädyimme erityiskouluun, koska se vaikutti aivan ihanalta vaihtoehdolta. Pieni ryhmä ja paljon aikuisia. Sillä pojallamme oli ongelmia ryhmässä ohjeiden kuuntelussa. Pienemmässä ryhmässä tehtävien tekminen onnistui paljon paremmin.



Hän aloitti siis erityiskoulussa ensimmäisen luokan 8 vuotiaana. Nyt hän on toisella luokalla siellä, viivettä viimeisimmissä testeissä on todettu 3v ikätovereihinsa nähden. Kuitenkin hän on oppinut lukemaan tänä syksynä mikä on upea juttu ja poika on ihan innoissaan taidosta.



Voin kuvitella, että tilanteesi on häkellyttävä ja uusi. Suhtaudut hienosti asiaan, koska haluat hakea lisää tietoa ja kysyt täällä kokemuksia. Toivottavasti kunnassasi erityisopetus ja erityislasten asiat hoidetaan hyvin. Yhteispalaveri eri asiantuntijoiden kanssa on hyvä vaihtoehto, missä voitte pohtia parasta vaihtoehtoa lapsellesi.



Tärkeintä on kuitenkin muistaa tälläisissä tilanteissa lapsen etu. Huomioida se, että lapsi saa parhaimman mahdollisen avun ja tuen tilanteeseen.

Minusta oli lottovoitto että poikani pääsi erityiskouluun. Hän tulee näillä näkymin käymään siellä koko peruskoulunsa, mutta sieltäkin on mahdollisuus kehityksen mukaan siirtyä takaisin tavalliseen perusopetukseen.



Olen törmännyt paljon vanhempiin joille tälläinen tilanne on niin vaikea, ettei sitä halua äitinä ja isänä hyväksyä ja siksi vanhemmat tekevät hyvinkin ikäviä valintoja lapsen kannalta. Asia on siis tärkeää itse hyväksyä ja käydä läpi että voi sitten keskittyä lapsen etuun. Ja kuulostaa siltä että sinun suhtautumisesi on aivan oikealla tiellä. =)



Vaihtoehtoja on siis olemassa useita, toivottavasti löydätte lapsellenne sen parhaimman. =)



voimia eteenpäin ja oikein hyvää JOULUN odotusta.

Kiitos viestistäsi! Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin meidän tarinamme. Meillä tutkimukset lähtivät vaan liikkeelle jo viisikosta. Meilläkin lapsi oli ollut kotihoidossa melkein eskariin asti : )

Meidän diagnoosiksi tuli nyt sitten laaja-alainen kehitysviivästymä. Kehitys on jäljessä vaihtelevasti eri osa-alueilla 0.5 - 1.5 vuotta. Koska ongelmia etenkin kuulomuistin ja siihen liittyen tehtävien ymmärtämisen sekä nimeämisen suunnalla, vaikeuksia on kuulemma ennustettavissa koulussa, etenkin 2. luokasta eteenpäin.

Jännä juttu tuo diagnoosi, saimme aika pitkät perustelut sille miksi sellainen tarvitaan: kelaa varten : ) ( siis kuntoutusta)

Diagnoosi saattaa kuulemma muuttua lapsen kasvaessa, kuinkahan yleistä on että se sitten muuttuisi?

Saamme päättää itse keväällä millaiseen kouluratkaisuun päädymme, mutta kuulostaa hyvältä kertomasi mukaan tuo erityiskoulu. Onkohan kuitenkaan tarpeellista kerrata tuota eskaria, jos siellä erityiskoulussa alkaisivat nuo tukitoimet heti opetuksen alussa.



Me olemme tässä nyt rauhoituttuamme jo alkaneet miltei hymyilemään tälle asialle. Lapsi saa todella hyvää kuntoutusta ja kaikki mahdolliset tukitoimet, ja me emme kuitenkaan näe hänen tilannettaan mitenkään vaikeana ja minään uhkakuvina. Meistä tuo kehitysviivästymä ei edes oikein kuvaa häntä! Hän on oikein reipas ja kiltti, hyvin sosiaalinen ja mielikuvitusrikas poika, jolla on omaperäinen kirjakielimäinen, hiukan lapsekas puhetapa ja jolla on hiukan ongelmallisempaa ymmärtää ohjeita. Ohjeiden ymmärtämisessä ei ole ongelmia kotona, mutta isossa eskariryhmässä ilmeisesti sitten on. Katsotaanpas nyt miten tästä lähdetään eteenpäin. Mukavaa joulua!

tosiaan kuulostaa todella samantyyliseltä tilanteelta.

Myös meidän poika on hyvin sosiaalinen, iloinen ja ulospäin suuntautunut poika. Ja tosiaan ohjeiden kuuntelun ongelmat näkyy parhaiten ryhmässä. Kotona meidän normaali arki sujuu oikein hyvin. =)



Te tosiaan olette vuoden edellä noissa tutkimus asioissa ja siksi saattaisi olla kaikkein paras päästä suoraan erityiskouluun. =) Erityiskoulussa on vieläpä se etu normaalikouluun verrattuna, että kaikki lapset etenee omaan tahtiinsa oppiaineissa. Lähes kaikilla on erilainen matikan kirja ym. Normaali koulussa., vaikka hänellä olisikin avustaja hänellä olisi vertailukohtana ns. " normaalit" lapset ja heidän taitonsa.



Poikaani harmitti jo eskarissa se, että kun piirrustukset oli rivissä seinällä ja muiden kuvissa oli puita ja kukkia, poikani kuvassa oli epämääräisiä viivoja ja palloja.. Ja hänellä alkoi selvästi vaikuttaa itsetuntoon se, ettei pärjännyt niinkuin muut..



Nyt siis kaikki oikein hyvin. =) Ja ammattitaitoiset ihmiset auttamassa ja tukemassa.



Oikein hyvää Joulua teidänkin perheeseen.