Miksi ei ehkäisyä saa käyttää?
Perustuuko se Raamattuun?
Voiko joku ystävällisesti kertoa?
(Olen lukenut täälläkin kirjoituksia siitä kuinka jotkut keskustelee siitä että lääkäri sanoi ettei vielä kannata yrittää uutta lasta, mutta äidit kirjoittavat etteivät he halua ehkäistä koska se on väärin. Mutta miksi se on väärin?)
Kommentit (54)
Moonika:
tässä ehkäisyasiassa haetaan sitä, että " oikeat kristityt eivät ehkäise" , niin homma haisee.
Raamatun perusteella me tuo asia ymmärretään. Raamatussa ei lue, että " älä ehkäise" , mutta lisääntymiskäskyn lisäksi on muitakin juttuja, kuten Onanin tapaus (jonka tulkinnasta ollaan erimieltä, tiedän), ja jossain en muista missä lueteltiin jonkun synnissä elävän heimon tms pahoja tapoja joista yksi oli " tekevät huorin mutta eivät lisäänny" .
Näidenkään perusteella tämä ehkäisy" kielto" ei kuitenkaan ole, vaan Raamattu kokonaisuutena puhuu sen puolesta, elämän kunnioittamisesta, vaalimisesta ja Jumalasta elämän ja kuoleman Herrana.
Elämää tulee kunnioittaa, se on selvä.
Mutta, mielestäni tässä tullaankin sen tärkeän kysymyksen eteen, nimittäin mikä on elämä?? Onko munasolu elämä? Tai siittiö? Minun mielestäni ei. Hedelmöitynyt munasolu on minun näkökannaltani elämä. Tästä syystä minun uskoni ei hyväksy mm. kuparikierrukkaa, joka voi mahdollisesti aiheuttaa aikaisen keskenmenon. Muut ehkäisymenetelmät hyväksyn, vaikka ELÄMÄÄ kunnoitan minäkin vahvasti.
Ei pelkkä siittiö tai munasolu.
(Mutta se elämän alkamisen estäminen oli minun mielestäni väärin).
Minustakin ajatuksesi ovat aika erilaisia. Ja olisin kans mielelläni lukenut kirjotuksestasi jonkun kohdan Raamatusta jossa kerrotaan miksi haluatte lisääntyä niin paljon kuin se on mahdollista.
Raamatussa sanotaan paljon asioita suoraankin: esim. rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, mutta silti lestadiolaiset eivät ymmärtääksesi elä köyhästi ja lahjoita suurinta osaa tuloistaan esim. Afrikan köyhille. (Tai silmä silmästä, hammas hampaasta, jne.)
En ymmärrä miksi nostatte vain joitain erikoisia kohtia Raamatusta mutta jotkin (minun mielestäni ) olennaisemmat asiat jäävät ilman huomiota.
Ja vieläkin ihmettelen sitä, että kun kirjoitit että Jumala on kuoleman ja elämän Herra, niin eikö monen lapsen synnyttämisessä ole olemassa riskit?
Ja jos ottaa tietoisesti riskejä joita ei edes Raamatussa perustella (näin kirjoitit), niin eikö samalla toimi Jumalan tahtoa vastaan?
(MInusta oli ikävä lukea kirjoittamastasi Raamatun kohdasta jossa luki suurin piirtein näin, että tekevät huorin, mutta eivät lisäänny.
Aika järkyttävä rinnastus tähän asiaan!
Miten pystyt kirjoittamaan että huorin tekemisessä ja siinä että ei lisäänny, olisi jotain yhteistä???
Kyllä moni avioliitossa oleva lasten isä rikkoo aviovalansa ja miksei nainenkin, mutta en kyllä missään nimessä rinnastaisi huorin tekemistä niihin ihmisiin jotka eivät lisäänny! Ja minusta tietysti ikävintä on että osa perheellistä ei edes vaivaannu kertomaan puolisolleen että mitä on tehnyt. Mutta tämä ei nyt enää liity tähän.)
Kirjoiti myös että nainen saa päättää montako lasta haluaa. Tunnetko lestadiolaisia naisia jotka olisivat sanoneet että eivät halua kuin esim. kaksi lasta ja sitten olisivat tehneet uraa. Miten muut ovat näihin naisiin suhtautuneet? Samanarvoisesti vai?
olennaista, mikä vähemmän tärkeää? Kuten mainitsitkin " minun mielestäni" , muista (!!), että se todellakin sinun mielipiteesi!! Eikä velvoita KETÄÄN MUUTA pitämään samoja asioita tärkeempänä ja oleellisempana, kuin sinä pidät. Se nyt vaan on vanh.lestadiolaisuudessa näin tämä ehäisyasia!! Itse voin sanoa, että olen todella huono Raamtun tutemisessa, mutta usko jääkin vain uskomiseen, eikä ole suinkaan järjen asia, vaikka ihminen mielellään järjellä asioita pähkäileekin. Ei olisi uskoa, jos ei olisi uskoa. Mielestäni ksii:n vastauksissa ei ole mitään ristiriitaa. Jos asia ei valkene, se tuskin järjen avulla pähkäilemällä selkiää.
Ksii varmaan tarkoitti sillä, että nainen saa itse päättää, haluaako lapsia vai ei, että usko ei todellakaan ole PAKKO! Eli jos haluaa, uskostaanhan voi luopua, jos esim lapsiasia on niin ylitsepääsemätön. Mutta mielummin ottaa lapsetkin vastaan ja kilvoittelee uskomassa, kun sydämessä on rauha ja taivastoivo.
Asioita ei kannata tehdä liian vaikeaksi!!
Delite:
En ymmärrä miksi nostatte vain joitain erikoisia kohtia Raamatusta mutta jotkin (minun mielestäni ) olennaisemmat asiat jäävät ilman huomiota.
Minua kiinnostaisi, mitkä ovat mielestäsi niitä olennaisempia asioita, jotka me jätämme huomiotta?
Ja vieläkin ihmettelen sitä, että kun kirjoitit että Jumala on kuoleman ja elämän Herra, niin eikö monen lapsen synnyttämisessä ole olemassa riskit?
Ja jos ottaa tietoisesti riskejä joita ei edes Raamatussa perustella (näin kirjoitit), niin eikö samalla toimi Jumalan tahtoa vastaan?
Myös äidin elämä on arvokas, sitäkin tulee vaalia. Eli emme me henkemme kaupalla synnytä. Normaalille, terveelle naiselle monen lapsen synnyttäminen ei ole mikään riski, tästä on tehty ainakin yksi väitöskirjakin.
(MInusta oli ikävä lukea kirjoittamastasi Raamatun kohdasta jossa luki suurin piirtein näin, että tekevät huorin, mutta eivät lisäänny.
Aika järkyttävä rinnastus tähän asiaan!
Miten pystyt kirjoittamaan että huorin tekemisessä ja siinä että ei lisäänny, olisi jotain yhteistä???
Siis enhän minä tätä keksinyt, lainasin vain mitä RAamatussa lukee!
Kirjoiti myös että nainen saa päättää montako lasta haluaa. Tunnetko lestadiolaisia naisia jotka olisivat sanoneet että eivät halua kuin esim. kaksi lasta ja sitten olisivat tehneet uraa. Miten muut ovat näihin naisiin suhtautuneet? Samanarvoisesti vai?
Tarkoitin sitä, että eivät MIEHET tai yleensäkään toiset ihmiset pakota tai painosta meitä synnyttämään. Tämä usko on ihan täysin vapaaehtoista. Tarkoitin myös, että jos joku ei sydämessään usko esim ehkäisyn olevan synti ja päättää ehkäistä, niin eihän kukaan sitä mitenkään kontrolloi. Tiedän, että joukossamme on ihmisiä, jotka ehkäisevät " salaa" . Mutta se on asia, josta he vastaavat itse Jumalalle. Ei minun tarvitse kytätä ja pohtia kenenkään lapsilukumäärää, riittää kun huolehdin omista asioistani.
... vaikkapa äidin terveydelle? Jos tiedetään, että äidillä on suuri riski menehtyä synnytykseen, onko silloin ainoa vaihtoehto pidättäytyä yhdynnästä?
Nyt oikeastaan vastasitkin kysymykseen:
tixis:
Ksii varmaan tarkoitti sillä, että nainen saa itse päättää, haluaako lapsia vai ei, että usko ei todellakaan ole PAKKO! Eli jos haluaa, uskostaanhan voi luopua, jos esim lapsiasia on niin ylitsepääsemätön. Mutta mielummin ottaa lapsetkin vastaan ja kilvoittelee uskomassa, kun sydämessä on rauha ja taivastoivo.
Eli vanhoillislestadiolainen ei ole uskovainen jos hän ei tee lapsia niin paljon kuin niitä vaan voi tulla.
Minusta lapsen tekeminen ei ole yksistään sydämen asia, vaan se on myös ulkoinen asia.
Ja minusta taas on erikoista jos usko perustuu ulkoisiin asioihin!
On aika rajua että jos ei halua paljon lapsia, niin uskostaan voi luopua!!!
Miksi uskostaan pitäisi tälläisen asia vuoksi luopua?
Teidän mukaan Jumala ei kuulosta rakastavalta Isältä.
(HUOM! Isältä, jonka luulisi ymmärtävän että lapsesta hyvin huolehtiminen ei hoidu siinä sivussa, vaan vaatii paljon.)
Nyt ymmärrän että te rinnastatte uskon ja mahdollisimman monen lapsen tekemisen yhteen. (Minusta se on surullista, sillä minusta uskon " merkkinä voisi olla niin moni muukin asia tai tarvitseeko uskon merkkinä olla jotain tiettyä asiaa? Eikö riitä että uskoo ja pyrkii parhaansa mukaan elämään Jumalan tahdon mukaan, esim. 10 käskyä noudattaen.)
Minä en kyllä vieläkään ymmärrä että millä te perustelette uskon ja lasten tekemisen yhteenkuuluvuuden?
vaan niitä saadaan, jos saadaan. Ja ehkäisysia on asia muiden asioiden rinnalla, joita emme halua tehdä säilyttääksemme hyvän omantunnon. Ei siis mitenkään " tärkeämpi" tai " merkittävämpi" , kuin joku muu, esim. huorin teko tai varastaminen. Sen seuraukset,siis ehkäisemättömyyden, ovat vain näkyvämpiä, siis suuret perheet. Siksi se ehkä herättää ihmetystä ja uteliaisuutta (toisissa jopa närkästystä!!??). Mutta uskallan sanoa, että suurista perheistä huolimatta vanh.lestadiolaiset elävät yleensä onnellista elämää. Tuntuu, että valittelun ja jaksamattomuuden valitusta kuulee enemmän muutaman lapsen äideiltä, kuin suurperheiden äideiltä.
Tuntuu, että asia ei nyt sinulle valkene, vai halutko edes yrittää ymmärtää. Minä en ainakaan viitsi enempää asiasta väitellä, joten lopetanpa keskustelun tähän. Kaikkea hyvää elämääsi!
Delite:
Minä en kyllä vieläkään ymmärrä että millä te perustelette uskon ja lasten tekemisen yhteenkuuluvuuden?
Minulle kukaan ei ole sanonut aiemmin että ehkäiseminen on syntiä ja en sitä ole mistään lukenutkaan, joten en pidä sitä syntinä.
Minusta synnillä on ihan eri määritelmä.
(Muistaakseni jossain luki jotain tähän suuntaan:että synti on asia joka saa sydämen luopumaan Jumalasta.
Minusta se että ei halua ennalta arvaamatonta määrää lapsia milloin vain, ei johda Jumalasta luopumiseen. Tosin kuin esim. alkoholi tms, silloin alkoholi on tärkein eikä Jumala. )
Mutta ( kuten tämäkin viestiketju on näyttänyt,) voi synnistäkin näköjään ajatella hyvin erilailla ilman Raamatun opetusta.
(Mistä lie sitten tuo synnin määritelmä on tullut...?)
Ja joku on koko ajan korjannut että kirjoitin: lapsia tehdään, kun olisi pitänyt kirjoittaa: SAADAAN. Olen pahoillani että kirjotin näin, sillä en tarkoittanut sitä. (Mutta ehkä minulle on jotenkin jäänyt ajatukseksi että jotkut " tekevät" niitä...)
Haluan lisätä vielä yhden asian:
Toivoisin, että kun jotkut haluavat saada paljon lapsia, niin he myös kantaisivat lapsista täyden vastuun.
Rakastamalla ja kasvattamalla täydestä sydämestä joka ikisen, sillä kaikki lapset ansaitsevan sen!
( Ikävä kyllä olen havainnut että jotkut ovat " saaneet" paljon lapsia, mutta heistä ei välttämättä huolehdita niin kuin he ansaitsisivat. Se on surullista ja ehkä siksikin halusin tietää, että mistä tämä suuri lapsimäärä johtuu.)
Onkohan kukaan lestadiolaisäiti huomannut itse, että ei jaksa suuren lapsimäärän kanssa ja olisi hakenut apua?
Tai onko se niin, että kun on itse tehnyt niin pitää itse sinnitellä...
(En halua kirjoituksellani loukata, vaan tietää miksi on näin ja jos on mahdollista niin ymmärtää tälläistäkin ajatusmallia.)
Delite:
Onkohan kukaan lestadiolaisäiti huomannut itse, että ei jaksa suuren lapsimäärän kanssa ja olisi hakenut apua?
Tai onko se niin, että kun on itse tehnyt niin pitää itse sinnitellä...
P.S. Kaikilla lestadiolaisäideillä ei suinkaan ole paljon lapsia.
(Ja minä olen muuten joskus huomannut sellaistakin, että tehdään kaksi lasta eikä niillekään ole aikaa kun täytyy luoda niin kovasti uraa ja hankkia omaisuutta, mutta en minä tätä yleistä.)
niin miksei ehkäisykin keksiminenkin voi olla Jumalan tapa kertoa että maa on jo ihan tarpeeksi täynnä väkeä? Tai miksi taudit eivät ole Jumalan tapa kertoa että täällä on jo tarpeeksi väkeä ja parannuskeinot vaan ihmisten tapa olla hyväksymättä Jumalan tahtoa?
Mikä se on? Jumala sanoi " Lisääntykää ja täyttäkää maa" . Jumala ei sanonut " Lisääntykää niin kauan kuin olette hedelmälliset estämättä yhdenkään mahdollisen jälkeläisen syntymistä ja täyttäkää maa niin, että sitä uhkaa liikakansoitus ja nälänhätä ympäri luomakuntaa" .
Ihmiset ovat tehneet kuten Jumala käski. He ovat lisääntyneet tähän päivään saakka ja tulevat lisääntymään tästä eteenpäin. Myös minä olen lisääntynyt ja tulen toivon mukaan vielä lisääntymään. Mutta raamatusta en edelleenkään löydä perustetta sille, että teen syntiä jos en anna aina munasoluni kohdata mieheni siittiöitä. Että estän niitä jollain nykytieteen keinolla.
Minusta edes uskon perustaksi ei riitä vain sanoa " minä uskon näin" . Kristinuskon perusta ja pohja on raamatussa. Se on meidän pyhä kirjamme. Siitä _pitää_ löytyä pohja kaikille ohjeille, joita uskon nimissä annetaan. Kaikki sellaiset ohjeet, jotka eivät pohjaa raamattuun ovat jotain muuta kuin Jumalan ohjeita. Tätä siis haen. Ei minua haittaa, että joku ei ehkäise. Ei se ole minulta pois. Mutta jos tässä ehkäisyasiassa haetaan sitä, että " oikeat kristityt eivät ehkäise" , niin homma haisee.