Kultainen 60-luku: viikko 2

Minä en ole vielä liukastunut, vaikka olen pelännytkin että niin käy.Meidän piha on aivan luistelekenttä. Sen sijaan kun vaihdoin esikoisen vaippaa menin vessassa kyykkyyn, enkä tajunnut että pönttö on niin lähellä. Pamautin pyllyn siihen niin voimalla, että lennähdin eteenpäin. En onneksi kuitenkaan kaatunut, mutta pelästyin kunnolla sitä tärähdystä. Makoilin vähän väliä selälläni, että olisin tuntenut vauvan liikkeet. Ja onneksi tunsinkin. Eli selvisin säikähdyksellä.



Kovasti myös mietin tuota kärryasiaa. Ikäeroa tulee 2v 10kk. Onkohan ihan turhaa enää hankkia tuplarattaita? Jos pärjäisi vain seisomatelineellä. Toisaalta kun tämä uhmaikäinen päättää, että hän ei enää kävele metriäkään, säästyisimme monelta turhalta episodilta, jos voisin nostaa hänet kärryihin.



Tämä tältä erää. Huomenna tulen sitten kertomaan rakenneultrakuulumisia.



äitimiia 19+5

oli ihan mukava jutustelutuokio. Eipä se sitten muuta ollutkaan. Yhdessä synnytyshuoneessa istuttiin kolme varttia ja kätilö kertoili synnytyksen kulusta. Naistenklinikalla on joka käynnillä ollut tosi mukavat kätilöt ja lääkärit enkä ole saanut siitä olenkaan niin steriiliä kuvaa kuin olen keskustelupalstoilta ymmärtänyt.



Sekin oli mukava yllätys että kätilö kannusti vähän tsemppaamaan ennen kivunlievityksen pyytämistä. Olen saanut sen mielikuvan, että Naikkarilla tyrkätään suunnilleen ulko-ovella epiduraali selkänahkaan. Kertokaahan te synnyttäneet mitä kivunlievitystä olette tarvinneet? Itse toivoisin selviäväni mahdollisimman vähillä kemikaaleilla, kaikki selkäytimen ronkkiminen tuntuu kammottavalta ajatukselta välilevynpullistuman ja sen leikkauksen jälkeen. Hammaslääkärissä tappelen viimeiseen asti puudutusta vastaan. (no, ehkä tämä ei ihan hammaslääkärikäyntiä vastaa....).



Pelkään enemmän saavani paniikkikohtauksen kun menetän tunnon alakropastani kuin varsinaista synnytyskipua. Jätän siis päätökset synnytyssaliin ja kuuntelen teidän kokemuksenne. ...Kun sitten kertoilen palstalle synnytyskokemukseni, olen varmaan pyytänyt tupla-annoksen kaikkea jo synnytyksen alkumetreillä. :)))



Olisin odottanut, että saamme kurkata vauvaosastolle tai kiertää vähän paikkoja mutta käynti rajoittui tosiaan yhteen huoneeseen.



Ikeasta en löytänyt oikein mitään. Vannan ostin ja kaksi vauvan fleecehuopaa. Aluslakanat päätin ommella itse vanhasta lakanasta ja pinnasängyn pehmusteen tilasin äidiltäni. Yht' äkkinen säästövimma kai iski kun 19 euroa tuntui ryöstöhinnalta Ikean tuotteesta...



Vielä ehtii tehdä muutaman tunnin töitä ennen mammajumppaa. Mitenköhän kroppa taipuu joulutauon jälkeen?



Belinda, 33+5

kun olet samaan aikaan langoilla...



Kyllä synnytyksestä voi selvitä ilman puudutteitakin. Minäkin olen samaa tyyppiä eli mieluummin kestän kivun kuin että joku " sekaantuu" siihen puudutuksilla yms. Selvisin kaurapussilla, laulamisella ja suihkulla :) Siis toi kornilta kuulostava laulu tarkoittaa, että olin käynyt sellaisen synnytyslaulukurssin ja niitä vokaaleja sitten lauloin. Synnytys kesti 10 h eikä ollut mitenkään erityisen vaikea. Ainoastaan ponnistussupistuksia minulle ei ikinä tullut (olisin siinä vaiheessa voinut lähteä kotiin, kun kipu vihdoin loppui) joten jouduin lihaksilla vääntämään 45 min vauvaa ulos. Jouduin siinä kohtaa suorastaan tahtojen taisteluun kätilön kanssa oksitosiinitipasta, jonka hän halusi laittaa, mutta minä en suostunut, kun pelkäsin sen lisäävän kipua.



Enkä ole todellakaan mikään " urheilija" , joka koittelee kipukynnystään (se on minulla itse asiassa matalalla) , vaan nimenomaan minua pelottaa enemmän juuri puudutteiden yms. vaikutukset. Mutta koskaanhan ei tiedä millainen seuraava synnytys on, voinhan joutua ottamaan epiduraalin heti kättelyssä tai joutua sektioon. Mutta jos valinnan mahdollisuus on valitsen samoin kuin esikoisen kanssa.



äitimiia

Tämä kannusti kovasti. Mies oli hiukan epäileväinen josko ilman puudutuksia selviää mutta lupasi vääntää musiikkia kovemmalle jos huuto liian kovaksi yltyy. Muutenkin hän suunnitteli ottavansa kylpyvaahdon mukaan ja kannustavansa vaahdon keskeltä punaviinilasi kädessä tapahtumaa. Telkkaruutukin osoitti sopivasti kohti ammetta. :)



Belinda

Tuntuu joka puolella samoja pelkoja liukastelusta olevan. Kurjaa kun keli muutti tällaiseksi, nyt kun vihdoin on päässyt pahoinvoinnista ja suurimmasta väsymyksestä ja olimme suunnitelleet tekevämme pitkiä kävely-ja hiihtolenkkejä,ovat ladut sulaneet olemattomiin ja kävelyteille pitäisi laittaa jalkaan luistimet:-( täytyy vissiin suunnata sitten vain kuntosalille, jotenkin vain kaipaisi ulkoilua,kun päivät viettää töissä sisällä.



Aadiliina: Me kävimme istukkaturkimuksessa rv11,koska halusimme selvittää että kaikki ok ja samalla tuli selvitettyä lapsen sukupuolikin:-).Siinähän keskenmeno riski on hiukan isompi kuin lapsivesipunktiossa.Tutkimus meni kuitenkin hyvin, tosin ei hyvällä syylläkään voi sanoa että olisi ollut mitenkään mielyttävää.Supisteluja tunsin tutkimuspäivänä,mutta töissä kykenin olemaan ihan hyvin.

Nyt taidan lähteä saunan lauteille lämmittelemään.



Tuah RV 16+3

ja hyvät viikonlopun toivotukset!



Aamulla koiran kanssa ulkona oli ihan jotenkin kevään tuntua vaikka oli pimeää. Mutta jotenkin tuntui maan tuoksu ja kun lumi oli sulanut ja maa sellaisessa kuurassa kuin keväisin pakkasyön jälkeen. Ja on vasta tammikuun puoliväli. No, ehtiihän se talvi tässä vielä tulemaan.



Vointi on mainio ja sekin vähäinen pahoinvointi ja yökkäilu alkanut väistymään. On tietysti nipistelyt mahasta ja sitten se häntäluun juiliminen pidempään kävellessä.



Ruokalassa näin kaksi raskaana olevaa masut pystyssä ja salaa hymistelin mielessäni että kohta se minäkin...Saa nyt nähdä miten kauan kestää että tulee vauvamaha esiin, kun on taaksepäin kallistunut kohtu ja jonkun verran pyöreyttä ennestään...



Mukavaa viikonloppua kaikille!



t. sonjaemma rv 12+3

Nopeasti vain piipahdan kertomassa rakenneultrakuulumisia ja pinoa nostamassa (en ainakaan huomannut, että uutta pinoa olisi ollut?).

Eli kaikki hyvin. Tosi paljon asioita siinä ultrassa katsottiinkin, enemmän kuin esikoisen kanssa 3 vuotta sitten. Väreillä näki, että virtaukset sydämestä oli oikeisiin suuntiin yms. Tämä siis Hyvinkään sairaalassa, jossa meidän ultrat tehdään. Kätilö oli niin mukava, että teki mieli kysyä voisiko tulla synnytykseeni :) Antoi esim. 2 ja puoli vuotiaamme, joka oli mummon kanssa odotushuoneessa, tulla loppuvaiheessa mukaan ja hän sai painaa print-napista ultrakuvat kätilön sylissä.

Ainoa tieto mitä vaille jäin on sukupuoli :) Vauveli piti jalat ristissä, ihan kirjaimellisesti, joten edes hyvällä koneella ei ollut mitään asiaa nähdä tilannetta. Lieneekö kainonpuoleinen tytteli sitten - kysyy äiti, joka toivoisi tytönkin saavansa...;) (Miehen suvussa kolmessa sukupolvessa kymmenisen poikaa/miestä ja yksi tyttö, siksi ei kovin helposti kukaan usko tytön mahdollisuuteen)



Mutta kaikki hyvin siis ja viikkoja tasan 20.

äitimiia

Sonjaemma ja Tuah, kiitoksia kommenteistanne. Ensi tiistaina olen menossa sinne punktioon. Ensimmäisellä kolmanneksella yrittivät sitä kahteenkin otteeseen mutta ekakerralla ei ollut lapsivettä tarpeeksi ja toka kerralla oli kohtu vielä niin edessä ettei onnistunut. Pitäkää peukkuja, että kaikki menisi ok. Yritän tuota siippaa saada mukaan, en varsinaiseen operaatioon, mutta kaveriksi ja kuskiksi (meiltä matkaa 130 km). Hämmästyksekseni hän on alkanut osoittaa ensimmäisiä merkkejä " raskauden sisäistämisestä" , ihan mukavaa. Olin tässä jo aivan varma ettei tajua koko hommaa ennenkuin on nyytti käsissä. Mutta nyt vaikuttaa lupaavalta...



Minkälaisia kylvetysratkaisuja olette tehneet? Olen miettinyt noita vauvan pesuhommia. Meillä on niin viileä pesuhuone ettei se siellä kyllä onnistu. Toinen vaihtoehto on vessa, mutta se on niin pieni että sinne voi ajatella vain ammetta kasattavilla jaloilla.



Lauantai terkkuja



Aadiliina



30 + 6

Mitä ihmettä tää selain temppuilee... vai mikä tämän tökkimisen taustalla onkaan? Näytti siltä että pinossamme on neljän sivun verran viestejä, mutta sitten nelossivua en saanutkaan näkyviin, vaan tuli joku kumma ilmoitus, että viestit on siirretty tai jotain muuta yhtä hämärää. Höh.



Tinkalle vielä ratas-asiasta: voipi olla että minä olen ihan ylioptimistinen eli utopistinen sen ajatuksen kanssa, että pistetään tuo herra 1v. kävelemään meidän kävelyretket. Mutta kun en millään haluaisi tänne lisää rattaita; meillä on jo vaunut, matkarattaat ja juoksurattaat - siis kaikki yhden hengen. Ja kun ne on olleet jo kolmella käyttäjällä, niin ei kannata käydä myymäänkään alta pois - - - olin ajatellut antaa kaikki sitten kerralla jollekin halukkaalle, kun ei oo enää uusia käyttäjiä tähän perheeseen tulossa.



Harmittaa sekin, että ostin kolmoselle sitterin, onneksi käytetyn. En oo osannutkaan sitten oikein käyttää sitä, kun olin jo kahden vauvan kanssa pärjännyt ilman. Kaikki makuannokset ynnä muut oon hoitanut syöttämiset sylissä, kunnes lapsi osaa istua, ja muu oleilu sitten lattialla... Ihan alussa pidin vaunuja olohuoneen nurkassa, ja vaavi pötkötteli kopassa. - - - Tuntuu atas, että joka paikka on täynnä jotain härveliä ja muuta tavaraa. Kellari räjähtää kohta, kun siellä on vielä miehen työkalut ja -koneet (rakennusalan yrittäjä kun on...).



Kylpyjärjestelyistä ¿ Aadiliina taisi kysellä - - - meillä oli esikoisen syntyessä pieni kerrostalokaksio, jossa minikokoinen vessa. Ujutettiin sinne vauvan kylpyamme niin, että itse kylvettäjä oli sitten eteisen puolella :). Ja kuivattiin vessan lattia ja eteisen puoli aina huolellisesti kylpemisen jälkeen. Ammeessa oli taittuvat jalat, joita taidettiin säilyttää makuuhuoneessa sängyn alla...



Kun kakkonen syntyi, me oltiin juuri muutettu tähän vanhaan ok-taloon. Kellarin kylpyhuone oli jäätävän kylmä ja muutenkin vastenmielinen. Tein sitten niin, että kylvetin vauvan vain, kun oli samalla lämmitetty sauna, ja kylpyhuone oli siten vähän lämpimämpi. Kiidätin vauvan tarkasti pyyhkeeseen kiedottuna kylpyyn ja pois. Nyt on parempi tilanne, kun ollaan remontoitu kylpytilat, mutta matka sinne on talvella edelleen aika vilakka...



Onnittelut hienoista rakenneultrakuulumisista Äitimiialle :). Samaa oon miettinyt minäkin, että jottako tulisi tyttö, kun oli jalat niin ristissä. Mutta kyllä meidän esikoispojan rakenneultrassa oli ihan samanlaiset näkyvyysongelmat, ja poika sieltä pötkähti.



Bonitalle kysymys tosi vanhasta asiasta: kun teillä oli niillä 8-v-synttäreillä se aikapommin piilotus, niin kuuliko vekarat kellon tikityksen miten hyvin? Me vähän harjoiteltiin täällä tänään, ja mieleen tuli, että mitenkähän on kuuluvuuden laita sitten, kun on kymmenen villiä kakaraa etsinnöissä mukana....



Hyvää viikonloppua kaikille, onneksi on taas pakkassää! :D



terveisin Jymy rv 25+2

Mulla oli todellinen perjantai ja 13. päivä; oli oman luokan oppilaat järjestäneet niin paljon harmia (keskinäistä ihmissuhdejupakkaa johon liittyi täysin asiattomia nettijulkaisuja), että olin jo ihan raato ja kypsä kun pääsin koulusta kotiin. Kotipihalla tajusin, että käsilaukkuni oli jäänyt koululle! Ei muuta kuin ajamaan 15 km takaisin, ja sieltä täyttä häkää Porin Puukeskukseen hankkimaan vaneria palapelini alle (3000 palan urakka edelleen kesken...), mutta eikös portilla ollut kyltti: " Suljettu pe 13.1. henkilöstön koulutuksen vuoksi." Tätä rataa sitten jatkuikin ihan loppuiltaan asti että hiphei vaan.



Jymy: se " hauskuus" aikapommin piilotuksessa olikin, että näytin pojille esimerkkiä sormi suun edessä, " hyssh! kuunnelkaa tarkasti!" ja koko lauma hiipi hipihiljaa pitkin kämppää kuuntelemassa, mistä tikitys kuuluisi. :-D Sen nyt arvaa, ettei näin hiljainen leikki montaa kertaa tehonnut, mutta muutama kierros mentiin ihan innolla, ja ah, voi sitä hetken rauhaa ja hiljaisuutta!



Eilen lähdettiin kesken siivouspäivän katsomaan FC Venus, kun otti ahertaminen niin paljon nuppiin. Oli kiva leffa, just sellainen hyvän tuulen elokuva. Tama potki aivan vauhkona koko leffan ajan, ja vielä silloinkin, kun mentiin Heselle sen jälkeen hampurilaisille. Loppuilta olikin Taman osalta hiljaiseloa, muttei mikään ihme, se piti sellaista menoa yli kaksi ja puoli tuntia, että siinä olis isompikin ihminen jo väsähtänyt.

t. Bonita 26+1

Meni sitten vielä toiselle kierrokselle toi pressan valinta.

Meille tuli taas uusi " jäsen" Pallomaha, kirjoitteli tietonsa tonne meidän listaukseen, joten enpäs olekaan enää seuraava uhri listalla, vaan vasta toinen. Toivotaan että Pallomaha kirjoittelee tännekin vielä ennen laitokselle menoa.



Mullakin on tullut yksi uusi oire, tai oikeestaan se on vaivannut jo pari viikkoa. Eli toinen jalka on ihan oudosti kipee jostain pohkeesta tai oikeestaan pohkeen sivusta. Varsinkin portaita kävellessä sitä särkee välillä kunnolla ja yleensä aina kun lähtee kävelemään sitä särkee ja välillä ei tunnu ollenkaan. Ihan hämy juttu. Oisko kellään ollut joskus mitään vastaavaa, ja jos on niin mikä siinä on ollut. Ku ei jaksais lähtee lekuriinkaan valittaan sitä, vaikka se tuntuukin pahenevan koko ajan.



Toivottavasti teidän koirat on muuten koulutettuja tai pieniä, ettei ne vedä teitä kumoon tai ennenaikaisesti laitokselle.

Meinaan kun olin tytön koiria hoitamassa pari päivää, niin supisteli niitten lenkin ajan melkein koko ajan, kun ne veti innoissaan kun hullut joittenkin jänisten jälkien perässä.



niisku 34+4