Onko muita, jotka haluaisivat asua ja elää yksin?

Rakastan miestäni ja lapsia meillä ei ole.



Kaipaan aivan valtavasti omaa, yksityistä elämääni. Haluaisin elää ja asua yksin, päättää aikatauluistani aivan yksin, siivota vain omat sotkuni. Mua raivostuttaa välillä ihan kamalasti, kun joudun ottamaan mieheni huomioon ihan jokapäiväisessä elämässä.



Asiaa varmaan vielä pahentaa se, että asuimme puolitoista vuotta erillämme opiskeluiden takia, asuimme siis sitä ennenkin yhdessä. Tuon puolentoista vuoden aikana totuin varmaan siihen itsenäiseen elämään liikaa. Oli kuitenkin ihanaa aina lomilla nähdä ja puhuimme puhelimessakin monta kertaa päivässä. Se arki oli kuitenkin omaa, itsenäistä ja yksityistä.



Tuntuu, että hallitsin elämäni jotenkin paremmin yksin asuessa. Toisaalta, varmaan aika kultaa muistot ja kyllähän silloin oli joskus ankeaa, kun oli niin yksinäistä. Haluaisin kuitenkin OMAN kodin, jossa saisin itse päättää asioista. Harmillista, että kakkua ei voi samaan aikaan syödä ja säästää :-(



Onko muita samassa tilanteessa? Onko kellään kokemusta tällaisesta? Pääseekö tästä joskus yli? Olen hiukan koettanut puhua asiasta miehelleni, mutta tuntuu, ettei hän oikein tajua ajatuksiani.