M I T Ä T E E N ?

kouluttautua hyväpalkkaisiin töihin, vaan sitä että mun olisi pitänyt valita koulutus jonka alan töillä pystyy elättämään itsensä.

Valitetavasti työttömyys ja pätkätyöt ovat tyypillisiä alalleni.

On ehkä totta että turha mun on sitä nyt valittaa ja surra kun olen sellaisen köyhäilyalan maisteri. Mutta silti on aika julmaa sanoa minulle että olisit valinnut eri koulutuksen.



Voiko kukaan täällä käsittää miltä minusta tuntuu? Ehkä sitten olen jotenkin " vastuuton" , kun valitsin " köyhän" alan?



AP

Meillä on aika vastaavanlainen tulotilanne: miehen bruttotulot ovat 2,5 kertaa omani. Elämämme on kuitenkin taloudellisesti mitoitettu lähinnä mieheni tulotason mukaan, minulla ei olisi varaa asua näin, autoon jne., jos maksaisin kaikesta 1/2. Meillä asiasta on puhuttu avoimesti eikä mies ole halukas muuttamaan vuokrakaksioon tulotasoni vuoksi;). Meillä on omat tilit, laskut maksaa se, jolla on tilillään rahaa ja kummallekin jää jotakin myös " omiin" mielitekoihin.



Koita vielä puhua miehesi kanssa, josko löytäisitte jonkun kompromissin. Olisiko kohtuullisempaa, että maksaisitte yhteisistä menoista osuutenne suhteessa tuloihinne, eikä puoliksi?

Jos haluat, niin laita sp-osoite, niin kirjoitellaan. Jotenkin tuntuu siltä, että vähän helpottaisi, jos pysyisit kirjoittamaan yhtenäisesti omista ajatuksistasi.

Itsekin mietin avioeroa aika ajoin ja juuri rahasyistä.

Jos ap. tekee työtä ja hoitaa lapsen ja kodin, hän kantaa osansa vastuusta, vaikka ei niin paljon rahallisesti kuin mies. Tuskin ap. pelkästään kotona makaa naistenlehtiä lueskellen ja kynsiään lakkaillen.

Tällainen taloudellisilla asioilla " uhkailu" on henkistä väkivaltaa! Älä siis suostu sellaiseen. Et ole perheessä yhtään arvottomampi henkilo vaikka tienaatkin vähemmän. Ei se riipu mistään rahasummasta. Täytyy sanoa että miehesi on aika idiootti. Tässä tekisi mieleni sanoa että JÄTÄ SE SIKA! Ihemeellinen häsitys hänellä avioliitosta ja parisuhteesta. Tietenkään hän ei halua erota tms, sillä hän taitaa nauttia tästä ylivallastaan sinuun. KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA KÄYTTÄYTYÄ SINUA KOHTAAN NOIN. ÄLÄ ANNA SEN ENÄÄ TAPAHTUA.

joten hän käyttäytyy törkeästi valittaessaan valitsemastasi koulutuksesta. Minusta teidän olisi hyvä hakeutua esim. perheneuvolaan keskustelamaan asioista.

Miehesi ei oikein näytä ymärtävän, mitä sana avioliitto tarkoittaa.

t.67

Miehesi on idiootti. Hänen käyttämänsä henkinen väkivalta on vastenmielistä. Mieti tarkkaan, haluatko jatkaa tällaisen ihmisen kanssa.

monia vuosia. Minulla oli silloin sairautta ja siitä johtuvaa masennusta. Nykyään olen kunnossa, ja olen hoitanut lastamme kotona siis. Kuitenkin mieheni kaivelee noita menneitä, sanoo aika että " silloin elit täysin minun elättämänäni" ja kukaan ei kysynyt häneltä, haluaako hän tahkota niin paljon työtä elättääkseen itsensä lisäksi minutkin. Jos sanon että nyt on nyt, että nykyään kuitenkin hoidan yhteistä lastamme, se ei jotenkin riitä hänelle, vaan hän haluaa muistuttaa että AIEMMIN olin ihan loinen.



Kotityöt teemme puoliksi. Mieheni on siis oikeastikin satsannut suhteeseemme raha- ja taloustöiden ohelta paljon. Sen sijaan seksi- ja parisuhdepuoli ovat aivan näivettyneet. Hän ei koskaan tee ehdotuksia tai aloitteita tai ehdota yhteisiä kivoja juttuja. Minä hoidan aina ne asiat. Mutta niitä ei " lasketa" , koska ne eivät tuota rahaa.



Minusta tuntuu että olen huono ja typerä ihminen. En ole minkään arvoinen, koska en ansaitse paljon rahaa, ja nyt en ansaitse mitään koska olen kotona lapsen kanssa. Yhdessä vaiheessa ajattelin tuhota itseni, mutta lapsen vuoksi en tietystikään niin tee.



Kiitos että olette jaksaneet vastata.



AP

Ap alkaa olla jo sekaisin omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Kokee ettei ole oikeutta ajatella tai tuntea jotain. Mies latistaa työmatkan jälkeen väsynyttä äitiä valittamalla omaa väsymystään eli kieltää asiasta keskustelun.

Ensinnäkin ap, sinulla on oikeus tuntea miten tunnet. Sinun ajatukset ja tunteet eivät voi olla vääriä. Älä anna miehen päästä sekoittamaan omia ajatuksiasi. Siihen hän kai pyrkii. Eli oman pääkopan ajatukset ensin selkeiksi. Eikö sinulla ole liiton päivärahoja turvana työttömyysjaksoilla? Työn ja rahan suhteen sinulla on muutama vaihtoehto:

-jatkat nykyisellään ja tyydyt vähäpalkkaiseen & satunnaiseen työhön

- Yrität etsiä parempipalkkaisen ja mahd. jatkuvan työsuhteen

- Kouluttaudut uudestaan

- Hommaat sivutuloja. En suosittele mitään tupperia tms. verkostomyyntiä. Harva niillä rikastuu.

voit ap luoda tätä varten anonyymin sähköpostin esim. luukkuun ja se vie vain 15 minsaa. vaikka varmaan tiedätkin sen.

Mutta en halua vielä viedä lastani hoitoon. Tilastojen mukaan siitä yliopistosta josta valmistuin, valmistuneet tdk:ni maisterit saavat koulutustaan vastaavan vakinaisen työpaikan vasta keskimäärin 4-5 vuodessa valmistumisesta :(



AP

vaan katuu sitä että on itse tehnyt sellaisia valintoja. Mutta kyllä ne tuntuvat syytöksiltä, kun kuulen niitä koko ajan päin naamaa.

En ymmärrä miksei nykyhetki " riitä" . Siis se että nyt hoidan lastamme ja sitten palaan työelämään. Mies perustelee, että en voi ohittaa hänen vuosikausia kestänyttä painettaan meidän elättämiseksemme sillä että nyt hoidan lasta kotona. Ja että siksi mulla ei ole oikeutta valittaa väsymystänikään, koska hänkin oli vuosia väsynyt. Mutta en voi muuttaa menneisyyttämme!!! MITÄ TEEN, tämä on kauhean ahdistavaa! :(



AP

Mutta nyt olet joutunut kovan eteen kun olet kohdannut realiteetit: ilmaista lounasta ei ole. Joko menet töihin tai hoidat mukisematta lastanne.



RYhdistäydy hyvä aikuinen!

t. Mies

Mä ymmärsin tarinan niin ettei miehesi arvosta sua koska sul on niin huono palkka.

Mä olen kotiäiti ja teen viikonloput töitä. Sit kun menen duuniin takasin en silloinkaan pääsee mieheni palkkaa lähelle.

Onneksi meillä mies pitää mua ahkerana kun duuniin painan vaihka liksa ei nyt mikään maailman paras hänen palkkaan verrattuna.

Ikinä en ole joutunut siihen tilanteeseen et mulle olisi mies sanonut etten saa ostaa jotain kun mun palkka siihen nähden niin pieni.

Kyl meillä tehdään yhdessä päätöset mitä ostetaan.

ollut poissa työelämässä masennuksen takia ja hän jälkeenpäin syyttää sinua siitä tai edes moisia kaivelee...



Sinuna ottaisin kyllä aikalisän että saisin edes omat ajatukseni järjestykseen. Mieti mitä itse suhteessa näet. Vaikutat kyllä läpeensä alistetulta. Yritä ottaa ohjat käsiisi!

Etkö sä pelkää et sairastut uudestaan masennuseen?? eikö sun mies pelkää/välitä? Kannattaisko ajatella perhe terapiaa ja erillään asumista ainakin jonkin aikaa? Ehkä erillään asuminen antais sun miehelle sen taloudellisen vapauden mitä se kaipaa??? Ja suomessa kyllä pärjää yh, vaikka on kotonakin siis hoitovapaalla. Älä pelkää! Tällätavoin sun miehesi näkisi että onko tämä sitä mitä hän todella kaipaa ja jos ei niin oppisi arvostamaan sinua ja perhettänne. Kaikkea hyvää, älä ihan oikeesti anna sun miehen astua sun päälle. Et voi olla kynnysmatto

Vierailija:

Olikin tullut paljon vastauksia. Ei, en ole heräteostelija enkä tuhlari. Kysyn mieheltä luvan jo 30 euronkin ostoksiin. Ostan tarjouksista ja säästän kaikenlaisia kuponkeja.

jos esimerkiksi jäisi itse työttömäksi? Niinkin voi joskus käydä, vaikka

olisi ollut kuinka hyvät tulot/hyvä työpaikka. Älä anna miehesi lannistaa

ja nöyryyttää itseäsi tuolla tavalla..

" Kotiäiti ilman tuloja, mutta pää pystyssä"

Silläkö hän kaiken mittaa? Ei kai!



Mieti...rahako kaiken ratkaisee hänelle, ei mikään henkinen tai muu?

mikä on se ero euroissa sinun ja miehesi palkkojen välillä??? Kuinka paljon enempi miehesi tienaa ja kannattaako siitä ylipäänsä nostaa minkäänlaista numeroa??