M I T Ä T E E N ?

Luuletteko että on jokin riemu vääntää työtä hiki hatussa jotta rouva voisi kotona juoda kahvia kaikki päivät ja pitää lapsia hiukan silmällä?

Mitä jos hän joutuisi syystä tai toisesta työkyvyttömäksi. Ei kai kuvittele, että saisi enää päättää mistään kodin hankinnoista. Hänen eläkkeensä tuskin kuitenkaan ylettyisi sinun tulojesi tasolle...

onko ap siis töissä " pienellä palkalla" vai kokonaan työtön?

ap:n mies on mielestäni todella outo tuossa raha-asiassa....olisiko aikoinaan mennyt ns.järkiavioliittoon...

..jos rakastat shoppailua ja harrastat sitä paljon niin hyvin ymmärrän, että miehesi alkaa sinun ostoksia säännösteleen. kun olet hänen tuloilla kuitenkin elänyt monta vuotta.

Vierailija:

Luuletteko että on jokin riemu vääntää työtä hiki hatussa jotta rouva voisi kotona juoda kahvia kaikki päivät ja pitää lapsia hiukan silmällä?

Rautalangasta sai miehen kanssa vääntää, että ihan yhtä hiki hatussa sitä työtä tehdään (itse asiassa hän pyörittelee " tärkeitä" papereita ja minä olen hoitoalalla pyörittelemässä ihmisiä. Joten kellä se hiki sitten oikeasti tulee...).

Pikku hiljaa hänkin alkoi ymmärtää, että kaikkeni minäkin kotiin kannan vaikka tulot ei samaa luokkaa olekaan.



Nykyään esim laskut jaetaan tuloihin suhteutettuna tasan ja isommat hankinnat päätetään yhdessä. Jnk verran olen miehelle antanut liikkuma varaa raha-asioiden hoidossa enemmän, mutta hän onkin parempi rahan käyttäjä yleensäkin kuin minä.

Ihme tunnesotkua! Luuletteko että joku naimisissaolo ja " rakkaus" sinällään olisi tässä nyt joku pointti??? EHEI! Raha on TOSIASIA. Laskujen maksaminen on TOSIASIA. AP:n mies on hemmetin fiksu, AP on näitä laiskureita joita tää palsta on pullollaan!

Eihän se ole ap:n vika, jos on pienehkö palkka, ja äidit tekee tunnetusti enemmän kotitöitä, kuin miehet.



Meillä oli aikoinaan vääntöä tästä asiasta, mutta tiukalla keskustelulla sain mieheni ymmärtämään, että jos mä olen (opiskeluaikana) kaupan kassalla iltaisin paskalla palkalla ja hän tekee lvi-asennustöitä sikahyvällä palkalla, niin kyllä hän on se joka maksaa suurimman osan menoistamme. Nykyään maksamme aikalailla tasan, kun kumpikin tienee suunnilleen samanverran. Tiedän, että urputus alkaa meilläkin taas silloin, jos jossain vaiheessa jäisin äitiyslomalle ja hoitovapaalle, mutta se on sitten joskus..

meillä minä tienaan leipää taloon, mies on usein työtön. ei tulisi mieleenikään sanoa mitään noin loukkaavaa hänelle. kaikki tienatut rahat on yhteisiä ja päätetään yhdessä asioista. me ollaan perhe, me ollaan yhdessä.

Siis mä ymmärrän ap:tä aivan täysin.

Mun mielestä pääaisa on se että molemmat on töissä ja tuovat perheeseen rahaa, ei sillä kuinka suuresta summasta on kyse!

Olisi eri juttu jos ap vaan makaisi kotona ja kuluttaisi miehensä rahoja.

Kyllä on muakin loukannut usein kun mieheni sattumalta tienaa tuplasti sen kuin minä, niin hän on maininnut että meillä on omat rahat jotka kulutamme eikä hänen tarvitse perheeseen kuluttaa sen enempää kuin minunkaan.Minun rahani menee kämppään, ruokaan, sähköön, lasten vaatteisiin ja muihin tarpeisiin ja hänellä jää vielä satoja euroja jäljelle omien menojensa jälkeen, mutta ei ole valmis pistämääm rahaa mihinkään mitä perhe tarvitsisi.Nehän ovat hänen rahojaan!! Ei niillä tarvitse lapsille vaatetta tai ruokaa kantaa.

Mutta kuinkas sitten kävikään! Mieheltä menikin työ alta ja kummasti nyt muka kaikki rahat olisivatkin yhteisiä!Minä nyt olen kuitenkin tällä hetkellä perheen elättäjä ja todellakin hoidan ruuat kaappiin ym. ja joskus heitän miehelle parikymppiä tupakkarahaa ja muistutan vähän että kuinkas sillon ennen vanhaan ne rahat jaettin.

Tsemppiä ap:lle ja koita kestää miehesi kanssa, tai tietysti toinen vaihtoehto on että elätät itse itsesi ja lapsen ja sanot miehellä että onko sitten tyytyväinen kun on vain se oma suu ruokittavana!

12h/pvä on aika helvetin raskasta!

On kyllä tosiaan aika ymmärtämätön mies sinulla :( Itse en ainakaan ole valinnut ammattiani rahamielessä. Onneksi kuitenkin olen saanut vakinaisen työpaikan..

Kysy ukoltasi haluaako hän että lähdet kouluttautumaan parempipalkkaiseen ammattiin kun nykyinen panostus ei nähtävästi riitä. Veikkaan että mies haluaa vain päteä. Varsinainen marttyyri..

toimeen kun saman katon alla asutaan-periaate pätee meillä myös raha-asioissa.

Minusta valitus olisi aiheellista jos voisit saada palkkaa enemmänkin jostain muualta samasta työstä ja ehkä pienemmällä tuntimäärällä.



Meillä on se tilanne että minä työssäkäyvänä opiskelijana pääasiasssa elätän perheemme. Mies on yrittäjä aj tällä hetkellä tuloja on tuskin lainkaan. Tottakai tiedän ettei näin tule aina olemaan... Perhe on yhteisyritys, jokainen tuo sinne panoksensa kykyjensä mukaan.



Minä sain jotenkin teidän tilanteestanne sellaisen kuvan että miehesi purkaa sinuun pahaa oloaan.

Voiko sitä perheeksi edes sanoa. Meillä kaikki on ollut yhteistä siitä lähtien kun yhteen muutettiin vaikkei ollut lapsia ja naimisiinkin mentin vasta myöhemmin. Omat tilit on kummallakin sekä yhteinen lainanhoitotili, mutta käyttöoikeus mulla on miehen tiliin, koska hoidan käytännön taloudenpidon aika pitkälle. Koulutus mullakin on, mutta huonopalkkaiselle alalle ja käytännössä olen koko aikuisikäni tehnyt pätkätöitä lastenhoidon ohella. Mies on ihan tavallinen keskipalkkainen duunari, mutta IKINÄ ei ole ns. omia rahojaan pihdannut. Ei, en voi käsittää tuollaista tilannetta.

Eli meneekö ap:n rahat bilettämiseen, vaatteisiin, kodin " sisustamiseen" ja muuhun hömppään ja lankeaako kaikki pakollinen miehen maksettavaksi? Onko ap niitä, jotka ostavat surutta 200 euron kengät ja seuraavana päivänä siihen sopivan käsilaukun 150?

Miten paljon ap on keskustellut miehen kanssa ja mitä mies oikeasti haluaa?

Vai onko ap:n mies todellakin sika, joka kohtelee toista aika alentuvasti? Vaikea tietää, kun ei tiedä tarinaa tarkemmin. Joten aika vaikea meidän on kenenkään tähän mitään puoliin tai toisiin kommentoida.

Olikin tullut paljon vastauksia. Ei, en ole heräteostelija enkä tuhlari. Kysyn mieheltä luvan jo 30 euronkin ostoksiin. Ostan tarjouksista ja säästän kaikenlaisia kuponkeja.

summan rahaa molemmat, tai sitten niin kuin valtio erotilanteessa päättäisi. Eikö silloin lasten elatukseen se vanhempi laita enemmän rahaa kumpi tienaa enemmän.



Itse olen yrittäjä perheen lapsi ja minun kasvaessani perheyrityksen pyöritys jäi yhä enemmän isälleni ja äitini oli kotona. Yritystä ei olisi kuitenkaan ollut ollenkaan olemassa ilman äitini alkupääomaa. Riitaa välttääkseen vahnemmillani oli ns. äidin 1000mk talousraha/vko sai sitten tehdä mitä halusi lopuilla.



Meillä miehen kanssa asiasta on kanssa käyty kiivasta keskustelua, hän kun ei ole ihan yhtä fiksu kuin isäni;)

Kun aloin odottaa esikoistamme, minulla oli säännöllinen työ ja olin 18 vuotiaasta asti tehnyt töitä. Palkka oli n9000mk/kk vastaan mieheni opintotulot. Olimme jo yhteisen kodin perustaneet mun asp-säästöillä ja esikoisemme tarvikkeet rahoitettiin mun lomarahalla. Mies ryhdistäytyi vasta kun aloin odottamaan. Silloin hän alkoi opiskelemaan, tekemään töitä ym. Pikku hiljaa tilanteemme muuttui, minä olin kotona ja siten koko ajan pieni tuloisempi, mieheni valmistui ja ansaitsee mukavasti. Minä opiskelen nyt vuorostani ja vaihdoin matalapalkkaiselle naisten alalle, haluan arvostaa työtäni.

Meillä on edelleen yhteistalous, mutta voin sanoa että saan kyllä kaikki pahat sanani takaisin kun roolimme ovat vaihtuneet. Roolit ovat vieläpä vaihtuneet pysyvästi.

Minä opiskelen, työskentelen ja hoidan kotia ja lapsia enemmän. Mieheni työskentelee, harrastaa ja tekee hyvin pienen osan kotihommista - lapsia kaitsee jos mulla on pakollinen työ/opiskelu meno.

Väsyneenä tämä epätasapaino aiheuttaa kiivaita riitoja, mutta lopulta mun itseluottamukseni kestää kyllä tuon tulo nälvinnän... yleistä tietoa kun on että it-alan työpaikat ei ole niin vakaita kuin sote alan. Ja riipii se muokin, ettei aina ole niin kivasti rahaa käytettävissä. Mutta se että tienaa enemmän ei saisi olla syy olla omissa menoissaan enemmän. Lapsethan ei tienaa mitään, mutta he ovat oikeutettuja vanhempiensa aikaan. Myöskään aikuisten parisuhde ei voi toimia jos yhteistä aikaa ei ole.



Tais mennä sivuun aiheessta. Mutta meillä ainakin noi kaikki nivoituu yhdeksi kiepiksi. Jaksamista alkuperäiselle... tulee niitä hyviä hetkiäkin...vaikka 2000-luvun miehet eivät olekaan enää niitä mustavalkoelokuvien herraasmiehiä.:)))

Siis onko teidän talous jotenkin tiukilla, ettei tuollaista summaa ole varaa käyttää yli?

muuten kuullostaa kyllä tosi oudolle.

Ja edelliselle pitkän tekstin kirjoittaneelle: Myös sinun miehesi kuullostaa oudolle. Pitkäkestoinen samasta aiheesta nälviminen ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, jossa kumppanit aidosti arvostavat toisiaan.

Toiset istuu päivät työpaikalla kynää naputellen ja välillä ehkä puhelimeen vastaten ja toinen kantaa, lastaa, purkaa, juoksee, nostaa ym, ja silti toi ensimmäinen saa suurempaa palkkaa! Ja on niin kauhean väsyny tullessaan kotia.



Kyllä ne raha asiat on sellaiset että niissä voi tilanne muuttua niin nopeasti ettei kannata kauheasti myllyttää sitä huonotuloisempaa!

Jos yhdessä asutaan ja jos vielä lapsiaki on niin tulot on yhtä yhteiset kuin menotki! Meillä se maksaa kummalla on rahaa.



Muutama vuosi sitten minä opiskelin ja mies oli töissä eli mies maksoi lähes kaiken (silloin ei ollu vielä muksuja). Nykyään mies opiskelee ja minä olen töissä ja maksan lähes kaiken. (nyt 2 lasta). Jos nyt olisimme molemmat töissä niin mieheni saisi 2viikossa saman verran palkkaa kuin minä kuukaudessa ja ehkä enemmänki. Eihän meidän palkat olis kilpailukykyisiä keskenään! Kyllä ukko kuulis kunniansa jos alkais pomottaa suuremman palkkansa takia.