M I T Ä T E E N ?

Perhe on perhe ja perheen rahat ovat perheen rahat! Meillä kävi, niin, että yhtenä päivänä ilmoitin, etten jaksa enää v...tuilua töissä ja " kysyin" luvan alkaa opiskella. Mies ilmoitti, että hän vain alkaa tehdä enemmän töitä, niin pärjätään / pysyy elämisen taso.

Nyt, koska tienaan todella vähän, niin teen enemmän kotitöitä, tai siis almost kaiken, mies tekee vieläkin ruuat, jos on kotona, mutta työpäivät ovat about 15h/pv. Enkä vaadi mitään extroja kalliita vaatteita yms.

Nainen hoitaa loppujen lopuksia aina enemmän kotia/lapsia, joten ehtii vähemmän luoda uraa, kun niitä ylityötunteja ei kerry. En itse olisi sekunttiakaan miehen kanssa joka syyllistäisi tuollaisesta asiasta.

Minun työni loputtua yhteiselo lasten ja miehen kanssa on PARANTUNUT! Ei ole riitoja, enkä ole väsynyt. Teen miehelle ja lapsille aamiaista yms... mutta tämä onkin vain väliaikainen ratkaisu siihen asti, kunnes jaksan taas mennä töihin. MINUN MIEHENI RAKASTAA MINUA, JA HALUAA ETTÄ JAKSAN. Hän ei välitä kuka tienaa, vaan kunhan kaikki perheenjäsenet pysyvät järjissään ja yhdessä.

Lopettakaa myös kysyjän nälvintä, hänhän pyysi, ettei ivaltaisi. Kamala lukea, että ÄITI on toiselle ÄIDILLE vittuileva. Minkähänlaisia lapsia teillä ivailijat on, kun oma kielenkäyttö on noin ahdasmielistä!??? Yök!

Ääni muuttuu kellossa vasta siinä vaiheessa, jos nainen joutuu saamapuolelta maksajapuolelle (näin käy tosin erittäin harvoin). Miehen pitäisi vielä 2000-luvulla olla perheen elättäjä, mutta tämän lisäksi tehdä puolet kotitöistä ja hoitaa lapset. Naiset haluavat olla pikku prinsessoja, jotka kuluttavat miehen palkan mihin haluavat ja JOS siltä tuntuu, voi vähän käväistä töissä tuulettumassa. Palkka saa tietysti olla niin surkea kuin mahdollista, koska miehen rahathan ovat sitä perheen yhteistä rahaa ja naisen palkan pitää mennä omiin huvituksiin.

Vierailija:

Luuletteko että on jokin riemu vääntää työtä hiki hatussa jotta rouva voisi kotona juoda kahvia kaikki päivät ja pitää lapsia hiukan silmällä?

Toivoisin tämän tyylisten viestien kirjoittajien kokeilevan kotona oloa joskus itse lasten kanssa. Pistää vihaksi, ettei arvosteta äitejä / koti-isiä lainkaan!!! Itse olen myös huonosti palkatussa työssä koulussa, erityislasten kanssa ja siellä jos missä näkee laiminlyötyjen lasten kärsimykset ja niistä johtuvien käytöshäiriöiden seurauksia. Lasten kanssa kotona olo on alussa erittäin tärkeää ja ihmettelen miksi joku haluaa tehdä lapsia, jos ei halua heitä kunnolla kasvattaa ja joustaa omista itsekkäistä menoistaan ja hetkellisesti kestää taloudellisen tilanteen muuttumista! Kotona olo ei todellakaan ole lehtien lukemista, kahvittelua, juoruamista naapurin " akkojen" kanssa ym. mitä mahdollisesti kuvittelet pienessä suppeassa mielessäsi!!! Toivon, ettet ole vanhempi, etkä KOSKAAN sellaista vastuuta yritäkään edes harteillesi ottaa, kun et selkeästi ymmärrä mistä siinä on kyse.

Onneksi oma mieheni pitää itsestäänselvyytenä, että hän tuo suurimman rahan kotiin (varsinkin äitiyslomalle jäädessäni ) ja ymmärtää myös naisten aseman työelämässä. Hän myös tietää minun tekevän arvokasta työtä, vaikka palkka ei päätä huimaa. Kuinka pinnallisia ja tärkeileviä ihmisiä sitä onkaan maailma pullollaan, kun voi sanoa rakastamalleen ihmiselle, että olisit hankkinut koulutuksen paremmin palkatulle alalle....huh!!

Vierailija:

Ääni muuttuu kellossa vasta siinä vaiheessa, jos nainen joutuu saamapuolelta maksajapuolelle

Voi jumalauta miten itsesäälistä p..kaa... Itse olen aiemmin elättänyt parisuhteessa mieheni ja itseni ja mies ei todellakaan tuonut mitään kotiin. Jaksoin n. 6 vuotta tukea ja kannustaa miestä, mutta kieltämättä kun hän ei mistään saanut rahaa, eikä tehnyt asian eteen mitään, se kävi pinnan päälle. Äitiyslomalla tai hoitovapaalla oleva nainen / mies tuo kuitenkin edes jotain kotiin ja sehän on vain väliaikaista muutenkin!! Et ole itse tainnut olla juurikaan lasten kanssa kotona, jos edes sellaisia olet hankkinut? Itsekästä ajatella, että vain työssäolevan tekemät työt ovat arvossaan. Mites se työmäärä kotona? Oletko pessyt pyykkiä ( useamman kerran viikossa, kuten yleensä lapsiperheissä joutuu pesemään ), imuroinut, laittanut ruokaa, hoitanut lasten hammaspesut ym. pesut, siivonnut leluja, herännyt aina yöllä tarpeen vaatiessa, vienyt ulos ym.? Kotona " työskentelevän" päivä kun ei lopu 8h jälkeen ja mielestäni myös työssäkäyvän pitää osallistua kotitöihin ja muutenkin perheen normaaleihin rutiineihin, RUIKUTTAMATTA!! Eipä se vaimosikaan saa palkkaa kaikesta tekemästään, eikä näemmä usein edes arvostusta toiselta puoliskoltaan. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos työpaikallasi kukaan ei arvostaisi antamaasi panosta ikinä, vaan tylysti toteisi sen kuuluvan toimenkuvaan, ilman boonuksia ym. lisiä?!?!?

Ja vielä koti-ihmisiä haukut itsekkäiksi....he kuitenkin usein luopuvat paljon enemmästä kuin työssäkäyvä lastensa hyvinvoinnin takia, mutta eihän se nyt tullut mieleen, vai mitä?

Tietysti saattaa olla poikkeuksiakin, mutta muutoin antakaamme kaikki se kunnioitus näille ihmisille. Mielestäni he sen ansaitsevat.

joilla maksettaisiin yhteiset menot (asuminen, ruoka).



loput olisi sitten omaa rahaa, joilla saa tehdä mitä huvittaa.



kyllä avo- ja avioliitossa täytyy myös puolisoa elättää, mikäli toisella ei ole tarpeeksi tuloja. tämän sanoo jo lakikin.



ap:n mies (ja osin muidenkin) ovat itsekkäitä sikoja, joiden elämän tehtävä on alistaa heikompaa. sairasta sanon minä! itse en tuollaista kauaa katsoisi. ap voi sairastua masennukseen uudelleen ja kukas se sitten taas " joutuu elättämään loista" ...

hankkimatta

Kylma mies sulla :(

toinen on onnellinen siinä mitä tekee. Kummallakin on sellainen koulutus, että palkkaa voi saada paljon tai vähän, ja molemmat olemme tehneet vähäpalkkaisia lisäkoulutusjaksoja, olleet kotona lasten kanssa, ja joskus taas raataneet rankassa työssä hyvin tienaten. Aina yritämme ratkoa asiat niin, että YHTEENSÄ jaksamme pyörittää työmme ja perheemme ja elanto pysyy riittävänä ja KUMMANKIN työssä ja kouluttautumisessa edetään niin, että työstään voi pitää, vaikka palkka olisi pienempikin. taidamme olla jotenkin poikkeuksellisen onnekkaita?

myös muistaa se, että jopa valtio katsoo jo avoliitossa olevat ihmiset keskenään " elatusvelvollisiksi" (mikä on kyllä mielestäni väärin...) Esi. jos toinen opiskelee, hän saa kyllä opintotuen (+lainan), mutta ei asumistukea, mikäli kumppani on töissä. Vielä huonommin on toisen ollessa työtön;silloin työtön ei saa penniäkään mistään (ansiosidonnainen eri asia...)! Ja jos nämä tulo rajat olisivat todella suuret, ymmärtäisin EHKÄ asioiden olevan noin, mutta kun ns." perusduunarin" palkka riittää eväämään nuo tuet. Eli jos miettii esim. työttömän arkea; kumppanille jää käteen pienehkö palkka, vuokra (/lainan lyhennys+vastike) 450e, lopulla palkalla (joka ei montaa sataa euroa ole) jolla KAHDEN ihmisen tulisi elää kuukausi, ruoka, vaatteet, laskut, autokulut/bussikortit ymv... Aika mahdotonta. Suoraan sanottuna, kumppaninkin kannataisi jäädä työttämäksi, sillä silloin molemmat saisivat käteen 370e=yht. 740e+asumislisä, joka kattaa käytännössä koko vuokran. Lisäksi sossusta saataisiin ehkä toimeentulotukea, ja jos toisella esim.lääkäri/lääke kuluja ne korvattaisiin!



Tämä on mielestäni suuri epäkohta suomalaisessa kulttuurissa! Sossun asiakas esim. työtön, saa gynekologi tutkimuksensa korvatuksi yksityisellä lääkärillä=sossu maksaa. Myös e-pillerit korvataan 100%. Entä kun mies töittä, nainen työtön? Nainen ei saa penniäkään mistään, miehen tulisi maksaa pienistä tuloistaan KAIKKI, siis naisen tampooneista alkaen, päätyen lääkekuluihin!!! Ja tähän riittää se, että on yhteinen osoite, ei tarvitse olla naimisissa/yhteisiä lapsia/asunut yhdessä kun esim. kaksi viikkoa. Tästä syystä, monet ovat kirjoilla eri paikassa, tyhjiä asuntoja on pitkin kaupunkia, vaikka asuntojonot vain venyvät!



Mielestäni on väärin, että parilla jotka ovat molemmat työttöminä, on parempi elintaso kun parilla jossa toinen työtön ja toinen pienipalkkaisella alalla töissä. Kotiäiti saa edes jotakin rahaa (lapsilisät/kotihoidontuki/äitiyspäiväraha) opiskelijakin saa " omaa rahaa" (opintotuen), mutta työttämän pitäisi KAIKKI pyytää kumppaniltaan...! Ja kyllä, jos toisella isot tulot, se on ihan eri asia kun pienituloiselta kumppanilta rahan pyytäminen... Ja pitää muistaa myös se, että pienilla paikkakunnilla EI ole harjoittelupaikkoja/työvoima poliittista koulutusta tarjolla samassa mittakaavassa kun isoimmissa kaupungeissa, joten kaikilla ei ole mahdollista saad sitä kautta rahaa...

siis keskimmäisessä kappaleessa tarkoitan yksinään asuvaa työtöntä, ja vertaan häntä kumppanin kanssa asuvan asemaan, lääkekulujen ymv. korvattavuudessa.

Musta kysymyksessä on alistaminen. Jos olisin sinä niin sanoisin miehelle et jos tää on rahaprobleema niin se on helppo ratkaista. Tee normaali duuni mutta jätä lapsi illalla isin kanssa kotiin ja lähde tienaamaan alalle jossa nainenkin voi yltää huipputuloihin eli prostituutio kehiin (ehkäpä voit alkaa määräämään raha asioista teillä) Mitäköhän mies sanoisin jos joutuisi soittamaan et voisiko mennä tuhlaamaan 30euroa kaverinsa kanssa kun menee syömään?! Ei ikipäivänä tekisi niin. Täysin tahditonta ja hullua. Naiset saa tunnetusti sen -20% pienempää palkaa ja naisia palkataan pätkätöihin just sen takia et me saadaan lapsia. Vaikka sä olisit opiskellut rahoitusalaa niin sun palkkas olisi kuitenkin pienempi kuin miesten ja sun olisi vaikea saada töitä sillä miehet jyrää helposti ohi. (Taas miehesi pääsisi määräilemään) Joten miehesi kommetti on vähän korni. Suoraan sanottuna sika mikä sika! En usko että teillä voi mennä kovinkaan kummoisesti sängyssä, no ompahan miehen sit hyvä valittaa siitäkin vaikkei näe omaa osuuttaan asiaan. PISTÄ MIEHESI KURIIN! Meillä on rahat yhteisiä ja ei tulisi mieleenikään kysyä mieheni lupaa alle 500EUR ostoksiin koska minulla on harkintakykä ja luotamme toisiimme, olen siis kotiäiti jolla on oikeus miehen tuloihin tasavertaisesti ja asun eteläeuroopassa jossa tasaarvon ei pitäisi olla lähelläkään pohjoismaiden tasoa.

miehesi ei arvosta sinun panostasi perheen hyväksi! Meillä ei erotella sinun ja minun rahoja, vaan kaikki tulee yhteiselle tilille eikä niitä kukaan laske että " jaaha, sulla on näin pieni palkka ja mulla näin iso ja mulla on varaa MINÄMINÄMINÄ" .

Kyllä suhteen eteen kannattaa tehdä töitä, ja pitääkin! Menkää vaikka parisuhdeneuvontaan, jospa siitä olisi apua.

Kuules ap, nyt pidät itsesi naisena etkä enää alistu moisiin syytöksiin!

Sinähän käyt töissä ja mitä siitä jos tienaat vähemmän kuin miehesi! Te olette PERHE! Ja perheen pitäisi pitää yhtä. Ihan mielenkiinnolla kysyisin että paljonko miehesi tienaa? Ja sinä?

Ei miehelläsi ole mitään oikeutta nälviä sinua,koska tienaat vähemmän!Eipä kuulosta oikealta rakkaudelta,jos tuosta asiasta valittaa.Jos tilanne ei keskustelujen jälkeen muutu,niin ottaisin eron tuollaisesta miehestä!

mä olin silloin vielä koulussa ja mies jo töissä. sillon sanoin miehelle, että jos aletaan " omilla rahoilla" elämään niin eletään sit myös omissa osoitteissa. viikko pidettiin mykkäkoulua (ainoo koko suhteen aikana) ja sit mies tuli pyytämään anteeksi. sen jälkeen ei oo asiasta keskusteltu vaan rahat on ollu yhteiset :). ja nyt yhdessä ihmetellään miten joku perhe voi elää mun rahat sun rahat periaatteella.

En ole sinänsä haukkunut miestäni, mutta koska olen aina tiennyt, minne raha menee, olen kieltäytynyt hänen tietyistä vaatimuksistaan sanoen, että ei ole varaa. Riidan jälkeen mieheni alkoi ns. hoitaa raha-asioita. Muutamassa kuukaudessa hän oli aivan puhki ja nyt raha-asiat siirtyvät pikkuhiljaa taas minulle. Toisaalta olisi mielelläni antanut hänelle raha-asiat hoitoon, mutta ehkä tottumus elämän helppouteen on tehnyt sen, että hän ei kuitenkaan osannut suunnitella laskujen maksamista yms. Hän kuitenkin tunnusti, että työ on paljon isompi kuin mitä hän on luullut.



Voi olla, että miehelläsi on sama ongelma kuin mitä minulla aiemmin oli: rahat oikeasti menevät laskuihin, mutta mieheni luuli koko ajan, että minä vain olen häntä vastaan ja en halua kuunnella häntä siihen, mihin kulutetaan. Tämä ei ole kummankaan puolelta ilkeyttä: ei sen, joka hoitaa raha-asiat eikä sen, joka on ulkona talousasioista.



Mitä minä ehdotan on se, että jos miehesi kirjaa ylös, minne teidän rahanne menevät, niin sinä tutkisit tämän kirjanpidon - mieluiten yhdessä miehesi kanssa. Jos hän ei sitä vielä tee, niin pyydä, että alkaisitte pitämään kirjaa tuloista ja menoista siten, että sinä olet kirjanpidossa mukana.