M I T Ä T E E N ?
Ivahaluiset ihmiset, jättääkää te tämä väliin, pyydän.
Avioliittoa on 12 vuotta takana ja on 1 yhteinen lapsi.
Mies ansaitsee paljon rahaa. Minä en. Opintoni kestivät pitkään.
Sen jälkeen olin monta vuotta väliaikaisissa töissä, sain töitä
hyvin, mutta aina pätkätöitä. Palkkani ei ollut kaksinen, mutta
työn teko oli mieluisaa. Minulla on korkeakoulututkinto kuten
miehellänikin, mutta minun alallani huonot palkat ovat tunnettu
tosiasia.
Raha-asioista on tullut loputon kiistakapula avioliittoomme. Mies
sanoo suoraan, ettei minulla ole oikeutta päättää esim. tietyistä
ostoksista (tyyliin 50-100 e hintaisista), koska tuon talouteen niin
surkean vähän rahaa, toisin kuin hän. Viimeksi tein työtä jossa
jouduin sitoutumaan työpaikalle 12 h / vrk. Olin burnoutin partaalla
mutta mies sanoi että työsatsaukseni ei riitä, koska palkkani oli
aika pieni. Kun sanoin itkien hänelle, että miten hän kehtaa sanoa
noin kun annoin työhön kaikkeni, olisiko minun piätnyt tehdä kahta
työtä yhtäaikaa tienatakseni enemmän vai, mies vastasi: Olisit
hankkinut koulutuksen jolla tienaa paremmin.
Nyt tuntuu ettei minulla ole enää edes ihmisarvoa. Tämä on dramatisoitu ilmaus, mutta tuntuu että olen huono, huono huono huono ihminen, kun en ole tuntenut vetoa raha-aloihin enkä saa
koskaan mitään loistopalkkaa. Olen sanonut miehelle että etsi
joku joka tienaa yhtäpaljon kuin hän. Mutta hänellä ei ole mitään
tarvetta lopettaa parisuhdettamme.
Voiko tälläinen asia tuhota avioliiton? Onko kukaan eronnut " rahasyistä" ? Vai olenko lopullisesti seonnut? AUTTAKAA! :(
Kommentit (96)
.. niin houkutelkaa mies jäämään hetkeksi hoitovapaalle.
Meillä tehtiin näin ja miehen käsitys asioista muuttui täysin.
Itse oon ollut oikea kontrolli friikki rahojen kanssa. Meillä on nykyään yhteiset rahat mutta avioehto. On ollut tosi kivinen ja pitkä tie hyväksyä se asia, että tekee tosi paljon stressaavampaa työtä kuin mies ja tienaan kaksi kertaa enemmän ja kuitenkin mies käytännössä on meillä ainoa, joka ostelee jotain itselleen jatkuvasti. Itse olen niin pihi, etten raaski ostaa oikein mitään itselleni. Jos mäkin alkaisin ostelemaan, niin meillä ei rahat riittäisi.
Tuntuu vaan tyhmältä kun ei jää säästöön rahaa, kun oon ollut aina niin kova säästämään ja sijoittamaan.
Tiedän tapauksen, jossa nainen maksoi juoksevat menot ja miehen rahoilla ostettiin vaikkapa huonekalut, dvd-soittimet yms... Ero tuli ja naiselle ei jäänyt mitään.
Meillä tulo-ero ei ole kovinkaan räikeä, mutta jatkuvaa köydenvetoa on siitä kenen velvollisuus on mikäkin. Toisaalta mun pitäisi huolehtia kodista ja lapsista- herkästi olen huono äiti, toisaalta taas koko ajan ollaan kyttäämässä mihin rahojani laitan ja syyttelemässä lupausten rikkomisesta. Mies ei käsitä että kotiäiti & pätkätyö-todellisuus on ihan eri planeetalla kuin säännöllinen, parempaa keskituloa oleva, lukuisin työsuhde-eduin varustettu vakityö. Varmasti se on raskas, mutta en nyt sanoisi tän pätkätyön ja kodinhoidon yhdistelmänkään olevan ihan helpoimmasta päästä.
Mies ei ymmärrä, ettei mun tuloni ole mitään keskiluokkaisen perhematkailijan tuloja. Kun joskus saan kunnoj tilin minulla on hammaslääkärit ja silmälasit ja opintolainat sun muut, monet perusasiat odottamassa- eikä se raha ole mitään bonusta.
Koen tämän tilanteen erittäin loukkaavana. Mutta niinkuin meillä ja oikeasti myös miehellä jolla on TARPEEKSI RAHAA mutta kehtaa vaatia sinulta vielä osuutta, puuttuu päästä jotain enemmänkin... Mun mies on ainakin muutenkin empatiakyvytön, kaikki ongelmat johtuvat minusta ja hän pikku raukka vaan kärsii.
MInä kerään koko ajan voimia siihen että lähden, koska minä en jaksa kantaa kaikkea sitä huonouden taakkaa jota mies minun päälleni lataa. ja joka ainoasta virheestä ja erheestä hän tuomitsee ja syyllistää. Ja itse ei tee mitään. Ei siis virheitäkään. Haluan elämään ihmisen joka rakastaa itseään ja minua enkä tuollaista poliisia jonka ainoa tehtävä on kiillottaa omaa julkikuvaansa. Ja peilata kaikki pimeät puolensa ja virheensä minuun.
Ap- olen sitä mieltä että omanarvontunto on tärkeintä elämässä! Ilman sitä ei ole elämällä arvoa. Vaikka naisille onkin vuosisadat yritetty opettaa että heidän tulee muokkautua siksi mitä mies tai ympäristö haluaa. Että heillä ei itsenään ole arvoa.
Avioero on niin suuri tuska ja suru että se kumpi osapuoli saa hiustenkuivaajan ja kumpi tv:n on mulle tärkeysjärjestyksessä pikkuruisin asia.
Säälittää noi materialistit, niillä on vain tyhjyyttä sielussaan.
oli miehelle ihan kunnia asia elättää koko perhe. Huono mies oli sellainen joka vaimonsa laittoi töihin. Miehesi pitäisi toisaalta olla ylpeä siitä, että hän pystyy hyvillä tuloillaan elättämään perheensä, mutta hän ei todellakaan saisi siitä syyllistää sinua eikä sanella noin totaalisesti sun rahankäyttöäsi. Tienatkoonkin sitten vaikka 100kertaa enemmään kun sinä, mutta avioliitossa kun eletään, ovat rahat yhteisiä. Niitä käytetään asumiseen, ruokaan, vaatteisiin, laskuihin jne. Jos teillä ei edes tee tiukkaa toi eläminen, niin turhaa miehesi valittaa. Ettei taustalla olisi sitten jotain muuta? Ettei nyt vaan napise siitä rahasta kun ei uskalla paljastaa todellista syytä? Törkeää joka tapauksessa. En itse jaksaisi moista napinaa kuunnella vaan lähettäisin miehen rahoineen sinne missä pippuri kasvaa!
Mieti; vaikka pienin mahdollinen palkka ja se 20-kertaisena kuin ap sanoo. Mies on siis todella suurituloinen. Silloin hänen työnsä on myös vaativaa. Ja ihan itse valittu. Miten sellainen suurituloinen ihminen KEHTAA syyllistää vaimoaan talousasioista. vain todella itsekäs kusipää. Jos rakastaa vaimoaan eikä ole taloushuolia, tuollaista ongelmaa ei ole!
Jos mies ei halua yksin vastata taloudesta, hommahan pitäisi jakaa puoliksi. Eli miehen hommata vähän perhe-ystävällisempi työ-elämä, jolloin vaimollakin olisi tilaa luoda uraa.
Mutta miehelle taitaa olla tärkeintä raha. Ja aika harvassa on ne kaverit jotka sieltä korkealta pallilta mitään oppii. Ehkä sitten jos menettää vaimonsa. Tai sitten ei. Mies on epäinhimillinen.
Mielestäni avioliitto on niin sanottu " yhteisyritys" eli rahat ovat yhteisiä ja mielestäni se joka tienaa enemmän osallistuu kuluihinkin enemmän. Ja jos olette naimisissa niin olette myös elatusvelvollisia toisianne kohtaan eli vaikka et itse tienaisi mitään niin puolison kuuluu sinua elättää.
Ja se mitä tulee tuohon huonopalkkaiseen alaasi. Ei kai kukaan voi lähteä rahakasta alaa opiskelemaan vain motiivina hyvä palkka. Kyllä aito kiinnostunut opiskeltavaa alaa kohtaa täytyy olla.
Meillä myöskin samallainen astelma, että mies tienaa yli puolet enemmän kuin minä. Kun miehellä tili tyhjä maksujen hoitamisesta ym kuluista niin sitten kun minulla palkkapäivä niin hoidan seuraavat erääntyvät laskut ym. kauppareissut eli vuorotellen toimimme maksumiehinä.
Nykyään monet saavat jo perintöä sen verran, että pärjäävät sitten vanhoina ja sairainakin.
mutta kyllähän koko perheen elintaso on se mitä on yhteenlasketut tulot. Mutta kuten sanottu, ristiriita on tuttu. MInä äitiyslomalla ja mies tienaa. Hän suunnittelee matkoja ym kun minun voimani menevät pieniin lapsiin. sitten hän valittaa että hän joutuu maksamaan kaiken. Ni, millä ihmeellä minä ne maksaisin?? Muutenkin pienten lasten kanssa olis mieluiten kotona.
Olis sitten nainu jonkun perijättären, että olis ite voinut olosneuvoksena köllötellä...
Erittäin itsekästäja epäkypsää ajattelua. Ja pinnallista ja typerää. Sääli ettei ymmärrä perheen ja läheisten arvoa
Ota ero. Kaikki omaisuus mitä teillä on (asunto, irtaimisto, autot, elektroniikka) menevät puoliksi (saat puolet omaisuudesta, se on laki).
Lisäksi miehesi maksaa elatusapua lapsestanne sinulle. Jos hän on hyvätuloinen, hän maksaa paljon elatusapua.
Kuulostaa siltä, että miehesi käyttää masennustasi lyömäaseena ja syyllistää sinua siitä, mille et voi mitään. Itselleni kävi samoin oman mieheni kanssa. Lopulta en enää kestänyt jatkuvaa haukkumista ja muutin pois. Nyt mieheni maksaa elatusapua ja minä pärjään ihan ok, vaikka olenkin pienituloinen. Ja helpotus on hirveä, kun ei tarvitse kuunnella, kuinka hyödytön ja halveksuttava olen.
Nyt teet näin: Soitat sosiaalitoimistoon ja varaat ajan. Siellä kerrot, että haluat asumuseroon. Jos miehesi vaatiin eroa, ottakoon eron, hänen pitää anoa sitä käräjäoikeudesta kirjallisesti. Myös sinä voit anoa yksin avioeroa. Sosiaalitoimessa vahvistetaan elatusavun suuruus ja tapaamisoikeudet ja saat apua asunnon hankkimisessa ja takuumaksun maksamisessa. Todennäköisesti saat myös avustusta elämiseesi ja muuttoon.
Voimia sinulle! Tiedän miten kamalaa on nousta toisen halveksunnasta ja lähteä. Mutta sitten on paljon parempi, kun on päässyt pois.
Mikäli hän on elättänyt sinua ollessasi masentunut, voin ymmärtää, että miehelläsikin on jossain välissä keittänyt kiinni. Taisit sanoakin, että hänkin on masentunut, nuo raha-asiat tuppaavat sellaista aiheuttamaan. Oletan, että teillä on ongelmia raha-asioiden kanssa, tuskin tuo ' elättäminen' häntä muuten häiritsisi?
Mikäli on siis näin -että miehesi ei ole ihan täysi sovinistiääliö, joka haukkuu sinua pienipalkkaisen alasi takia, vaan hän on rahaongelmissa, kuten sinäkin ja kyllästynyt, kun et ole saanut töitä- suosittelen, että keskustelette mitä asioille on tehtävissä. Aloittakaa kustannusten vähentämisestä. Tehkää molempia tyydyttävä suunnitelma koulutuksesi/työssäkäymisesi suhteen. Eihän sekään käy, jos rahanne eivät tosiaan riitä mihinkään.
Mikäli teillä ei oikeasti ole rahaongelmia, niin ongelmia taitaa olla ihan muussa suhteessanne ja keskustelkaa niistäkin.
Voimia!
Tämä keskustelu järkytti minua oikeasti. Miehesi käytös tuntuu tosi julmalta. Samaten täällä monet vastaukset.
Jos teillä ei ole pulaa rahasta, niin miksi miehesi valittaa ja syyllistää sinua. Ja jos tosiaan olet ollut sairaskin vielä!
Ja kuulostaa siltä, että vähempi työnteko olisi miehellesikin riittänyt. Kuka välttämättä tarvitsee noin suuria tuloja! Eikö tärkeintä ole, että rahaa tienataan sen verran, että perhe tulee toimeen ja kumpikin edes jotenkuten viihtyy työssään.
Minustakin tilanteenne kuulostaa alistamiselta ja henkiseltä väkivallalta. Suomessa on vielä sen verran toimiva sosiaaliturva, että älä jää tuohon tilanteeseen. Kyllä te lapsesi kanssa aina täällä hengissä pysytte.
En osaa neuvoa, mihin sinun kannattaisi ottaa yhteyttä. Eräs aiempi kanssasi samaa kokenut vastaaja neuvoi ottamaan yhteyttä sosiaalitoimeen ja pyytämään asumuseroa. Se oli varmaan hyvä neuvo. Lisäksi uskon, että tarvitsisit jotakin henkistä tukea myös? Saisitko sitä joltakin ystävältäsi/sisarukseltasi tms.? Ehkä voisit soittaa myös Väestöliiton parisuhdepuhelimeen, ja jutella siellä päivystävien psykologien kanssa tilanteestasi. Tässä Väestöliiton sivuilta kopsattua tekstiä:
Parisuhdekysymysten neuvontapuhelin
Väestöliitto on avannut valtakunnallisen parisuhdeasioiden neuvontapuhelimen. Väestöliiton psykologit päivystävät numerossa 010 309 3900 maanantaisin klo 10-12 ja torstaisin 12-14.
Väestöliiton Parisuhdeprojektin valtakunnallinen neuvontapuhelin toimii lisämaksuttomassa palvelunumerossa 010 309 3900 (ma 10-12 ja to 12-14). Vastaajina ovat Väestöliiton psykologit.
Palvelu tarjoaa asiantuntijatietoa parisuhteesta ja sen hyvinvoinnista. Tarvittaessa ohjataan palveluiden piiriin. Puhelin on tarkoitettu tavallisille ihmisille ja asiantuntijoille, jotka kohtaavat työssään parisuhdeasioita. Yhteyttä voi ottaa, vaikka varsinaista ongelmaa tai kriisiä ei vielä olisikaan. Oikeita tai vääriä kysymyksiä ei ole. Numeroon on mahdollista soittaa nimettömänä. Keskustelu on luottamuksellista ja päivystäjä vaitiolovelvollinen.
Parisuhteen kysymykset saattavat olla niin henkilökohtaisia, että niistä keskusteleminen on joillekin puhelimitse helpompaa kuin kasvotusten. Pienillä paikkakunnilla avun hakemista vaikeuttaa ehkä työntekijöiden mahdollinen tuttuus.
TOIVOTAN SINULLE VOIMIA! MUISTA, ETTÄ TÄNÄÄN ON LOPPUELÄMÄSI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ! MENNEITÄ EI KANNATA MIETTIÄ, VAAN SUUNNATA KATSE TULEVAAN!
niin muu ei kiinnosta kuin osakekurssit ja laskujen syynäily, että ovatko tarpeellisia hankintoja, Esim. kirjakerho laskut.
Kusmulkero sanon minä.
Pärjäisitkö ilman tätä vaurasta miestäsi. Olisiko sinun mahdollista muuttaa omilleen?
ei ole valmis rahoja yhteiseksi ajattelemaan. Vaikuttaahan lapsen ympäristö ja rakkaiden yhdessä viettämä aika lapsen kehitykseen.
On aika raskasta elättää 3-henkistä perhettä yksin - sitähän miehesi käytännössä tekee vai mitä. Joten lopeta vikinä. Nyt.
johan miehesikin ilahtuu kun rahaa tulee tasaiseen tahtiin tilillesi, vaikka tulisi vähänkin.
Oikeasti miehesi on aika ymmärtämätön, naisten palkathan ovat aika usein huonompia kuin miesten alalla kuin alalla.
Itselläni on ollut vähän samanlaista aikanaan kun olin kotiäiti (miehenkin toiveesta kylläkin) mutta sain muutaman kerran kuulla että hänhän se rahan tuo perheeseen. Se loukkasi syvästi, ihan kuin en itse tekisi MITÄÄN perheen eteen!
Keskustelut auttoi onneksi meillä.
En kai minäkään ammattiani raha mielessä ole valinnut, vaan siksi että pidän siitä. Olisihan se ikävä olla hommissa joissa tienaa paljon, mutta jota ei siedä!
Ja eikös kaikki päätökset suuremmista sijoituksista tehdä yhdessä, jos kerran saman katon alla asutaan! Miehesi taitaa olla aika juntti!
ahdistavasta ja muutenkin se, että minulla on " niin paljon ongelmia ja vaikeuksia" . Täydellinen ei kyllä ole meistä kukaan. Mutta tuntuu että olen pelkkä riesa. Miksi mies ei halua eroa on mulle mysteerio isolla ämmällä. No, lapsi meillä tietysti on.
Olen ehdottanut kahdesti asumuseroa. Mies sanoi että ei käy. Että jos en ollenkaan halua hänen kanssaan asua ja elää niin kunnon ero sitten. Että lapselle ei ole hyväksi jokin hassu asumine vähän aikaa siellä ja täällä.
Olen huolissani yh:n toimeentuloturvista, EN TIEDÄ NIISTÄ MITÄÄN. Miehelleni jää suuri omaisuus. Minulla ei ole paljon mitään.
AP