Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
Ei sinä olet narsisti. Itsekeskeinen. Minua pitää palvella. Minä en voi tehdä mitään, kun kukaan ei huomioi minua. Minun tarpeitani ei ole tyydytetty lapsena. Minä en tee mitään muiden eteen, koska en pysty, sillä minut taas laiminlyödään. Huomaatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:59"]
Ei sinä olet narsisti. Itsekeskeinen. Minua pitää palvella. Minä en voi tehdä mitään, kun kukaan ei huomioi minua. Minun tarpeitani ei ole tyydytetty lapsena. Minä en tee mitään muiden eteen, koska en pysty, sillä minut taas laiminlyödään. Huomaatko?
[/quote]
ELI sinä olet narsisti.
Toivon ja uskon, että meidänkin lapsille isänsä on pelastus. Ja että toivun vielä itsekin parempaan kuntoon.
Mutta ei se täällä istumalla tapahdu. Aika ajoin pysynkin poissa. Mutta arjessani ei ole mitään, mikä sykähdyttäisi. Ennen oli. Sitten tuli se rakkaus, joka pesi kaiken mennessään tipotiehensä... Elämää ei voinutkaan enää hallita. Tunteet.
ap
Oot jo ärsyttävämpi ruikuttaja kuin palstan pahin ulisija, eli Ammattivalittaja. Nyt ei jaksa sua enää. Ulise yksinäsi.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:59"]
Ei sinä olet narsisti. Itsekeskeinen. Minua pitää palvella. Minä en voi tehdä mitään, kun kukaan ei huomioi minua. Minun tarpeitani ei ole tyydytetty lapsena. Minä en tee mitään muiden eteen, koska en pysty, sillä minut taas laiminlyödään. Huomaatko?
[/quote]
No entä sitten? No ehkä olen. Se on muiden ongelma sitten. Ei minun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistiäitini ei ikinä kertonut totuutta vaikeissa asioissa, kaunisteli ja jätti kertomatta. Niitä totuuksia sai sitten kuulla muualta.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:57"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:49"]
Narsistiäitiäni ei kiinnostanut pätkääkään olla meidän lasten kanssa, isämme oli pelastus meille.
[/quote]
Niinpä, se narsistiäiti pyörii vain oman napansa ympärillä ja loukkaantuu koko ajan, jos hänen toimintaansa arvostellaan.
[/quote] Ja nyt kyllä tarkoitan ap:tä, ap ei pääse elämässään eteenpäin, kun ei pysty tarkastelemaan omaa osuuttaan omassa tarinassaan, vaan syyttelee itsepintaisesti äitiään. Ajatteleppa ap välillä ihan vaikka vain kokeeksi, että "olen ollut melkoinen kusipää ja minulla on oma osuuteni riitoihin äitini kanssa ".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:11"]
Eikö ole uuvuttavaa olla koko ajan noin angstinen ja vihainen?
[/quote]
On :(( Ja ei tää av kyllä oloa paranna. Mutta en vain halua tehdä yhtään mitään. Kaikki muistuttaa mua siitä, että mulla ei ole rakkautta viitaten tuohon ylempään kirjoitukseeni. Oon kokenut siis sydänsurut ja ne romahdutti mun mielialan. En pääse niistä eteenpäin enkä minnekään. Ne ei olleet mun mieheen mutta ne olivat siis tän mun suhteen aikana. Suhteesta, joka mulla oli ennen tätä.
ap
[/quote]
Onhan sulla rakkautta, sulla on mies ja lapset. Mihin sä enää lisää tarvit? Sä teet tasan samaa kuin äitisi, sivuutat rakkauden (koska se ilmeisesti tulee taholta jolta sä et sitä halua, haluat vaan äitisi rakkauden, muu ei kelpaa) ja kitiset että kun sua ei rakasteta. Samaa paskaa annat nyt lapsillesi kuin mitä äitisi antoi sinulle. Janosit rakkautta äidiltäsi, et saanut ja nyt et huomaa (kuten ei äitisikään huomannut) että sun lapset rakastaa sua.
SULLA ON RAKKAUTTA, avaa ne silmäsi ja näe se. Älä perkele vaan tuijota omaa napaasi koko ajan. Toivon mukaan se sun miehes kykenee rakastamaan niitä teidän lapsia niin paljon ettei ne ole 30-40v. kuluttua samassa jamassa kuin sä nyt.
Oletko muuten koskaan ajatellut, että ehkä äitisikin jäi aikanaan rakkautta vaille eikä siksi osaa sitä sinullekaan antaa? Ehkä äitisikin on uhri siinä kuin sinäkin. Jatkathan sinäkin tätä samaa kaavaa. Ehkä äitisi ei vaan pysty parempaan, ehkä hän antaa sen mihin kykenee.
Tuuleta, imuroi, vie turhaa tavaraa kirpputorille. Tiskaa, pese vaatteita, silitä kaikki vaatteet.
Kun väsyt, hoida välillä vähän kauneuttasi tai käy kävelyllä.
Joka päivä on vietävä roskat ja imuroitava, pyyhittävä pintoja keittiössä. Ruokapöydän on oltava tyhjä tavaroista. Jos on tiskikone, se auttaa paljon.
Tärkeintä ovat rutiinit. Tee kaikki ikävät hommat heti herätessäsi, niin sitten olet vapaampi.
Hanki hyvät siivousvälineet ja siivousaineet. Rupea harrastamaan siivoamista.
Keitä itsellesi kahvit palkaksi.
Sitten kun Sinulla on siisti koti, soita äidillesi ja ole ystävällinen ja järkevä. Sovi, että tulevat tunniksi käymään. Tarjoat kahvit ja yllätät kaikki iloisesti. Pidät itsesi kurissa, niin ettei tule maristua mistään asiasta. Hyvin se menee. Tällä tavalla pääset taas vahvoille ja saat hyvän mielen muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun on pakko vastata kaikille? Kun voisit valita ne vastaajat jotka auttaa sinua ja lähteä toimimaan niiden mukaan? Käydä noilla linkitetyillä sivuilla, etsiä terapeutti/tukiryhmä jne... Mutta ei, sinä haluat pyörittää kaikkien urpojen kanssa samoja ja samoja asioita. Päästä nyt irti ja valitse ne keille oikeasti haluat vastata ja sivuuta urpot. Harjoittele täällä niin ehkä opit päästämään irti äitisikin kommenteista.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:59"]
Ei sinä olet narsisti. Itsekeskeinen. 1. Minua pitää palvella. 2. Minä en voi tehdä mitään, kun kukaan ei huomioi minua. 3. Minun tarpeitani ei ole tyydytetty lapsena. 4. Minä en tee mitään muiden eteen, koska en pysty, sillä 5. minut taas laiminlyödään. Huomaatko?
[/quote]
Ja siis minä koen muut ihmiset noin. Varsinkin äitini.
1. Nyt pitää mennä hänen kulissejaan palvellakseni tapaamaan sukulaista. Sukulaistapaaminen sinänsä on sivuseikka tai miellyttäminen. 2. Äiti ei voi vain olla ja olla ottamatta minuun yhteyttä, kun on pyydetty. 3. Ei hänkään saanut lapsena sitä eikä tätä (jos tarvitsin jotain). 4. Hän ei minun takiani ole hiljaa mun siivoustasosta kun käy täällä, vaikka se vois parantaa mun oloa ja ainakin pystyisimme sosialiseeramaan.
5. Ja nyt kun en mene sinne tapaamiseen niin taas häntä laiminlyödään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:53"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Se auttaisi sinua monella tapaa - siivoamisesta tulee hyvä mieli, näkee työn jäljen ja voi nauttia puhtaasta ympäristöstä. Sinuakin haittaa sotkuisuus, kuten kerroit - sotkuinen ympäristö kuvastaa oman pääsi tilaa - sinulta vapautuu enegiaa, kun et mieti kostoa. Äitisi sensijaan ei kärsi tästä koston ilmenemismuodosta. Pystyt keskittymään omaan eläämäsi. Et joudu vellomaan negatiivisissa ja sinua kuluttavissa ajatuksissa [/quote] Joo, okei, ja koston hautomosesta pääsen millä? Et voi tarjota kikaksi, että "älä mieti sitä", se ei poista/muuta ongelmaa. Olen halunnut kostaa äidilleni jo 40 vuotta ja nyt sen teen ja sen eka osa on, että en ole häneen enää minkäänlaisessa yhteydessä, vinkuipa mitä tahansa. Ja jos hän kunnioittaisi minun ehtojani, niin hänelle on nyt sanottu, että yhteydenotot (jos on pakko tai haluaa tavata lapsia) miehelleni, ei minulle, niin uskooko? Uskooko? Ei usko. Se kertoo jotain hänestä. ap [/quote] Jos tilanne on oikeasti niin paha, on ok olla pitämättä yhteyttä äitiin. Mutta ei koston vuoksi. Kosto vahingoittaa vain kostajaa, jonka ajatuksissa ne negatiiviset ajatukset on
[/quote]
No luuletko että mä erityisesti haluan olla äitini seurassa? En halua.
Mulla varmaan sekoittuu tuohon myöskin koston makua. Olen siis kostomielessäkin hyvilläni, että saan vihdoinkin tehtyä jotakin konkreettista äitiäni vastaan. Hän haluaa nyt jotain, mä en halua, mä en tee. Varmaan tulee paheksuntaa siitä, etten pidä yhteyttä hänen sukulaisiinsa. Eli en taaskaan saisi tehdä kuten haluan hyväksynnän kera. Ymmärrän kyllä äidin pointin sukulaisiin yhteydenpitämisestä, mutta on eri vittumaista, kun omiin ratkaisuihinsa ei saa ikinä edes hyväksyntää, eli että vaikka sanan: "aha". Vaan aina moittimista ja vänkäämistä minun pääni menoksi. Siis kiristää sukulaisuussuhteilla ja manipuoloi.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:11"]
Eikö ole uuvuttavaa olla koko ajan noin angstinen ja vihainen?
[/quote]
On :(( Ja ei tää av kyllä oloa paranna. Mutta en vain halua tehdä yhtään mitään. Kaikki muistuttaa mua siitä, että mulla ei ole rakkautta viitaten tuohon ylempään kirjoitukseeni. Oon kokenut siis sydänsurut ja ne romahdutti mun mielialan. En pääse niistä eteenpäin enkä minnekään. Ne ei olleet mun mieheen mutta ne olivat siis tän mun suhteen aikana. Suhteesta, joka mulla oli ennen tätä.
ap
[/quote]
Onhan sulla rakkautta, sulla on mies ja lapset. Mihin sä enää lisää tarvit? Sä teet tasan samaa kuin äitisi, sivuutat rakkauden (koska se ilmeisesti tulee taholta jolta sä et sitä halua, haluat vaan äitisi rakkauden, muu ei kelpaa) ja kitiset että kun sua ei rakasteta. Samaa paskaa annat nyt lapsillesi kuin mitä äitisi antoi sinulle. Janosit rakkautta äidiltäsi, et saanut ja nyt et huomaa (kuten ei äitisikään huomannut) että sun lapset rakastaa sua.
SULLA ON RAKKAUTTA, avaa ne silmäsi ja näe se. Älä perkele vaan tuijota omaa napaasi koko ajan. Toivon mukaan se sun miehes kykenee rakastamaan niitä teidän lapsia niin paljon ettei ne ole 30-40v. kuluttua samassa jamassa kuin sä nyt.
Oletko muuten koskaan ajatellut, että ehkä äitisikin jäi aikanaan rakkautta vaille eikä siksi osaa sitä sinullekaan antaa? Ehkä äitisikin on uhri siinä kuin sinäkin. Jatkathan sinäkin tätä samaa kaavaa. Ehkä äitisi ei vaan pysty parempaan, ehkä hän antaa sen mihin kykenee.
[/quote]
Tarkoitin rakkaudella miehen ja naisen välistä rakkautta, en isän ja lapsen, jollaiseksi mieheni koen. Nykyään. En kokenut suhteen alussa tai aiemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:56"] Miten voit pitää lapsesta huolta, kun ainoat tunteet mitä käsittelet on omiasi? Ymmärrätkö, että jos lapsi saa äidin, jolla ei ole minkäännäköisiä empatia tai vuorovaikutuskykyjä, ei lapsikaan niitä opi saamaan. Jos lapsen pahaan oloon vastataan noin/ei vastata ollenkaan, niin millainen ihminen siitä kasvaa? Niimpä. Empatiakyvytön ja vuorovaikutuskyvytön. Anna se lapsi pois, noita lapsia on lastenkodit pullollaan. [/quote] Tämä kuuluisi äidilleni tämä tieto, toki se tulee liian myöhään. Mä voin muuttua jos tietäisin miten. ap [/quote] Mitä luulet lastesi ajattelevan sinusta. Se on nyt sinun vastuullasi
[/quote]
En tiedä. Ihan sama vaikka inhoaisivat. En ole tahallani tällainen.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:11"]
Eikö ole uuvuttavaa olla koko ajan noin angstinen ja vihainen?
[/quote]
On :(( Ja ei tää av kyllä oloa paranna. Mutta en vain halua tehdä yhtään mitään. Kaikki muistuttaa mua siitä, että mulla ei ole rakkautta viitaten tuohon ylempään kirjoitukseeni. Oon kokenut siis sydänsurut ja ne romahdutti mun mielialan. En pääse niistä eteenpäin enkä minnekään. Ne ei olleet mun mieheen mutta ne olivat siis tän mun suhteen aikana. Suhteesta, joka mulla oli ennen tätä.
ap
[/quote]
Onhan sulla rakkautta, sulla on mies ja lapset. Mihin sä enää lisää tarvit? Sä teet tasan samaa kuin äitisi, sivuutat rakkauden (koska se ilmeisesti tulee taholta jolta sä et sitä halua, haluat vaan äitisi rakkauden, muu ei kelpaa) ja kitiset että kun sua ei rakasteta. Samaa paskaa annat nyt lapsillesi kuin mitä äitisi antoi sinulle. Janosit rakkautta äidiltäsi, et saanut ja nyt et huomaa (kuten ei äitisikään huomannut) että sun lapset rakastaa sua.
SULLA ON RAKKAUTTA, avaa ne silmäsi ja näe se. Älä perkele vaan tuijota omaa napaasi koko ajan. Toivon mukaan se sun miehes kykenee rakastamaan niitä teidän lapsia niin paljon ettei ne ole 30-40v. kuluttua samassa jamassa kuin sä nyt.
Oletko muuten koskaan ajatellut, että ehkä äitisikin jäi aikanaan rakkautta vaille eikä siksi osaa sitä sinullekaan antaa? Ehkä äitisikin on uhri siinä kuin sinäkin. Jatkathan sinäkin tätä samaa kaavaa. Ehkä äitisi ei vaan pysty parempaan, ehkä hän antaa sen mihin kykenee.
[/quote]
Ja siis mä tiedän kaiken ton. Ihmeellistä, miten sä kuvittelet kertovasi mulle jotain mitä en tietäis.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Mies oli lasten kanssa kotona ja sinä töissä? Ei siitä kotiäitikään yksin pärjää. Lapset vie paljon aikaa ja osa kotitöistä jää myös työssäkäyvälle. Mikään syy rangaistukseen eli en siivoa ollenkaan se ei ole.
[/quote]
Joo kyllä. Pesin mä siihen aikaan pyykit ja ripustin ja vein kaappeihin. Laitoin ruokaa. Jos kaikki työsaäkäyvät isät tekis ton niin eikö se riittäis?
ap
Narsistiäitini ei ottanut ikinä mitään vastuuta mistään, kun olimme lapsia. Isämme hoiti aina kaiken. Meillä oli pienet lapset ja yksi iso. En ole tekemisissä vanhempieni kanssa, ei pysty. Äiti valehtelee edelleenkin, kiillottaa kuvaansa. Isä surettaa, mihin meni mukaan ja mitä lopulta menetti.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 00:08"]
Miksi sun on pakko vastata kaikille? Kun voisit valita ne vastaajat jotka auttaa sinua ja lähteä toimimaan niiden mukaan? Käydä noilla linkitetyillä sivuilla, etsiä terapeutti/tukiryhmä jne... Mutta ei, sinä haluat pyörittää kaikkien urpojen kanssa samoja ja samoja asioita. Päästä nyt irti ja valitse ne keille oikeasti haluat vastata ja sivuuta urpot. Harjoittele täällä niin ehkä opit päästämään irti äitisikin kommenteista.
[/quote]
No en. Sit nekin kohta kääntäis mulle selkänsä ja jäisin ihan yksin. Ja jos hyvikset jättää minut niin....se on liian rankkaa. Tai olisi.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:19"]
Tuuleta, imuroi, vie turhaa tavaraa kirpputorille. Tiskaa, pese vaatteita, silitä kaikki vaatteet.
Kun väsyt, hoida välillä vähän kauneuttasi tai käy kävelyllä.
Joka päivä on vietävä roskat ja imuroitava, pyyhittävä pintoja keittiössä. Ruokapöydän on oltava tyhjä tavaroista. Jos on tiskikone, se auttaa paljon.
Tärkeintä ovat rutiinit. Tee kaikki ikävät hommat heti herätessäsi, niin sitten olet vapaampi.
Hanki hyvät siivousvälineet ja siivousaineet. Rupea harrastamaan siivoamista.
Keitä itsellesi kahvit palkaksi.
Sitten kun Sinulla on siisti koti, soita äidillesi ja ole ystävällinen ja järkevä. Sovi, että tulevat tunniksi käymään. Tarjoat kahvit ja yllätät kaikki iloisesti. Pidät itsesi kurissa, niin ettei tule maristua mistään asiasta. Hyvin se menee. Tällä tavalla pääset taas vahvoille ja saat hyvän mielen muillekin.
[/quote]
No en varmasti soittaisi ainakaan äidilleni, ootsä ihan hullu? Haluatko loukata mua? Miksi mä tuossa tilanteessa soittaisin äidilleni? "Kato äiti, vaikka sä aina haukuit ja huusit mulle ja väheksyit mua, haukuit mulle isäni ja kerroit, että oon samanlainen kuin se, niin mä voin siitä kaikesta tosi hyvin ja haluan nöyränä kynnysmattona nyt iloksesi ilmoittaa, että olen tehnyt elämässäni juuri niin kuin sinä käskit?
Joo, ei kiitos. Mieluummin jälkiabortoin itseni.
ap
Ketju on lukittu.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[/quote]
Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään.
ap
[/quote]
Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet.
[/quote]
Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää.
Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua?
Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa.
Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota?
Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa.
ap
[/quote]
Mies oli lasten kanssa kotona ja sinä töissä? Ei siitä kotiäitikään yksin pärjää. Lapset vie paljon aikaa ja osa kotitöistä jää myös työssäkäyvälle. Mikään syy rangaistukseen eli en siivoa ollenkaan se ei ole.