*Mitä haluaisit sanoa ensirakkaudellesi?*

Päibitän jo Iltiksen etusivua koska ilmestyy "Av-mammojen traagiset ensirakkaudet"tms uutinen :D

Mitä sulle kuuluu?

Mitä sinulle nykyään kuuluu? Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.

Olin ihastunut ennen sinua jo muutamiin poikiin, mutta sinä veit kyllä kylän pojosta voiton voiton ...ja sydämeni. Katseni haki kylän raitilta aina vain sinua, en oikeastaan edes nähnyt muita. 

Olin aivan liian nuori kun kesällä -86 hetki yhdesä hengailtiin. Se päättyi huonosti, silloin särjit sydämeni ensimmäisen kerran. En todelakaan olisi halunnut nähdä ja kokea sitä mitä näin ja koin. Se sattui todella pahasti. 

Mutta koska sydäntä ei voi ohjata ja pakottaa muuhun, en saanut sinua mielestäni vaikka seurustelinkin toisen kanssa. Kun yhteen taas päädyttiin vuosien jälkeen, rakastin sinua, en olisi halunnut ketään muuta, olisin tarvinnut vain sinun turvallisen ja luotettavan rakkauden. Olin niin ypeä siitä että sain vihoinkin sinut, kylän komean, pitkän, hyväkroppaisen hymypojan. 

Kun avoliiton päätteeksi petit ja jätit minut taas, hajosin jollain tapaa sisältä....ehkä peruuttamattomasti. Et varmasti voi ikinä tulla tietämään miten surin eroa, miten ikäväin sinua vaikka turrutin surun bilettämällä ja yhden illan jutuilla. 

Toivoisin että voisin sinulle vielä joku päivä kertoa, etten ole koskaan rakastanut oikeasti ketään muuta kuin sinua. Nykyisin kun taas näemme satunnaisesti, katkeran ikävän muistot palaa mieleeni ja mietin miten elämässäni näin kävi. Jokin minussa kaipaa silti yhä sinua, vain sinua.

Jäi kyllä ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan se yksi tokaisusi tyttäristä. 

Sun isäsi oli/on perseläpi ja kuvottava juntti. Ja niin olet sinäkin; isäsi kaamea tumpelopoika.

Kiitos 11 vuodesta ja kahdesta lapsesta.

Sanoisin: Rakastan sinua yhä, vaikka kohtelit minua huonosti. Kaikki nämä vuosikymmenet olen jossain sieluni sopukoissa ikävöinyt sinua, vaikka elämä suureen kaupunkiin, olet usein mielessäni. 

Sinä halusit minut, minä sinut. Ehkä kohtalo suojeli kuitenkin minua, koska en olisi sinulle voinut antaa sitä mitä sinä halusit, enkä ehkä jaksanut katsella ryyppäämistäsi. Toivoisin, että meidän aika koittaisi nyt kun olen palannut. Olisimme hyväksi toisillemme nyt aikuistuneena ja ne "ollin oppivuodet" kokeneena. Haluaisin vielä tuntea sen kuinka katsot minua syvälle silmiin hellästi hymyillen  ja kuinka sydämeni sykkii kun kosketan sinua. 

Kukaan ei katso minua niin kuin sinä katsoit.

Muistatko, miten lastentarhassa saatiin ennen ruokailua iso lusikallinen kalanmaksaöljyä, ja miten pettämättömän tarkasti tarhan tätit huomasivat, jos yritti piilottaa sitkeitä maksapaloja, joita ei saanut pureksittua eikä nielaisemaan. Entä muistatko, kun vieressäsi istunut tyttö oksensi makaronivellilautaselle, ja E~atäti pakotti syömään lautasen tyhjäksi? 

Kiitos kesästä kauan kauan sitten 

Kysyisin varmaan miten menee. Ei olla kohdattu sitten lapsuuden.

Sanoisin, että sun narsismi on todella sairasta. Samoin loputon valehtelu ja pelkästään virheiden hakeminen kaikista muista kuin itsestäsi on sairasta. Ja myös että juoppous ei parane sillä että kiistää sen. Olit elämäni suurin virhe, parempia naisia olen löytänyt eromme jälkeen.

Ajattelen sun kuumaa peppureikää yhä usein.

Olin suhun niin rakastunut, en oo ikinä sen jälkeen tainnut olla niin rakastunut keneenkään muuhun. Ja se oli ihanaa aikaa, säilyy mielessäni ja muistoissani aina. Ajattelen sua lämpimästi, ja toivon, että oot onnellinen. Facesta oon nähnyt, että sulla on kaunis vaimo ja kauniit, suloiset lapset! Ihanaa! Jos nähdään, niin halataan. 

Mietin usein miksi näin kävi, sinä halusit minut ja minä sinut. Petetyksi, jätetyksi ja syvästi loukatuksi tulleena en vain voinut anta sinulle anteeksi. Vaikka kaipasin sinua joka solullani niin että ajattelin kuolevani ikävään, en ole se nainen jota voit kohdella miten sattuu ilman seurauksia. En ole se joka otetaan petetään jätetään, otetaan petetään jätetään ja taas kun sinulle sopii olisin valmis palaamaan. Ei ! niin se ei mene. Vaikka kärsin ja kaipasin sinua, olin liian ylpeä palaamaan.

Tiesit että olen ehdoton pettämisen suhteen mutta et välittänyt, koska olet hemmetin tunnevammainen ja itsekeskeinen (lue tyhmä kuin saapas) ihminen joka ei ymmärrä toisten tunteita eikä omien tekojen merkitystä toiseen ihmiseen.

Satutit minua todella syvältä, siitä jäi ikuiset arvet ja traumat. Sinä jatkoit elämääsi. Tunnen sinut ja tiedän....ryyppäsit rankasti koska syyllisyys ja kaipuu korvensi sinua, jouduit tyytymään siihen kakkosvaihtoehtoosi joka huijasi sinut alttarille. 

Pidit kyllä siitä huolen etten ole päässyt sinua vuosikymmenten saatossakaan unohtamaan. 

Ei mitään. Oli varsin yksipuolista. Jokaisen kanssa. :D

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että sun narsismi on todella sairasta. Samoin loputon valehtelu ja pelkästään virheiden hakeminen kaikista muista kuin itsestäsi on sairasta. Ja myös että juoppous ei parane sillä että kiistää sen. Olit elämäni suurin virhe, parempia naisia olen löytänyt eromme jälkeen.

Voisin sanoa tismalleen samoin, mutta miehelle. Miten alko pilaakin monta ihmistä.

Toivon sulle hyvää elämää vaikka kadun sitä, että pidin sut omassani niin kauan. Kiitos kuitenkin siitä mikä oli hyvää.

Mun ensirakkauteni oli 6-vuotiaana naapurin poika joka oli vuoden vanhempi.Ja niin vain silloin jo oppi, ettei miehiin ole luottamista. Sen kaverit laittoi sen ostamaan multa kiikarit 5 pennillä. No totta kai rakastuneena 6-vuotiaana annoin ne kalliit kiikarit sille 5 pennillä. Mutta hyvä että jo nuorena tajusi mitä miehet on perimmältään.

J..i, ottaisin sinut takaisin kaikesta huolimatta koska tahansa.... vaikka aikaa välillämme on vierähtänyt jo yli 30v. Olet yhä niiiin komea, erotut katukuvan muista ihmisistä kilometrin päähän pitkine kinttuinesi, jäät yhä silmiini kiinni ihan kuten silloin nuorena. Olet minulle rakas, vaikka en sitä saa sinulle sanottuakaan.