Hätäiset, hosuvat ihmiset

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:32"]Jep tunnistan tilanteen. Mulla myös on samantyylinen tilanne töissä. Yksi työkaverini on todella hätäinen ja on kyllä tehokas tiettyyn rajaan asti. Hätäilevän yli tehokkaan touhuamisen lisäksi vittuilee heti jos joku toimii erilailla kuin hän.
Olen ratkaissut asian niin että yritän pysyä niin kaukana kuin mahdollista hänestä.Teen tunnollisesti oman työni, mutta en lähde siihen hätkäilyyn ja kiukkuisena säntäilyyn mukaan. Puhun vain välttämättömät huomenta, kiitos ole hyvä, hei heit. En vastaa niihin pään aukomisiin mitään ellei ne ole jotain ihan tolkutonta henkilökohtaista vittuilua.
Voimia se vie tosi paljon olla tuollaisen kanssa töissä. Joka päivä kun ollaan samassa vuorossa töissä olen ihan puhki.
Luultavasti kaikki muutkin kokevat asian samalla tavalla. En usko olevani ainoa joka kärsii asiasta.
[/quote]
Mulla oli samanlainen tyyppi työparina yhdessä kesätyössä. Jos en tehnyt asioita samalla tavalla kuten hän hän alkoi äksyilemään ja vittuilemaan sekä besserwisserimäisesti kommentoi itsestäänselvyyksiä. Itse teen asiat rauhallisesti ja mietin yhtä asiaa kerrallaan. Tyyppi sai minut jotenkin sekaisin kun säntäili ja poukkoili ja kyseli koko ajan jotain asiaa mitä aioin miettiä vasta myöhemmin tehtyäni ensin muut asiat.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:00"]

Arvioikaa ne aina yksilöinä. Lukekaa sen käytöstä ja ajattelutapoja. Ei se nyt niin vaikeaa ole.

Joskus kyseessä on neurologise ongelmat, joskus itsetunnon ongelmat, välillä molemmat joskus pelkkä innostumattomuus, huono päivä jne.

[/quote]

Olen miettinyt erityisesti sitä pätemisen tarvetta ja toiselle vittuilua ja äksyilyä. Ei mielestäni normaalin, kypsän aikuisen käytöstä. Jos minä yritän sietää erilaisuutta, voisi olettaa toisenkin tekevän samoin? Yhteistyö työpaikalla edellyttäisi kuitenkin aidosti toimivaa vastavuoroisuutta. Tuli se sitten vaikka kompromissiratkaisun kautta...

Ap 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:33"]Mä olen itse hosuja. Se on mun temperamentti. Olen nopea ja en kestä hidastelua. Valitettavasti kun on nopea ja ei mikään pikkutarkka luonne, tekee myös virheitä. Olen myös todella puhelias. Monesti työpäivien jälkeen koen morkkista siitä, miten käyttäydyn, sitten jaksan tsempata pari päivää,kunnes mopo karkaa käsistä. Mun työkaveri on rauhallinen, hidas ja hiljainen, ja huomaan hänen olemuksensa vaan ruokkivan omaani.
[/quote]
Tää selittäisikin sen miksi entinen työparini oli työpäivän aikana äkäinen hosuja mutta työpäivän jälkeen saattoi taas jotenkin tsempata ja selkeästi yritti olla mukava. Mua ärsytti että hän tuntui suuttuvan mulle vaikka itse mokaili myös, mm.ryntäsi johonkin tapaamiseen etuajoissa jolloin minä jouduin hoitamaan hommat joiden olemassaolon hän unohti.

Se on kyllä kamalaa kaikille kun pannaan työpariksi nopea ja suurpiirteinen ihminen ja hidas perfektionisti. Kumpikin on valmis vetämään itsensä jojoon viikon jälkeen... Lika barn lekar bäst.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:01"]

Voi olla, että on jotain neurologista tarkkaavaisuuden ongelmaa, esim add. Heilläkin on oikeus käydä töissä. Mielestäni esimiehen pitäisi tukea siten, että työkaverin vahvuudet saadaan käyttöön ja että työkaverillesi löytyy strategioita, joilla hän seviäisi tarkempaa otetta vaativista töistä. Ja samalla vältyttäisiin jokapäiväisiltä konfilkteita ja ärsyyntymisiltä. Kun mietit tätä, muista, että työkaverillasi on varastikin myös vahvuuksia ja että vahvuutenne ja heikkoutenne saattavat olla aika päinvastaisia. Voitko pyytää esimieheltäsi apua tilanteeseen?

Mutta on meissä ihmisissä erilaisia tempperamenttejakin. Itse olen aika nopea ja ripeä ja tunnustan, että välilä ärsyynnyyn hirittävästi hyvin tarkoista ja hitaista ihmisistä. En mielestäni ole kumminkaan hosuja ja pystyn tarvittaessa keskittymään pitkäjänteisesti ja tarkistamaan asiat, mutta en kuvailisi itseäni pikkutarkaksi tai täsmälliseksi. Silti osaan pysyä tarvittaessa rauhallisena ja organisoida asioita hyvin. Onneksi kaikenlaisia osaajia tarvitaan. Toisissa tehtävissä on oltava hyvin täsmällinen ja järjestelmällinen. Toisissa töissä tarvitaan suuria linjoja ja vähän yltiöinnostunutta otetta. Ja joitain töitä voidaan hoitaa eri tavoin. Esim. innovaatioihin voidaan päästä tarkan ja järjestelmällisen jäsentelyn kautta, mutta välillä tarvitaan myös suurpiirteistä ja hullua visiointia. Auttaisiko sinua, jos mietit tällaisia näkökulmia? Jos voisit löytää jotan positiivista myös työkaverin tyylistä ja siten voisit kestää häntä paremmin. Mutta jos sinulla on osaava esimies, ehkä tästä voi tosiaan keskustella ja miettiä voisiko töiden jaolla vaikuttaa niin, ettei tilanne kuormita kohtuuttomasti.

[/quote]

Olen kyllä yrittänyt kehuakin työkaveria ja hän on korkeasti koulutettu, joten häneltä uskaltaisi siksi toivoa enemmän...En ole koskaan sanonut rumasti. Sen sijaan toinen on sanonut jo monta kertaa niin pahasti, että olen mennyt sanattomaksi ja sitten hän ihmettelee miksen sano taukotilassa mitään, vaikka hän yrittää jutella niitä näitä. Saa ympärillä olijatkin hämilleen, mutta ilmeisesti toiset osaavat luovia hänen kanssaan paremmin. Minusta sen sijaan saattaa näkyä ajoittainen kypsähtäminen.

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:33"]Mä olen itse hosuja. Se on mun temperamentti. Olen nopea ja en kestä hidastelua. Valitettavasti kun on nopea ja ei mikään pikkutarkka luonne, tekee myös virheitä. Olen myös todella puhelias. Monesti työpäivien jälkeen koen morkkista siitä, miten käyttäydyn, sitten jaksan tsempata pari päivää,kunnes mopo karkaa käsistä. Mun työkaveri on rauhallinen, hidas ja hiljainen, ja huomaan hänen olemuksensa vaan ruokkivan omaani. [/quote] Tää selittäisikin sen miksi entinen työparini oli työpäivän aikana äkäinen hosuja mutta työpäivän jälkeen saattoi taas jotenkin tsempata ja selkeästi yritti olla mukava. Mua ärsytti että hän tuntui suuttuvan mulle vaikka itse mokaili myös, mm.ryntäsi johonkin tapaamiseen etuajoissa jolloin minä jouduin hoitamaan hommat joiden olemassaolon hän unohti.

[/quote]

Olen myös todennut työkaverini kiittämättömäksi. Kun hoidan hänen töitään tai korjaan hänen jälkiään, kiitoksena on usein vain vittuilua. Nykyään ei enää katsota toisiamme silmiin. En vain jaksa - etenkin kun olen tuntenut itseni avuttomaksi. 

Ap

Lisään vielä, että vittuilua ja arvostelua ei tarvitse, eikä kannata, sietää. Sanot napakasti mutta asiallisesti:

-lopeta, kommenttisi oli asiaton.

-älä käskytä, teen tämän minulle sopivalla tavalla.

-älä arvostele. Minä teen tämän hitammin mutta kerralla oikein. Anna minulle tilaa, äläkä puutu.

-Tiedän, että tyylisi on erilainen. Minä teen näin ja hoidan asiat kuntoon.

-Ole hyvä ja odota. Kuulitko, odota.

Ja jos toinen joskus antaa tilaa, odotta nätisti tms. voit sanoa

-Selvittiimpäs hyvin molemmat tavallamme. Kiitos yhteistyöstä.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:07"]

Se on kyllä kamalaa kaikille kun pannaan työpariksi nopea ja suurpiirteinen ihminen ja hidas perfektionisti. Kumpikin on valmis vetämään itsensä jojoon viikon jälkeen... Lika barn lekar bäst.

[/quote]

Ehdottomasti lika barn leka bäst, mutta minulla ei koskaan ennen ole ollut tuollaista hosujaa työkaverina. Taitaa edustaa vähemmistöä. 

Jokatapauksessa minulla on koko ajan sellainen olo, että ymmärrämme toisiamme väärin. Olen jopa yrittänyt puhua esimiehelle, mutta hän joko vähättelee tai ei näe koko ongelmaa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:11"]

Lisään vielä, että vittuilua ja arvostelua ei tarvitse, eikä kannata, sietää. Sanot napakasti mutta asiallisesti:

-lopeta, kommenttisi oli asiaton.

-älä käskytä, teen tämän minulle sopivalla tavalla.

-älä arvostele. Minä teen tämän hitammin mutta kerralla oikein. Anna minulle tilaa, äläkä puutu.

-Tiedän, että tyylisi on erilainen. Minä teen näin ja hoidan asiat kuntoon.

-Ole hyvä ja odota. Kuulitko, odota.

Ja jos toinen joskus antaa tilaa, odotta nätisti tms. voit sanoa

-Selvittiimpäs hyvin molemmat tavallamme. Kiitos yhteistyöstä.

[/quote]

Nämä olivat hyviä: 

-Ole hyvä ja odota. Kuulitko, odota.

Ja jos toinen joskus antaa tilaa, odotta nätisti tms. voit sanoa

-Selvittiimpäs hyvin molemmat tavallamme. Kiitos yhteistyöstä.

Etenkin tuo odottamisen pyytäminen. (Olen tosin jo sata kertaa sanonut olevani hidas. Tähän toinen on vastannut, että näkee minun olevan nopea, mitä ehkä olenkin, mutta vain silloin kun saan työskennellä ilman häntä,)

Ap

mun työkaveri joka oli tuollainen myöhästeli töistäkin jatkuvasti. Silti oli pokkaa mulle joskus vittuilla päin naamaa.

Monta kertaahan hosujat tekevät turhaa työtä, kun eivät ehdi ajattelemaan miten asian voisi hoitaa järkevästi mahdollisimman vähällä vaivalla. Loppujen lopuksi hitaampi saattaakin pidemmällä tähtäimellä olla sinänsä nopeampi, kun osaa suunnitella työt sillä tavalla että mahdollisimman vähän tarvitsisi asoita tehdä toistamiseen tai joskus jopa ihan turhaan. Toki siinä hitaassa ääripäässäkin on sitten ongelmansa, toiset yrittävät kaiken tehdä niiiin hitaasti ja varovaisesti ymmärtämättä että tulostakin pitäisi saada ja yksinkertaisesti ei ole aikaa jokaista yksityiskohtaa hioa loputtomiin. Itseäni hermostuttaa molemmat ääripäät. Sählääjät vie omaa työenergiaa, kun eivät anna aikaa ajatella vaan koko ajan pitää suuna riehua. Silloin menee pää lukkoon ja toiminta itselläni vain hidastuu. Toisaalta hermostun niihin ääripään hitailijoihin, jotka eivät saa mitään aikaiseksi ja tuntuu että itse joutuu tekemään 'kaiken' sillä aikaa kun toinen vasta haaveilee.

Eli tosiasiassa kyse ei ole pelkästään työkaverin hätäisyydestä, vaan asiassa on monta muutakin ärsyttävää piirrettä? Tällaisen salamannopean ihmisen, joka taas ei meinaa kestää hitaita ihmisiä, korviin aloitus särähti. Olen toki alalla, jossa ihmishenkiä kyseessä ja jossa kyettävä tekemään vaativia päätöksiä sekunneissa.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:39"] [quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:37"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:30"] Millä tavalla korjata jälkiä? Onko tälle oikeasti aihetta vai onko kyseessä kettuileva "vain minun tapani on oikea"-korjailla? Eli korjaatko oikeasti toisen virheitä vai muuten vaan työnjälkeä? [/quote]   En koskaan korjaa toisen jälkiä hänen itsensä nähtensä. Olen suojellut hänen kasvojaan nyt niin pitkälle kuin mahdollista, kun taas tämä toinen etsii vimmalla minusta virheitä ja vittuilee koko ajan, jollen tee täsmälleen samoin kuin hän. On siis ylentänyt itsensä täydelliseksi työntekijäksi, johon vertaa kaikkia muita työntekijöitä.  Jollen korjaisi virheitä, asiat jäisivät puolitiehen ja potilaille saattaisi aiheutua vaaratilanteita. Muut työkaverini ovat kiitelleet minua tästä toiminnasta. Ap [/quote] Siis olet peitellyt hänen jälkiään ja suojellut hänen kasvojaan MUTTA työkaverisi kiittelevät sinua tästä toiminnasta, eli heille et sitä ole peitellyt sitten kuitenkaan? [/quote]   Jos luulet, että olen tehnyt sen ensisijaisesti siksi, että saisin kiitosta ja suosiota työkavereilta niin luulet väärin. Hoitoalalla tehdään tiimityötä, joten menisi aika kauan, että saisin järjesteltyä tilanteet niin, että saisin korjattua asioita ilman että kukaan näkisi. Ei minulla ole edes sellaiseen järjestelyyn aikaa.  Pitäisikö sinusta olla tekemättä mitään?  Ap [/quote] Mutta eihän tuo ole toisen jälkien peittelyä ja kasvojen säästämistä jos ottaa siitä kunnian itselleen... Mikä on sun määritelmä kasvojen säästämisestä?

[/quote]

En ota mitään kunniaa itselleni. En ymmärrä sinun tulokulmaasi.

Nettikeskustelussa et sitten keksinyt mitään relevantimpaa kuin tarttua erilaiseen taivutusmuotoon. 

Voit siirtyä jankkamaan jonkun toisen kanssa. Minua (ja työkaveria) et nyt auta yhtään. 

Tästäkin tuli jo niin väsynyt olo, että taidan lakata hyysäämästä työkaveria. Jääköön yksinään. Jääköön kiinni virheistään ja saakoon potkut.

Ajattelen käytöksen syyksi huonon itsetunnon.

Ap

[/quote]

Olen tuo edellisen kysymyksen esittänyt MUTTA en tuo taivutusmuotoon tarttunut. Täällä on monia jotka keskustelevat kanssasi, ei vain yksi ihminen, itsekin olen ollut monta tuntia poissa. Ainoa mitä yritän sanoa on että eikö työkaverin ärähtelyyn osasyynä voi olla myös se että "korjailet" hänen tekemisiään ja otat niistä kiitoksia vastaan työkavereilta? Kyllähän tuollainenkin voi olla hvin ärsyttävää, ainakin minua ärsyttäisi se kovasti. Parempi siis ehkä jättääkin korjaamatta. Mutta ei sinun myöskään kannata työkaverille "kostaa" kuten tunnut aikovan jos saat sinua arvostelevia kommentteja netissä, eihän siinä ole mitään syy ja seuraussuhdetta. 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:32"]

Jep tunnistan tilanteen. Mulla myös on samantyylinen tilanne töissä. Yksi työkaverini on todella hätäinen ja on kyllä tehokas tiettyyn rajaan asti. Hätäilevän yli tehokkaan touhuamisen lisäksi vittuilee heti jos joku toimii erilailla kuin hän. Olen ratkaissut asian niin että yritän pysyä niin kaukana kuin mahdollista hänestä.Teen tunnollisesti oman työni, mutta en lähde siihen hätkäilyyn ja kiukkuisena säntäilyyn mukaan. Puhun vain välttämättömät huomenta, kiitos ole hyvä, hei heit. En vastaa niihin pään aukomisiin mitään ellei ne ole jotain ihan tolkutonta henkilökohtaista vittuilua. Voimia se vie tosi paljon olla tuollaisen kanssa töissä. Joka päivä kun ollaan samassa vuorossa töissä olen ihan puhki. Luultavasti kaikki muutkin kokevat asian samalla tavalla. En usko olevani ainoa joka kärsii asiasta.

[/quote]Tuttu juttu ja ratkaisn sen niin, että otin lopputilin, koska tuo ihminen vie hengen, jos sille antaa vähänkin tilaa.

Olen itse työntekijänä aika nopsa ja suurpiirteinen. Teen asiat omalla tavallani ja olen saanut kiitosta huolellisuudesta ja myös nopeudesta. Nyt työpaikalle on tullut uusi työntekijä, joka on NOPEA koko ajan, joka suuntaan ja kaikilla tavoilla. Olemme muut todenneet, että sellainen sätkyily tuo kiireen ja stressin tunnetta ja välillä tuntuu, että ihminen "liikkuu enemmän kuin toimii" eli tekee ja häslää koko ajan nopeasti ja sätkivästi jotain, mutta ei oikein ehdi miettiä asioita loppuun saakka ja lopputulos voisi olla parempikin.

Tämä tuli ihan siitä mieleen kun sanottiin, että nopea ja nopea tulee hyvin toimeen. Ei ihan välttämättä. Ihmeellisiä tuntemuksia tulee välillä, eli tunnen itseni laiskaksi häneen verrattuna kun en koko ajan kävele terävästi ympäriinsä. Siitäkin huolimatta, että sen työn teen ainakin yhtä nopeasti ja varmasti huolellisemmin. Ikävä kyllä haittaa työviihtyvyyttä tämä hermostunut/stressaantunut ilmapiiri, jonka hän tuo muassaan, vaikka onkin ihmisenä ihan tavallinen ja mukava ihminen (eikä tosiaan vittuile yhtään).

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:19"]

Joudun työni puolesta olemaan tekemisissä naisen kanssa, joka hosuu ja sählää. Emme ole samalla aaltopituudella ja yhdessäolo alkaa olla ahdistavaa. Olen tyystin toisenlainen: rauhallinen, järjestelmällinen, tarkka ja täsmällinen. Hermostun hosujan seurassa ja työni sujuu siksi huonommin kuin normaalisti ja näytän omasta mielestäni tyhmemmältä kuin oikeasti olen. Hosujan kanssa oleminen syö myös valtavasti energiaa ja tunnen olevani uupunut, kun en löydä edes yhteisiä keskustelun aiheita - puhumattakaan jostakin syvällisemmästä kohtaamisesta. 

En vain yksinkertaisesti pysty ymmärtämään hätäistä, hosuvaa ja huolimatonta ihmistä, joka tekee kaiken vähän sinne päin ja jonka jälkiä saa usein siivota tai korjata. 

Onko tällainen hätäileminen aito persoonallisuuden piirre vai onko kyse epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta? Miten hosuja oikein näkee itsensä? Ajatteleeko hän olevansa nopea ja tehokas ja muunlaisten olevan turhauttavan hitaita? 

Koska tilanne on ajautumassa konfliktin suuntaan, olisin kiitollinen neuvoista. Ehkä jos tajuisin paremmin mitä äkkinäisen ihmisen päässä liikkuu, yhteistyömme voisi onnistua paremmin.

[/quote]

En tajua alapeukutuksia, joita aloitus on saanut. Tuollainen on työkaveri helvetistä, ja aivan sietämätön luonne siviilissä. En olisi ikinä tekemisissä tuollaisten kanssa, jos saisin valita. Näin ei kuitenkaan aloittaja sanonut, mutta alapeukkua sataa.... Ap, olen pahoillani: minulla ei ole edes selviytymismekanismia tuollaisen varalle. Minä olisin kivahtanut jo kauan aikaa sitten, että "yritä edes hetki keskittyä, vitun ääliö, kun teet koko ajan virheitä. Sinulla on virheitä työssäsi, ole hiljaa ja KORJAA ne." Ap:lle voin tarjota vain hiljaista sympatiaa.

Mä ymmärrän sua todella hyvin ap. Ehkä sun pitää vaan suoraan pyytää pomolta uudestaan uudelleenjärjestelyjä. Korosta että persoonat ei mätsää tai jotain ettei työkaveri suutu (enempää). Mun pelastus oli se että työkaveri lopetti itse. Muistan kyllä kuinka kiehui aina kuunnellessa hänen kommenttejaan ja yrittäen keskittyä töiden tekemiseen. Teen nykyään töitä yksin ja sujuu kuin rasvattu kun ei ole arvostelemassa, hosumassa ja sekoittamassa ajatuksiani. Saan tehdä omalla tavallani ja minun tapani on ihan hyvä. Olen nopea mutta en hosu.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:24"]Mä ymmärrän sua todella hyvin ap. Ehkä sun pitää vaan suoraan pyytää pomolta uudestaan uudelleenjärjestelyjä. Korosta että persoonat ei mätsää tai jotain ettei työkaveri suutu (enempää). Mun pelastus oli se että työkaveri lopetti itse. Muistan kyllä kuinka kiehui aina kuunnellessa hänen kommenttejaan ja yrittäen keskittyä töiden tekemiseen. Teen nykyään töitä yksin ja sujuu kuin rasvattu kun ei ole arvostelemassa, hosumassa ja sekoittamassa ajatuksiani. Saan tehdä omalla tavallani ja minun tapani on ihan hyvä. Olen nopea mutta en hosu.
[/quote]
Ja siis lopetti itse työt, tuskin käytöstään. Ties vaikka olisi sun työkaveri nykyään. ;)

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:24"]

Mä ymmärrän sua todella hyvin ap. Ehkä sun pitää vaan suoraan pyytää pomolta uudestaan uudelleenjärjestelyjä. Korosta että persoonat ei mätsää tai jotain ettei työkaveri suutu (enempää). Mun pelastus oli se että työkaveri lopetti itse. Muistan kyllä kuinka kiehui aina kuunnellessa hänen kommenttejaan ja yrittäen keskittyä töiden tekemiseen. Teen nykyään töitä yksin ja sujuu kuin rasvattu kun ei ole arvostelemassa, hosumassa ja sekoittamassa ajatuksiani. Saan tehdä omalla tavallani ja minun tapani on ihan hyvä. Olen nopea mutta en hosu.

[/quote]

Olen katsellut jo muita työpaikkoja. Työ on yhtä juhlaa silloin kun hosuja ei ole töissä. Tunnen oloni vapautuneeksi ja iloiseksi ilman häntä. Hän on myös alkanut luikkia jossain tilanteissa pakoon minua, kun on ilmeisesti huomannut kypsähtämiseni ja väsymykseni. Tämä vie vielä enemmän energiaa. Tunnen myös olevani liikaa yksin vastuussa tämän ihmissuhteen pitämisestä hyvänä ja asiallisena...

Ap

Työkaverillasi voi olla ADD. Googlaa.