Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttuu pienimmistäkin asioista - mitä tehdä?
03.05.2015 |
Olen hukassa. Rakastan huomaavaista ja hauskaa miestäni - joka aika ajoin raivostuu mitättömistä asioista. Naurettavan pienestä kiistasta syntyy päivien riita, sillä ensin mieheni mököttää minulle tunnin tai pari. Sen jälkeen saan kuulla että "kyse ei ollut vain tästä", ja yhtäkkiä saankin listan kaikista huonoista puolistani ja asioista, joita "aina" teen ja joita hän on yrittänyt sietää - ja joista ei koskaan aikaisemmin ole maininnutkaan.
Minä aina pyydän anteeksi jos loukkasin/sanoin jotain sopimatonta. Kuulemma asioita ei voi vain noin "pyyhkiä pois" eli anteeksi en saa. Riidan setvimiseen menee aina päivä tai kaksi, minua alkaa aina itkettää kesken kaiken. Olen tosi väsynyt. Mieheen, joka on tosi rakas.
Muilla vastaavia kokemuksia? Miltä tämä teistä kuulostaa?
Kommentit (185)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"]
Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi.
Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta?
Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää.
Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.
Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä.
Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen.
Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku.
Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa.
Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin.
Ei kaikki ole hyvin, jos miehesi on noin epävakaa. Tarvitsee selvästi apua tunnepuolen ongelmiensa hallintaan. Epävakaan ihmisen kanssa parisuhteessa olo on äärimmäisen uuvuttavaa. Samanlaista kun olla lapsi alkoholistivanhemmille. Elät toisten mielialojen armoilla vain odottaen seuraavaa kriisiä. Vaikutukset omaan hyvonvointiisi voivat pahimmassa tapauksessa olla elinikäiset.
Mutta sinä et ole lapsi, sinun ei ole siis pakko elää miehesi armoilla, koska olet aikuinen itsenäinen ihminen. Lähde, ennenkö sinut rikotaan kokonaan. Sairaudentunnoton epävakaa kylvää tuhoa ympärilleen. Pelasta itsesi.
T: Juopponarsistin ja epävakaan uhrimarttyyrin rikottu lapsi
Mullakin sama ongelma, ja en tiedä onko mussa itsessäni vika vai miten oikein voisin toimia, kun pienistä asioista tulee kauhea riita. Se voi lähteä ihan tyhjästä, eilen suuttui kun olin alaovella ilman avaimia ja hän ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin. Sitten pääsin rappuun, ja kun hän tuli avaamaan oven , sanoin että yritin soittaa. Hän suuttui siitä ja selitti miten ulkomailla viestit ja puhelut ei mene läpi ja miten mä aina valitan ja syyllistän tullessani kotiin.
Mietityttää vaan miten kaikki muiden viestit sitten on tulleet läpi sinä päivänä.
Mutta mun syy oli tuokin.
Ja voi päiväkausia olla kotona samoissa likaisissa vaatteissa , mietin että onko hän masentunut.
Koskaan ei tiedä mitä sanon väärin.
Ja joo, hänellä on myös lista kaikista vanhoista riidoista ja kaikki ne on mun aikaansaannoksia.
Koskaan ei pyydä anteeksi eikä hyvittele.
Oon ihan kyllästynyt ja surullinen ja harmittaa että mentiin naimisiin muutama kuukausi sitten.
Kuulostaa että monenkin mies käyttää henkistä väkivaltaa teitä kohtaan. Ja te hyväksytte sen. Parisuhteen ei kuulu olla munankuorilla kävelemistä ja toisen miellyttämistä keinolla millä hyvänsä. Mitä sinä pelkäät että voisi sattua jos pidät puolesi ja sanot ei ? Mököttäminen, erolla uhkailu (henkistä väkivaltaa).
Vastauksistanne huomaa että te olette jo rikki itsekin. Parisuhdekurssi tuskin tuota pelastaa. Suosittelen että menette terapiaan yksin juttelemaan tilanteesta tai lähdette suhteesta.
Miehen pitäisi opetella uusi tapa käsitellä ja ilmaista tunteitaan. Jos ei ole kiinnostunut sitä tekemään, eroa.
Helpommaksi tuo tuskin muuttuu. Halusit lapsia tai et, kuvittele miten mies toimisi lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:56"]
Meillä mies aloittaa mykkäkoulun, riitoja ei käsitellä mitenkään, mies vain aloittaa mykkäkoulun. Se jatkuu niin kauan kuin murrun, alan itkeä ja pyydän anteeksi. Kaksi viikkoa on pisin aika mitä olen jaksanut murtumatta.
Ihailen tuota kahta viikkoa, oikeasti. Minä en kestä mököttämistä. Pitäisikö vain oppia kestämään...
Jaksamista!
Mä oikeasti aion ehdottaa tuota perheaikaa parisuhdekurssia miehelle. Saas nähdä, onko sen mielestä meillä kaikki hyvin vai mitä sanoo. Voi reagoida melkein miten tahansa, pitäkää mulle peukkuja...
AP
Olen kerran ehdottanut pariterapiaa, hän sanoi "Minä en ole hullu, ite oot hullu!". Sen jälkeen en ole ottanut asiaa puheeksi mitenkään, kun ei se sinne kuitenkaan lähde. En tiedä millaisia merkkejä sinun mies antaa ennen raivaria, meillä homma käynnistyy niin että mies suuttuu ja alkaa sättiä. Tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus perääntyä. Sitten kun hän lätkäisee parisängyn patjan olohuoneen nurkkaan petipaikaksi, se on se merkki milloin möksöttäminen alkaa. Nukutaan eri huoneissa ja kumpikaan ei puhu toisilleen mitään. Tai no, minä puhun ja kysyn, toinen ei vastaa. Minun laittamat ruuat ei kelpaa, saa tehdä saman tien vain itselleen. Patja-asukas nakertaa omia syötäviään patjalla.
Aivan järkyttävää. Ymmärrätkö, että tuo on todella poikkeuksellista ja loukkaavaa käytöstä parisuhteessa? Miksi siedät tuollaista mieheltä?
Sun mies on sadisti. Tuo on henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa erota, muttei saa aikaiseksi.
Kuule ap tuo suhde murentaa sinun sydämesi. Mitä kauemmin olet tuossa suhteessa sen huonommin voit. Mies ei tule muuttumaan. Sinä et saa hyvällä etkä pahalla muutettua tuota miestä etkä varsinkaan rakkaudella.
Jos haluat lapsia tai teillä on lapsia niin heti ero. Jos lapsia ei ole eikä tule niin voit halutessasi jäädä vielä suhteeseen. Miestä et tosiaan voi muuttaa. Omaa käytöstäsi voit sen sijaan muuttaa.
Hommaa itsellesi harrastuksia joissa olet poissa kotoa. Kohtele miestä kunnioittavasti ja hyvin kun hänkin kohtelee sinua niin. Jos mies alkaa riidellä jostain riisin määrästä niin lyö asia leikiksi nauraen ja kerro että minä kokeilen nyt määrä x ja katsotaan miten onnistuu tai poistu paikalta. Eli et anna miehelle tilaisuutta mennä vanhan kaavan mukaan. Jos mies rupeaa vänkäämään riisin määrästä kun tulet takaisin niin joko kerrot että se juttu meni jo ja alat touhottaa jotain muuta tai tarvittaessa käyt vielä kirjastossa.
Se että sinä et enää käyttäydy kuin kynnysmatto johon mies halutessaan pyyhkii jalat mennen ja tullen muuttaa tilanteen. Voi olla että mies haluaa sitten erota. Jos miehelle on tärkeää olla suhteessa jossa saa puhdistaa kenkänsä vaimoon. Aika näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aloitushan oli siis vuodelta 2015.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tahalteen haluaa loukata ja satuttaa niin ei se kyllä silloin rakasta. Sano sille takaisin äläkä ole kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"] Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi. Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta? Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää. Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.
Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä. Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen. Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku. Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa. Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin. Mulla mies myös uhkailee erolla, yksi päivä raskastaa enemmäin kuin mitään ja seuraavana tulee jo ero uhkaus, ja sitten taas että rakastaa.. Minusta tuo on niin raskasta!!! Yritän kiltisti puhua miehelle mutta saan vain kuulla kuinka huono olen :(
Minulle raskainta on tuo erolla uhkailu. Mies tietää, että rakastan. Erolla uhkailu tavallaan vesittää kaiken sen, mitä aion sanoa omasta puolestani - että en ole tyytyväinen, että haluan miehen käyttäytyvän erilailla.
Tänään sanoin, että tiedän millainen miehen luonne on mutta toivon varovasti että ajan kanssa mies voisi asettaa kinat mittasuhteisiin. Näillä sanoilla sanoin. Mies raivostui "HAA, sä yrität MUUTTAA MINUA!! Jos mä en riitä, onko tässä meidän suhteessa mitään järkeä?"
Hulluinta on, että yritän olla kiltti, tuoda kahvia keskustelun aikana jne. Saan kuulla olevani vittumainen ja ilkeä. Vaikka minusta tuntuu, että asia on päinvastoin. En tiedä, miten saisin mieheni oppimaan antamaan anteeksi - ja antamaan pienien juttujen vain olla.
Voimia sinulle! Vaikka en osaakaan neuvoa, mitä tehdä. -AP
Olisko mitään, jos kerran kuuntelisit hiljaa ja kun saat puheenvuoron, sanot tyynen rauhallisesti: kuule, mä olen miettinyt että olet oikeassa. Se avioero on kyllä varmaan oikea ratkaisu. Paras olisi kun katselisit valmiiksi vähän eri vaihtoehtoja ja ehdottaisit samantien järkeenkäypää asumisratkaisua. Myydäänkö talo, jääkö jompikumpi yhteiseen asuntoon tmv.
Sitten jos alkaa sanoa et ai sä oot jo noin pitkälle miettinyt! Ootko hautonut tätä kauankin!? Tmv.
Sitten vaan vastaat, että sä olet muistuttanut mulle nyt useamman kerran tämän vuoden aikana kuinka huono ihminen olen, joten tulin siihen tulokseen että ehkä me molemmat ansaitaan parempaa.
Voin kertoa et viimeistään siinä vaiheessa varmaan sinulle selviää, haluaako hän yhteiseloa vai ei.
Eroa. Kuka jaksaa kiukuttelevaa miestaaperoa, jonka mieli muuttuu naurettavista asioista jatkuvasti? Nuo suuttumisen aiheet on luokkaa siskoni taapero. Kuppi on väärän värinen, mehua kaadettiin väärällä tavalla kuppiin tai äiti kutsui väärällä sanalla ruokapöytään 🙄 hohhoijakkaa. Taaperotkin on rasittavia, mutta tuollainen käytös aikuiselta mieheltä? Häpeäpaaluun joutaisi.
Tuo käytös on jonkinlaista kontrollointia ja henkistä väkivaltaa. En muista nimeä, mutta tälle kylmä kuuma käytökselle on kyllä nimikin. Rikot itsesi tuollaisessa suhteessa. Jos mies ei suostu menemään terapiaan, niin lähde ja äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"] Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi. Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta? Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää. Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä. Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen. Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku. Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa. Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin.
Mulla mies myös uhkailee erolla, yksi päivä raskastaa enemmäin kuin mitään ja seuraavana tulee jo ero uhkaus, ja sitten taas että rakastaa.. Minusta tuo on niin raskasta!!! Yritän kiltisti puhua miehelle mutta saan vain kuulla kuinka huono olen :(
Minulle raskainta on tuo erolla uhkailu. Mies tietää, että rakastan. Erolla uhkailu tavallaan vesittää kaiken sen, mitä aion sanoa omasta puolestani - että en ole tyytyväinen, että haluan miehen käyttäytyvän erilailla.
Tänään sanoin, että tiedän millainen miehen luonne on mutta toivon varovasti että ajan kanssa mies voisi asettaa kinat mittasuhteisiin. Näillä sanoilla sanoin. Mies raivostui "HAA, sä yrität MUUTTAA MINUA!! Jos mä en riitä, onko tässä meidän suhteessa mitään järkeä?"
Hulluinta on, että yritän olla kiltti, tuoda kahvia keskustelun aikana jne. Saan kuulla olevani vittumainen ja ilkeä. Vaikka minusta tuntuu, että asia on päinvastoin. En tiedä, miten saisin mieheni oppimaan antamaan anteeksi - ja antamaan pienien juttujen vain olla.
Voimia sinulle! Vaikka en osaakaan neuvoa, mitä tehdä. -AP
Olisko mitään, jos kerran kuuntelisit hiljaa ja kun saat puheenvuoron, sanot tyynen rauhallisesti: kuule, mä olen miettinyt että olet oikeassa. Se avioero on kyllä varmaan oikea ratkaisu. Paras olisi kun katselisit valmiiksi vähän eri vaihtoehtoja ja ehdottaisit samantien järkeenkäypää asumisratkaisua. Myydäänkö talo, jääkö jompikumpi yhteiseen asuntoon tmv.
Sitten jos alkaa sanoa et ai sä oot jo noin pitkälle miettinyt! Ootko hautonut tätä kauankin!? Tmv.
Sitten vaan vastaat, että sä olet muistuttanut mulle nyt useamman kerran tämän vuoden aikana kuinka huono ihminen olen, joten tulin siihen tulokseen että ehkä me molemmat ansaitaan parempaa.
Voin kertoa et viimeistään siinä vaiheessa varmaan sinulle selviää, haluaako hän yhteiseloa vai ei.
Aloitus on vuodelta 2015, joten ap ei välttämättä ole lukemassa neuvoja nyt seitsemän vuotta myöhemmin.
Ap meni jossain vaiheessa punaisen viivan yli.
Liikaa koiria tai kissoja tms. En lähde arvaamaan syitä mutta joku raja ylittyi.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"]
Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi.
Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta?
Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää.
Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.
Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä.
Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen.
Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku.
Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa.
Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin.
Miesnäkökulmaa et mitä tuollainen mies oikein ajaa takaa? Häpeä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo loppui vasta, kun heitin miehen ulos (omasta) kodistani ja sovin parin päivän päähän päiväpalaverin, jossa keskustellaan aihe erotaanko nyt vai aikooko mies muuttua ja ei erota. Mies päätti haluta jatkaa ja muuttua. Osaksi asiaa ehkä auttoi se, että laitoin hänelle luettavaksi henkistä väkivaltaa käyttävien miesten terapiakirjan. Muutos oli niin nopea ja pysyvä (ehkä muilla ei ole kuitenkaan vaan toivoton tapaus), että tulin johtopäätökseen, että käytös oli ollut miehen tietoinen valinta ja jatkui, koska sallin sen ja loppui, kun mies ymmärsi, että se ei enää käy.
"asiaa ehkä auttoi se, että laitoin hänelle luettavaksi henkistä väkivaltaa käyttävien miesten terapiakirjan."
Minkä niminen? Mistä tuollaisen saa?
MIKSI TE OLETTE NÄIDEN SAIRAIDEN UKKOJEN KANSSA???!!