Mies suuttuu pienimmistäkin asioista - mitä tehdä?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:37"] [quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:21"]Alkaa jossain vaiheessa itku tulla vaikka kuinka oon päättänyt että nyt ei itketä. Saan riitojen aikana kuulla olevani niin kovin huono, ajattelematon, välinpitämätön, ilkeä tai ylimielinen. Tai vain vittumainen. Sama mies kertoi edellisenä päivänä että olen täydellinen.  Mies ei näe käytöksessään mitään väärää, sanookin usein, että miksi vielä vittuilen (puhun asiasta) kun hän ei tässä asiassa ole tehnyt mitään väärää.  Nyt mykkälakko jatkuu yhdeksättä tuntia. Syy: Riisien määrä riisipuurossa. Oltiin eri mieltä.  Nauraisin jos ei itkettäisi.  -AP [/quote] Voi ap, mulla myös sama tilanne.. Just nyt riita meneillään kuinka huono olen koska huomautin jostain miehelle.. En tiedä missä on edes ny.. [/quote] Meilläkin. Mun mies on toisessa päässä taloa, päissään.  Mulla on sama. Joskus turhautuneena huudan, että mitä ihmettä mä nyt olen tehnyt? Yleensä tulee itku. Ja sitten vastaus on, sitäpä voin sitten miettiä.  [/quote] Minäkin saan välillä itkien kysellä että mitä väärää olen tehnyt kun en itse ymmärrä tai tiedä mitä oon tehny väärin :( just nyt on ihan surkee olo, kun en edes tiedä mistä nyt mun pitäisi pyytää anteeksi..

[/quote]

Pyytääkö sinun mies ikinä anteeksi? Käyttekö jälkeenpäin läpi näitä juttuja, lupaako toimia toisin?

Meillä lupaukset kunnossa (jälkikäteen), ne ei vain toimi. -AP

Jätä se sika!

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:48"]Voi että mitä tossuja koko porukka! Miten te jaksatte tuollaista? Läheisriippuvuus anyone? [/quote] En sanoisi että läheisriippuvainen.. Enemmän se on niin että alkaa uskoa olevansa oikeasti huono, mietin välillä onko mies sittenkin oikeassa ja minä väärssä? Ei kumpikaan ole täydellinen, mutta en tiedä miten pitäisi käsitellä.. Ehkä pelko siitä että mies lähitisi kokonaan jos ei antaisi periksi.. Mitä sit jos itse olinkin se huono, ja päästin hyvän miehen menemään?

[/quote]

Täsmälleen samat tunteet. Haluaisin korjata tämän, jos tietäisin miten. 

En ole valmis heti heittämään kaikkea hyvää hukkaan. Sitä on paljon. 

Siksi tämä niin hullua onkin. Itken täällä yksikseni, mies iloisena juo kaljaa olkkarissa (ei ole enää iloinen jos minä menen sinne nyt). 

ap

Meillä mies aloittaa mykkäkoulun, riitoja ei käsitellä mitenkään, mies vain aloittaa mykkäkoulun. Se jatkuu niin kauan kuin murrun, alan itkeä ja pyydän anteeksi. Kaksi viikkoa on pisin aika mitä olen jaksanut murtumatta.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:48"]

Voi että mitä tossuja koko porukka! Miten te jaksatte tuollaista? Läheisriippuvuus anyone?

[/quote]

En halua (vielä) heittää pyyhettä kehään, koska meillä on paljon hyvää. Paljon sellaista, mikä tekee minut onnelliseksi. 

Haluan korjata sen, mitä minulla on. En heittää suoraan kaikkea pois. 

Jokaisessa suhteessa on jokin kompastuskivi. Ei sitä täydellistä miestä olekaan. 

Toivoisin, että oppisin olemaan jyrkempi (itkemättä), että en hätääntyisi jos mies ei puhu minulle vuorokauteen. Ja toivoisin, että mies oppisi antamaan anteeksi ja riitojen aikana pysymään asiassa. 

Mutta ankara syyttely pelottaa. En minä ole ilkeä. Näkeekö mieheni minut oikeasti jalkoihinsa tallovana tyrannina, vai miksi haukkuu minua noin? 

AP
[/quote]

Minä en myöskään koskaan huuda miehelle,puhun rauhallisesti ja kiltisti, vaikka mies kiihtyy.. Sitten hän alkaa ottaa vuoden takaisia juttuja ylös ja muutenkin huutaa ja haukkuu lyttyyn.. Lopuksi minä pakenen, koska en jaksa ja halua kuunnella kuinka huono olen.. Kerran romahdin (EI ollut riitaa) ja kerroin kaiken miltä minusta tuntuu kaikki syytökset ja erolla uhkailut, mies itki silloin myös ja pyyteli anteeksi.. Mutta mies on tainut unohtaa sen kokonaan :(

Ap, kumpi teistä uhkailee erolla?

Parisuhteista kannattaa tietää oikeastaan vain kaksi asiaa: ota puolisoksi ihminen joka kunnioittaa sinua ja jota sinä voit kunnioittaa ja älä koskaan kuvittele, että voit muuttaa toista. Sinä ajattelet, että teillä olisi täydellistä jos vain tuon pienen asian saisi suhteessanne korjattua, mutta jos mietit asiaa tarkemmin niin kyseessä on perustavanlaatuisin ongelma mitä suhteessa voi olla. Mies ei kunnioita sinua tasaveroisenaan vaan sinun roolisi on olla alamainen jonka tehtävänä on haistella millä mielellä mies milloinkin on. Jos arvauksesi menee väärin niin mies kokee olevansa oikeutettu rankaisemaan sinua väärästä arviostasi. Palvelija sinä olet etkä mikään puolisto. Ja siitä ei kannata haaveilla, että rakkaudellasi ja periksi antamisellasi saisit miehen muutettua, jos mies kokee olevansa tarpeineen sinua ylempänä niin mitä intressejä hänellä olisi "uhrata" tarpeitaan sinun vuoksesi?

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:56"]

Meillä mies aloittaa mykkäkoulun, riitoja ei käsitellä mitenkään, mies vain aloittaa mykkäkoulun. Se jatkuu niin kauan kuin murrun, alan itkeä ja pyydän anteeksi. Kaksi viikkoa on pisin aika mitä olen jaksanut murtumatta.

[/quote]

Ihailen tuota kahta viikkoa, oikeasti. Minä en kestä mököttämistä. Pitäisikö vain oppia kestämään... 

Jaksamista! 

Mä oikeasti aion ehdottaa tuota perheaikaa parisuhdekurssia miehelle. Saas nähdä, onko sen mielestä meillä kaikki hyvin vai mitä sanoo. Voi reagoida melkein miten tahansa, pitäkää mulle peukkuja... 

AP

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:52"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:37"] [quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:21"]Alkaa jossain vaiheessa itku tulla vaikka kuinka oon päättänyt että nyt ei itketä. Saan riitojen aikana kuulla olevani niin kovin huono, ajattelematon, välinpitämätön, ilkeä tai ylimielinen. Tai vain vittumainen. Sama mies kertoi edellisenä päivänä että olen täydellinen.  Mies ei näe käytöksessään mitään väärää, sanookin usein, että miksi vielä vittuilen (puhun asiasta) kun hän ei tässä asiassa ole tehnyt mitään väärää.  Nyt mykkälakko jatkuu yhdeksättä tuntia. Syy: Riisien määrä riisipuurossa. Oltiin eri mieltä.  Nauraisin jos ei itkettäisi.  -AP [/quote] Voi ap, mulla myös sama tilanne.. Just nyt riita meneillään kuinka huono olen koska huomautin jostain miehelle.. En tiedä missä on edes ny.. [/quote] Meilläkin. Mun mies on toisessa päässä taloa, päissään.  Mulla on sama. Joskus turhautuneena huudan, että mitä ihmettä mä nyt olen tehnyt? Yleensä tulee itku. Ja sitten vastaus on, sitäpä voin sitten miettiä.  [/quote] Minäkin saan välillä itkien kysellä että mitä väärää olen tehnyt kun en itse ymmärrä tai tiedä mitä oon tehny väärin :( just nyt on ihan surkee olo, kun en edes tiedä mistä nyt mun pitäisi pyytää anteeksi..

[/quote]

Pyytääkö sinun mies ikinä anteeksi? Käyttekö jälkeenpäin läpi näitä juttuja, lupaako toimia toisin?

Meillä lupaukset kunnossa (jälkikäteen), ne ei vain toimi. -AP
[/quote]
Käydään aina asiat läpi ja molemmat lupaa muuttua.. Mutta itseni kannalta en tiedä edes miten minun pitäisi muuttua, koska en aina ymmärrä mitä tein väärin. Yritän olla niin vaatimaton ja tossun alla, mutta sitten iskee se tunne että enhän minä voi tehdä kaikkea miehen mieleksi, vaan haluan olla oma itseni ja pitää puoliani :( ja vaikka olen muuttanut itsessäni jotain,niin ne vanhat jutut tulee kuitenkin taas esille vaikka ovat jo kaukana menneisyydessä :(

Eikös nää randomilla räjähtelyt, mykkäkoulut ja ylipäätään jatkuva vittumaisuus ole enemmänki naisten käyttäytymismalli, trollilta haiskahtaa. 

Rakkautta on verrattu mielisairauteen ja aiheesta. Toivoin lapsena, että äitini olisi vetänyt johtopäätökset isäni lapsellisesta kiukuttelusta ja ottanut eron. Ei käynyt niin. Siitä on yli 25 vuotta kun olimme isän kanssa normaaleissa väleissä, nykyään hän on vähän normaalimpi mutta onhan se pitkä aika.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:56"]

Meillä mies aloittaa mykkäkoulun, riitoja ei käsitellä mitenkään, mies vain aloittaa mykkäkoulun. Se jatkuu niin kauan kuin murrun, alan itkeä ja pyydän anteeksi. Kaksi viikkoa on pisin aika mitä olen jaksanut murtumatta.

[/quote]

Ihailen tuota kahta viikkoa, oikeasti. Minä en kestä mököttämistä. Pitäisikö vain oppia kestämään... 

Jaksamista! 

Mä oikeasti aion ehdottaa tuota perheaikaa parisuhdekurssia miehelle. Saas nähdä, onko sen mielestä meillä kaikki hyvin vai mitä sanoo. Voi reagoida melkein miten tahansa, pitäkää mulle peukkuja... 

AP

[/quote]

Olen kerran ehdottanut pariterapiaa, hän sanoi "Minä en ole hullu, ite oot hullu!". Sen jälkeen en ole ottanut asiaa puheeksi mitenkään, kun ei se sinne kuitenkaan lähde. En tiedä millaisia merkkejä sinun mies antaa ennen raivaria, meillä homma käynnistyy niin että mies suuttuu ja alkaa sättiä. Tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus perääntyä. Sitten kun hän lätkäisee parisängyn patjan olohuoneen nurkkaan petipaikaksi, se on se merkki milloin möksöttäminen alkaa. Nukutaan eri huoneissa ja kumpikaan ei puhu toisilleen mitään. Tai no, minä puhun ja kysyn, toinen ei vastaa. Minun laittamat ruuat ei kelpaa, saa tehdä saman tien vain itselleen. Patja-asukas nakertaa omia syötäviään patjalla.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:48"] Voi että mitä tossuja koko porukka! Miten te jaksatte tuollaista? Läheisriippuvuus anyone? [/quote] En halua (vielä) heittää pyyhettä kehään, koska meillä on paljon hyvää. Paljon sellaista, mikä tekee minut onnelliseksi.  Haluan korjata sen, mitä minulla on. En heittää suoraan kaikkea pois.  Jokaisessa suhteessa on jokin kompastuskivi. Ei sitä täydellistä miestä olekaan.  Toivoisin, että oppisin olemaan jyrkempi (itkemättä), että en hätääntyisi jos mies ei puhu minulle vuorokauteen. Ja toivoisin, että mies oppisi antamaan anteeksi ja riitojen aikana pysymään asiassa.  Mutta ankara syyttely pelottaa. En minä ole ilkeä. Näkeekö mieheni minut oikeasti jalkoihinsa tallovana tyrannina, vai miksi haukkuu minua noin?  AP [/quote] Minä en myöskään koskaan huuda miehelle,puhun rauhallisesti ja kiltisti, vaikka mies kiihtyy.. Sitten hän alkaa ottaa vuoden takaisia juttuja ylös ja muutenkin huutaa ja haukkuu lyttyyn.. Lopuksi minä pakenen, koska en jaksa ja halua kuunnella kuinka huono olen.. Kerran romahdin (EI ollut riitaa) ja kerroin kaiken miltä minusta tuntuu kaikki syytökset ja erolla uhkailut, mies itki silloin myös ja pyyteli anteeksi.. Mutta mies on tainut unohtaa sen kokonaan :( Ap, kumpi teistä uhkailee erolla?

[/quote]

Mies uhkailee. Olen sanonut, ettei tekisi niin. Tuntuu pahalta. 

Menee yleensä niin, että minä kerään voimia, sisuunnun (mulle ei prkl puhuta tällä tavalla..). Sanon miehelleni suoraan ja lujalla äänellä, että minä en ole ilkeä, minä en ole niin kamala mitä sanoo, ei mulle voi sanoa ihan mitä sattuu. Johon mies kysyy, että haluanko häipyä saman tien, jos olen noin onneton. Huokaus. 

Minäkin vihaan vanhojen juttujen esille kaivelua. 

Kerran kauan sitten pyysin miestäni ajamaan varovasti mutkaisella tiellä, ajoi jo ylinopeutta, oli myöhä. Tänään sain kuulla, että olen ylimielinen ja sekaannun kaikkeen, esimerkkinä tämä  ajamiseen puuttuminen. Oli ihan tosissaan.

AP

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:03"]

Eikös nää randomilla räjähtelyt, mykkäkoulut ja ylipäätään jatkuva vittumaisuus ole enemmänki naisten käyttäytymismalli, trollilta haiskahtaa. 

[/quote]

Tai sitten sinulla on kokemusta vain naisten kanssa seurustelusta? Monesti ne pirttihirmu naiset osaavat kyllä muussa seurassa olla ihmisiksi, pimeä puoli tulee esiin vain lähemmissä ihmissuhteissa. Aika varmasti sama juttu miesten kanssa...

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:48"] Voi että mitä tossuja koko porukka! Miten te jaksatte tuollaista? Läheisriippuvuus anyone? [/quote] En halua (vielä) heittää pyyhettä kehään, koska meillä on paljon hyvää. Paljon sellaista, mikä tekee minut onnelliseksi.  Haluan korjata sen, mitä minulla on. En heittää suoraan kaikkea pois.  Jokaisessa suhteessa on jokin kompastuskivi. Ei sitä täydellistä miestä olekaan.  Toivoisin, että oppisin olemaan jyrkempi (itkemättä), että en hätääntyisi jos mies ei puhu minulle vuorokauteen. Ja toivoisin, että mies oppisi antamaan anteeksi ja riitojen aikana pysymään asiassa.  Mutta ankara syyttely pelottaa. En minä ole ilkeä. Näkeekö mieheni minut oikeasti jalkoihinsa tallovana tyrannina, vai miksi haukkuu minua noin?  AP [/quote] Minä en myöskään koskaan huuda miehelle,puhun rauhallisesti ja kiltisti, vaikka mies kiihtyy.. Sitten hän alkaa ottaa vuoden takaisia juttuja ylös ja muutenkin huutaa ja haukkuu lyttyyn.. Lopuksi minä pakenen, koska en jaksa ja halua kuunnella kuinka huono olen.. Kerran romahdin (EI ollut riitaa) ja kerroin kaiken miltä minusta tuntuu kaikki syytökset ja erolla uhkailut, mies itki silloin myös ja pyyteli anteeksi.. Mutta mies on tainut unohtaa sen kokonaan :( Ap, kumpi teistä uhkailee erolla?

[/quote]

Mies uhkailee. Olen sanonut, ettei tekisi niin. Tuntuu pahalta. 

Menee yleensä niin, että minä kerään voimia, sisuunnun (mulle ei prkl puhuta tällä tavalla..). Sanon miehelleni suoraan ja lujalla äänellä, että minä en ole ilkeä, minä en ole niin kamala mitä sanoo, ei mulle voi sanoa ihan mitä sattuu. Johon mies kysyy, että haluanko häipyä saman tien, jos olen noin onneton. Huokaus. 

Minäkin vihaan vanhojen juttujen esille kaivelua. 

Kerran kauan sitten pyysin miestäni ajamaan varovasti mutkaisella tiellä, ajoi jo ylinopeutta, oli myöhä. Tänään sain kuulla, että olen ylimielinen ja sekaannun kaikkeen, esimerkkinä tämä  ajamiseen puuttuminen. Oli ihan tosissaan.

AP
[/quote]
Minullakin mies uhkailee, se ehkä onkin rankinta. Aina pieni pelko että milloin se nyt sit jättää ja eroaa oikeasti :( muuten on ihana mies, mutta tuntuu etten riitä vaikka teikisin mitä.. Aina löytyy jotain missä olen hänen mielestään huono :(

AP, jätä se. Voin kertoa että  tulee kohtelemaan kaikkia  kumppaneitaan noin koska ei muuta osaa eikä koe tarvetta muuttua. Sulla on vain yksi elämä, älä käytä sitä tuollaisen  uhmaikäisen lepyttelyyn.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:59"]

Parisuhteista kannattaa tietää oikeastaan vain kaksi asiaa: ota puolisoksi ihminen joka kunnioittaa sinua ja jota sinä voit kunnioittaa ja älä koskaan kuvittele, että voit muuttaa toista. Sinä ajattelet, että teillä olisi täydellistä jos vain tuon pienen asian saisi suhteessanne korjattua, mutta jos mietit asiaa tarkemmin niin kyseessä on perustavanlaatuisin ongelma mitä suhteessa voi olla. Mies ei kunnioita sinua tasaveroisenaan vaan sinun roolisi on olla alamainen jonka tehtävänä on haistella millä mielellä mies milloinkin on. Jos arvauksesi menee väärin niin mies kokee olevansa oikeutettu rankaisemaan sinua väärästä arviostasi. Palvelija sinä olet etkä mikään puolisto. Ja siitä ei kannata haaveilla, että rakkaudellasi ja periksi antamisellasi saisit miehen muutettua, jos mies kokee olevansa tarpeineen sinua ylempänä niin mitä intressejä hänellä olisi "uhrata" tarpeitaan sinun vuoksesi?

[/quote]

Yllä painavaa asiaa. Ei välttämättä miellyttävää kuunneltavaa, mutta uskon, että totta. Mies ei kunnioita sinua. Hänen ylenkatseelleen altistuessasi etsit jatkuvasti vikoja itsestäsi ja menetät lopulta itsetuntosi kokonaan. Ansaitset parempaa.

JSSAP. Miksi antaisit miehen murentaa itsetuntosi tuhoisalla käytöksellään?

Etsi itsellesi rauhallinen mies. 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:59"]

Parisuhteista kannattaa tietää oikeastaan vain kaksi asiaa: ota puolisoksi ihminen joka kunnioittaa sinua ja jota sinä voit kunnioittaa ja älä koskaan kuvittele, että voit muuttaa toista. Sinä ajattelet, että teillä olisi täydellistä jos vain tuon pienen asian saisi suhteessanne korjattua, mutta jos mietit asiaa tarkemmin niin kyseessä on perustavanlaatuisin ongelma mitä suhteessa voi olla. Mies ei kunnioita sinua tasaveroisenaan vaan sinun roolisi on olla alamainen jonka tehtävänä on haistella millä mielellä mies milloinkin on. Jos arvauksesi menee väärin niin mies kokee olevansa oikeutettu rankaisemaan sinua väärästä arviostasi. Palvelija sinä olet etkä mikään puolisto. Ja siitä ei kannata haaveilla, että rakkaudellasi ja periksi antamisellasi saisit miehen muutettua, jos mies kokee olevansa tarpeineen sinua ylempänä niin mitä intressejä hänellä olisi "uhrata" tarpeitaan sinun vuoksesi?

[/quote]

Pidin tästä kirjoituksesta, vaikka toki surulliseksi sekin tekee. Laittoi ajattelemaan. 

Mies on hauska, komea, omillaan toimeentuleva. Seksi on erittäin mukavaa, mies pitää sylissä, tekee iltapalaa. On yhteisiä harrastuksia. Tulee toimeen sukulaisteni ja ystävieni kanssa, ei ikinä valita jos pitää sukulaisiin mennä. Tukee kun elämässäni on ollut murheita. Sanoo melkein aina, että rakastaa.

...kunnes jokin pieni juttu menee pieleen, mököttää, ja sitten alkaa syyttely. Hänessä ei ole mitään vikaa. Minä olen hirviö, milloin sekaannun kaikkeen ja milloin en tee sitä mitä pitäisi. Kun pyydän anteeksi että en osaa lukea ajatuksia (oikeasti), haistella tunnelmaa, vastaus on "Mikset kysynyt??" tai "Olisit ajatellut"

Onko tosiaan niin, että nuo isot onnelliseksi tekevät asiat ovat oikeasti pieniä asioita. Ja saan aina tasaisin väliajoin kuulla olevani ilkeä ja vittumainen ja milloin mitäkin. Koska silloin ne pienet asiat ovat isoja asioita. 

Mietin, voinko kestää ajoittaiset haukkumiset... Jos vain tottuisin. Pelottaa, jos niistä kasvaakin viikottaisia riitoja. En tiedä, paljonko täytyy joustaa. 

Edellinen siis AP, joka taas unohti nimmarit

Kannattaa lähteä, kun äijä seuraavaksi uhkaa erolla. Ihme kynnysmatoiksi olette suostuneet. Mun mies oli samanlainen, että teki kaikkia mua loukkaavia asioita ja syytti mua kaikesta. Ratkaisin asian niin, että lopetin miehessä roikkumisen.. nyt se on ihan kelpo mies, kun osaan pitää asioissa oman pääni ja olen hankkinut itselle oman elämän, eli teen ja harrastan myös itsekseni, enkä kokoaikaa ole miehen seurassa ja roiku hänessä