Lue keskustelun säännöt.
Mies suuttuu pienimmistäkin asioista - mitä tehdä?
03.05.2015 |
Olen hukassa. Rakastan huomaavaista ja hauskaa miestäni - joka aika ajoin raivostuu mitättömistä asioista. Naurettavan pienestä kiistasta syntyy päivien riita, sillä ensin mieheni mököttää minulle tunnin tai pari. Sen jälkeen saan kuulla että "kyse ei ollut vain tästä", ja yhtäkkiä saankin listan kaikista huonoista puolistani ja asioista, joita "aina" teen ja joita hän on yrittänyt sietää - ja joista ei koskaan aikaisemmin ole maininnutkaan.
Minä aina pyydän anteeksi jos loukkasin/sanoin jotain sopimatonta. Kuulemma asioita ei voi vain noin "pyyhkiä pois" eli anteeksi en saa. Riidan setvimiseen menee aina päivä tai kaksi, minua alkaa aina itkettää kesken kaiken. Olen tosi väsynyt. Mieheen, joka on tosi rakas.
Muilla vastaavia kokemuksia? Miltä tämä teistä kuulostaa?
Kommentit (185)
Näen tuollaiset suhteet epätoivoisina. Älkää roikkuko tuollaisissa liitoissa vuodesta toiseen. Te olette paljon onnellisempia yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:17"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:59"]
Parisuhteista kannattaa tietää oikeastaan vain kaksi asiaa: ota puolisoksi ihminen joka kunnioittaa sinua ja jota sinä voit kunnioittaa ja älä koskaan kuvittele, että voit muuttaa toista. Sinä ajattelet, että teillä olisi täydellistä jos vain tuon pienen asian saisi suhteessanne korjattua, mutta jos mietit asiaa tarkemmin niin kyseessä on perustavanlaatuisin ongelma mitä suhteessa voi olla. Mies ei kunnioita sinua tasaveroisenaan vaan sinun roolisi on olla alamainen jonka tehtävänä on haistella millä mielellä mies milloinkin on. Jos arvauksesi menee väärin niin mies kokee olevansa oikeutettu rankaisemaan sinua väärästä arviostasi. Palvelija sinä olet etkä mikään puolisto. Ja siitä ei kannata haaveilla, että rakkaudellasi ja periksi antamisellasi saisit miehen muutettua, jos mies kokee olevansa tarpeineen sinua ylempänä niin mitä intressejä hänellä olisi "uhrata" tarpeitaan sinun vuoksesi?
[/quote]
Pidin tästä kirjoituksesta, vaikka toki surulliseksi sekin tekee. Laittoi ajattelemaan.
Mies on hauska, komea, omillaan toimeentuleva. Seksi on erittäin mukavaa, mies pitää sylissä, tekee iltapalaa. On yhteisiä harrastuksia. Tulee toimeen sukulaisteni ja ystävieni kanssa, ei ikinä valita jos pitää sukulaisiin mennä. Tukee kun elämässäni on ollut murheita. Sanoo melkein aina, että rakastaa.
...kunnes jokin pieni juttu menee pieleen, mököttää, ja sitten alkaa syyttely. Hänessä ei ole mitään vikaa. Minä olen hirviö, milloin sekaannun kaikkeen ja milloin en tee sitä mitä pitäisi. Kun pyydän anteeksi että en osaa lukea ajatuksia (oikeasti), haistella tunnelmaa, vastaus on "Mikset kysynyt??" tai "Olisit ajatellut"
Onko tosiaan niin, että nuo isot onnelliseksi tekevät asiat ovat oikeasti pieniä asioita. Ja saan aina tasaisin väliajoin kuulla olevani ilkeä ja vittumainen ja milloin mitäkin. Koska silloin ne pienet asiat ovat isoja asioita.
Mietin, voinko kestää ajoittaiset haukkumiset... Jos vain tottuisin. Pelottaa, jos niistä kasvaakin viikottaisia riitoja. En tiedä, paljonko täytyy joustaa.
[/quote]
Voi että tuo kuulostaa ihan omalta mieheltäni! Aivan ihana ja täydellinen kun ollaan sovussa mutta sitten kun nuo riidat alkaa.... :(
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:56"]
Meillä mies aloittaa mykkäkoulun, riitoja ei käsitellä mitenkään, mies vain aloittaa mykkäkoulun. Se jatkuu niin kauan kuin murrun, alan itkeä ja pyydän anteeksi. Kaksi viikkoa on pisin aika mitä olen jaksanut murtumatta.
[/quote]
Ihailen tuota kahta viikkoa, oikeasti. Minä en kestä mököttämistä. Pitäisikö vain oppia kestämään...
Jaksamista!
Mä oikeasti aion ehdottaa tuota perheaikaa parisuhdekurssia miehelle. Saas nähdä, onko sen mielestä meillä kaikki hyvin vai mitä sanoo. Voi reagoida melkein miten tahansa, pitäkää mulle peukkuja...
AP
[/quote]
Sitten kun hän lätkäisee parisängyn patjan olohuoneen nurkkaan petipaikaksi, se on se merkki milloin möksöttäminen alkaa. Nukutaan eri huoneissa ja kumpikaan ei puhu toisilleen mitään. Tai no, minä puhun ja kysyn, toinen ei vastaa. Minun laittamat ruuat ei kelpaa, saa tehdä saman tien vain itselleen. Patja-asukas nakertaa omia syötäviään patjalla.
[/quote]
Mitä teillä käyvät ystävät, sukulaiset, lasten kaverit ja muut vieraat on suhtautuneet tähän patja-asukkiin?
Yleensä perheissä käy joku ulkopuolinen parin viikon kuluessa.
Ai niin, eihän teillä käy ketään muita, kun teille riittää oman perheen seura.
Ihan kuin meillä.... Järkyttävän tilityskohtauksen ja mykkäkoulun (tai toisin päin) ovat vuosien saatossa aiheuttaneet mm. leivän osto, wc-paperien kaappiin laitto, roskien laitto roskikseen, roskapussin oikeaoppinen asennus roskikseen, ilmeeni hänen kotiin tullessaan, huokaukseni väärässä kohdassa jne.
Erolla ei ole uhkaillut kumpikaan, mutta joku päivä saattaa käydä niin, että mä en vaan enää kestä uutta tällaista kohtausta mitättömästä ja sanon, että tämä oli tässä. Ole hyvä ja etsi se täydellinen nainen. Eli en ala uhkailemaan vaan toteutan sen siltä mököttämiseltä...
On kyllä tosi rasittavaa tuollainen. Tsemppiä sulle. Mä lueskelen toisinaan täältä näitä kohtalotoverittarien kertomuksia. On hyvä tietää, ettei ole yksin....
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:31"]
Avaa vähän enemmän käsitteitä "huomaavainen ja hauska". Sinulla on aika erikoinen käsitys huomaavaisuudesta ja hauskuudesta, kun mies osoittaa sitä mököttämällä ja luettelemalla sinun huonoja puoliasi.
Arvaanko oikein, että mies ei ole koskaan pyytänyt sinulta mitään anteeksi. Eikö ole ollut aihetta?
Ei ole hyvä noin epätasapainoinen liitto. Sinä rakastat niin epätoivoisesti, että olet valmis pyytämään anteeksi kunhan mies taas suvaitsee puhutella sinua, ja ryömimään miehen jaloissa. Ja mitä tekeekään tämä ah niin hauska ja huomaavainen mies: simputtaa taas sinua luettelemalla mokiasi niin että sinua ihan itkettää.
Näin enemmän elämää nähneenä paljastan sinulle salaisuuden: ei oikeasti toista rakastava halua tahallaan itkettää rakasta ihmistä. Eli tunnusta itsellesi totuus, että mies ei rakasta sinua. Jatka siis oman onnesi etsintää.
[/quote]
Siis hyvinä päivinä on huomaavainen, hauska ja kiltti. Tehdään yhdessä asioita. Pitää sylissä.
Sitten tulee yksi riisi ja koko päivä on pilalla ja kun kaksi tuntia anteeksipyynnön jälkeen menen kysymään, joko on parempi mieli, saan kuulla olevani ilkeä ja vittumainen.
Yrittänyt olen pari kertaa sanoa, että mua ei voi syyllistää kaikesta. Että mullekin tulee paha mieli. Sitten mies ehdottaa, että onkohan parempi erota, jos mulla kerta on paha mieli koko ajan. Ja sitten tulee itku.
Mies pyytää anteeksi ehkä päivän tai kahden päästä. Eli silloin, kun kaikki on jo "hyvin", sanoo että kiivastui taas ihan turhasta. Että rakastaa.
Miten pienet, turhat asiat ja niistä syntyvät mitättömät kiistat voi olla niin iso asia? Kun muuten kaikki olisi hyvin.
[/quote]
Mulla mies myös uhkailee erolla, yksi päivä raskastaa enemmäin kuin mitään ja seuraavana tulee jo ero uhkaus, ja sitten taas että rakastaa.. Minusta tuo on niin raskasta!!! Yritän kiltisti puhua miehelle mutta saan vain kuulla kuinka huono olen :(
[/quote]
Meillä loppui tuo kun kyllästyin totaalisesti ja sanoin että no otetaan ero. Yritti sit pistää mut tulostamaan paperit niin sanoin että SÄ haluat eron niin ihan itse myös tulostat ja täytät ne paperit jos haluat. Mä voin sit allekirjoittaa jos hän haluaa. No ei tulostanut. Taisinpa joskus mainita riidan yhteydessä että jos tämä on tällaista niin en tiedä kannattaako tätä jatkaa. Vasta nämä sai miehen tajuamaan että oikeasti voi menettää mut jos jatkaa samaa rataa (olin yrittänyt nätisti sanoa miten pahalta erolla uhkailu tuntuu) ja sen jälkeen ei ole erolla uhkaillut ikinä.
Mun mies ei ihan vastaa tässä ketjussa kuvattua koska riitelemme vain oikeastaan stressaavina ajanjaksoina ja mä olen sellainen että en voi antaa tuon mököttää montaa tuntia vaan pakko mennä jossain vaiheessa sanomaan että hei, tuntu aika pahalta kun riideltiin turhasta. Ja yleensä saadaan sitten sovittua. Mutta kerroinpahan nyt tuon erouhkailukokemukseni.
Tsemppiä niiden teidän ukkojen kanssa, on nuo välillä aika torvia tapauksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja tuo erolla uhkailuhan on ihan vallankäyttöä. Mies tiesi varsin hyvin etten halua rikkoa perhettä tai parisuhdettamme ja että teen kaikkeni ettei näin käy. Tajusin sen vasta kun keskustelin erään ystävän kanssa tästä. -47
Voi ap, kunpa voisit lukea omat viestisi ulkpuolisin silmin. Surullista, olet menettämässä itsekunnioituksesi kokonaan miehesi henkisen väkivallan edessä. Ja mietit lähinnä kuinka voisit alistaa itse itsesi entistä enemmän maanrakoon, jotta miehesi ei saisi noita kohtauksiaan :( Miehesi on joko todella kypsymätön tai sitten todella julma, meidän ulkopuolisten mahdotonta tietää kummasta on kyse.
Pelasta itsesi tuosta suhteesta nyt kun sinulla vielä on mahdollisuudet parantua henkisesti elämään normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vuoden päivät tuollaista säännöllisesti kunnes erosin viikko sitten. En voisi olla onnellisempi, varsinkin kun mies yrittää VIELÄKIN mököttää minulle mutta minua ei enää jaksa kiinnostaa :)
Ihan ahdistaa lukea näitä, ja samalla hirveä helpotus kun en itse enää ole sellaisessa suhteessa. Viisi vuotta elämästäni meni hukkaan kun yritin ja yritin tulla toimeen miehen kanssa joka vuorotellen vannoi rakastavansa ja puolen tunnin päästä haukkui minut pataluhaksi koska ostin vääränlaista vessapaperia. Ensin luulee voivansa muuttaa toisen, sitten siihen alkaa turtua ja lopulta uskoo kaiken mitä mies sanoo. En voi edes kehua lähteneeni, mies heitti minut kadulle keskellä yötä eikä enää päästänyt sisään. Kesti puoli vuotta toipua sen verran että pystyin ymmärtämään etten ollutkaan kauhea ihminen ja ansainnut sellaista kohtelua. Siitä on kolme vuotta mutta vieläkään en kykene uuteen suhteeseen, niin kovasti pelkään valitsevani taas vääränlaisen miehen. En tiedä olisiko minulla voimavaroja selvitä sellaisesta uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin saan kuulla sitä, että ärsytän tahallani. Tuntuu pahalta. Kun yritän kaikkeni, että miehellä olisi hyvä olla mun kanssa.
[/quote]
Siinäpä se, sinä yrität kaikkesi. Miehesi ei tarvitse edes yrittää, koska sinä teet sen hänen puolestaan. Mies vain kohtelee sinua kun riepumattoa, olethan ikään kuin antanut siihen luvan nielemällä kakki mitä tulee ja pyytämällä anteeksi hänen puolesta.
.
Lopeta se!
Mies kävi äsken puhumassa. Itkuksi meni.Sanoi että pyytää anteeksi sitten kun on käsitellyt asiat ja kun on jotain anteeksi pyydettävää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:36"]
Ihan kuin meillä.... Järkyttävän tilityskohtauksen ja mykkäkoulun (tai toisin päin) ovat vuosien saatossa aiheuttaneet mm. leivän osto, wc-paperien kaappiin laitto, roskien laitto roskikseen, roskapussin oikeaoppinen asennus roskikseen, ilmeeni hänen kotiin tullessaan, huokaukseni väärässä kohdassa jne.
Erolla ei ole uhkaillut kumpikaan, mutta joku päivä saattaa käydä niin, että mä en vaan enää kestä uutta tällaista kohtausta mitättömästä ja sanon, että tämä oli tässä. Ole hyvä ja etsi se täydellinen nainen. Eli en ala uhkailemaan vaan toteutan sen siltä mököttämiseltä...
On kyllä tosi rasittavaa tuollainen. Tsemppiä sulle. Mä lueskelen toisinaan täältä näitä kohtalotoverittarien kertomuksia. On hyvä tietää, ettei ole yksin....
[/quote]
Muakin helpottaa, kun tietää, ettei ole yksin... Tuntuu ihan hullulta, kun kaiken pitäisi olla hyvin, ja sitten kahvin keitosta tulee riitaa joka jatkuu kaksi päivää. AP
Minulla on kokemusta vastaavasta miehestä, tämäkin aina sanoi "ettei asioita voi niin vaan pyyhkiä pois". Minä itkin ja anelin anteeksiantoa vaikken ollutkaan mielestäni tehnyt väärin.
Nyt tiedän että tällainen suhde ei voi jatkua, miehellä siinä vaan halu herättää toisessa väärää syyllisyyttä. Ehkä koska tekee itse jotain väärää ja haluaa lievittää omia syyllisyyden tunteitaan.
Muuten, myös tää mun mies oli 'ihana' mies mutta tuollainen suhde EI voi jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on itse pari kertaa sanonut, tänään viimeksi, että kun on vihainen niin haluaa että mullakin on paha olo.
Ei näe mitään väärää tässä koska hänelläkin on paha olo.
Kysyin, tarkoittiko kaikkia niitä ilkeitä asioita mitä tänään sanoi. Osaa tarkoitti, osaa kuulemma ei.
AP
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:36"]
Ihan kuin meillä.... Järkyttävän tilityskohtauksen ja mykkäkoulun (tai toisin päin) ovat vuosien saatossa aiheuttaneet mm. leivän osto, wc-paperien kaappiin laitto, roskien laitto roskikseen, roskapussin oikeaoppinen asennus roskikseen, ilmeeni hänen kotiin tullessaan, huokaukseni väärässä kohdassa jne.
Erolla ei ole uhkaillut kumpikaan, mutta joku päivä saattaa käydä niin, että mä en vaan enää kestä uutta tällaista kohtausta mitättömästä ja sanon, että tämä oli tässä. Ole hyvä ja etsi se täydellinen nainen. Eli en ala uhkailemaan vaan toteutan sen siltä mököttämiseltä...
On kyllä tosi rasittavaa tuollainen. Tsemppiä sulle. Mä lueskelen toisinaan täältä näitä kohtalotoverittarien kertomuksia. On hyvä tietää, ettei ole yksin....
[/quote]
Muakin helpottaa, kun tietää, ettei ole yksin... Tuntuu ihan hullulta, kun kaiken pitäisi olla hyvin, ja sitten kahvin keitosta tulee riitaa joka jatkuu kaksi päivää. AP
[/quote]
Älä anna sen jatkua. Koska se nimittäin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Sinun ei tarvitse kärsiä hänen takiaan. Jos sinulla vain on jokin paikka mihin mennä niin lähde. Ainoa elämäsi tuhlaantuu nyt kyyneliin ja ahdistukseen.
-51
Itse erosin hyvin samanlaisesta miehestä muutama viikko sitten. Suosittelen, ei tuollaista käytöstä tarvitse kenenkään sietää, oli sitten lapsia tai ei. Meillä jokaisella vain se yksi elämä ja siitä kannattaa tehdä onnellinen. Ajan myötä huomaat kuinka oma elämänlaatusi paranee päivä päivältä kun ei tarvitse pelätä milloin toinen saa käsittämättömät raivarit ihan pikkuasioista.
Kuulostaa ex-mieheltäni. Olimme yhdessä n. 13 vuotta ja varsinkin loppuaikoina riidat oli sitä, että mies läksytti minua minun huonoista puolistani ja miten en osaa käyttäytyä kotona tai kylässä, tai kaupungilla. Minä kuuntelin ja pahoittelin. Elämä oli silti minusta ihanaa koska mies oli hyvä ja rakasti minua kovasti. Oli välillä tosi raskasta mutta aina välillä helpotti.
.
Ero tuli koska mies koki itsensä hylätyksi, en huomioinut tarpeeksi vaan olin liian riippuvainen ja raskas ihminen. Löysi uuden netistä ja hyppäsi suoraan lennossa uuteen suhteeseen. Itse olin aivan rikki pitkään ja varma etten kelpaa kenellekään enkä voi rasittaa ketään omalla keskeneräisyydelläni. Jos niin ihana, rauhallinen ja hyvä mies ei kestä minua niin minun on pakko olla ihan paska.Olin ihan loppuunajettu ja puhki.
.
Mutta kun erotuska oli ohi niin törmäsin kivaan mieheen. Ja paljastui etten ollutkaan niin paska. Ja ettei ex-mieheni ollutkaan niin superihana ja kärsivällinen mitä kuvittelin.
.
Parisuhteessa kaikki ei aina voi olla vain toisen syytä! Jos kaikki riidat kiertyvät siihen, että vain sinä olet syyllinen ja pyytelet anteeksi että aiheutat toiselle vain tuskaa niin miettsin eroa.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 23:04"]
Kuulostaa ex-mieheltäni. Olimme yhdessä n. 13 vuotta ja varsinkin loppuaikoina riidat oli sitä, että mies läksytti minua minun huonoista puolistani ja miten en osaa käyttäytyä kotona tai kylässä, tai kaupungilla. Minä kuuntelin ja pahoittelin. Elämä oli silti minusta ihanaa koska mies oli hyvä ja rakasti minua kovasti. Oli välillä tosi raskasta mutta aina välillä helpotti. . Ero tuli koska mies koki itsensä hylätyksi, en huomioinut tarpeeksi vaan olin liian riippuvainen ja raskas ihminen. Löysi uuden netistä ja hyppäsi suoraan lennossa uuteen suhteeseen. Itse olin aivan rikki pitkään ja varma etten kelpaa kenellekään enkä voi rasittaa ketään omalla keskeneräisyydelläni. Jos niin ihana, rauhallinen ja hyvä mies ei kestä minua niin minun on pakko olla ihan paska.Olin ihan loppuunajettu ja puhki. . Mutta kun erotuska oli ohi niin törmäsin kivaan mieheen. Ja paljastui etten ollutkaan niin paska. Ja ettei ex-mieheni ollutkaan niin superihana ja kärsivällinen mitä kuvittelin. . Parisuhteessa kaikki ei aina voi olla vain toisen syytä! Jos kaikki riidat kiertyvät siihen, että vain sinä olet syyllinen ja pyytelet anteeksi että aiheutat toiselle vain tuskaa niin miettsin eroa.
[/quote]
Kiitos sinulle tarinastasi. Ajattelin kokeilla tuota verkkokurssia. Jospa se auttaisi meitä molempia näkemään myös toisen osapuolen aatteet.
Sitä juuri pelkään, jos ajan kanssa tämä tilanne vain pahenee.
Tästä ketjusta on tullut paljon ajatuksia ja pohdittavaa. Ajattelin puhua mieheni kanssa huomenna, kun olemme rauhallisin mielen. En ole valmis lähtemään vielä. Mutta väsynyt myös olemaan haukuttavana, entistä vahvemmin nyt uskon siihen että väsymykseni on oikeutettua ja asioiden pitää muuttua NYT.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 21:17"]
Pidin tästä kirjoituksesta, vaikka toki surulliseksi sekin tekee. Laittoi ajattelemaan.
Mies on hauska, komea, omillaan toimeentuleva. Seksi on erittäin mukavaa, mies pitää sylissä, tekee iltapalaa. On yhteisiä harrastuksia. Tulee toimeen sukulaisteni ja ystävieni kanssa, ei ikinä valita jos pitää sukulaisiin mennä. Tukee kun elämässäni on ollut murheita. Sanoo melkein aina, että rakastaa.
...kunnes jokin pieni juttu menee pieleen, mököttää, ja sitten alkaa syyttely. Hänessä ei ole mitään vikaa. Minä olen hirviö, milloin sekaannun kaikkeen ja milloin en tee sitä mitä pitäisi. Kun pyydän anteeksi että en osaa lukea ajatuksia (oikeasti), haistella tunnelmaa, vastaus on "Mikset kysynyt??" tai "Olisit ajatellut"
Onko tosiaan niin, että nuo isot onnelliseksi tekevät asiat ovat oikeasti pieniä asioita. Ja saan aina tasaisin väliajoin kuulla olevani ilkeä ja vittumainen ja milloin mitäkin. Koska silloin ne pienet asiat ovat isoja asioita.
Mietin, voinko kestää ajoittaiset haukkumiset... Jos vain tottuisin. Pelottaa, jos niistä kasvaakin viikottaisia riitoja. En tiedä, paljonko täytyy joustaa.
[/quote]
Musta ei taida olla apua, mutta kiinnostava lukea ap kokemuksiasi, koska olen melkein samassa tilanteessa. Sillä erolla tosin, että oma mieheni ei yleensä sano minulle noin pahasti tai uhkaile erolla tai hauku minua, mutta meidänkin riidat on melkein poikkeuksetta sellaisia, että mies suuttuu jostain pikkujutusta ja alkaa mököttää. Tätä voisi jatkua ihan niin kauan kuin antaisin sen jatkua. Minulle tulee ihan hirvittävän huono olo siitä että mies mököttää, joten yleensä en kestä sitä kovinkaan kauaa. Mököttäessään mies ei hauku minua, mutta on hyvin dramaattinen - kaikki on turhaa, kaikki on paskaa, hän on aivan toivoton jne. Omat tunteeni tilanteessa vaihtelevat huvituksesta turhautumiseen ja suuttumiseen.
Koska minulla on niin huono olo miehen ollessa suuttunut, alaa hieroa rauhaa yleensä aika nopeasti, viimeistään parin tunnin jälkeen. Silloin yleensä keskustellaan ja keskustellaan, mies ei itse osaa oikein sanoa mitään, mutta minä käyn läpi tapahtumaa ja kysyn häneltä kysymyksiä. Mies turhautuu, että jankkaan, ja aina tulee ilmi se, kuinka syyllinen riitaan olen minä - minun olisi pitänyt huomata jotain, tehdä jotain, käyttäydyin väärällä tavalla jne. Minä tietysti turhaudun tästä ja yritän selittää, että miehessäkin on vika. Onnekseni pystytään sentään keskustelemaan asiasta, eikä haukuta toisiamme tms. Ja tähän asti riidat ovat aina ratkenneet, yleensä joko samana tai seuraavana päivänä. Ainoa ongelma ehkä on, että todella harvoin mies ottaa minkäänlaista vastuuta riidasta tai suuttumuksestaan - vaikka mies saattaa myöntää, etten välttämättä voinut tehdä niin kuin hän olisi halunnut tai voinut ymmärtää jotain asiaa niin kuin olisi pitänyt, ei hän kuitenkaan myönnä, että hän itse olisi tehnyt jotain väärin (esim. ärsyyntynyt pikkujutusta tai antanut minulle epäselvät ohjeet tms.).
Osittain nämä riidat johtuvat mielestäni siitä, että meillä on niin erilaiset temperamentit - mies on hitaampi mutta pienistäkin jutuista tulee isoja, ei jotenkin osaa tunnistaa/kontrolloida tunteitaan vaan pienetkin ärsytykset muuttuu helposti suureksi suuttumukseksi. Itse taas olen nopeampi ja räiskyvämpi, ärsyynnyn helposti mutta lepynkin todella, todella nopeasti. Siinä missä minä olen käynyt terapiassa aiemmin ja harrastanut terapiointia ystävieni kanssa noin muutenkin, eli olen hyvin tottunut puhumaan tunteistani ja analysoimaan niitä, mies ei todellakaan ole ja tuntuu että hän ei oikein osaa edes tunnistaa tunteitaan. Kaikki vähänkin negatiiviset tunteet (ärsytys, harmistuminen, suuttuminen jne.) aiheuttaa epämääräisen "pahan olon".
Haluaisin uskoa, että jotain edistystä meillä on tapahtunut - pystytään tosiaan keskustelemaan ja tunnistetaan se, että temperamentimme ovat erilaiset ja se aiheuttaa suurimmat ongelmat. Mies ei ymmärrä miten voin ensin olla suuttunut ja hetken päästä taas iloinen, minä en taas (vaikka kuinka järjellä sen tiedän) ymmärrä, miten mies haluaa "velloa" siinä pahassa olossa, miksei vain "unohda" sitä (niin kuin se muka olisi niin helppoa). Edelleen minä olen yleensä syyllinen, ja sitä olen joutunut miettimään; kestänkö sen kun kaikki kuitenkin muuten on enemmän kuin hyvin ja kun mies ei muuten käyttäydy ikävästi minua kohtaan, ei hauku eikä nimittele eikä kaiva esiin jotain vanhoja vääryyksiä, mutta ei vain yleensä koskaan myönnä että hänessäkin saattaisi olla jotain vikaa.
Pystyttekö ap kuitenkin puhumaan tilanteesta, ymmärtääkö mies miten ikävästi sinua kohtaan käyttäytyy? Mies on saattanut heittää minulle riitatilanteissa joskus jotain ikävää, onneksi olen ollut skarppina ja olen heti huomauttanut asiasta, se on minusta olennaisen tärkeää, ei pidä antaa miehen sanoa mitä tahansa tai haukkua sinua. Jos mies sanoo vittumaiseksi, tilanne pitää pysäyttää ja laittaa mies miettimään, mitä tuli sanottua; onko todella rakastavan miehen käytöstä sanoa vaimoaan vittumaiseksi, miksi hän niin teki, mitä sillä tarkoittaa, miten saisi saman asian sanottua rakentavammin jne. Olisiko ihan typerä idea joskus äänittää riitanne? Silloin mieskin rauhoituttuaan pystyisi kuulemaan, mitä on sanonut, ja ymmärtäisi ehkä paremmin miten pahalta se sinusta tuntuu. Ja jos keskustelu asiasta ei keskenänne onnistu, niin suosittelen terapiaa teille, yhdessä ja erikseen. Oma tilanteeni ei tosiaan ole ihan noin paha, ja koska se on tässä vuosien aikana parantunut, olen onnellisena suhteessa ja toivon että pystymme jatkossa keskustelun avulla edistymään tässä asiassa edelleen.
Niin ja ne hyvät puolet on mun mielestä pikkuasioita ja tuo haukkuminen on iso asia, mikä pilaa suhteenne.