kaikista ei ole työelämään

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:10"]

Osa niistäkin, joista olisi työelämään, eivät olisi tarpeeksi tuottavia. Heillä ei ole mitään taitoa joka puskisi hyvin rahaa. Ei siivoamalla ja mainosten jaolla mitään kasvua luoda. Koko keskustelu on naurettavaa, kun avoimia työpaikkoja on helvetisti vähemmän kuin työttömiä. Tähän kun sitten lisätään kokoomuslaisten valitus köyhien "asenteesta", niin menee loputkin halut osallistua mihinkään. Olin aikoinani halukas töihin, kokoomuslaisten juttuja tarpeeksi kauan kuunneltuani enää en.

[/quote]

Nimenomaan tätä olen yrittänyt monesti sanoa. Kaikki ihmiset eivät kykene vastuulliseen työhön, eivätkä ole mitenkään tuottavaisia. Ne ovat työnantajalle ja yritykselle riesa. Ne harvat paikat mihin tietty henkilö kykenee menee nopeasti kun kilpailu on kova ja aina jää joku työttömäksi.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]

Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

 [/quote]

Aika raadollinen käsitys yhteiskunnasta on monilla. Pää pölkylle, ellet ole tuottava.

Olen itse vapaasta tahdostani ollut kotona valmistumisestani asti, n. 20 vuotta. Olen ulkomailla yliopiston käynyt, kielitaitoinen ja terve. Maksan veroja siinä missä keskivertoduunarikin ja toivon, että siivun siitä saa joku tarvitseva.

Taloyhtiössäni asuu vanhoja ihmisiä ja he tuntevat olonsa turvalliseksi kun on joku päivisin läsnä - hoitaa pikkuasioita, kuuntelee ja auttaa. Teen vapaaehtoistyötä ja avustan oppimisessa. Tunnen olevani arvokkaampi yhteiskunnalle näin. En vie keneltäkään tarvitsevalta työpaikkaa, enkä nosta tukia.

Tutun neljä lasta alkaa olla niin isoja, että työelämä kutsuisi. Mutta hän ei ole ollut päivääkään töissä elämänsä aikana, kohta nelikymppinen nainen. Nyt on selkävaivaa, ahdistusta, naisten vaivoja.. Luulen, että nyt on vuorossa sairauskierteet. Ainakin kovasti on aikoja tilattu lääkärille. Ja valitusta huonosta hoidosta.

Hän tutustuu nopeasti uusiin ihmisiin ja saa heidät mukaansa heidän perheen elämän ympärille, pikkupalveluksia, muuttoapuja, lastenhoitoa, siivousta kun selkä ei kestä, autonhuoltoa, kaupassa käyntiä, vierailuja kun aika käy pitkäksi, vaatelahjoituksia.

En tiedä miten neuvoisin häntä elämässä eteenpäin, hän ei ole mihinkään tyytyväinen. Ehkä se elämänsisältö puuttuu, ei ole itse saanut mitään aikaan. Mutta en jaksa kuunnella ainaista draamaa ja osallistua. Hoitakoon itse perhe-elämänsä..

Kaikista ei ole työelämään, se on fakta. Eivätkä monet edes saa töitä vaikka kuinka hakisivat.

Ja työpaikkojen paskat ilmapiirit ja kiusaaminen ei mitenkään houkuta menemään töihin orjapalkalla "työkaverien" nujerrettavaksi.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:31"]

Kaikista ei ole työelämään, se on fakta. Eivätkä monet edes saa töitä vaikka kuinka hakisivat.

[/quote]Miksi tästä hyvästä pitää maksaa ihmisille jotakin???

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:31"]

Näin se on. 

Esim. vaimoni on sanonut, ettei jaksaisi työelämässä, eikä ole ikinä tuntenut mitään halua mennä töihin. Tiesi jo kuulemma pienenä, että haluaa mieluummin hoitaa kotia ja nauttia elämästä. Ei ole ikinä tehnyt ansiotyötä - tet-harjoittelussa on ollut ysillä. No, minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä itse olen ajoittain turhankin työorientoitunut. Mukavaa kun on hiukan vastapainoa muistuttamassa niistä muistakin asioista. Olimme yhdessä neljä vuotta ennen lapsen syntymää, joten vaimo ehti touhuta omiaan tuon ajan. Olihan siinä bonuksensa itsellenikin: saatoin toisinaan ruokatunnilla käydä kotona panolla :D

Lapsen synnyttyä onkin sitten tietysti oma aika jäänyt vähemmälle hänelläkin ja kyllä se nyt käy työstäkin se kotona oleminen. 

Ihmisiä on erilaisia. Ei pitäisi niin kärkkäästi olla tuomitsemassa muiden valintoja. 

[/quote]Elämäntapa, joka on käytännössä mahdollinen/mielekäs vain niille, joilla sattuu olemaan vagina.

-Mies 29v + 1v-

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:45"]

Kyllä psyykkisesti sairaskin usein pystyisi/haluaisi tehdä töitä, mutta on vaikea löytää työpaikkaa joka mahdollistaisi sairauden kannalta tarpeeksi joustavan ympäristön.

[/quote]

Mutta ei aina. Mitä työtä voi tehdä esim sellainen, jonka on pakko nukkua 14h päivässä ja joka ei pääse ulos asunnostaan? Tai joka ahdistuu kodin ulkopuolella niin, että itsemurha on lähellä? Kuka palkkaa sellaisen työntekijän, joka joutuu kodin ulkopuolella ottamaan maksimiannoksen diapiamia? Ihanko tosissasi luulet, että joku palkkaa sellaisen joka on vahvoissa rauhoittavissa ja saattaa ahdistua niin, että työnantaja joutuu toimittamaan psykiatriseen päivysytykseen? Tätä se on, kun on vakavia ja hankalia ahdistustiloja.

[/quote]

Olin kengissäsi seitsemän vuotta ja nyt 5 v myöhemmin kaksi lasta, koulupaikka ja vakiduuni. Aivokuoresi ei ole oletettavasti pysyvästi arpeutunut, joten tilanteesi ei ole ikuinen. Mikä itseä auttoi oli se oivallus, että paniikki on vain tunne, joka manifestoituu ruumiillisiksi vaivoiksi ja vain minä voin sitä itse hallita. Sinä uhriudut sairaudellesi, kun voisit työskennellä sen karistamisen eteen. Mikä ahdistaa, miksi, kuinka saisit laukkaavan pään hallintaasi? Mikä on pahin mitä voi tapahtua, mikäli siedättäydyt väkisin vaikka roskakatokselle päivittäin? Joo olo on  kuvottava ja saatat heittää yrjöt tai tippua perseellesi itkemään hetkeksi, mutta et sinä siihen kuole ja mikäli kukaan ei holhoa sisälle tai pelasta persettäsi, niin huomaat pärjääväsi itse. t. ex-paniikkihäiriöinen ja lievä OCD

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:31"]

Näin se on. 

Esim. vaimoni on sanonut, ettei jaksaisi työelämässä, eikä ole ikinä tuntenut mitään halua mennä töihin. Tiesi jo kuulemma pienenä, että haluaa mieluummin hoitaa kotia ja nauttia elämästä. Ei ole ikinä tehnyt ansiotyötä - tet-harjoittelussa on ollut ysillä. No, minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä itse olen ajoittain turhankin työorientoitunut. Mukavaa kun on hiukan vastapainoa muistuttamassa niistä muistakin asioista. Olimme yhdessä neljä vuotta ennen lapsen syntymää, joten vaimo ehti touhuta omiaan tuon ajan. Olihan siinä bonuksensa itsellenikin: saatoin toisinaan ruokatunnilla käydä kotona panolla :D

Lapsen synnyttyä onkin sitten tietysti oma aika jäänyt vähemmälle hänelläkin ja kyllä se nyt käy työstäkin se kotona oleminen. 

Ihmisiä on erilaisia. Ei pitäisi niin kärkkäästi olla tuomitsemassa muiden valintoja. 

[/quote

Elättekö sinun palkalla? Vaimosi tuskin tukija saa. Työkkäri pakottaa johonkin, jos ei ole mitään koulutusta, muuten ei saa työmarkkinatukea. Nuorena asioita harvemmin ajattelee pitkällä tähtäimellä. Vaimollesi ei kerry eläkettä. En jos sinulle tapahtuisi jotain, silloin vaimo olisi täysin tukien varasssa.?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:45"]

Riippuu kaikista ja työelämästä. Nykyään on vähemmän helppoja töitä joita kuka vaan voi tehdä. Esim. vanhustyötä riittää mutta vanhuksia ei voi kohdella kuin risusavotan risuja!

[/quote]

No jo oot elämän vaikeeks päästäny...

Mitä työtä voi tehdä sellainen, joka ahdistuu kodin ulkopuolella niin, että joutuu psykiatriseen päivystykseen? Tai joka ei voi koskea mihinkään kodin ulkopuolella?

[/quote]

Kaikista ei tosiaan ole työelämään. Mutta jos 25-vuotias sanoo, että hänestä ei tule koskaan olemaan työelämään, niin se on luovuttamista. Kuka meistä olisi 20 vuotta sitten osannut kuvitella, että tänään meistä lähes jokainen kulkee tietokone taskussaan? Että suurin osa eskarilaisistakin osaa käyttää tietokonetta? Emme voi tietää, millaisia lääkkeitä ja hoitokeinoja meillä on masennukseen, ahdistukseen, paniikkihäiriöihin ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon 20 vuoden päästä. Sen voi melko varmasti sanoa, että silloin 45-vuotiaalla on vielä ainakin neljännesvuosisata vanhuuseläkkeelle pääsemiseen. 

Uskoisin, että yhä enenevässä määrin voidaan opiskella verkossa 10 vuoden kuluttua. Ei toki kaikille aloille, mutta monille kylläkin. Yhä useampi työ tulee olemaan suorituskeskeistä eli saat palkan tekemästäsi työstä (jonka voit tehdä kotonakin) etkä työpaikalla viettämästäsi ajasta. Yhä useampi työikäinen tekee työtään freelancerina ja ottaa työtehtäviä vastaan oman aikataulunsa mukaisesti. 

Mä olen asiantuntijatehtävissä ja vielä viisi vuotta sitten oli tavallista, että työhön kuului palavereja kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Koska asiakkaita oli ympäri maata, aamulla hypättiin junaan tai lentokoneeseen ja matkustettiin asiakkaan luokse palaveria varten. Palaverien määrä ei ole vähentynyt, mutta viimeiseen kahteen vuoteen en ole matkustanut asiakkaan luokse, koska palaverit hoituvat puhelimitse tai tietokoneella erilaisten meeting-ohjelmistojen avulla. Suurin osa kollegojen kanssa pidettävistä palavereistakaan ei edellytä fyysisesti samassa tilassa olemista. Ryhmätyöt kollegojen kanssa onnistuu, vaikka yksi istuisi Rovaniemellä, toinen Lieksassa ja kolmas Salossa, koska tietokoneen näytön voi jakaa ja kaikki pystyvät seuraamaan reaaliaikaisesti samaa asiaa. Jos haluaa, webbikameran avulla saa vielä oman naamansakin näkymään. Millaisia mahdollisuuksia on 20 vuoden kuluttua? Voitko istua kotona ja tietokoneesi avulla ohjata laitetta, joka siirtää varastosta tavaroita konttiin tai lavalle kuljetusta varten? Ei voi tietää,mutta todennäköisesti tekniikka siihen olisi jo nyt olemassa. 

Jossain Keski-Suomessa taisi olla menossa kokeilu, jossa Kelan vai oliko työkkärin asiakaspalvelukin tapahtuu netissä. Otat yhteyden asiakasneuvojaan, webbikameran avulla näet hänet ja hän sinut ja voitte yhdessä käydä asioitasi läpi ihan samalla tavalla kuin jos istuisitte fyysisesti toisianne vastapäätä. 

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]

Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

 [/quote]

Aika raadollinen käsitys yhteiskunnasta on monilla. Pää pölkylle, ellet ole tuottava.

[/quote]

Mulla on raadollinen näkemys, mutta se on vain päinvastainen. Yhteiskunta varastaa ihmisten panoksen.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:28"] Sipilän hallitus onneksi kaventaa olennaisesti näiden laiskurien mahdollisuuksia lusmuta työelämän ulkopuolella yhteiskunnan tuella. Työ on paras lääke laiskuuteen ja pikku pikku "masennukseen". Nyt ryhtiä hei! [/quote]   Minä en ole masentunut vaan todella ahdistunut. Jos sosiaalituet loppuvat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Mutta sehän teille terveille varmaan sopii. Poissa silmistä, poissa mielestä. [/quote] Aina on muita vaihtoehtoja kuin itsemurha.

[/quote]

Ei ole jos ei kykene elättämään itseään eikä ole sosiaaliturvaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa. Tätähän te terveet kultalusikka perseessä syntyneet ette ymmärrä.

[/quote]

Mikä ihmeen kultalusikka. Voin sanoa, että oman sukupolveni lapset kokivat lapsuudessaan aikamoisia kauheuksia, mutta silti mentiin eteen päin ja kouluttauduttiin ja haettiin töitä. Palkka ei ole monellakaan meistä duunareista ollut kovin kummoinen, mutta veroja on maksettu ja pienistä tileistä säästetty ja maksettu lainoja ja laitettu elämää. Välillä on ahdistanut lapsuudenkokemukset ja on puhuttu keskenämme, että aika karseita kokemuksia on moni kokenut, mutta ei auttanut, kuin yrittää eteen päin.

Kyllä on kultalusikat olleet kaukana elämästä, mutta silti on toimeen tultu ja itsensä elätetty.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:06"]

Tarpeeksi kun on ottanut munaa perseeseen elääkseen niin ehkä sitä keksii jotain muuta työtä. Niin se vain on. 

Ihmisoikeudet pitää ansaita työtä tekemällä. 

Ei voi kuvitella että ihmisarvon saa noin tuosta vian.

[/quote]

Eikö vammaisilla ja sairailla ole ihmisarvoa, koska eivät tee työtä?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

 
[/quote]

Mistä näitä idiootteja aina riittää? Sinun " isolla siivullasi" ei varmaankaan kustannetaan kouluja, kirjastoja, terveyskeskuksia, teiden kunnossapitoa jne.
Kaikki verorahasi menevät kotona maksaville lusmuille, joita ei oikeasti edes ole muuta kuin teidän ääliöiden kuvitelmissa!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 12:54"]Meidän yhteiskunnassa loisiminen on mahdollista koska meiltä työssä käyviltä otetaan iso siivu rahaa pois ja annetaan niille jotka makaavat kotona. Monissa muissa yhteiskunnissa tällainen ei ole mahdollista vaan nämä karsiutuvat pois.

 
[/quote]

Mistä näitä idiootteja aina riittää? Sinun " isolla siivullasi" ei varmaankaan kustannetaan kouluja, kirjastoja, terveyskeskuksia, teiden kunnossapitoa jne.
Kaikki verorahasi menevät kotona maksaville lusmuille, joita ei oikeasti edes ole muuta kuin teidän ääliöiden kuvitelmissa!

[/quote]
Siis kotona makaaville eikä maksaville...

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:41"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:19"]

Vain todella vakava fyysinen vamma aiheuttaa sen ettei koskaan enää voi tehdä mitään työtä. Eiköhän se luovuttajan asenne ärsytä enemmän kuin se, että joku ei juuri nyt kykene töihin.

[/quote]

Öh, no mulla on ainakin vakava psyykkinen sairaus ajanut mut siihen tilanteeseen, että en pääse kotoa ulos läheskää aina kun haluan. En pysty käymään kaupassa välttämättä. Miten tälläisessä tilaneessa työnteko onnistuisi?
[/quote]
Kotoa?

Minä ajattelin aina että kaikki kykenee töihin. Hyvin mustavalkoista ajattelua, tiedän. Sen jälkeen kun itselle diagnosoitiin pari eri mielenterveysongelmaa, ajattelin vieläkin että kyllä sitä töihin kyetään! Lopputuloksena on parikin kuntouttavan työtoiminnan työpaikkaa käyty läpi ja jokaisesta saatu paperit etten kykene. Vaikka itse yritän ihan kaikkeni töissä antaa, niin ei siitä vain tule mitään. Että kyllä meitä ihan oikeasti on.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:31"]

Näin se on. 

Esim. vaimoni on sanonut, ettei jaksaisi työelämässä, eikä ole ikinä tuntenut mitään halua mennä töihin. Tiesi jo kuulemma pienenä, että haluaa mieluummin hoitaa kotia ja nauttia elämästä. Ei ole ikinä tehnyt ansiotyötä - tet-harjoittelussa on ollut ysillä. No, minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä itse olen ajoittain turhankin työorientoitunut. Mukavaa kun on hiukan vastapainoa muistuttamassa niistä muistakin asioista. Olimme yhdessä neljä vuotta ennen lapsen syntymää, joten vaimo ehti touhuta omiaan tuon ajan. Olihan siinä bonuksensa itsellenikin: saatoin toisinaan ruokatunnilla käydä kotona panolla :D

Lapsen synnyttyä onkin sitten tietysti oma aika jäänyt vähemmälle hänelläkin ja kyllä se nyt käy työstäkin se kotona oleminen. 

Ihmisiä on erilaisia. Ei pitäisi niin kärkkäästi olla tuomitsemassa muiden valintoja. 

[/quote]Elämäntapa, joka on käytännössä mahdollinen/mielekäs vain niille, joilla sattuu olemaan vagina.

-Mies 29v + 1v-
[/quote]

Älä viitsi. Isäni oli kotona 16 vuotta minun ja veljieni kanssa kun äiti teki kahta työtä.

Sehän se juuri ärsyttää, se ainainen avautuminen ties missä nettipalstalla aiheesta "miks mun loisimista ei ymmärretä?"

Ja käsi ojossa valittaminen. Ei ole rahaa, lääkäri on tyhmä, ilmaista terapiaa ei saa viittä kertaa viikossa, ei huvita syödä lääkkeitä, lääkkeet väsyttää, pelottaa mennä ulos, ei pysty ei osaa ei halua.

Mua inhottaa passiivinen moukuminen. Mitään muuta ei missään nimessä voi tehdä kuin ruikuttaa koneella. Kummasti tukien haku onnistuu.

Itse asiassa kysymys kuuluu: miksi te ns. mielenterveysvammaiset aina syyllistätte meitä ns. terveitä siitä, että käymme töissä ja jaksamme, vaikka aika paskaa se perustyöläisen elämä onkin? Te olette aina vinkumassa, että teitä halveksutaa, yhteiskunta ei arvosta, ei oo ihmisarvoa, työelämä on liian raadollista. Samalla ällistelette, miten joku VOI uhrata aikaa ja vaivaa työntekoon. Ikäänkuin se loisiminen olisi suotava tahtotila.

Jos et voi tehdä töitä, no älä saatana tee. Nosta se minimikorvauksesi, ole kiitollinen ja painu vittuun valittamasta. Helppo se Suomessa on valittaa. Jossakin muussa maassa saisit asua pahvilaatikossa ja inua almuja ohikulkijoilta. Nyt voit rankuttaa turvallisesti neljän seinän sisällä, elellä vastikkeettomilla tukirahoilla.

Eikä esim. tällä aloittajalla mitään aikomustakaan tehdä mitään olonsa parantamiseksi. Kun jonkun toisen pitäis se parantaa, tai ei tietenkään parantaa, mutta luoda loisimiselle vieläkin mukavammat puitteet.

Ja tiedän tasan tarkkaa, mitä rampauttava masennus ja ahdistus on. 35-vuotiaana olin valmis heittämään lusikan nurkkaan, mutta enpähän vaan iljennyt. Hain apua ja lääkitystä. Onneksi työssäkäynnillä on vielä nykyäänkin sellainen ylellisyysetuisuus kuin työterveyshuolto. Että kai  mä sitten olen kultalusikka perseessä, kun käyn töissä ja jaksan hoitaa omat asiani.

Sori vaan kaikki mt-vammaiset, en kiellä, etteikö elämänne saattaisi olla vaikeaa, mutta aika pitkälle se on itse aiheutettu ja ylläpidetty tila. Syyksi kelpaa vaikka vuosikymmenten takainen koulukiusaus.

Kaikilla on paskoja elämänvaiheita mutta onneksi suurin osa ei jää vuosikymmeniksi kotiin haavojansa auki repimään.

Joo, tätiä vähän vituttaa lukea joka vitun päivä näitä vitun vammaisten valituksia.