mummun intoilu menee yli

Up

2

Meillä sama tilanne. Poikani on 10-vuotias. Lapsi saa isoäidiltä esim. sotaleluja, joita ei vanhemmilta saisi. Aikanaan sai suklaisen pääsiäistipun, vaikka ikää oli vasta kolme viikkoa. Homehtui lopulta kaappiin. Tällä välin saanut kalleimpia leluja, mitä osannut pyytää. Vaikka isoäiti on pienituloinen.

Mutta kait isoäiti on rikkaus. Oikeastikin.

Suurin pulma meillä on se, että myöhemmin syntyneet lapsenlapset eivät ole saaneet samaa huomiota eivätkä ole samassa asemassa isoäidin silmissä. Tämä on todella surullista.

Mä en kylläkään eristä lasta tädeistä ja enoista sillä, että mua rasittaa anopin vanhan tavaran haaliminen. Jotenka tosi onneton yritys tuolta Suomen haukkujalta, mummojen arvostajalta. Ja mä arvostan oman äitini tapaa olla mummo hyvin paljon. Hän oikeasti tukee meidän perhettä, eikä leiki mitään omaa vauvaleikkiä. Eikä äitille kuvia lähettäessä tartte pelätä, että se sama kuva olisi kohta tulostettu ja lähetetty anopin ystävän vanhemmille (jep..)
t. turvaistuinvalittaja

Mul oli aivan samanlainen anoppi kuin ap:n äiti. Muuta arvaa mikä auttoi: useampi lapsenlapsi! Meillä on nyt 5 lasta (eikä enempää tule), ja kummasti on ostohalut ja hoitoapu vähentynyt normaalille tasolle.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 09:34"]

Mun äiti on samanlainen ja olen todella kiitollinen. Kun on meillä kylässä saan pitää lastani juuri sen verran sylissä kun imetän. Äiti röyhtäyttää, nukuttaa, vaihtaa vaipan, pitää sylissä. Äitini asuu kaukana ja poikani on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Välillä pääsee viikonlopuksi käymään ja silloin on mummulla suuri tarve olla mummu ja saakin olla. Ei saa valittaa jos tuoreet isovanhemmat haluavat auttaa. Kunnioittavat kuitenkin minun päätösvaltaa siinä miten poika kasvatetaan.

[/quote]

Niin. Juuri tuo. Eri asia jos asuu kaukana ja nähdään harvoin.

Ja eri asia, jos asuu lähempänä ja olisi koko ajan hinkuamassa lapsia kylään tai ostaa kaikkea turhaa mitä ei tarvita. Tai jos asuu kaukana ja silti pitäisi jatkuvasti tuoda lapsia näytille miettimättä matkojen pituutta ja sitä, että vapaa aikaa ei varsinkaan työssä käyvillä vanhemmilla hirveästi ole. Kyllä siinä se mummo on minä minä minä...  Meillä mummo asuu 30km päässä, pitäisi jatkuvasti viedä lapsia sinne (mummolla ei autoa eikä suoraa julkista liikennettä eikä muutenkaan innokas tulemaan meille, vaikka usein sanotaan, että voitais vaikka hakea joskus), ei tippaakaan kysy mitä tarvitaan ja jonkun mainitsema 4 sadetakkia samaa kokoa kuulostaa tutulta.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 09:39"]

Heh, mun mutsi. Ei kuuntele hyvällä eikä pahalla, ostaa vaan kaikkea roskaa periaatteella enemmän on parempi. Lapsella on niin paljon vaatetta, ettei ehdi kaikkia käyttää ja niin kuin vauvojen vanhemmat tietävät, osa vaatteista jää muutenkin sivuun kun eivät istu hyvin, värit ei miellytä jne. Olen jo kieltäytynyt ottamasta kaikkea ryjää meille kaappeja täyttämään. Äitini loukkaantuu joka kerta, kun kiellän ostamasta turhia vaatteita (esim 10 kpl samankokoisia potkuhousuja) ja pyydän, että saisiko ennemmin yhden mieluisan niiden sijaan. Viimeksi oli puhe syöttötuolista. Sanoin, että aateltiin pyytää lapselle joululahjaksi kolehtina rahaa tuolia varten, niin saadaan mieluisa ja kestävä. Menee sitten koululaisenakin vielä. Äiti oli jo juoksemassa yhteen huonekalukauppaan katsomaan, oisko siellä tarjouksessa ja ostaisi ensimmäisen vastaan tulevan, väristä viis, sopiiko meidän sisustukseen. Tämä pätee ihan kaikkeen. Pitää saada itse ostaa eli päättää eli jyrätä vanhempien yli. Lapsi on vielä vauva, mutta nyt jo olen huomautellut, että jän on meidän lapsemme ja me päätämme. Ei usko, suuttuu vain.

[/quote]

Juuri kuten oma äitini. Suuttuu, kun ei saa päättää. Ostaa ekan vastaan tulevan, ei väliä minkälainen kunhan halvalla saa. Voi ostaa vaikka kolme samanlaista, koska halvalla saa. Koskaan ei kysy, mitä tarvitaan, ostaa ihan turhia. Haluaa, että lapset viedään hänelle hoitoon, kun hän määrää, ja kun se ei sovi, suuttuu. Esim. jos työpäivän jälkeen ei kiikuteta lapsia hänelle (halutaan itse viettää aikaa lasten kanssa, eikä huvita lähteä ajamaan hänen luokseen 20), suuttuu. Suuttuu, kun hänen ostamansa kirppisrytkyt eivät kelpaakaan tai kun kritisoin, miksi ostaa lapselle viidet samanlaiset hanskat. Olisi kysynyt mitä ostaa ja ostanut vaikka hanskat, pipon ja kaulurin. Suuttuu hyvin usein ja olen kyllästynyt yrittämään estämään sitä...

t. 9

Turvaistuinvalittaja vielä. Mun anopin hulluus kävi ilmi jo ennen lasta meidän lemmikkieläimen kohdalla (joo, luit oikein...). Anoppi osteli sille aina kaikkia ruokia, joista olimme sataan kertaan sanoneet, että se ei voi syödä niitä. Näissä oli siis sokeria, vehnää yms eläimelle haitallisia aineita. Sen sijaan olisi ollut kivaa, jos anoppi olisi ostanut joskus sitä kuivamuonaa, mitä lemmikki oikeasti söi. Se maksaa 18€/pussi. Tästä sanottiin anopille. Mutta ei, anoppi meni eläinkauppaan, missä olis ollut se nieluummin toivomamme ruokasäkki, ja laittoi yli 20€ sellaisiin sokeriruokiin, jotka jouduimme laittamaan sitten suoraan roskikseen. Ei se uskonut, vaikka suoraan sanottiin, että jos haluat ilahduttaa, osta sitä, mitä eläin oikeasti syö. Anoppi on hyväntahtoinen tavallaan, mutta silti hänelle ei ole tärkeää ajatella aidosti sitä saajaa, vaan itseään. Sama juttu eläimen ja vauvan kohdalla.

LA:n ollessa nurkan takana, ja kertaalleen jo synnärireissulle lähtöä tehneenä voin sanoa että tuli äärettömän hyvä mieli kun sattu anoppi (josta meidän ensimmäisen lapsen myötä tulee kolminkertainen mummi) oleen paikalla. Minä passitin miehen eväskauppaan, ja aloin supistusteni lomassa siivoamaan keittiötä ruuanlaiton ja kuuden hengen lounastiskien jäljiltä, jollon anoppi passitti mut suihkuun ja laittamaan itteeni valmiiks synnärille lähtöä varten, että kyllä hän hoitaa tiskit ja muut. Anoppi on muutenkin sen verran tekevää sorttia, etten ihmettelisi vaikka olis jääkaappi ja pakastin sapuskaa täynnä, kämppä lattiasta kattoon puunattu ja koira puhdas ja hohtava ja vimosen päälle trimmattu kun vauvan kanssa synnäriltä kotiudutaan. Ja voin kertoo että siinä vaiheessa saattais päästä tältä mammalta pieni onnenporu moisesta vaivannäöstä.

Tavaran hamstraamisesta sen verran, että mun puolestani mummot ja isomummot ja sukulaiset hankkikoon tykönsä mitä kamaa haluavat. Meiltä se ei ole pois. Itse oon raskauden aikana useempaan otteeseen joutunu oman mummoni suututtaan kun oon kieltäytyny vastaanottamasta tavaraa. Kovasti kysellään että millon sopis tulla kylään, ja sivulauseessa todetaan että olis auto täynnä tavaraa vauvalle. Vastaan että mummo on tervetullut koska tahansa, mutta tavaraa ei oteta vastaan. Mummo suuttuu ja toteaa että no minä tulen sitte ku tavarat kelpaa. Ajankohta on maaliskuu. Laskettu aika lokakuun alussa. (Tähän väliin on todettava että mummoni kärsii pakko-oireisesta keräilyongelmasta, hamstraamisesta. Kotonaan on talo kolmea piharakennusta ja pihaa myöden täynnä vuosikymmenten aikana haalittua tavaraa ja sisällä menee enää pari polkua joita pitkin kulkea. Tästä syystä selitys "kun meillä ei ole tilaa tollaselle/ei meille mahdu" ei käy mummolleni järkeen kun meillä mahtuu kävelemään eikä seiniä korista kattoon saakka ylttävät tavarakasat. Ei mitään käsitystä siitä mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä turhaa rompetta, ei väliä onko tavara ehjä/hyväkuntoinen vai rikki, etenkin jos ilmaiseksi tai edes halvalla saa, tai vaikka samaa tavaraa löytyy jo useampi kappale jostain kaapin perältä. Näin niinku nopeest selitettynä.) Muutama viikko sitten mummoni kävi silittämässä vauvanvaatteita ja vaihtamassa kuulumisia. Vaatteita siinä vaiheessa oli kehdollisen verran, ja pari tuntia meni silityspuuhissa. Koko sen pari tuntia kuuntelin voivottelua ja pähkimistä kuinka paljon vaatteita meillä vauvalle on (huomautan tässä välissä että yhtäkään vaatekappaletta ei ole itse tarvinnut ostaa, vaan olemme saaneet lapsemme serkulta kaikki pieneksi jääneet, lapsen sukupuolelle sopivat ja "neutraalit" vaatteet, ja enempää emme ole suostuneet vastaanottamaan. Juuri siksi että meillä ei haluta hukkua tavaraan). Vastasin joka kerta että niin, ja kuinka paljon niitä olisi jos maaliskuusta asti kaikki olisi otettu riemusta kiljuen vastaan mitä ihmiset on halunneet meille lahjoittaa. Vastaukseksi sain hiljaista mutinaa ja tuhinaa, ja kohta uudestaan voivoteltiin kuinka paljon meillä vauvanvaatteita on.

Saattaa kuulostaa julmalta ja itsekkäältä, etenkin kun ottaa huomioon että olemme sen verran onnekkaita että sukulaiset ja ystävät haluavat lahjoittaa meille ylimääräset ja pieneksi jääneet ja muut heille tarpeettomat, mutta meille hyvinkin tarpeelliset ja hyödylliset tarvikkeet. Mutta kaksikerroksisessa omakotitalossa asuvana perheenä, montako sänkyä ihan oikeasti lapsi tarvitsee? Ei nyt ihan hirveän montaa :D Ainakaan mun mielestäni. Korjatkaa toki jos oon väärässä, mutta pinnasänky yläkerrassa ja kehto pikkuvauva-aikana alakerrassa on ihan tarpeeksi. Äärimmäisen pahoillani olen jos mummoni on mielensä pahoittanut etten näiden lisäksi ole suostunut ottamaan vastaan toista, vähän erilaista kehtoa, katosta roikkuvaa koria, matkasänkyä ja retropinnasänkyä. Myöskään vaunuja ja rattaita en usko meidän perheessä tarvittavan määräänsä enempää, olivat ne kuinka retroja tahansa. Ja ihan tosissaan, kun kohti talvea mennään, missä ihmeessä kuskaisin lasta 50-luvun puisissa vintagevaunuissa, vaikka ne hauskat ja tyylikkäät olisivat. Vaunutarjouksia on tähän mennessä tullut vissiin viidet vai kuudet, kun jostain kirppikseltä tai omista varastoista vastaan sattuu. Parhaimmat ovat olleet yllämainitun kaltaiset, aidot 50-luvun vaunut, joista "puuttuu sitä ja tätä ja toi osa on rikki mutta kun nää kunnostaa niin kyllä nää on tosi kivat, tuonko?". Ei tarvinut tuoda, kun en viime viikolla ottanut vastaan ehjiä vastaaviakaan.

Toki meiltä on kysyttykin mitä tarvitaan, ja tarpeisiin on vastattu (toisinaan ihan useamman vaihtoehdon muodossa ;) ), ja autettu tosi paljon, minkä takia arvostankin suuresti läheistemme antamaa panosta ja mielenkiintoa vauvanodotusta kohtaan. Rajansa kuitenkin kaikella. Hieman sitä rajaa on saatukkin aikaseksi, sanomalla suoraan että jos tuot tänne jotain mistä ei ole sovittu tai erikseen pyydetty, menee se roskiin. Suoraan roskiin. (Tätäkin kun siis alkoi tapahtua, että tuodaan jotain mistä on sovittu, ja lyödään siihen "kaupanpäälisiksi" jotain hassunhauskaa turhaketta, kuten esimerkiksi keinutuoli ja sen mukana karvapäälysteisiä sohvatyynyjä, koska "nää oli niin ihania ja hauskoja, kyllähän sä tykkäät". Kyllä, tykkäsin survoa ne tyynyt uusien liinojen sisään koska sattui kaapissa ylimääräsenä olemaan, mutta sellasenaan ne ei kauaa olisi säilyneet ennen kuin koira olisi tehnyt leluja niistä itselleen. Ja sen jälkeen ne olisi lentäneet (arvasit oikein) roskiin. Lisäksi olen allerginen mm. kissoille ja koirille, joita mummoni nurkissa on pyörinyt vuosikymmenet, jokainen voi siis tykönään pohtia millaisia pölypesäkkeitä kyseiset tyynyt ovat.) Tähän ukaasiini sain alkuun vastalauseita että ei kun sitten käyt ne tavarat läpi ja mitä et huoli niin viet kirpputorille. Pysyin kannassani että en näe sitä vaivaa jos en ole pyytänyt ja tänne kyselemättä tuodaan, vaan suoraan roskiin heitän kulkematta lähtöruudun kautta. Ei ole asiasta tarvinnut sen jälkeen keskustella, eikä heittää mitään roskiin. (Ennen kun ne peliverkkarit sielä repeää, niin ei, en olisi kuitenkaan roskiin heittänyt vaan lahjottanut eteenpäin, sillä mun luontoni ei kestä että hyvää ja käyttökelposta tavaraa heitetään roskiin kun joku sitä oikeasti saattaa tarvita. Mutta pointti onkin se että meille ei sitä myöskään tarvitse roudaamalla roudata turhan takia, vaan sen voi jättää sinne kirpputorille mistä sen löytää se joku joka oikeasti sitä tavaraa tarvii.)

Notta olkaa onnellisia että kerryttävät omia varastojaan noilla, eipä tosiaan tarvitse huolehtia koko varustearsenaalia mukaansa kun lapsen kanssa mummolassa kyläilee :) 

Tiedän miltä tuntuu, kun mummin käytös menee yli. Vieläkin muistelen pahalla sitä aikaa, kun esikoinen syntyi ja anoppi yritti ottaa valtaa elämästämme. Hänelle ei kelvannut se, että hän sai viikoittain nähdä vauvaa. Hänen olisi aivan heti pitänyt saada lapsi itselleen, yöksi heille, ihan sama kunhan minä olisin ollut mahdollisimman kaukana.Hän ei edes halunnut, että imetän - ei hän sitä aivan suoraan sanonut, mutta vihjaili aiheesta jatkuvasti ensimmäiset kuukaudet. Vauva oli liian kiinni minussa hänen mielestään, ja hän myös tunsi huonommuutta, kun oli aikanaan itse epäonnistunut imetyksessä. Lopulta hän keksi kaikenlaista kieroa, mitä en nyt jaksa muistellakaan.

Tuntui pahalta, koska olin aina ennen luottanut häneen. Meillä oli hyvät välit ennen lapsia, mutta lapsen syntymä muutti hänet täysin. Ja huom. voisin kyllä myöntää jos olisin tehnyt itse jotain väärää häntä kohtaan, mutta kun en tehnyt.  

Tekisi mieli puhua nuo vanhat asiat läpi hänen kanssaan, mutta kannattaako..

#57, ei varmasti kannata. Anoppi vaan väittäisi, että kuvittelet. Kokemusta on oman anopin kanssa puhumisyrityksistä.

t. turvis

Minusta tuollainen mummun intoilu on vain ihanaa. Entä jos mummu ei välittäisi koko lapsesta yhtään? Miten kukaan voi välittää siitä että mummulla on lapselle kasoittain vaatteita ja leluja. Mummu on lapselle tosi tärkeä ihminen, joskus omia vanhempia tärkeämpi ja se on ihan ok. Miksi omat vanhemmat pitäisi joka hetki olla lapselle kaikkein tärkeimmät? Mitä vanhemmaksi lapsi tulee sitä enemmän se alkaa dissata vanhempiaan, se on luonnon laki. Eikö silloin ole hyvä että lapsella on joku aikuinen jolta kysyä neuvoja ja jolle jutella? 

Onko tämä lapsenlapsi mummun ainoa? Etenkin silloin tilanne on vielä ymmärrettävämpi. Jos ap sinua oikeasti häiritsee että äitisi rakastaa lastasi ja haluaa olla sen kanssa paljon niin puhu asiasta. Kerro mikä ahdistaa ja kuuntele vastauskin. Miksi mutiset nurkissa etkä ota asiaa puheeksi?

Tänä kesänä molemmat mummit hautaan saatellut... Kumpa meillä olisi mummi, vähän hullumpikin kelpaisi! :-)

Heidän eläessään tuli kyllä muutaman kerran ääneen ihmeteltyä heidän käytöstä. Joten ymmärrän ap:ta oikein hyvin. :-)

No nyt on muistot vaan. Ja toivon, että lapsille jäi paljon muistoja!

Siivous ois meillä ok. Miestäkään ei haittaa, kun äiti huseeraa meillä omiaan. Hänellä ei ole tarvetta tutkia henkilökohtaisia juttuja. Saattaa kylään tullessaan jossakin vaihewssa ottaa imurin esiin ja työntää mulle pölyrätin. :D Yhtä lailla mä siivoan kotona käydessä, koska nää kyläilyt puolin ja toisin on välimatkan takia kuitenkin aina vähintään viikon.

kuullostaa utan kuin minä mummona. En siis ile vielä, mutta tulevaisuudessa. Joo varmasti sekoan samalla lailla. Olkaa onnellisia ja saatte mummusta lapselle rakkaan ihmisen.

Tulevaisuudessa mummu rupeaa kasvattamaan lasta omien muinaisten käsitystensä mukaan, tyrkyttää hänelle uskontoa teidän mielipiteestänne huolimatta jne. Been there, done that. Kannattaa vähän toppuutella ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 06:50"]

Tulevaisuudessa mummu rupeaa kasvattamaan lasta omien muinaisten käsitystensä mukaan, tyrkyttää hänelle uskontoa teidän mielipiteestänne huolimatta jne. Been there, done that. Kannattaa vähän toppuutella ajoissa.

[/quote]

Eiköhän se mummu tiedä kuitenkin paremmin kuin sinä, jos et usko niin tarkasta matkamittarista.

Ei kuulosta pahalta. Hankkivat minunkin vanhempani pinnasängyn ja syöttötuolin kun saimme esikoisen, eivätkä ole yhtään hössöttävää sorttia. Minusta sinä voisit yrittää ajatella positiivisesti, on niin paljon lapsiperheitä, joilla on tosi rankkaa, kun tukiverkkoja ei ole.

On kuitenkin kiva, että on mukana perheemme elämässä. Kaikilla ei ole.

SAno joskus kauniisti. Puhu niistä asioista, jotka häiritsee. Oletko kiittänyt siitä, että hoitaa lasta viikottain? Se on oikeesti iso apu.

Tai oletko kiitollinen? Mitäs sitä kiittelemään, jos on vaivaksi.

Mä ite oon kiitollinen avusta.

Minä olen kiitollinen, että meidän mummu hoitaa viikottain. Saisi hoitaa enemmänkin, jos haluaisi ja jos toisen puolen mummu olisi täällä lähellää niin hänkin saisi hoitaa.

Minusta on hyvä, että lapsella on turvallisia aikuisia. Isovanhemmat ovat rikkaus. Ajattele miten etuoikeutettu lapsesi on.

Puhua voi. Ehkä sulla on liian hyvin asiat, jos et näe arvokasta tuossa hössötyksessä. Ota huumorilla.

Anna elää ja nauttia. Nauti sinäkin. Ja puhu nätisti...kuulostat siltä, että näet mummin hyvän tahdon.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 04:20"]

Mitä mieltä olette siitä että mummu: - siivoaa äidin kodin tämän ollessa laitoksella - laittaa lapselle huoneen kotiinsa - hankkii vauvalle pinnasängyn lapsen hoitamista varten - on ostanut lapselle kotiinsa enemmän leluja kuin vanhemmat lapsen kotiin - ostaa lapselle kirpparilöytöjä joita lahjoittaa vanhemmille. Lopputulos on se että vuoden vanhan vaatteista puolet on mummulta tai mummulla kotonaan hyllyssä ja puolet vanhempien hankkimia - on ostanut lapselle pakettikaupalla vaippoja ja ostaa niitä yhä vaikka käytämme lapsella kestoja ja mummu tietää sen. Nyt lahjoittelee niitä vaippoja lapselle kun jäävät muuten pieneksi. - mummu hoitaa lasta aina pyydettäessä ja haluaisi hoitaa enemmänkin. Lapsi on siellä muutaman tunnin viikossa jotta tapaa mummuaan. Mitä tälle pitäisi tehdä? Minulla on varaa hankkia tarvikkeet ja lelut lapselleni ja lainata niitä kun lapsi menee mummulle hoitoon. Muutaman lelun ja varavaatteen ymmärtäisin mutta mummu tyrkyttää vaatetta joka kerta käydessämme. Ja kyseessä on äiti eikä anoppi. Mummulta ei ole ikinä pyydetty mitään lapseen liittyen eikä sovittu lapsen hoitamisesta. Nyt tuntuu että mummu omii lapsen ja haluaa päättää tämän hoidosta, mikä johtaa siihen että lapsi tapaa mummuaan vähemmän kun vanhemmat eivät enää halua olla tekemisissa intoilevan mummun kanssa. Lapsella siis ikää yli vuosi eikä mummun touhu yhtään asetu.

[/quote] Jos et ole provo niin tulevaisuudessa saat sita mita olet tilannut, mummu ei ostakaan kalliita harrastusvalineita kullannupullesi. Ei ota hoitoon silloin kun sinulle parhaiten sopisi ja haluaisit omaa aikaa miehesi kanssa. Taidat olla aika nuori ja epavarma omista taidostaisi - tai provo.