kysely nuorille äideille?!
Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?
Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?
Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?
itse olin 19 mieheni täyttämässä 20, suunniteltu oli, ihan heti alussa oltiin sitä mieltä et tulee jos tulee.. nyt olen 20 ja mieheni täyttää syyskuussa 21..
poika täytti 1.5 7kk :D
Kommentit (126)
olen 18 ja nyt viikon vanhan typyn onnellinen äiti,vahinko se oli,mutta kuitenkin onnellinen,nyt asumme yhdessä avomiehen ja pienen tytön kanssa
ekan sain 16v eikä ollut suunniteltu mutta neisyyteni menetyksen hetkellä vaan heti tärppäsi...
Toinen tuli 17v harkitusti ensimmäiselle kaveriksi.
Kolmas tuli 19v vahingossa kun unohtui ehkäsy kerran!
Ja neljäs sai alkunsa e-pillereiden aikana lääkekuurin heikennettyä pillereiden tehoa,ei ole harkittu tämäkään mutta iloisena sitä odotamme.
Nyt olen jo 23v ja mieheni 36v.
Ja rv6 neljännestä siis.
No mie olin 18 ko huomasin olevani raskaana, en edes miettiny aborttia. Mielestäni en kyllä edes ollu hirveän nuori. No mulla oli kuitenki koti, poikakaveri jolla oli työ ja itse opiskelin. No ainoa joka harmitti oli koulu ko se jäi n. 2kk vaille valmistumisen kesken. No lapsen kanssa meni hyvin, mikäs siinä. Tehtiin sitten heti perään suunniteltu. Lapsilla on ikäeroa 1v7kk. Mie kävin koulun loppuun äitiyslomien välissä ja valmistuin. Ainoa mikä oli mielestäni huono oli äitiyspäiväraha. Nyt olen 21v ja lapset 2v2kk ja 7kk. Hyvin menee
esikoista, kun olin 17v ja tyttö syntyi, kun oli 18v. Toinen lapsi syntyi kun oli melkein 21v ja kolmas, kun olin 22v. Neljännen pikkusen LA talvella. Kaikki on täysin suunniteltuja lapsia. Nyt vain tuntuu oikealta ajalta lapsille.
olin 18v. kun vauva ilmoitti tulostaan. Raskaus oli toivottu. Ehdin kuitenkin täyttää 19v. ennen lapsen syntymää, laskettu aika on joulukuussa.
en tiedä mikä luokitellaan nuoreksi mutta itse täytin kesällä 22vuotta!!
raskauteni on menossa viikolla20 ja lasta emme olleet niinkään suunnitelleet! mikään vahinko ei kuitenkaan ole kyseessä sillä olin jo melkein varma että minussa on vikaa ettenkä voi edes saada lapsia!
elikkäs pikkuinen on enemmän kuin toivottu....ei koskaan mikään vahinko!
jooh, painoin sit " vääräs paikkaa" vahingos enterii.. eli rv 23+1..
raskaus oli tavallaan ihan toivottu, ku olin kuiteski kolme kuukaut ilman pillereitä ennen ku tärppäs..
valmistusin just toukokuussa, miehellä vakityö ja oon aina halunnu lapset nuorena..! eli ei sinänsä mitään esteitä lapselle..! =) kyllä on silti välillä pelottanu et pärjätäänkö, mut kyllä mekin kun muutkin...!
avomieheni kaa oon ollu yhdessä kolme vuotta, siitä kihloissa kaks vuotta.. hänellä ikää tulee joulukuussa 21.
innolla odotellaan et kui vilkas yksilö on tulossa, on meinaa todella kova potkija <3
tai siis niin me olemme sanoneet aina. olin 19 ja mieheni 21 kun aloimme odottaa neitiämme. emme halua ikinä että lapsemme saisi kuulla olevansa " vahinko" koska hyvin toivottu hän oli. :) yritimme 5kk ja tärppäsi. aivan mahtava tunne kun katsoi kahta viivaa. " iloinen yllätys" -nimike juontaa siitä ettemme halunneet omien vanhempien tietävän totuutta ja myös siitä että meillä on vain muutaman prosentin mahdollisuus saada edes lapsia..
Täysin suunniteltu ja harkittu tapaus on tämä meidän neitokainen! :)
Olin siis juuri täyttänyt 20 kun tyttö syntyi.
Tuntui että nyt olisi se oikea aika lapselle, aina olen tiennyt että alle 23veenä on jo ainakin yksi lapsi..
Jotenkin vaan ollut itsestään selvyys, onneksi oli mahdollista!!
ei ollut vahinko, miten sen nyt kuvailisi. ei koskaan puhuttu (ex)miehen kanssa siitä, että haluttaisi lapsi, mutta harrastimme seksiä iloisesti pari kuukautta ilman ehkäisyä, tietoisesti. kun testi näytti positiivista, olimme heti sillä sekunnilla sitä mieltä, että lapsi pidetään ja olimme uutisesta onnellisia.
miksi niin nuorena?: hiljaa sisälläni halusin lapsen, elämäni nuorempana oli kauheaa huumehelvettiä, tiesin, että lapsi olisi ainut syy, jonka takia pystyisin lopettamaan. halusin antaa omalle vauvalleni mahdollisimman onnellisen lapsuuden. siihen testiin kaikki käyttö loppui. en sen jälkeen ole ollut aineiden kanssa missään tekemisissä. enkä myöskään käyttäjien. (toisin kävi muksun isälle :/ )
olen kulkenut onnellisena kaidalla polulla yli kaksi vuotta. poikani 1,5v on iloinen, sosiaalinen ja täysin terve pikku viipertäjä:))))). rakkain asia elämässäni! ensimmäisestä raskaudestani elämäni vasta alkoi.
poikani ja minun elämään ilmestyi unelmien mies/isäpuoli, nyt toinen lapsi tulossa, LA 15.7, ja sormus nimettömässä.
:)
mutta jos kaikki sujuu hyvin, niin yhdeksän kuukauden päästä meillä on kotona kolmas perheenjäsen. Kun hän syntyy, olen 21 (aviomies silloin 25).
Kyllä tämä on ollut aivan suunniteltu tapaus tämä meidän tuleva pööpö! Olen nyt aivan alussa raskaudessani (rv5), plussan testasin vasta eilen (ja tänä aamuna), oli kyllä häkellyttävän mahtava ja toivottu uutinen!
Olen suunnitellut tulevani äidiksi nuorena. En osaa selittää miksi, mutta näin olen halunnut. Ja hyvältä näyttää suunnitelmat tällä hetkellä :) Vaikka en nyt tiedä, onko 21-vuotias ensisynnyttäjä mitenkään erityisen nuori... Ei nyt vanhakaan, minusta ihan hyvän ikäinen.
Elikkäs olen itse 21v ja meillä on 8kk kaksoset, jotka olivat suunnitellut. Yritimme 1v ennekuin tärppäsi=) Itse en varsinaista syytä tiedä miksi " näin nuorena" äidiksi, mutta onahn se ihanaa=)
Eli siis tapasin mieheni juuri kun täytin 18v (-97)ja mies 23v ja jonkun aikaa yhdessä oltuamme (n.6kk) aloimme puhumaan yhteisestä lapsesta.Ja juuri täytettyäni 19 menimme naimisiin ja parin kk kuluttua syntyi esikoisemme.Tästä 1v3kk eteenpäin syntyi kakkosemme.
2003 syntyi pieni poikamme joka lensi heti syntymänsä päivänä taivaaseen.Nelonen syntyi 12/04 ja nyt odotan viitosta syntyväksi lokakuussa 06,ja olen siis nyt 26v ja mieheni 31v.Ja voin jo nyt sanoa että lapsiluku ei ole täynnä,jos vain onni käy niin lisää tulee joskus..
Olin 17 kun poikamme syntyi. (16, kun aloin odottamaan.) Sinänsä vahinko, mut toivottu sellainen, olin haaveillu vauvasta jo 14- vuotiaasta saakka. Kertaakaan ei abortista edes ollu puhetta, alusta asti oli selvää, että lapsi pidetään. Nyt olen 18v ja suunnitteilla nyt toinen lapsi. Poika nyt 1v 1kk. Hyvin ollaan pärjätty kaikin tavoin, mies on ihana ja parisuhde kukoistaa. Meilläkin on ollu vaikeutemme mut niistä on selvitty.
ensimmäisen sain 21 vuotiaana (02), toivottu ja pari kuukautta yritetty. toisen sain 2kk:tta sitten, 25 vuotiaana. olimme miettineet toisen tekemistä mutta vasta tälle syksylle, siis alkaisin nyt odottamaan mutta pikku herra päätti toisin... mukava yllätys hän oli ja kiire oli maailmaan muutenki, syntyi 4vkoa ennen laskettua aikaa.
Sain ensimmäisen lapseni kun olin 18v ja se oli täysin suunniteltu sillä olen aina halunnut lapsia nuorena. tänä syksynä piti syntyä toisen lapsen mutta se meni 12 rv kesken joten nyt sitten odotellaan jos vaikka viel tärppäis.
ikää 18v.
raskaus suunniteltu ja tää tuntu vaan oikealta hetkeltä.
en odota et vauvan kanssa aina olis ruusuilla tanssimista ja raskauskin jo ollut vaikea mutta kaikki sen arvoista kun kohta oman lapsen saan syliini.
Ekan sain 18 vuotiaana ja toisen 20 vuotiaana nyt oon 21v. vanhempi syntyi 12.3.2004 rv. 38+3 ja nuorempi syntyi 11.1.2006 rv 23+1...
Niin ja suunniteltuja.. Haluttiin lapset nuorina on tässä koettu yks keskenmenokin vuonna 2001....
Ja raskaus oli vahinko ja iso ylläri. Kun tein testin niin menin ihan shokkiin, tärisin ja itkin ja nauroin yhtäaikaa mutta olin heti suunnattoman onnellinen. Olen aina halunnut lapsia mutta että tässä elämän vaiheessa niin en kyllä ollut suunnitellut. Päätös pitää vauva oli aivan päivän selvä minulle, sitä ei tarvinnut edes miettiä. Mieskin oli järkyttynyt ja tuli vähän jälkijunassa, ei edes tajunnut kunnolla asiaa ennen kuin näki ultrakuvan.;D Nyt ollaan molemmat onnelliset vanhemmat eikä tuota palleroa vaihtaisi mihinkään!
Toisen lapsen kyllä vielä joskus haluan mutta koulu on kyllä käytävä ensin loppuun.
Iida-Ilona ja Amira