kysely nuorille äideille?!

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

-Olen 21 silloin kun vauva syntyy. Lapsi oli suunniteltu



Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

-Elämäntilanteemme on tällä hetkellä sopiva lapsen hankimiseen, ja olen jotenkin aina ajatellut että teen lapseni nuorena.

Heippa rallaa vaan kaikille. Ajattelin nyt minäkin vastata tähän kun niin moni muukin on tehnyt saman. Olen nyt 18 vuotias naisen alku ja odotan esikoistani. Poikaystäväni on saman ikäinen kun minä. Vauva ei ollut ihan suunniteltu juttu, vaan multa petti pillerit... En halunnut tehdä aborttia. En edes harkinnut sitä missään vaiheessa. Alun järkytyksen jälkeen ja kun ajatukseen tottui niin vauva on nykyisin kovasti toivotttu. Mummit ja ukitkin odottaa jo innolla pienokaisen syntymää.. =) Samoin minä ja poikaystäväni. Olemme olleet yhdessä n. 5 vuotta joten vauva ei todellakaan ole tulos mistään kuukauden seurustelusta. Käyn nyt viimeistä vuotta ammatti koulussa. Äitiys lomalle olisi tarkoitus jäädä kuukautta ennen laskettua aikaa eli tammikuussa. Muutamaa kuukautta vaille jää valmistuminen, mutta onneksi loppu työtä on helppo tehdä kotona. Tässäpä oli minun tarina. Hyvää jatkoa kaikille. T: Odotan vauvaa innolla, raskaus viikkoja takana nyt 21 ja risat =)

mut esikoisen saadessa täyttänyt just 18v. Mies oli 21v. Toinen syntyi kun ikää minulla oli 19v. Kummatkin suunniteltuja. Emme tiedä miks, tahdottiin vain saada lapset suht nuorina. Nyt kolmatta odotellaan, ikää minulla 28v. Tauko venyi vähän suunniteltua pidemmäksi kun odotin et saisin töistä vakkaripaikan. Joku tuossa kirjoitti et nuorilla vähemmän raskausvaivoja. Yhdyn tuohon täysin: Kahden ensimmäisen kohdalla ei ollut mitään, nyt kolmannen kohdalla on koettu pahoinvoinnit, harjoitussupparit ja liitoskivut, ja raskausviikkoja ei ole kasassa vasta kun 23+4

En ajattele että olisin liian nuori äidiksi. Vauva tähän elämäntilanteeseen tuntui vaijn niin oikealta ratkaisulta. Itse olen 19v ja mieheni 20v ja olemme seurustelleet 3 vuotta josta 2 vuotta kihloissa. Yhdessä asuneet jo 2 vuotta.



Odotamme esikoisemme syntyvän Lokakuussa 06, eli ihan parin vkon sisään :) Raskaus oli hyvinkin suunniteltu ja pari kk pillereiden lopettamisen jälkeen tärppäsi. Emme voisi olla iloisempia odotuksestamme. Nyt rv 37+1.

Olin vielä 16-vuotias kun sain ensimmäisen lapseni, pojan. Lapsi oli suunniteltu ja odotettu. Minä sain siis viimeiset lapsilisäni samassa kuussa kun poikani ensimmäiset. Aika huvittavaa :)

Olen joutunut ottamaan vastuuta itsestäni ja pikkuveljestäni jo varhain, sillä äidillämme oli alkoholiongelmia. Lapsen saaminen oli siis minulle täysin luonnollinen ajatus ja molemmat mieheni kanssa halusimme samaa. Eli saada pienen nyytin syliimme. Eloa ja iloa rakkaudentäyteiseen elämäämme. Poikamme täytti viime kuussa (16.9.) vuoden ja on aivan ihana pikku jässikkä. Temperamenttia ja omaa tahtoa löytyy enemmän tai vähemmän. Kun hän on iloinen, hän ON ILOINEN ja kun hän on pahalla tuulella hän kans ON PAHALLA TUULELLA!! :)

En voisi kuvitellakaan elämääni ilman poikaani ja miestäni. On ihana elää monen vuoden ikävien kokemuksien jälkeen omaa elämää.. Huolehtia itsestä ja omasta perheestä.

Olin 18 vuotias kun synnytin meidän pojan joka on nyt vasta 2kk.

Raskaus oli vahinko ja aborttiakin harkittiin ihan vakavissaankin kun molemmat oli siinä elämän vaiheessa ettei vauva ollu heti ensmäsenä ajatuksissa. Mutta sitten pitkän harkinnan jäljeen päätettiin että pidetään vauva. Ja nyt meillä on ihana perttu poika:)