kysely nuorille äideille?!

..tai maaliskuussa tuleva äippä..ite 19,mies 21 ja lasta ei sen kummemmin suunniteltu,mentii ajatuksella " et tulee jos tulee.." ja hyvin nopsasti päätti pieni sit tullakki!koulut on käyty ja töitäki on et mikäs tässä!?!ja ku kavereillaki on ni onpahan ainaki itellä seuraa ja tukea!nuorena jaksaa paremmin,luulisin..

itse olen 15 vuotias ja raskaana. tosin vasta toisella kuulla. Raskaus oli vahinko, mutta aborttai en hyväksy, ja uskon että pärjään lapsen kanssa. Vanhemmille en ole vielä uskaltanut kertoa, koska tiedän että he ovan kaikkea muuta kuin ilahtuneita, mutta kerron kyllä melko pian... tsemppiä kaikille äideille, ja olisi kiva lukea enemmänki vmeistä " teiniäideistä"

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Ikää on nyt 16v marraskuussa 17 (LA 22.09)

Ei suunniteltu, mutta ei vahinkokaan.

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Suurta muusta se vaatisi! Punnitsin asioita, mitä hyvää mitä huonoa, mutta eihän syyttömässä lapsessa mitään huonoa voi olla!

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

Nuorena jaksaa olla lapsen kanssa.

Minulle ei tuo "biletys" elämä muutenkaan ole ikinä tullut kuuloonkaan,

joten ei mitään estettä ole prinssillemme! :)

Olin 20, kun meidän esikoinen syntyi. Esikoinen oli suunniteltu, kun molemmilla oli todella kova vauvakuume. Se, että miksi niin nuorena, niin se vaan tuntu niin hyvältä ajalta. Aloin sitte kuitenkin miettiä, että olisinko hyvä äiti lapsen kanssa, mutta karistin ne asiat mielestä ja ajattelin, että voinhan kysyä aina apua äidiltäni. Kun toinen lapsi tuli maailmaan olin 22. Se oli kans suunniteltu, kun olimme ajatelleet jo pitkään ennen, että oisko oikea aika yrittää saada tytärelle leikkikaveria. Kolmannen lapsen synnyttyä olin 24. Se oli kyllä vahinko, koska oltiin molemmat ajateltu, että eiköhän noi kaksi lasta riitä. Ensin se oli hirveä yllätys, kun tiesin olevani raskaana, mutta jo seuraavana päivänä oli onnellinen siitä.

oli suunniteltu. Olin tehnyt abortin vuotta aikaisemmin ja tiesin tehneeni virheen. Olin 19vuotias kun poikani syntyi ja olin jo ennen aborttia tiennyt haluavani lapset nuorena, mutta en ihan niin nuorena, kun tehdessäni abortin. Lynkatkaa vaan, tiedän nyt että olisin pärjännyt lapsen kanssa, mutta silloin tuntui toiselta.

oli suunniteltu ja tärppäskin ekasta kierrosta. Olin silloin 19v. kun aloin odottaa tammikuussa 2002. Toinen oli yllärivauva, ja synty reilu 12kk esikoisen jälkeen.ja nyt jännätään saako meidän perhe kolmannen marraslapsen. Mies on mua pari vuotta vanhempi, joten 22v.oli kun esikoinen synty. Tämä kolmas jää varmasti viimeiseksi.

Sain tietää olevani raskaana maaliskuun alussa 2005. Olin sillo viel 18 ja kohta täytän 20v. Kyllä aluks oli aika shokki, mutta äkkiäkös ajatukseen tottui :) ja kyllähän meille jokaiselle on kerrottu miten niitä lapsia tehää :) :)

-jenni-

minä 21, mies 23....

Ensimmäinen tulossa tammikuussa... Lapsi oli erittäin toivottu!!

Vauvakuume iski molemmille, ja haluttiin meille oma vauva...

Se on jotenki kiva, ku sit ku ite on vaik n.40 niin lapsi on jo parikymmentä... Varmasti voidaan olla nuorekkaita vanhempia eikä tiukkapipoja:)

Ja tietysti yks syy siihen, että haluttiin näin nuorena on se, että kerkeepähän tehdä sitten useamman :)





myrtti-rv25

Olin 16 ja mies18 kun aloin odottaan ja vahinko oli, kylläkin toivottu, pieni järkytyshän siinä tietysti tuli mutta olin päättänyt että en aborttia tee.. ja nyt meillä on kohta 9kk pioka ja onnellinen nuori perhe ollaan.. kohta 18 ja mies kohta 20...

Samoin nämä kaksi muuta (2 v ja masuvauva) ovat olleet suunniteltuja. En tiedä miksi, mutta olen aina halunnut lapset nuorena.

känne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?



vuosi piti puhua miestä ympäri, jotta lupa pillerien lopettamiseen tuli. IOli suunniteltu, menimme maistraatissa odotusaikana naimisiin ja pojan kastepäivänä oli kirkollinen aviolittonsiunaus. Olin 20v kun poika syntyi. 3kk syntymän jälkeen täytin 21v. Meille sopi tähän elämän tilanteeseen lapsi ja olemme sillä kannalla että kakkonen saa tulla jos on tullakseen.

Minä olin 22 ja mies 23 kun esikoinen syntyi. Aivan tarkoituksella saatuhan tämä oli. Naimisiin oli menty vuosi takaperin. Nyt pikku-ukko on 8kk ja sisarusta tässä odotellaan syntyväksi ensi kesänä.

esikoinen (pian 6) oli vahinko (söin pillereitä 3. raskauskuulle saakka, kunnes sain tietää olevani raskaana), tämä joka odottaa syntymäänsä keväällä, on hartaasti yritetty heti esikoisen syntymän jälkeen. Ehdin täyttää 22 ennen kun tämä syntyy. Sillon 15-16v kun yritettiin jo heti toista, johtui siitä että kun yhden lapsen tein nuorena, ajattelin että se on parempi tehdä kaikki samoin tein mitä tekee. Tätä vauhtia mulla kyllä menee ihmisikä.. Senpä takia mulla on takaraja jolloin palaan opiskelemaan. Katsotaan montako saan aikaiseksi :)

Hestia83:

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

Olin 19,kun aloin odottamaan esikoista 5/2004.Tosin tein testin,kun olin jo 20v synttärit viettäny.Tärppäsi heti,kun olin pillerit jättänyt pois.Tuli sillee yllätyksenä,että niin nopeesti tärppäs.Mutta ihan oli suunniteltu vaikka oli lukio vielä kesken.Syksyllä sitten kirjoitin maha pystyssä.

Toista aloin odottaa,kun esikoinen oli 11kk.Nyt siis esikois poika 1v9kk ja kuopus tyttö 1kk.Erittäin ihania lapsia..(=

Mies on minua puoli vuotta vanhempi,eli nuori oli/on hän myös.Puhuimme heti seurustelun alkaessa,että tahdomme lapset nuorina ja kaksi ensimmäistä pienellä ikäerolla.Itse olin haaveillut nuoresta äitiydestä jo pienestä pitäen.Mieheni ja minun äidit ovat myös saaneet esikoisensa 20 ikävuoden hujakoilla.

Hyvin ollaan pärjätty ja naimisiin mentiin 7/2005.Esikoinen siis syntyi,kun olimme seurustelleet 4 vuotta ja oleet kihloissa 3 vuotta.Onnellisia ollaan edelleen.

nyt olen 17 (maaliskuussa 18) ja tyttö on reilu 6 viikkoa vanha. Vauva kuume oli ollut o useamman vuoden ja luulisin että olen ollut valmis äidiksi jo pitemmän aikaa. kun olin löytänyty itselleni elämän kummanin ja hänkin halusi lapsen, niin päätimme sitten että iästä viis. nyt olen sitten ikionellinen vaikkakin väsynyt (tyttö tosi itkunen eikä nuku ennen kahdeksaa aamulla) äiti.

Mä oon nyt vielä 20v ja tammikuussa täytän 21. Olen raskaana rv6+3 ja en tunne olevani liian nuori!!Raskaus ei oltu ihan suunniteltu, mutta onnellisia oltiin kun testi näytti positiivista. Asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa...Kiva huomata että täällä on tällainenkin palsta missä on nuoria äitejä :) olisi kiva kuulla teidän tarinoita raskaudesta ja synnytyksestä?Itse myös mietin mitä muut sanoo kun olen kuitenkin vielä nuori. MIten teidän sukulaiset ovat suhtautuneet?



terv. pahoinvoiva, mutta onnellinen tyttönen :)

Me saatiin avomiehen kanssa tyttö lokakuussa. Itse olen 20, mies24. Oli suunniteltu. Meillä vaan oli pieni vauvakuume molemmilla ja kummallekin perheen perustaminen jne tärkeää. Ajateltiin että mitä suotta odottamaan!

Olen nyt 19v. poika on 3kk. Poika oli suunniteltu yritettiin lasta vähän päälle vuosi.. Pikkumies syntyi rv. 37+2 Poika kastetaan keskiviikkona kerron nimen sit..



Sara ja Piipero

Elikkäs 15 olen, lapsi oli vahinko. Mutta aborttia en kyennyt tekemään, kyseessä oli sentään oma lapsi. Ja tuota pikkuista en tule päivääkään katumaan, on vienyt kaikkien sydämet. :) Poika on nyt 2kk.



Aluksi olin tietysti hämmentynyt, en ollut ehtiny seurustelemaan poikaystäväni kanssa kuin parisen kuukautta. Keskustelimme asiasta paljon, ja poikaystävänikin oli mielestään valmis isäksi. Olimme onneksi olleet pitkään hyviä ystäviä ennen seurusteluamme, joten tunsimme toisemme todella hyvin. Ja siinä vaiheessa ei enää ikäkään tuntunut esteeltä, sitä alkoi heti ajatella fiksummin. Tunnemme molemmat olevamme vanhempia mitä oikeasti, paitsi silloin kun jotkut ikävät ihmiset alkavat arvostella nuoren ikämme takia. Noin puolessa välissä raskauttani menimme kihloihin, ja nyt suunnittelemme häitä parin kesän päähän. :)

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

- Suunniteltu oli



Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

- Nyt oli vaan hyvä ja sopiva hetki vauvalle! :)