kysely nuorille äideille?!

a) Olin jo täyttänyt 21 kun vauva syntyi, ei ollut suunniteltu, muttei vahinkokaan..



b) Onnellinen ' vahinko' jos niin voi sanoa.. olin äärimmäinen onnellinen sinä päivänä kun kuulin odottavani lasta



c) Niin nuorena, koska minun tapauksessani ei koskaan ole tuntunut luontevalta ajatus ' ensin opiskelut, ura, kunnon mies, asunto ym' , en halunnut synnyttää esikoistani joskus kolmenkympin tuolla puolen!

Ei ollut suunniteltu..





Minussa herätti se että rakastan miestäni ja halusin että meillä olisin jotain yhteistä ikuisesti..

..16-vuotias kun tytön sain. En sanoisi vahingoksi, oli enemmän yllätys, ei oltu järin tarkkoja ehkäisyssä, mutta yllätys oli silti! Nyt ihanan 5-v:n äiti ja hetkeäkään en kadu!!

Olin itse 21 ku aloin vauvaa odottaa, vahingossa. Tai no... Olin ehkä ite aika huolimaton pillereitten syömiseni kans, mut ei se nyt suunniteltuakaan ollu. Kun sain tietää olevani raskaana olin osannut jo vähä sitä odottaakki, koska menkat oli viikon myöhässä ja olo oli omituinen. Punanen pallo testitikussa yllätti silti aika paljon! Jänniä hetkiä oli vanhemmille, kavereille ja lapsen isälle kertominen, jonka kans ei sillon ees seurusteltu...

Mut kaikki on menny enemmän ku hyvin kokoajan ja en oo koskaan kertaaka katunu tätä! :)

Tosin lisättäköön, et mulla oli jo raskaaks tullessa vakituinen työpaikka, suht hyväpalkkainen semmonen ja tilava, oma asunto. Et semmosista ei tarvinnu alkaa murehtia... Voi olla et ilman näitä olisin harkinnu ainaki vähä tarkemmin mihin ryhdyn...

Ensimmäisen sain ehin just syyskuus täyttää 18 ja poika syntyi 2002 lokakuussa, tyttö syntyi 5/2005 ja nyt pitäs kolmas tulla syyskuussa saas nähä ehinkö täyttää 22

Olen 22-vuotias ja avopuolisoni on 27-vuotias. Odotan ensimmäistä lastamme, joka oli hyvinkin suunniteltu ja toivottu. Laskettuaikani on elokuulla. Halusimme lapset nuorina, kun itsellä kroppa kestää paremmin ja muutenkin jaksaa sitten touhuta pienokaisen kanssa varmasti enemmän kuin vanhempana. Muutenkin on elämä kohdillaan...avopuolisoni kanssa on tullut yhteistä elämää jo vietettyä kuutisen vuotta. =)

Esikoisen syntyessä olin juuri täyt. 17 ja raskaus oli yllätys, mutta olihan se edeltävä aika sitä jo lupaillut ;) . Mies oli tuolloin 22v ja täysillä mukana alkumetreiltä lähtien! Toisen lapsen sain ollessani 21v ja sitä oikein toivomalla toivottiin vaikkei teko kauaa kestänytkään.



Eli nyt olemme jo vanhoja (kesällä ukolla 30v!), mutta virkeitä vielä sentään eikä toinen jalka haudassa ;)

...ja esikoinen syntyy lokakuussa. Mies on 23. Vauva oli suunniteltu ja siis myös erittäin toivottu. Aina olen halunnut lapsia nuorena eikä miehelläkään ollut mitään sitä vastaan. Yli 3,5 v olimme seurustelleet kun lapsiasia tuli kunnolla harkintaan, tuntui vaan että nyt on sen aika. Nyt yhdessä jo 4,5 vuotta ja kovasti jo odotamme pikku nyyttiämme. :)

Ei minua vaivaa että koulut ovat vielä kesken ja baareissa on tullut juostua enemmän kuin tarpeeksi eli en koe jääväni mistään paitsi lapsen takia.

.. kun tulin raskaaksi. Raskaus oli vahinko, sain tietää olevani raskaana juuri erottuani poikakaveristani. No yhteenpalaaminen ei tullut kysymykseen. Mietin varmaan viikon mitä teen asian suhteen. Päätin pitää vauvan, enkä ole katunut. Ainoa asia mikä epäilytti oli, miten pärjään yksin lapsen kanssa. Hyvin on pärjätty, vaikka en yksin vauvan kanssa ollutkaan kuin viisi kuukautta.

oli kyl vahinko, mutta ihana! en ikinä antaisi pois ja tosi hyvin on mennyt. olen kyllä aina halnnut nuorena lapsen, että laksaisi paremmin leikkiä ja olisi vielä itsekin lapsenmielinen ja leikkisä. ( on lapsella paljon hauskempaa) :) ja sitten taas kun vaavi kasvaa täysikäiseksi, en ole edes neljääkymmentä, niin voin sitten taas olla " vapaa" . olisi vaan ollu kiva ensin kouluttautua johonkin ammattiin ja sitten saada vaavi... mutta kyllä tämä varmasti tälleenkin... oon tosi onnellinen! :)

Hestia83:

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

Olen 18 ja poikaystävä 19, ei ollut kummemmin suunniteltu, yllätys, mutta iloinen sellainen!!

Olimme yllättyneitä, mutta onnellisia ja iloisia

Meitä ei haittaa nuori ikäme, sillä tiedämme pystyvämme olemaan vastuullisia ja hyviä vanhempia!!

Elika olen nyt 22 ja olen rv:lla 9. Lapsen Isa on aivan innoissaan, vaikka koitimme viimeiseen asti raskautta valttaa. Nyt vaan pelkaan sitten keskenmenoa kun on aika ruumiillisesti rankka tyo minulla. Joudun lopettamaan ihanan tyopaikan, eli maailmanmatkustelu loppuu,se on vahan surullista, mutta nyt elamani on saanut aivan uuden nakokulman,siis tarkoituksen! Ihanaaaa.

Olen 17-v ja laskettu aika on marraskuussa.

Vauva oli vahinko, ja kauan mietittiin että pidetäänkö lapsi vai ei.

Ja vieläkin poikaystäväni epäröi.

olin 19 kun päätimme poikaystäväni kanssa tehdä lapsen. oikeastaan ei voi sanoa, että raskaus olisi ollut kovin suunniteltu, koska päätimme vain jättää ehkäisyn pois. olin juuri täyttänyt 20 kun poikamme syntyi.



syytä siihen, miksi halusin lapsen nuorena, en oikeastaan tiedä. haluan olla 50-vuotiaana mummo, en 10v lapsen äiti.

Nyt odotan esikoista ja olen 21, itse maailman onnellisin vaikka vahinko olikin ja pillereiden läpi tuli :) mutta mies jätti ja on nyt päättänyt miten olen suunnitellut kaiken ja juoninut! aika raskasta mutta pakko jostain keinot löytää jaksamaan pikku prinsessan vuoksi joka nyt 21 vkoa vatsassa on pyörinyt <3

olen 21 ja poika täyttää lauantaina 5 kk. mieheni kans seurusteltu n.5 vuotta ja viime keväänä ostettiin omakotitalo,silloin myös päätettiin että tehdään lapsi,puhetta oli ollu jo pari vuotta mutta oma isäni auttoi miestäni pääsemään sen " pelon" . eli poika oli suunniteltu ja ei sitä tarttenu oottaa ku n. 2 kuukautta niin ilmoitti tulostaan.

ihana aurinkoinen terve poika,isä on töissä toisella paikka kunnalla joka viikko ma-pe mutta viikonloppuna ottaa ajan takaisin pojan kanssa. :)

Hei! Olen saanut ekan lapseni 17-vuotiaana, ja toisen 19- vuotiaana. Ja kolmas nyt 24-vuotiaana. Ensimmäinen ei oltu suunniteltu, muut kylläkin. Sukuni ei esikoistani hyväksynyt, siskoani lukuunottamatta. Se oli raskasta,mutta en olisi pystynyt ikinä keskeytykseen! Kun sit oli toisen vuoro syntyä oli mieskin parhaillaan armeijassa. Muistan sen ajan olleen hirmu raskasta, esikoinen sairasti paljon ja vauvalla oli koliikki. Minulla ei ollut tukena ketään!!! Jotenkin siitä on selvitty kuitenkin aikanaan. Ja päivääkään en antaisi pois. Virheitä on tullut tehtyä, mutta lapset on parasta mun elämässä. Ja on hienoa saada ne nuorena!!!!

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

- Kohta 20 vuotta. Tyttö oli suunniteltu, mutta tuli yllättävän nopeasti :) (ekasta tärppäs)

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

-----

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

- Mä olen aina halunnu lapset nuorena, syytä en tiedä.

kysely nuorille äideille?!

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?



Eli siis olen 16 kesällä 17v,vauva ei ollut suunniteltu vaikka olin ollut

vauvakuumeessa jo päälle vuoden.

Olin iloinen kun maanantaina sain plussan testissä.

Olen aina halunnut olla nuori äiti

laskettuaika on 21.4 eli kohta ja vauva oli hieman huolimattomuutta vahinka/suunniteltu, asiasta voi olla monta mieltä :D nyt ainakin tämä tuntuu hyvältä ja suunnitellulta raskaudelta, innolla odotellaan pienokaista <3