kysely nuorille äideille?!

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

vastailen silti.

Ekan sain, kun olin 21 ja poitsu oli erittäin suunniteltu, oltiinhan sitä jo vuosi tehtykin. Toisen sain 2,5kk sitten kun olin 22 ja tää oli kyllä suunniteltu, muttei ihan näin nopeasti.

Halusin omat lapseni nuorena, koska ajattelin tosiseikkoja: kroppa kestää paremmin esim. väsymyksen eikä vielä ole päässyt kehittymään mitään piintyneitä tapoja yhdessä. Nuorena sopeutuu helpommin kaikkeen ja vaikka moni sanoi, että olen liian nuori, etten ole itsekkään vielä aikuinen (minkä täysin allekirjoitan) niin lapsethan kasvattaa vanhempiaan aina, oli vanhemmat minkä ikäsiä tahansa.

ja se oli kyl ihan vahinko, söin pillereitä sillon. En alottanu uutta liuskaa ku menkkoja ei tullu ja menin lääkäriin. Olin kolmannella kuulla jo siinä vaiheessa kun lopulta saatiin tietää mikä vaivana on =D Kyllä mulle neuvolassa tarjottiin aina niitä aborttipapereita mutten ees lukenu niitä, olin ihan päättäny etten tosiaan aborttia tee.

..kun tuo meidän nyt 3,5kk vanha tytttö syntyi. Vahinko oli, mutta onnellinen sellainen.. ensi järkytyksen jälkeen. Oon aina ajatellu et jos näin käy niin aborttia en tee, joten tytön pitäminen oli selvä juttu. ja nyt en voisi olla yhtään onnellisempi!:)



Iida-Ilona ja Amira

19-vuotiaana. Mies oli tuolloin 21. Vauva oli erittäin toivottu, 2-vuotta sitä haluttiin ja toivottiin ja lapsettomuustutkimuksiin oli jo varattu aika, kunnes lapsi ilmoitti viimein tulostaan.

Meille oli heti seurustelun alusta asti selvää, että lapsia haluamme ja mielellään nuorena. Oma äitini sai lapsensa nuorena, ja luulen tuon roolimallin vaikuttaneen omaanikin päätökseen.

Nyt on toivottu kakkonen tulossa:)

Tyttö, synt elokuussa 2002, olin silloin vielä 17v, poika synt. maaliskuussa 2004, itse silloin 19v ja nyt odotetaan kolmatta syntyväksi huhtikuussa, itse olen siis silloin 21v.

Että suunniteltuja, saman miehen kanssa, erikoisluvalla mentiin naimisiin ennen esikoisen syntymää. Mutta loppuunsaakka harkittuja nää ei ehkä ollut yksikään, en usko et muksuja tehdään/saadaan, jos asiaa harkitaan loppuun saakka.

Se oli vaan oikea hetki meille aloittaa, ja hyvin on pärjätty.

Raskausviikkoja on nyt 38+5 ja raskaus oli suunniteltu. Kysyit miksi niin nuorena... Koska elämäntilanne on sellainen, että lapsi on hyvinkin tervetullut ja nuorena jaksaa katsoa paremmin lapsen perään. Sitten kun lapsi on murrosiässä, niin ymmärtää paremmin lapsen käyttäytymistä kun omasta murrosiästä ei ole kulunut montaa kymmentä vuotta.



Luonto on tarkoittanut, että lapset tehtäisiin melko nuorena. Sen huomaa jo siitäkin, että nuorilla synnyttäjillä on paljon harvemmin ongelmia kun vanhemmilla.

... Ongelmilla tarkoitan siis raskauden aikaisia ongelmia ja vaivoja! :)

Olin kolmea viikkoa vajaa 20, kun tyllerö (nyt 5,5kk) syntyi. Ihan tekemällä tehty lapsi oli (ei siis vahinko). Olen aina toivonut saavani lapsen/lapset nuorena, joten miksi en olisi tehnyt, kun sopiva isäkin lapselle oli löytynyt. Ja olen nyt niin onnellinen, etten oo koskaan tiennytkään tämmösestä autuudesta =).

...mutta ekan lapsen sain 21v ja mies oli 22. Naimisiin mentiin ja oli selvää että lapsi saa tulla kun on tullakseen, eli oli tavallaan suunniteltu! Ja tietysti toivottu!

Todellakin suunniteltu! Ja kovasti yritetty! Miksi niin nuorena? No täytin sillo just 19, onko se nuori...? ei mun mielestä! ;) Nuorena ne lapset täytyy hankkia että saa itse olla mummo ennen ku joutuu vanhainkotiin...

kun sain esikoiseni " vasta" 24v. Esikoinen syntyi 3v. sen jälkeen, kun alettiin yrittämään lasta eli hartaasti toivottu oli. Toista alettiin yrittämään heti, kun ensimmäisestä synnytyksestä toivuin ja ikäeroa tuli 2v 2kk. Esikoinen oli siis 1,5v. kun aloin odottamaan toista vaikka aloitimme yrityksen heti. Halusin lapset nuorena. Olin päättänyt että en enää kolmekymppisenä valvo öitäni enkä synnyttele. Kaksossiskoni sai tänä vuonna hartaasti toivotun esikoisensa 32v. jonka synnytyksessä minulla oli kunnia olla läsnä!

ekan lapsen saimme kun mä olin 17 ja mies vielä 16vuotias,(8/00)lapsi oli todella toivottu,oltiin seurusteltu jo 3vuotta ennen raskauttani ja kihloissakin oltu jo reilu vuosi.toinen lapsemme syntyi sit häiden jälkeen (1/04) ja kolmas lapsemme tasan viisi vuotta myöhemmin kun esikoinen (8/05)..kaikki tyttömme ovat olleet toivottuja!ja hyvin on pärjätty vaikka nuoria ollaankin!

aloin odottamaan poikaani hieman ennen kuin täytin 16..pitkään oltiin haaveiltu pikkuisesta..en kadu päätöstäni että pidimme pojan,poika on pian 9kk :)

En hyväksy aborttia, paitsi erikoistapauksissa (raiskaus, lapsi elinkelvoton tms.) joten asia oli sillä selvä.

Mieheni kanssa olimme ehtineet seurustella reilun kuukauden kun huomasin, että olen raskaana!



Sanoin miehelle, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa, mennä kanssani naimisiin ja elää kunnolla perheenä, tai sitten erotaan ja saa olla tekemisissä lapsen kanssa jos haluaa tai sitten ei jos ei halua, ehdottomastikaan en vaatisi rahaa lapsen elatukseen jos eroisimme.

Mies ei edes miettinyt vaan sanoi että hänen lapsensa saa kokonaisen, rakastavan perheen, ja voin sanoa että olemme nyt maailman onnellisin perhe :)

Kumpikaan ei ole katunut, vaikka " jouduimmekin" niin nopeasti naimisiin ja vanhemmiksi :)

Olimme silloin 19- ja 25-vuotiaat,

nyt minä olen 20 ja mieheni 26, lapsemme on 4kk vanha.

Vanhojahan me jo ollaan, varsinkin tuo ukko :)

Oon nyt 19 ja viikkoja koossa reilu 16. Opiskelut jää pahasti kesken, mutta oon aina halunnu tehä lapset nuorena ja päättäny, et tulee, jos tulee. Nyt käyn luennoilla ja tenteissä niin pitkälle kevääseen ku jaksan ja sit keskityn vauvaan. Kyllä ne opiskelut sit odottaa.



Vähän on arvuuteltu, miten käy, kun la on 27.6. ja ite oon syntyny 24.6. Mutta ensimmäisestä kun ei koskaan tiedä. Että oonko sit ite 19- vai 20-v äiti... Joka tapauksessa onnellinen ;)

Hestia83:

Ikänne ja oliko vauvanne suunniteltu vai vahinko?

Jos vahinko niin mitä mielipiteitä se teissä herätti ?

Jos suunniteltu niin miksi niin nuorena?

18 ja minulla on 2 lasta, 1v9kk tyttö ja 12 pv vanha poika.

esikkoo tyttöö yritettiin puol vuotta ennen ku tärppäs ja poika tärppäs heti.

halusin lapseni nuorena...miehen löysin ja päätimme perustaa perheen...

Kerronpas nyt oman tarinani ko kerran muittenkin luin ja tunsin sopivani joukkoon :) Elikkä olen 19v. Avomieheni 22 ja odotan ensimmäistä lastamme syntyväksi 7.3-06. Lapsi ei ollut suunniteltu mutta kun testien tulokset näyttivät plussaa niin en nähnyt muita vaihtoehtoja kun pitää lapsi. Kyllähän mielessä väistämättä kävi että " pärjätäänkö me taloudellisesti jne." , " ollaankohan liian nuoria" , entä baari-illat kavereiden kanssa" . Mutta sitten päätin että kyllä ne muutkin pärjää niin miks ei mekin ja kyllä sitä ehtii juoksemaan baareissa myöhemminkin jos siltä tuntuu =) Mieheni ei edes tainnut ehdottaa aborttia vaan tuki minun päätöstäni ja hyvin ollaan tähän asti pärjätty eikä kaduta ollenkaan!

Ainoa asia mikä ärsyttää on että kun kaikki sukulaiset ei " luota" että me pärjätään kyllä vaikka ei olekkaan rahaa missä kieriskellä. Kyllähän sen sinänsä ymmärtää koska minä olen työtön ja mieskin hakee nyt vasta töitä (sai opiskelut päätökseen joulukuussa). Miten muilla, onko kellään samanlaista elämäntilannetta? Miten te olette ajatelleet tulla toimeen..

Meille iski vauvakuume jo lukiossa, mutta jaksettiin odottaa että minä ja mieheni valmistuttiin(joka valmistui minua vuotta myöhemmin) ja saatiin vakituiset työpaikat ja oma asuto & auto.Oltiin 19-vuotiaita kun jätettiin ehkäisy pois.Heti tärppäs ja alettiin suunnitella häitä.Vauvakuume iski uudestaan esikoisen ollessa 9kk, joten pojilla on vain 1,5v. ikäeroa:)