Ärsyttää kun kaverini komentaa lastani!

Kyllä jonkun pitää komentaa jos vanhemmat eivät sitä tee.

Lapset ovat kahden vuoden molemmin puolin. (Minun on vanhempi). Ollaan vähän syrjemmässä, mutta tappelujen takia on lapsia pidettävä silmällä. Ja ulkona ovat tietysti koko ajan valvovan silmän alla.

Parempi komentaa ajallaan ku vasta sitten " ku kerkee" ...

silloin kun minun ja ystävättäreni lapset olivat pienempiä. Syynä yksinkertaisesti se että kaverini ei tuntunut reagoivan mihinkään. Kun hänen olisi mielestäni pitänyt ojentaa/ohjata lastaan, tapahtuiko mitään, ei. Siksi ehkä muutoin itse liiankin herkäksi aina kun he olivat meillä, ja otin sellaisen poliisin roolin minkäkin. Se oli tosi rasittavaa. Meillä on kaverini kanssa hieman erilainen näkemys rajoista ts. minä olen tiukempi.



Ei varmaan auta muu, kuin rupat olemaan vähän tarkkaavaisempi lastesi käytöksestä siellä kylässä ja kun kaverisi huomaa että pidät ohjia omien lapsiesi suhteen, niin ehkä hänkin voi rauhoittua.

Ei se sun kaveri sillä komenna, että epäilisi, ettei sinusta siihen ole. Päin vastoin. Hän luottaa näihin teidän yhteisiin linjoihin niin, ettei usko sinun loukkaantuvan. Hän vain sattuu olemaan nopea. Rentoudu, nauti ja käytä hyväksesi sitä, että kaveri on valmis tekemään työt teidän molempien puolesta. Sinä saat olla " vapaalla" .

Tarkoitan että komentaisin kyllä lastani, mutta kaverini ehtii ensin! Ja en todellakaan anna lapseni tehdä mitä tahtoo, mutta kaverini on vaan niin älytön poliisi että on komentamassa jo kun itse avaan vasta suutani.

kavereiltani, että komentaa, jos näkee lapseni tekevän jotain väärää.

Tavoitteenahan on, että lapsi oppii käyttäytymään ja toimimaan oikein, eikö?

mielestäni ystäväsi ylittää jo rajat. Ärsyttäisi minuakin! Auttaisiko, jos pari kertaa ihan ystävällisesti huomauttaisit, että sinun pitikin sanoa samasta asiasta mutta kaverisi ehtikin ensin....Tai sitten alkaisit ojentaa urakalla kaverin lasta, mutta toisaalta on ikävä panna pienet lapset tukalaan asemaan.

mutta pakkohan se on jos ei vanhemmat ite osaa. Mä oon ainakin tehny erään tuttavaperheen lapsen suhteen periaatepäätöksen, että jos ollaan meidän kodissa, puutun lapsen käyttäytymiseen kun vanhemmat eivät itse sitä tarvittaessa tee. Ja jos ollaan heidän luonaan, puutun, jos lapsen tekemiset liittyy suoranaisesti meidän perheeseen. Tää muksu saa heitellä tavaroita ja ruokaa toisten päälle jne. Eli heidän luonaan saa heitellä pullanpaloja oman perheensä niskaan mutta meidän ei...

lapsiaan, vielä näin lapsettomana ja suht nuorena en halua mennä toisten kasvatusmetodeja sotkemaan. Itse olen saanut varsin kovan mutta kasvatuksen joten minulla on olisi yleensä sanomista ennen lapsen äitiä.

Esim lyöminen ja pureminen on ihan ehdoton EI ja samantien lähtis muksu arestiin, koska komennot eivät tunnu tehoavan heti. (esim. tapauksessa lapsi olin 2½v).

Helpompi se on ensin pitää tiukkaa kuria jota sitten iän myötä löystetään kuin toistepäin!

Hassu juttu sinänsä. Valitettavasti se vain on niin, että lapsia ei pysty kasvattamaan kuin koiria. Vaikka mieli tekisikin, se ei vain onnistu. Esim. pureminen on hyvin tavallista tietyssä iässä, ja useimmat (kaikki?) lapset tuppaavat läpsimäänkin jossain vaiheessa.

Siinä kuten muussakin kasvatuksessa auttaa vain johdonmukainen ja pitkäjänteinen linja, jotta tuollaisista ominaisuuksista pääsee eroon. Ja se välitön arestiin paneminen kuulostaa aika oudolta. Hienoa tietysti olisi, jos ne ehdottomat EI-komennot tehoaisivat heti, mutta taitaa olla aika epärealistinen käsitys. Lapsenkasvatus on maailman vaikeimpia hommia, eikä siinä pötki pitkälle yksinkertaisella musta-valkoisella maailmankuvalla.

Tulee mieleen lapseton kälyni, joka sai raivarin, kun pikku taaperoni puolivahingossa linkosi vähän puuroa tämän päälle. Samainen käly ilmoitti, että lasta täytyy syöttää 3-vuotiaaksi, jos tämä ei itse osaa syödä. Nyt hän on saanut oman lapsen, ja taitaa tuollainen naivii ehdottomuus hiukan karista.

Hestia83:

lapsiaan, vielä näin lapsettomana ja suht nuorena en halua mennä toisten kasvatusmetodeja sotkemaan. Itse olen saanut varsin kovan mutta kasvatuksen joten minulla on olisi yleensä sanomista ennen lapsen äitiä.

Esim lyöminen ja pureminen on ihan ehdoton EI ja samantien lähtis muksu arestiin, koska komennot eivät tunnu tehoavan heti. (esim. tapauksessa lapsi olin 2½v).

Helpompi se on ensin pitää tiukkaa kuria jota sitten iän myötä löystetään kuin toistepäin!

Hän saattaa omasta mielestään jopa odottaa, että sinä komentaisit, mutta kun et HÄNEN MIELESTÄÄN riittävän ajan kuluessa, hän puuttuu tilanteeseen. Tai hän saattaa olla nuoremman lapsen äitinä yksinkertaisesti arempikin ja siksi on haukkana joka tilanteen tasalla. Ihmiset on erilaisia. Puhu ystäväsi kanssa tästä äläkä märehdi selän takana, se vain tulehduttaa välit.

Olen kyllä lapseton, mutta minua ärsyttää myös mielipide " parhaat kasvatusvinkit saa lapsettomilta" . En sano että parhaat, vaan sanon että näin itse kasvattaisin ja tälläisen kasvatuksen olen itse saanut.

Sanoin myös omassa viestissäni, että en halua puuttua toisten kasvatuksiin. Tosin jos minulle annetaan lupa komentaa lasta niin teen sen myös sen vaatiessa.

No hard feelings!

No, ap:n aiheeseen vielä sen verran, että itselläni on samanlainen ystävä.

Lisänä vielä se, että hänen mielestään oma lapsensa ei koskaan tee mitään kellettyä, eli jos jotain tapahtuu, vika on aina minun lapsessani :(

Jos hänen lapsensa alkaa itkeä niin hänen ensikommenttinsa on aina " mitä se xxxxx nyt taas teki" .