Lue keskustelun säännöt.
Hysteroskopia buranan voimin?
30.11.2013 |
Onko joku ollut kohdun tähystyksessä pelkän buranan ja panadolin voimin? Millainen kokemus oli. Jorvissa eivät tee enää nukutuksessa.
Olen menossa polyypin poistoon.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden kokemusten ja omien kokemusten perusteella sanoisin, että Suomessa ei hoideta ihmisiä yksilöinä.
Ihan hirveitä kokemuksia teillä ja itselläkin.
Potilasta ei kuunnella, toimenpiteistä ja siitä miltä ne ehkä tuntuu, ei kerrota jne.
Mulle tehtiin mm. Pipelle näytteenotto ilman että kerrottiin yhtään mitään siitä mikä toimenpide se on.
Luulin sen olevan samantyyppinen kuin papakoe.
No sitten heräsin tajuttomuuden tilasta siinä gynepöydällä. Ja sama uudestaan heti perään! Otettiin, siis revittiin vielä toinen näyte kohdunlimakalvolta.
Olisiko siinä vaiheessa kun potilas on jo kerran menettänyt tajuntansa kivusta, asiallista tarjota jonkinlaista, siis edes JOTAIN kivunlievitystä?kannattaa muistaa myös, että monelle toimenpiteet ovat olleet kestettävissä.
En yritä väheksyä toisten kokemaa kipua yhtään ja on selvää, että kivunlievistystä pitää tarjota, jos potilas kokee että kipua on liikaa. Vähän kipua pitää kyllä oppia sietämään, mutta uskoisin, että valtaosa ihmisistä kyllä on oppinut tutnemaan rajansaomien kipujensa suhteen.
Itse olen aina saanut hyvin kivunlievitystä. Ehkä se johtuu siitä, että mietin aina kotona etukäteen miten kerron kivusta ja koitan mahdollisimman selvästi kertoa lääkärille millaisen kivun tiedän pahimmaksi ja minkä kestän. Vältän pyytämästä "nukutusta", koska se tulkitaan kirjaimellisesti ja tietenkin sitten sanotaan, että ei. VÄltän pyytämästä jotain tiettyä lääkeainetta, koska sekin tulkitaan kirjaimellisesti ja vastaus voi olla, että "se ei auta". Sen sijaan sanon vaikkapa, että "olen ollut tässä toimenpiteessä ennenkin ja silloin se ja se vaihe oli kaikita pahin, joten haluaisin tietää mitä apua siihen olisi saatavilla ja onko minun mahdollista saada sitä. En voi muuten pysyä rentona, koska juuri sen kaltainen kipu menee minulla luihin ja ytimiin ja tuntuu koko kehossa jne." Joskus on itsellä ollut mielessä joku kipulääke mitä haluaisin, mutta lääkäri on määrännyt jotain muuta, olen myös etukäteen pääättänyt luottaa lääkärini arvioon ja aina se omalla kohdallani toiminut. Kerran olen ehdottomasti halunnut kipulääkityksen, koska olin silloin nimenomaan kipujen vuoksi siellä tutkimuksissa, kävelin ns. kaksinkerroin enkä voinut edes kuvitella, että yhtään mitään toimenpidettä voisi tehdä ilman. Sisätutkimuksen aikana lääkäri jo totesi, että kipulääke on ehdottomasti tulossa.
aina yhteistyöllä on kaikki mennyt tosi hyvin, kerran oli tosi hyvä, että gyne kertoi etukäteen, että kun hän laskee kolmeen, alkaa näytteen otto ja se kestää niin ja niin monta sekuntia, hengitä näin ja näin. Se auttoi tosi paljon valmistautumaan kivun tulooon ja ainakin itse koen, että oma keho valmisti paljon paremmin sitten omat endorfiinit kipulääkkeeksi. Kiitinkin jälkeenpäin, että oli paljon helpompi kestää kipu, kun sai varoituksen etukäteen ja se oli jopa siedettävää hallitsemattoman sijaan.
No tämäpä juuri!
Kun olisikin mahdollista valmistautua ja pohtia etukäteen tulevaa operaatiota ja keskustella lääkärin kanssa.
Tai edes siinä tilanteessa kerrottaisi jotain.
Kuulostaa kuin eri planeetalta sinun kokemus.
Minulle ei tosiaan edes kerrottu minkälainen on minulle tehtävä toimenpide, sattuuko se mahdollisesti tai kuinka paljon. Eikä kysytty esim miten olen yleensä kivun kokenut.
Ja sitten jo pyörryinkin siihen pöydälle. Ja hetken päästä uudestaan.
Siinäkään välissä ei kenellekään tullut mieleen keskustella minun kanssa kivunlievityksestä. Tyhmempikin lääkäri varmaan siinä olis tajunnut että nyt tuntee potilas aikamoista kipua.
Kyllä, ihmiset kokee kivun eri lailla. Itsekään en yleensä ole erityisen kipuherkkä.
Mutta lääkärit, gynet myös kohtelee potilaita näköjään todella eri tavoin ja suhtautuvat kivunlievitykseen eri tavoin.
Potilaiden kannalta tietysti aika ikävää.
Tuskin ketään haittaa jos kysytään haluaako kivunlievitystäja ei sitä halua, sen sijaan kysymättä jättäminen voi aiheuttaa pahimmillaan kipushokin, traumoja, pelkoja, you name it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän ot, mutta: Kipushokissa on itse asiassa hyvätkin puolensa. Se käynnistää elimistössä oman kivunlievityssysteemin ja kivun tunne näin alenee. Toki kipushokissa on toinenkin puoli, mutta itse käytön hyväksi aika usein kipushokkia erilaisissa tilanteissa, koska minulla tuo järjestelmä tuntuu aktivoituvan hyvin tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden kokemusten ja omien kokemusten perusteella sanoisin, että Suomessa ei hoideta ihmisiä yksilöinä.
Ihan hirveitä kokemuksia teillä ja itselläkin.
Potilasta ei kuunnella, toimenpiteistä ja siitä miltä ne ehkä tuntuu, ei kerrota jne.
Mulle tehtiin mm. Pipelle näytteenotto ilman että kerrottiin yhtään mitään siitä mikä toimenpide se on.
Luulin sen olevan samantyyppinen kuin papakoe.
No sitten heräsin tajuttomuuden tilasta siinä gynepöydällä. Ja sama uudestaan heti perään! Otettiin, siis revittiin vielä toinen näyte kohdunlimakalvolta.
Olisiko siinä vaiheessa kun potilas on jo kerran menettänyt tajuntansa kivusta, asiallista tarjota jonkinlaista, siis edes JOTAIN kivunlievitystä?kannattaa muistaa myös, että monelle toimenpiteet ovat olleet kestettävissä.
En yritä väheksyä toisten kokemaa kipua yhtään ja on selvää, että kivunlievistystä pitää tarjota, jos potilas kokee että kipua on liikaa. Vähän kipua pitää kyllä oppia sietämään, mutta uskoisin, että valtaosa ihmisistä kyllä on oppinut tutnemaan rajansaomien kipujensa suhteen.
Itse olen aina saanut hyvin kivunlievitystä. Ehkä se johtuu siitä, että mietin aina kotona etukäteen miten kerron kivusta ja koitan mahdollisimman selvästi kertoa lääkärille millaisen kivun tiedän pahimmaksi ja minkä kestän. Vältän pyytämästä "nukutusta", koska se tulkitaan kirjaimellisesti ja tietenkin sitten sanotaan, että ei. VÄltän pyytämästä jotain tiettyä lääkeainetta, koska sekin tulkitaan kirjaimellisesti ja vastaus voi olla, että "se ei auta". Sen sijaan sanon vaikkapa, että "olen ollut tässä toimenpiteessä ennenkin ja silloin se ja se vaihe oli kaikita pahin, joten haluaisin tietää mitä apua siihen olisi saatavilla ja onko minun mahdollista saada sitä. En voi muuten pysyä rentona, koska juuri sen kaltainen kipu menee minulla luihin ja ytimiin ja tuntuu koko kehossa jne." Joskus on itsellä ollut mielessä joku kipulääke mitä haluaisin, mutta lääkäri on määrännyt jotain muuta, olen myös etukäteen pääättänyt luottaa lääkärini arvioon ja aina se omalla kohdallani toiminut. Kerran olen ehdottomasti halunnut kipulääkityksen, koska olin silloin nimenomaan kipujen vuoksi siellä tutkimuksissa, kävelin ns. kaksinkerroin enkä voinut edes kuvitella, että yhtään mitään toimenpidettä voisi tehdä ilman. Sisätutkimuksen aikana lääkäri jo totesi, että kipulääke on ehdottomasti tulossa.
aina yhteistyöllä on kaikki mennyt tosi hyvin, kerran oli tosi hyvä, että gyne kertoi etukäteen, että kun hän laskee kolmeen, alkaa näytteen otto ja se kestää niin ja niin monta sekuntia, hengitä näin ja näin. Se auttoi tosi paljon valmistautumaan kivun tulooon ja ainakin itse koen, että oma keho valmisti paljon paremmin sitten omat endorfiinit kipulääkkeeksi. Kiitinkin jälkeenpäin, että oli paljon helpompi kestää kipu, kun sai varoituksen etukäteen ja se oli jopa siedettävää hallitsemattoman sijaan.
No tämäpä juuri!
Kun olisikin mahdollista valmistautua ja pohtia etukäteen tulevaa operaatiota ja keskustella lääkärin kanssa.
Tai edes siinä tilanteessa kerrottaisi jotain.
Kuulostaa kuin eri planeetalta sinun kokemus.
Minulle ei tosiaan edes kerrottu minkälainen on minulle tehtävä toimenpide, sattuuko se mahdollisesti tai kuinka paljon. Eikä kysytty esim miten olen yleensä kivun kokenut.
Ja sitten jo pyörryinkin siihen pöydälle. Ja hetken päästä uudestaan.
Siinäkään välissä ei kenellekään tullut mieleen keskustella minun kanssa kivunlievityksestä. Tyhmempikin lääkäri varmaan siinä olis tajunnut että nyt tuntee potilas aikamoista kipua.Kyllä, ihmiset kokee kivun eri lailla. Itsekään en yleensä ole erityisen kipuherkkä.
Mutta lääkärit, gynet myös kohtelee potilaita näköjään todella eri tavoin ja suhtautuvat kivunlievitykseen eri tavoin.
Potilaiden kannalta tietysti aika ikävää.
Tuskin ketään haittaa jos kysytään haluaako kivunlievitystäja ei sitä halua, sen sijaan kysymättä jättäminen voi aiheuttaa pahimmillaan kipushokin, traumoja, pelkoja, you name it.
Laitoin yläpeukun, koska kokemukseni on liki sama kuin sinulla.
- toimenpiteestä ei ollut tietoa etukäteen, vasta vastaanotolla. Siinä ei voi itseään psyykata kun ei tiedä mitä tulossa
- lääkäri sanoi että jonkun verran tulee sitten sattumaan, mutta en saanut puudutusta vaikka pyysin
- kipu oli niin kovaa, etten kyennyt puhumaan, en pystynyt sanomaan että lopeta
Repivää kipua koko alavartalossa, jalkapohjissa asti, koko toimenpiteen ajan. Epäilen, että heti ensimmäinen instrumentti osui johonkin liian kovaa, sillä kipu leimahti heti (kämmeniin hiki sekunnissa) siis jo ennen kuin varsinaista näytettä edes otettiin, ennen kuin kohtuun oli mitään viety.
Jälkikäteen jalat ja kädet tärisi, ja oli tarkoitus ajaa kotiin (20km matkaa). Ei olisi pitänyt ajaa, mutta en tajunnut siinä. En missään nimessä ollut kyllä ajokuntoinen. Olo oli kuin pahoinpidelty ja kiitollinen että kivusta suurin osa meni jo ohi, enää jäljellä "vain" supistaminen ja polttelu. Söin maksimiannoksilla buranaa ja panadolia kaksi päivää sen jälkeen.
Ja huom. Minulle on tehty lapsettomuushoidot pitkän kaavan mukaan, on munanjohtimien aukiolo tutkittu, on laitettu alkio kohtuun. Mikään näistä ei ollut kivuliasta, ainostaan sitä "epämiellyttävää".
... alan epäilemaan että lääkärissä sittenkin vika, ei minussa.
Ja siinä valossa, entistä inhottavampaa, kun osa täällä dissaa toisten kokemaa kipua. Entä jos kipu johtuu lääkärin kömmähdyksestä?
Saako kysyä missä sinun kokemuksesti oli?
psyykkaan itseni toimenpiteisiin ennalta aina siten, että mietin jo kotona miten kerron esim. jännittämisestäni. Olen aina esittänyt toiveen, että gyne kertoo mitä tekee ja koska poden pahaa valkotakkikammoa, niin kerron myös siitä ja siitä miten paniikkini ei näy ulospäin. Se on aina toiminut.
yleens pyrin käymään aina samalla gynellä, koska hän on oppinut tuntemaan minut ja näin jännitykseni ievenee.
Valitettavasit joudun käymään aika ajoin sairaalassakin gynen polilla, mutta sinnekin saa esittää toiveen lääkäristä. Ei se aina onnistu, mutta toteuttavat sen kyllä, jos onnistuu. Toive esitetään lääkärille, joka lähetteen kirjoittaa ennen sen lähetteen kirjoittamista. Minun toiveeni on myös tietynlainen kipulääkitys, koska olen yliherkkä joillekin lääkeaineille ja kokemus on osoittanut, että poleilla ei olekaan valmiina kaikkia kipulääkkeitä, vaan lähinnä vain yleisimmät ja jos sitten tulee yliherkkä potilas, niin aikaa menee sitten siihen, kun joku lähtee etsimään jotain erityiskipulääkettä. Siksi omalla kohdalla aina sanon lähettävälle lääkärille, että laitatko sinne tiedon kielletyistä lääkeaineista ja puudutteista. Aina on toiminut tällaiset omien toiveiden esittämiset.
Sitten kun on kertynyt enemmän kokemusta alapään sorkkimisesta sitä ei pelkää niin paljoa, osaa suhtautua itseensä ja toimia vuorovaikutuksessa gynen kanssa sillä alavatsan lihakset pitää pystyä rentouttamaan oikea-aikaisesti, se on olennaisin tekijä kivuttomuudelle. Kahta eri kipulääkettä maksimiannos ja valmentautuminen hyvissä ajoin, fyysinen rasitus on hyväksi mielelle ja keholle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menossa tähän toimenpiteeseen ja mua ahdistaa. Paikkana Naistenklinikka.
Mulla on taustalla seksuaalista väkivaltaa ja olen aikanaan kolposkopiassa pyörtynyt. Lisäksi olen ASA-allergikko, eli ainostaan Panadolin voimalla mennään. Se ei auta minulla ainakaan kuukautiskipuihin yhtään, päänsäryn ja kuumeen vie pois eli todennäköisesti ihan yhtä tyhjän kanssa tässä. Toisaalta muistan, että balongin laitto ei tuntunut aikanaan paljoakaan, mutta ehkä paikat oli auki valmiiksi.
Ihan tavalliset gynetutkimukset ja papa on kivuliaita ja lisäksi sekä tuosta kolposkopiasta että synnytyksestä jäi traumaa, kun mulle tehtiin toimenpiteitä kertomatta niistä, vaikka kiirettä ei ollut.
En tiedä mitä tehdä. Paperin mukaan mulle soittaa sieltä joku farmaseutti ennen toimenpidettä keskustellaakseen lääkityksestä, mutta epäilen sen liittyvän mun vakituisiin lääkityksiin, ei niinkään tämän operaation. Onko muille soittanut?
Niin, onko kellekkään soittanut etukäteen joku farmaseutti tämän asian tiimoilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen menossa tähän toimenpiteeseen ja mua ahdistaa. Paikkana Naistenklinikka.
Mulla on taustalla seksuaalista väkivaltaa ja olen aikanaan kolposkopiassa pyörtynyt. Lisäksi olen ASA-allergikko, eli ainostaan Panadolin voimalla mennään. Se ei auta minulla ainakaan kuukautiskipuihin yhtään, päänsäryn ja kuumeen vie pois eli todennäköisesti ihan yhtä tyhjän kanssa tässä. Toisaalta muistan, että balongin laitto ei tuntunut aikanaan paljoakaan, mutta ehkä paikat oli auki valmiiksi.
Ihan tavalliset gynetutkimukset ja papa on kivuliaita ja lisäksi sekä tuosta kolposkopiasta että synnytyksestä jäi traumaa, kun mulle tehtiin toimenpiteitä kertomatta niistä, vaikka kiirettä ei ollut.
En tiedä mitä tehdä. Paperin mukaan mulle soittaa sieltä joku farmaseutti ennen toimenpidettä keskustellaakseen lääkityksestä, mutta epäilen sen liittyvän mun vakituisiin lääkityksiin, ei niinkään tämän operaation. Onko muille soittanut?
Tää on nyt käyty ja meni tosi hyvin. Sain ohjeeksi ottaa kotona rauhoittavaa ennen lähtöä Panadolin kanssa ( mulla oli sitä kotona. Olisin saanut sen myös sieltä tarvittaessa). Kohdunkaulassa en tuntenut mitään. Itse toimenpiteessä oli supistuksia tms.,mutta koko homma kesti kuulemma 7 minuuttia. Pääsin vielä etuajassa sinne vastaanotolle.
Menin bussilla kotiin. Samana iltana oli lieviä menkkakipumaisia tuntemuksia ja pientä vuotoa pari päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen menossa tähän toimenpiteeseen ja mua ahdistaa. Paikkana Naistenklinikka.
Mulla on taustalla seksuaalista väkivaltaa ja olen aikanaan kolposkopiassa pyörtynyt. Lisäksi olen ASA-allergikko, eli ainostaan Panadolin voimalla mennään. Se ei auta minulla ainakaan kuukautiskipuihin yhtään, päänsäryn ja kuumeen vie pois eli todennäköisesti ihan yhtä tyhjän kanssa tässä. Toisaalta muistan, että balongin laitto ei tuntunut aikanaan paljoakaan, mutta ehkä paikat oli auki valmiiksi.
Ihan tavalliset gynetutkimukset ja papa on kivuliaita ja lisäksi sekä tuosta kolposkopiasta että synnytyksestä jäi traumaa, kun mulle tehtiin toimenpiteitä kertomatta niistä, vaikka kiirettä ei ollut.
En tiedä mitä tehdä. Paperin mukaan mulle soittaa sieltä joku farmaseutti ennen toimenpidettä keskustellaakseen lääkityksestä, mutta epäilen sen liittyvän mun vakituisiin lääkityksiin, ei niink
Niin se piti vielä sanoa, että menisin tuonne uudestaan mieluummin kuin juurihoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisia käytäntöjä länsimaissa kauhistellaan ihan yleisesti. Meillä tehdään paljon täysin ilman mitään lääkityksiä sellaisia operaatioita, jotka muualla sivistyneessä maailmassa kuuluvat automaattisesti anestesiassa tehtäviin. Perusteluna meillä on se, että se on "turvallisempaa" kun potilas on hereillä ja puuduttamatta. Ja paskat...
Kerro esimerkkejä operaatioista, joita Suomessa tehdään ilman aneatesiaa, mutta muualla nukutetaan tai puudutetaan.
Olen ollut Saksassa mm. kolonoskopiassa ja myoomien poistamisoperaatiossa, ja ne tehdään rutiininomaisesti aina humautuksessa. Suomen käytäntö on ihan karmeaa potilaiden kidutusta, ei tulisi kuuloonkaan sivistysmaissa.
Ei paha lainkaan. Särkylääke ja rauhoittavat, sitten vaan siinä kuuntelee radiota ja hoitajia toimenpiteen ajan ja yrittää ottaa rennosti. Kuukautiskipuja muistuttavia tuntemuksia, jälkikäteen ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla ja lapseni kohdalla tehdään aina kaksinkertainen työ, ja käytetään kaksinkertaiset resurssit kun ensin pitää yrittään ilman lääkitystä puudutusta, nukutusta, ja sitten tehdään uudestaan niiden kanssa kun ei uskottu ettei onnistu. Ihan turhaa rahanmenoa mutta näin haluavat toimia, niin minkäs sille voi. Sairaahoito on kuin rangaistuslaitos jossa pitää käydä ensin edes kokeilemassa onkistuisiko ki du tus, ja vasta sitten saa hoitoa.
Eilen tehtiin ja ainakin minulle se oli todella helppo. Gyne sanoi, että ensin kokeillaan ilman puudutusta pelkällä vesilaajennuksella, mutta jos yhtään tuntuu kohdunkaulassa liikaa kipua, niin pitää sanoa heti, sitten laittaa puudustuspiikit. Se vesi tuntui miellyttävältä, kun oli vähän lämpöistä, ehkä rentoutti se lämpökin. Yhdessä kohtaa tuntui hiukan ilkeämpi nipistys, mutta ainakin itsellä kipu oli vähäisempää kuin kuukautiskivut, joten mentiin ilman. Minulle toimenpide oli lähinnä makoilua ja monitorista seuraamista. Lopuksi sitten asennettiin kierukka... siitä kohtu ei sitten tykännyt yhtään ja sattui ihan mojovasti, sitä osasin odottaakin, kun ei ollut ensimmäinen kierukkani.
minulle siis kierukan asennus on ollut kivuliain gynekologinen toimenpide, sen jälkeen pipelle (johtuen kuulapihtien käyttämisestä, itse pipelle aiheutti nipistelvää kipua), sitten papa ja viimeisenä hysteroskopia. Näin me ollaan vain erilaisia...
Vuotoa oli 1. päivänä hirveästi, gynekin sanoi, että "sitä sitten tulee, että varaudu" ja sain sieltä mukaani ihan hillittömän suuren siteen. Piti vaihtaa tunnin kuluttua. Nyt 2. päivänä vähän vähemmän, mutta silti reilusti. Kohtu supistelee aika rajusti, kun yrittää päästä kierukasta eroon, joten särkyläkkeillä menen, kun ne vähentävät kohdun supisteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin käymään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla toimenpide piti keskeyttää runsaan verenvuodon vuoksi. Uusinta oli parin kuukauden kuluttua. Poistettiin polyyppia.
Molemmilla kerroilla vain ibuprofeeni+parasetamoli kivunlievityksenä enkä olisi kaivannutkaan muuta. Kohdunkaulakanavasta läpi meneminen oli epämukavaa, mutta auttoi paljon, kun kerrotiin etukäteen, että siinä ja siinä kohti voi tulla kuukautiskivunkaltaisia kipuja ja niin tulikin, mutta se meni ihan hengittämällä kätilön ohjeita kuunnellen ja kun oli päästy läpi, niin kivutkin loppui. Toimenpide itsessään oli minulle täysin siedettävä. Välillä tuntui pieniä vihlaisuja, kun oltiin lähellä kohdun limakalvoa, mutta kyseltiin koko ajan ja muistutettiin, että jos yhtään tulee sellaisia kipuja että tuntuu ettei jaksa, niin pitää heti sanoa. Nykyisin näitä ei haluta oikein tehdä nukutuksessa tai humautuksessa, koska se on niin kallista ja toisaalta siksi, että on tärkeää, että potilas voi itse kertoa voinnistaan ja riskit on muutenkin pienemmät.
Toisella kertaa saatiin kaikki loputkin polyypin osat poistettua. Ensimmäisenä päivänä tuli aika runsaasti vuotoa kotonakin, mutta sitten se vaan asettui. Kipuja ei juurikaan. Toisen kerran jälkeen ei juuri tullut edes vuotoa, mutta toimenpiteen oppupuolella tuli vähän pahoinvointia, jonka vuoksi jäin sinne sitten vähäksi aikaa seurantaan (olisiko ollut puoli tuntia tai tunti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisia käytäntöjä länsimaissa kauhistellaan ihan yleisesti. Meillä tehdään paljon täysin ilman mitään lääkityksiä sellaisia operaatioita, jotka muualla sivistyneessä maailmassa kuuluvat automaattisesti anestesiassa tehtäviin. Perusteluna meillä on se, että se on "turvallisempaa" kun potilas on hereillä ja puuduttamatta. Ja paskat...
Kerro esimerkkejä operaatioista, joita Suomessa tehdään ilman aneatesiaa, mutta muualla nukutetaan tai puudutetaan.
Olen ollut Saksassa mm. kolonoskopiassa ja myoomien poistamisoperaatiossa, ja ne tehdään rutiininomaisesti aina humautuksessa. Suomen käytäntö on ihan karmeaa potilaiden kidutusta, ei tulisi kuuloonkaan sivistysmaissa.
Myoomat esim. voi poistaa monella eri tavalla. Itsellä on poistettu polikliinisesti hysteroskopialla, itse toimenpide kesti muutaman minuutin, ei mitään kipua. Endometriumnäytteen ottaminen sattui enemmän. Joku nukutus tai edes humautus olisi tuntunut liioittelulta, tai mikään buranaa tai panadolia tujumpi särkylääke. Nyt minulla kasvaa myooma sellaisessa paikassa, että se poistetaan sittten kirurgisesti tähystysleikkauksella. Nukutusta en saa kuin hätätoimenpiteenä, eli selkäydinpuudutuksella mennään. En ole lääkäri, joten en voi kuin luottaa lääkärin arvioon. Hän sanoi, että tämä on sellainen ettei voisi poistaa polikliinisesti.
Joskus asuin Amerikassa ja jestas kun siellä hammaslääkärikin kysyi minulta, että haluanko nukutuksen. Kysyin, että Anteeksi mitä? nukutuksen? mitä te aiotte minulle tehdä, olin tulossa tarkastukseen ja hammaskiven poiston. Hammaslääkäri selitti, että kun kaikki haluavat ja vakuutuksesi korvaa sen, että ihan vain jos haluat pienet päiväunet, niin se onnistuu kyllä... Sanoin, että en tarvitse. Kotiin sain sitten hyvin tujuja kipulääkkeitä ja hammaslääkäri sanoi, että nuo ikenet voivat olla nyt hiukan arat, joten ota tästä. Siis ihan tavallinen hammaskiven poisto. Joo... kyllähän ne ikenet tuntuu sen päivän hiukan aroilta, mutta jestas sentään, että siellä sitten ylireagoitiin ja elettiin tyylillä: ihmisen ei kuulu tuntea koskaan minkäänlaista kipua, niinpä tässä sinulle kolmiolääkettä, se voi tehdä tokkuraiseksi ja sellaista, mutta ajele varovasti kotiin autollasi.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun on kertynyt enemmän kokemusta alapään sorkkimisesta sitä ei pelkää niin paljoa, osaa suhtautua itseensä ja toimia vuorovaikutuksessa gynen kanssa sillä alavatsan lihakset pitää pystyä rentouttamaan oikea-aikaisesti, se on olennaisin tekijä kivuttomuudelle. Kahta eri kipulääkettä maksimiannos ja valmentautuminen hyvissä ajoin, fyysinen rasitus on hyväksi mielelle ja keholle.
Minulla oli takana monen vuoden lapsettomuushoidot, todellakin on kokemusta "sorkkimisesta" ja jonkunmoisesta kivustakin.
Ja sitten osui se lääkäri, joka otti pipellenäytteen niin että en uskalla mennä enää gynekologille ollenkaan, nielen kyyneleitä kun ajattelenkin. Kipu oli ihan hirveää, en ole koskaan kokenut samanlaista ja olen ollut hammasleikkauksessa, olen ollut monenlaisissa toimenpiteissä mutta vastaavaa sisukaluja repivää kipua ei vaan ole.
Tuo että kipukokemus on vain omasta asenteesta kiinni, kun oikeasti se on enemmän kiinni siitä toimenpiteen tekijästä - etkä voi lääkärin otteisiin ja työtapaan vaikuttaa - se on ilkeää, alentuvaa vähättelyä.
Mulla oli myös tuo Pipelle-näyte ihan mielettömän kivulias, eikä kerrottu etukäteen ennen polille tuloa mitä tehdään vaikka kysyin tai kehotettu ottamaan särkylääkettä. Kovien vuotojen ja hyytymien takia oli jotenkin paikat muutenkin hellänä ja sitten tuo kipukokemus mikä oli pahin minkä olen ikinä kokenut. Puudutus sattui entistä enemmän eikä se onnistunut. Huusin kivusta ja iski kauhea tuskanhiki. Pari päivää oli kipua jälkeenpäin.
Gynekologi totesi ettei voida jatkaa ja nyt tulossa myooman poisto hysterokopiassa ja nukutuksessa. Pelkään nukutusta ihan tosi paljon ja se ahdistaa, samoin se mahdollinen kipu ja vuoto jälkeenpäin.. kuitenkin haluaisin tietää mitä tapahtuu..
normaalisti ei esim gyn. tutkimus tai ultraaminen satu, kolposkopia ainoastaan sattui paljon kun tehtiin ilman kipulääkettä.
Itsellninoli kivulias hysteroskopia. Kesti 45 min ja tablettien voimin. Pari päivää kulunut ja yhä on kipuja.
kannattaa muistaa myös, että monelle toimenpiteet ovat olleet kestettävissä.
En yritä väheksyä toisten kokemaa kipua yhtään ja on selvää, että kivunlievistystä pitää tarjota, jos potilas kokee että kipua on liikaa. Vähän kipua pitää kyllä oppia sietämään, mutta uskoisin, että valtaosa ihmisistä kyllä on oppinut tutnemaan rajansaomien kipujensa suhteen.
Itse olen aina saanut hyvin kivunlievitystä. Ehkä se johtuu siitä, että mietin aina kotona etukäteen miten kerron kivusta ja koitan mahdollisimman selvästi kertoa lääkärille millaisen kivun tiedän pahimmaksi ja minkä kestän. Vältän pyytämästä "nukutusta", koska se tulkitaan kirjaimellisesti ja tietenkin sitten sanotaan, että ei. VÄltän pyytämästä jotain tiettyä lääkeainetta, koska sekin tulkitaan kirjaimellisesti ja vastaus voi olla, että "se ei auta". Sen sijaan sanon vaikkapa, että "olen ollut tässä toimenpiteessä ennenkin ja silloin se ja se vaihe oli kaikita pahin, joten haluaisin tietää mitä apua siihen olisi saatavilla ja onko minun mahdollista saada sitä. En voi muuten pysyä rentona, koska juuri sen kaltainen kipu menee minulla luihin ja ytimiin ja tuntuu koko kehossa jne." Joskus on itsellä ollut mielessä joku kipulääke mitä haluaisin, mutta lääkäri on määrännyt jotain muuta, olen myös etukäteen pääättänyt luottaa lääkärini arvioon ja aina se omalla kohdallani toiminut. Kerran olen ehdottomasti halunnut kipulääkityksen, koska olin silloin nimenomaan kipujen vuoksi siellä tutkimuksissa, kävelin ns. kaksinkerroin enkä voinut edes kuvitella, että yhtään mitään toimenpidettä voisi tehdä ilman. Sisätutkimuksen aikana lääkäri jo totesi, että kipulääke on ehdottomasti tulossa.
aina yhteistyöllä on kaikki mennyt tosi hyvin, kerran oli tosi hyvä, että gyne kertoi etukäteen, että kun hän laskee kolmeen, alkaa näytteen otto ja se kestää niin ja niin monta sekuntia, hengitä näin ja näin. Se auttoi tosi paljon valmistautumaan kivun tulooon ja ainakin itse koen, että oma keho valmisti paljon paremmin sitten omat endorfiinit kipulääkkeeksi. Kiitinkin jälkeenpäin, että oli paljon helpompi kestää kipu, kun sai varoituksen etukäteen ja se oli jopa siedettävää hallitsemattoman sijaan.