60-l ensikot: 2006

Paide kyllä nyt rupes jännittämään sun puolesta ( peukuttaa sormilla ja varpailla:)). Jospa ne olis niitä hyviä oireita, toivon todella sinun puolesta. Noista lämmöistä en olisi niin varma, Yksi ystäväni sanoi ettei hänellä lämmöt heilahdelleet mitenkään kierron aikana, eli eihän ne aina sano totuutta. Itse en ole mittaillu lämpöjä mutta pitäis varmaan ja ne tikut myös hankkia jos vaikka tulis ajankohta selvitettyä paremmin kuin nyt näin mutu tuntumalla. Paide pidän tosi kovasti peukkuja sinulle.



Siitä painon pudotuksesta sen verran , niin ne minun trategiset mitat on jos mennään Trattiksen linjalla niin 154kg ja 68 cm.



Emmistäkin oli kiva kuulla, minä kanssa valon lapsi ja tämä pimeä aika väsyttää ja masentaa, täytyy vaan yrittää keksiä jotain kivaa tähän synkeimpään aikaan,hih:)



Sonjaemma pääsee tosiaan kohta sen yhden etapin päähän ja sitten jo vissiin rennommin voi ottaa.



Täytyy vissiin käydä ajoissa tänään nukkumaan kun on tuota univelkaa on kertynyt uuden vuoden seutuun:)

Mukavaa kun mukana on niitäkin jotka ovat jo tavoitteeseen päässeet tai ovat siihen menossa, on vähän niinkuin meille muille kannustukseksi että sitä voi onnistua. Tervetuloa minunkin puolesta yksivielä. Niille joillr kaikki käy kuin leikiten niin eivät osaa aviistaa mitä se on niille jotka yrittämastä päästyään yrittävät ja mitään ei tapahdu. Kai kaikella kuitenkin on tarkoituksensa.

että, ei tämä vauvakuumeilu ole kohdallani muuttunut miksikään vaikka lapsia jo on, aina tuntuu siltä kuin olisi tekemässä suurinpiirtein ekaa...tietysti aina muistaa, että on onnellinen näistä isoista ja pienistä jotka jo on.....



tiedän kyllä sen tuskan mikä pelko siitä on, että lasta ei ehkä koskaan tulekkaan, muistan tunteen kuin eilisen päivän, mutta aurinko paistoi ajallaan meille ja varmasti myös teille jotka ensimmäistä yritätte ja kannattaa ajoissa hakeutua doktorin pakeille jos on kierrot tms. sekaisin ja hakea apua ajoissa , clomifenit ovat auttaneet minua (kolme viimeisintä niiden avulla+ kaksoset)..toivo siis elää...



Pienet jo yöunillaan ja meillä jyllää vesirokko, ensin 12v sairastui ja on nyt rupisena kotona, pienin on ollut kovassa kuumeessa neljä päivää, nyt onneksi alkaa hellittää( pari rakkulla hänellä suupielissä ja sisällä suussa) joten huutoa on taas riittänyt...odottelen tässä koska tuo 4v sairastuu, siinä sitten vedetään kolmas viikko putkeen sisätiloissa..



Rankkaa on välillä vaan kyllä se siitä aina lutviintuu....te jotka saatte aikanaan ne vauvat niin nauttikaa kaikista hetkistä, voin sanoa, että yhden kanssa on aina helpompaa ja voi täysin rinnoin elää vauva aikaa, tarkoitan sitä, että ei ole muita vaatimassa sitä aikaa ja syliä...mulla on aika isot ikäerot lapsilla , ekan ja nyt pienimmän välillä on 20v, nämä kaksi viimeisintä 2v ikäerolla ja välillä olen kyllä pitänyt itseäni hulluna, kun vielä yhtä haaveilen ja välillä olin jo varma, että ei sittenkään, vaan nyt on taas kova kuume päällä...sitä tämä ikäkin teettää, viimeiset hetket meikällä tällä rintamalla



Mutta illanjatkoja..

Iltaa !



No niin siinä kävi, että ' ne' alkoivat tänään.. Siirryttiin uudelle kierrolle hakein mielin. Tavallaan olin iloinen ettei tullut raskaus uutisia juuri nyt, koska se olisi ehkä ollut liian aikaista, mutta toki vauva-uutiset olisivat olleet ihanan tervetulleita !!! Pelottaa vain nuo keskenmenot. Sanoinkin miehelle, että voi itku sentäs jos taas ollaan raskaana ja se päätyy samalla tavalla kuin muilla kerroilla, en kestä enää sellaista menetystä. Sorry, tämä surkuttelu, mutta nyt kun tuosta marraskuusta on jo aikaa niin voin sanoa, että olin todella masentunut ja sairastin kotona 2.5 viikkoa. Nyt on jo paremmin, mutta edelleen miettii, että mikä kumma on tämän elämän tarkoitus. Kaikellahan on merkityksensä.



Paideeee arvaa vain olenko täysillä mukana PIINASSASI. Toivon todellakin teille omaa kullanmurua, kuten muillekkin esikoille. Ja kyllä minäkin siihen ' outoon porukkaan ' haluan kuulua !!!



Ai että nauroin noita teidän sentti ja kilomäärityksiä, tetikin oli aika lyhyt oliko se 63cm :) Niin mitäköhän kivaa sitä voisi kehitellä tähän surkeaan pimeään kauteen ? Miehen kainalo on ainut ' hyvä' paikka missä tuntee olonsa vähän paremmaksi.



Vielä kun jaksaisi 2 päivää tehdä töitä niin sen jälkeen saan nauttia kolmesta ihanasta vapaasta. Lauantaina pakko lähteä katselemaan eteiseen sellaista kivaa hyllykköä kengille ja kaikelle muullekin kuten hanskoille, pipoille jnejne. Oletteko käynneet ale-ostoksilla ? Itse aion virittäytyä vaateostoksille lauantaina ja polttaa rahaa, tekee niin mieli uusia talvisaappaita ja farkkuja ja talvitakkikin olisi mukava löytää, jos siis halvalla saa ..



Kaikille oikein hyvää yötä ja palataan huomen illalla lukemaan mitä kellekin on tapahtunut. Paide ei muuta kuin testin ostoon ! Sonjaemma onnea uudelle r-viikolle !!!



t.emmi

En oikeastaan kuulu ensikoihin mutta 60-lukulaisiin kylläkin. Toivottavasti mahdun mukaan teihin kun tuntuu että kultainen 60-luku pino tuntuu hautautuneen jonnekin muiden pinojen alle. Kirjoitin eilen jo tuonne syyskeijuihin mutta ajattelin kysäistä mahtuisiko yksi vanha kuumeilija vielä teihin mukaan kun ikäluokka tuntuu olevan sopiva ja teillä on tosi mahtava kuumeilijaporukka koolla. Mukava lukea teidän juttuja.

Eli meillä kaksi tyttöä, 6- ja 8-vuotiaat ja kovasti syksyn mittaan kuume on kasvanut molemmilla tai oikeastaan koko perheellä. Muutama kuukausi mentiin ihan tuntemuksien perusteella mutta nyt sitten tilasin ovistikut ja kp 16 sain selvät kaksi viivaa. Nyt siis kp 22/30-32 ja oireita ei mitään. Jos muutaman kierron katsoisi tikkujen kanssa ja sitten kävisi lääkärissä. Kun ei ole tuota aikaa kovin hukattavaksi....

Sen verran tuntuu olo kuin kuuluisi ihan oikeasti ensikoihin, kun nimittäin lapset on jo sen verran isoja ja kaiken huipuksi noita olemattomia raskausoireita alkaa seuraamaan kuin silloin ensimmäistä lasta yritettiin tehdä.

Tuo teidän laihdutusidea on aivan ihana ja tekisi terää myös minun 172 kiloiselle ja 75 senttiselle vartalolle.....

Emmi, mä otan osaa... Mutta ehkä se niin on, että myös ruumiisi tarvitsee nyt vielä lepoa. Jotkut lääkäritkin kai suosittelevat kierron parin taukoa keskenmenon jälkeen.



En voi sanoa, että pystyisin täysin tajuamaan surusi määrää, mutta sen tiedän, miten lamaan lapsettomuus voi ihmisen lyödä. Mekin itkimme miehen kanssa joulun alla siihen malliin, että muutaman sairaslomapäivän jouduin pitämään. Onneksi oli ymmärtäväinen työpaikkalääkäri.



Meillä on molemmilla ymmärtääkseni yksi iso lohtu: miehen kanssa menee hyvin. Se ei ole mikään pieni asia. Ajattele, jos joutuisi suremaan yksin tai toinen jotenkin vähättelisi asiaa... Kuule, kyllä tästä vaanjotenkin selvitään!



Kp 22 alkanut. Aamulämpö on pudonnut maagisen 37 rajan alle, on nyt 36,9. Voi olla satunnaistakin vaihtelua, mutta usein tämä pienen pieni muutos on edeltänyt kuukautisten alkamista samana tai seuraavana päivänä. Tungen toivon henkeä takaisin pulloon ja kierrän korkkia päälle, kun se veijari eilen pääsi vähän karkaamaan.



Ja sitten painavaa asiaa! Vaa`alla on käyty ja strategiset mitat ovat seuraavat: 160 cm, 65 kg, painoindeksi 25,4. Ja nämä luvut siis ilman venkoilua! Ei aivan paha, luulin joulumässäilyn vaikuttaneen enemmänkin. Mun normaali talvipaino onkin jotain 63-64.



Mutta nyt siis tavoitteena kesäpaino eli 60 kg, aikaa huhtikuun loppuun. Aluksi ajattelin vähentää suklaan ja jäätelön syönnin minimiin ja katsoa, mitä se vaikuttaa.



Voimia ja kärsivällisyyttä kaikille tähän päivään! -paide-

Vieläyksi ja Pietu porukkaan minunkin puolestani! Ns. uutta verta on kaivattukin! Muutetaanko ryhmän nimeä paremmin kirjoittajien tilannetta vastaavaksi? -paide-

Hmmm, että peräti 63 cm pituutta Tetillä, no sehän on toisaalta kätevää niin voi sitten joskus vauvan kanssa käyttää samoja vaatteita =).

Tervetuloa vaan uusille, pietun nicin muistakin jostain kultaisten pinosta joskus taannoin. Ehkä pino taas herää henkiin kun tulee lisää mukavaa porukkaa kirjoittelemaan. Ja Emmille pahoittelut " niistä" mutta ehkä toisaalta ei niin huono juttu jotta mieli ja ruumis ehtii toipumaan km:stä paremmin.



Paidellahan on tosi piina. Trattishan taisi mennä samoissa suunnilleen?



Alennusmyynteihin en ole vielä ehtinyt. Pitäisi ostaa uudet ulkoiluhousut ja sitten vähän paitaa, housut jne. Ja huonekaluliikkeissäkin pitäisi käydä, olohuoneeseen pitäisi löytää sellainen iso rahi.



Tuntuu että tämä viikko on mennyt töissä tosi hitaasti...sellaista tervanjuontia välillä. Onneksi päivää piristää teidän kirjoitukset =)

tätä haipakkaa töissä tänään, mutta täytyy sentään pistäytyä täälläkin.



paide; erinomaisen rakastettava on mielestäni tämä sun looginen filosofia punnituspäivän valinnasta, tässä kaikkien ohjeiden mukaan menevässä hitaassa ja tasaisessa, pysyvässä laihdutuksessa....

oireetkin kuulostaa hyvältä; minä kun en edelleenkään pysty muuhun kun vääntämään oireettomuutta oireeksi. esim. viisi minuuttia kun ajattelee rintojaan ja tuntemuksia, niin kyllähän niitä alkaa kutittaa ja pistellä! tänään sanoisin että nippaukset vaihtunut jotenkin tasaisemmaksi jomotukseksi, enteileekö tätiä? pohtiminen loppuu kuitenkin huomenaamun testaukseen (että osaa luget lopettaa). ja jos sieltä nega tulee keskityn sitten koko tarmolla miinuksen metsästykseen seuraavan kuukauden!



tervetuloa myös uusille vanhoille, nyt täytyy taas ahertaa. jotta ehtii aleen....

aamuiset ennusteluni tiesivät totta. Menkat alkoivat jo aamupäivästä. Ei mitään vuolasta valuntaa vielä, mutta kivut ovat sitä luokkaa, että kyllä tämä sitä itseään on. Olin katsonut kp:nkin väärin, nyt ollaan menossa jo kp23, joten ihan normaalitahtiin valuu.



Masentaa, mutta en anna masentaa. Ehkä aletaan nyt miehen kanssa suunnitella pitempää matkaa kesäksi ja minulle sitä vuoretteluvapaata.



Trattis, peukutuksia sulle, toivoa on vielä!



-paide-

Pahoittelut teille Paide ja Emmi se on aina masentavaa vaikka kuinka olisikin jollain tasolla valmistautunut tuohon tätösen vierailuun. Itselläkin tuntuu aina kuin pohja putoaisi kaikelta.



Se muuten on tosi kurjaa kun meillä töissä yksi tyyppi kysyy joka käänteessä että jokos sitä ollaan kohta jäämässä aitiyslomalle. Se vaan on niin että vaikka kuinka siihen on " tottunut" niin se tuntuu jotenkin paniikin omaiselta aivan kuin ei olisi kerennyt mokomaa asiaa hoitamaan. Olen tietysti vielä niin tuore tapaus tässä hommassa etten ole vielä itseäni saanut kovetettua toisten ihmisten puheilta. Tosin tämä henkilö itse puhui minulle että olivat yrittäneet kaksi vuotta ennenkuin tulosta tuli.....mutta sittenkin. Mikä lie näin herkäksi mielen tehnyt?



Niin minulla sitä pituutta ei ole kovinkaan paljon mutta painoa on sellainen kymppikilo liikaa ja kyllä olen täällä aika kovalla dieetillä. Tiedä vaikka se auttaisi tässä toisessakin asiassa. Gyne minulle tässä muutamia vuosia sitten sanoi tästä painosta. Sanoi että auttaisi raskautumiseen jos painoa saisi jokusen kilon pois. Siitä on aikaa ja kiloja on tullut muutama vielä lisää:) Joo minä täällä pienoisessa nälässä kirjoittelen ja yritän tsempata itseäni . Eka viikko pahin sitten helpottaa nälän suhteen:) Voi kun sais syödä suklaata:)



Tervetulemas vaan kaikki mukaan meidän palstalle kokemuksia vaihtamaan ja uusia kuumeita potemaan:)



Huomenna vapaapäivä mut sitten olenkin kaikki pyhät töissä... kurjaa kun sais sen säännöllisen päivätyön joskus (unelmoi ns. tavallisesta elämästä).



Työn iloa niille jotka huomenna töissä:)

jotenkin aina tosiaan putoaa pohjille, vaikka minullakin alkaa kahden vuoden ajalta jo kokemusta olla.



Sekin mietityttää, että pitäisikö sittenkin mennä vielä IVF:ään. Mutta toisaalta tuntuu hassulta pyörtää jo hyvässä alussa olevaa surutyötä takaisin päin ja aloittaa oikein suuren kierroksen toivomiset. Meillä kun on miehen kanssa yhteinen päätös voimassa, että emme ala näin vanhoilla päivillämme reuhtomaan, vaan otetaan vastaan sellainen elämä, joka meille annetaan. Sonajaemmallakin se oli vähän eri juttu, kun ikävuosia on muutama vähemmän kuin minulla.



Yhtä en ymmärrä: miksi edelleen tissejä vihloo, vaikka jo valun?



-paide-

Voihan rähmän känkkyrät Paide !!! Meni mieli vieläkin alemmas kun luin sinun ' kierrosta ' On tämä elämä sellaista taaperrusta .. Plaah !

En halua yllyttää tai muutenkaan muuttaa kenenkään ajatuksia, mutta kyllä IVF-voi vanhempikin pariskunta harkinta, eli saa olla yli 40v. Jos mietityttää niin varaa ihmeessä aika lääkärille ja käy juttelemassa ja kyselemässä. Me odotellaan milloin käy kutsu NKL tutkimuksiin ...



Ja voi että aina piristää lukea teidän kirjoituksia, kuten tämä sonjaemman lausahdus tetin pituudesta, ' vauva ja äiti voivat sitten molemmat pukeutua 63cm potkuhousuihin :) Oikein silmissäni näin tetin astelemassa uudessa potkuhousupuvussa vauvan kera, haha .. Älä vain teti suutu tämä on tälläistä halpaa huumoria ja en todellakaan naura kenellekään, mutta ajatus aikuisesta 63cm vauvan potkuhousuissa on niin hauska :)



Trattis jatkaa piinaa- Tsemppiä sille suunnalle !!!!

Onkos Teti aloittanut tämän kierron urakan ? Ja sonjaemma voi edelleen hyvin ?? Sinulla on ollut ihana alkuraskaus, kun ei ole tarvinnut öksentää ..



No nyt miehen kanssa seurustelemaan. Aivan oikein Paide, olen ajatellut jos vaikka olisin parisuhteessa edelleen ex-mieheni kanssa, hän ei ymmärtäisi tai saati osaisi tukea tälläisessa tilanteessa ja saattaisi jopa alkaa syyllistämään minua kun ei saada lapsia aikaiseksi. Paide milloinkas teillä vietettiin/vietetään 1v hääpäivää ? Meillähän se on 1.6. :)



Hyvää torstaita teille kaikille ja uusille 60-lukulaisille tervetuloa meidän esikkojen seuraan !!!

t.emmi

Meillä jätettiin pilsut pois 07/05. Ensimmäistä yritetään, mutta vielä ei ole tärpännyt.. =(

se testiin aamulla tuli. vaikka sen tietäisi niin ainahan sitä silti toivoo....

no, keskitytään sitten tämä kuukausi miinukseen toden teolla. vaa' at oli muuten loppu meidän kaupasta, enpä taida olla ainoa joka on keksinyt painonpudotuksen tähän vuoden alkuun...

onneksi huomenna pyhä ja pitkä viikonloppu tulossa. kunhan ensin tämä päivä tarvotaan.

pitäisi varmaan laittaa taas joku esittelypino kun on uusia tullut. ollanko vaan 60-lukulaisia?

Minä vaan roikun täällä edelleen...



Paide (ja muutkin), tuosta iästä vielä että onpa tuolla odottajien puolella yksi vm.-64 ivf:llä raskautunut ensimmäistään odottava. Ja toinenkin vm. -64 esikoista odottava mutta hänellä taisi olla luomuraskaus. Itse en kyllä niin tuijottaisi ikää, ennemminkin se lienee kunkin omasta fiiliksestä ja fyysisestä kunnosta kyse. Miksi ei normaali nelikymppinen voisi saada (tai tehdä) lasta siinä kuin rapakuntoinen parikymppinen ketjupolttaja...? Muutama vuosi sinne tai tänne ei liene ratkaiseva.



Meilläkin tilanne on se että jos kaikki menee tässä hyvin niin uusia hoitoja (ivf) pitää varmaan alkaa suunnittelemaan aika, pian jos toinen halutaan. Jostakin voi ehkä tuntua että tässä kevyesti suhtaudutaan noihin hoitoihin, ei ole siitä kysymys. Niin kuin olen sanonut, en kokenut niitä fyysisesti rankkana, rankinta oli se henkinen puoli. Mutta oma asenne on se että jos lääketiede pystyy auttamaan niin miksipä ei kokeile. Eipähän ainakaan tarvitse jossitella loppuelämää sitä miksi ei tullut kokeiltua. En ollut valmis luopumaan vielä ajatuksesta omasta lapsesta. Vaikka adoption mahdollisuuskin vilahti meillä puheissa, en ole varma olisinko taas siihen rumbaan ollut valmis. Mutta jokaisen täytyy miettiä itse omalta kohdaltaan.



Nyt positiivisempiin asioihin eli ihanaa edessä kolmen päivän vapaa!

Lohduttaa lukea teidän viestejänne.



Tervetuloa mukaan kaikki uudet, ei meitä liikaa ole. Minulle sopii hyvin, että ollaan vain 60-lukulaisia.



Nyt valun sitten aivan kaamea kyytiä ja -anteeksi tämä brutaalius- jotain muutakin sieltä tuli kuin verta ja hyytymiä. Jonkinlainen kudosklimppi siis. Jos nyt tekisin testin, näkyisiköhän siinä, jos kiinnittymisyritys olisi ollut? Tissit on kumma kyllä edelleen kipeät.



Sonjaemma, mitä tarkoitit henkisen puolen hankaluuksilla hoitoon menemisessä? Millaisia asioita mietit? Ei ole pakko kertoa, mutta helpottaisi ehkä minun pohdintojani.



-paide-

voisit testin tehdä. eikös luulisi että hormoonitaso olisi vielä koholla jos hedelmöittyminen olisi tapahtunut. toisaalta kai joskus voi kyllä muuten vaan tulla enemmän tavaraa vuodon yhteysdessä. eipä siinä testin tekemisessä mitään menetäkään ja säästyy pähkäilyiltä. jos tulos ei pelota, tarkoitan siis että lisäisi surua tms.

Niin, ei siis itse hoitoihin meneminen ollut henkisesti rankkaa, se oli jotenkin selvää kun ei alkanut plussaa kuulumaan. Rankinta oli henkisesti se että on ehkä kovat odotukset ja se pettyminen kun hoito ei onnistunut ja alkoi taas miettiä uutta kierrosta. Siis varsinkin inssien aikaan kun oli jotenkin turhautunut. Eli lähinnä juuri tuo suuret toiveet -> varautuminen pettymyksiin on henkisesti rassaavaa. Kun hoidolta kuitenkin odotti parempaa tulosta kuin luomuillessa.



Ja jonkin verran rassaa se ultrissa juoksentelu ja ajanvarauksien ja aikataulujen sovittaminen varsinkin kun haluaa tehdä sen salaa töistä. Mulla on se onni että työ on sellainen että aikatauluja voin sovitella itsekseen eikä kukaan kiinnitä edes välttämättä huomiota jos olen kesken päivän poissa tunnin tai pari, tai jos ilmoitan vain että olen asioilla. Mutta yksi syy siihen että mentiinkin sitten yksityiselle oli juuri tuo että helpompi omaan aikatauluun sovittaa aikoja eikä tarvinnut aina jonottaa puhelimessa puolituntia kuullakseen että ei ehkä olisikaan sopivaa aikaa ja hoito siirtyisi kuukaudella.



Itse hoitohin päätyminen meno oli muuten itseasiassa helpottava tunne, koska silloin tuntui että nyt autetaan ja tutkitaan ja hoidetaan " vaivaa" , vaikka mitään varsinaista syytä ei ollutkaan siihen että lasta ei alkanut kuulumaan.

Minä lienen se kaikkein VANHIN tällä palstalla! ;)



Kiva lukea teidän kaikkien kuulumisia, joskaan tädin tullen ne kuulumiset ei oo niin kivoja, tiedetään!



Olen sillontällön lueskellu täällä kuumeilu-puolella viestejä, paljon ei aikaa oo koneella hurvitella, siitä pitää nyt 8-viikkoinen masuvaivainen neiti huolen.. kovat ilmavaivat koettelee jaksamista! Ei ihan koliikiks asti niinkuin edellisellä mutta ihan tarpeeksi, kaikki mahdolliset ilmavaivalääkkeet on kokeiltu eikä helpotusta oo ollu. Tänään käytiin 4:ttä kertaa vyöhyketerapiassa ja nyt taas sellanen ihanan raukee ja " lötkö" tyttö hymyilee, kuten aina reilu vrk käsittelystä eteenpäin on huomattavasti rauhallisempi!

Korvikekin vaihdettiin apteekin peptidi-tutteliin maitoallergian mahdollisuuden takia muttei eroa kyllä ollu nan-maidon jälkeen yhtään, en jaksa uskoo et ois allergia, toivottavasti ei ookaan vaan menis ohi sen maagisen 3kk:n jälkeen nuo masuvaivat! Edellisellä helpotti jo 2,5kk:n iässä.



Elikkäs on hyvinkin mahdollista että alan " oikeesti" kuumeilla kohta.. kuten sonjaemmakin sanoi niin aikaa ei ole hukattavaksi, vuosia karttuu, jos meinaa tosissaan tuumata niinkuin moniäipän uusi nimimerkki KERRANVIEL kertoo, niin miksikäs ei.. ;)

(välillä pitkien yövalvomisten aikaan on kyllä käyny mielessä ettei koskaan enää.. nyt taas mukavan yön jälkeen on ajatukset ihan toisensuuntaiset!)



Meiän neitin kuva on syntyneet.fi palstalla.. kysissä syntyneissä..



Mutta nyt " oma aika" lähestyy loppuaan, jompikumpi neiti kohta kiekuu ylös, pitkästä aikaa nukkuvat yhtäaikaa päikkäreitä!



Palaillaan..

hilima