Miten suhtaudut omaan nimeesi?

joka on nimi, jota esim. ala-asteella oli aina kaimoja useampia ja niinpä käyttöön otettiin selvennyksen vuoksi myös sukunimen eka kirjain enkä tykännyt siitä yhtään :(!!



Silloin olisin halunnut olla muun niminen kyllä, mutta nykyisellään tähän on jo niin tottunut ja se on tuttu ja turvallinen niin ihan tyytyväinen olen :)!!



Monesti nykyiselläänkin mua naurattaa, kun omien poikieni luokilla on paljon lapsia joiden äidin nimi on juuri Sari..varmaan ainakin 5 Saria ja asumme pienessä maalaiskylässä eli hyvin me Sarit on tänne tuppukylään pesiydytty ;)!



Oon joskus ihan vaan muuten miettinyt, että jos vaihtqaisin nimeni niin mikä se olisi enkä keksi niin mitään nimeä, joka istuis mulle..tosin niinhän se on että mies/nainenhan se nimensä tekee omanlaisekseen eli tottumiskysymys vaan, mutten siis en kyllä varmaan enää vaihtais nimeäni, vaikka ois se äiti voinut silloin joskus hiukan harvinaisemman nimenkin keksiä eikä antaa sitä kaikkein yleisintä..mutta kun se oli kuulemma hänestä maailman kaunein silloin ja on edelleen ;)!!

hiukan tylsä, mutta kuitenkin ihan ok :)



meitä oli kans koulussa monta samaa, onneks ei kuitenkaan samalla luokalla. muilla oli lempinimet tyyliin Titi, Tintti tai Tiksu ja mä olin aina se 'vaan' Tiina :)



äitini lempinukelta nimeni olen 'perinyt', ja tarinan kera nimi on aina kivempi :) moni muu nimi on kyllä mielestäni kauniimpi tai 'parempi', mutta en silti vaihtaisi. ei sitä enää tottuis uuteen nimeen, vaikka olis hyvinkin lähellä omaa, vaikkapa ihana Miina :)



monet on kysyny, että oonko samanlainen kun Tiina niissä Tiina-kirjoissa, mut en tiedä kun en ole niitä lukenu. niitä kirjojen nimiä olen kuitenkin saanu kuulla usein. Tiina on aina Tiina tms. :) seurustelin myös Juhan kanssa sillon joskus ja sekös monia vielä vauhditti... en kuitenkaan ole tästä mitenkään kärsinyt :)

Yleinen nimi ikäluokassani.

Luokallani oli kuitenkin vasta yläasteella yksi kaima ja siten jotkut kutsuivat mua sukunimellä enkä tykännyt siitä yhtään.

Toisinaan eräät kutsuivat Taneksi, mistä mul tulee mieleen lähinnä Tauno tai Taneli :(

Nuorempana vihasin nimeäni myös siksi, koska on niin venäläinen nimi.

Nykyään en muun niminen osais edes olla ja jopa pidän nimestäni :)

muttei mikään harvinaisuuskaan. Muutaman samannimisen tiedän, yhtään en varsinaisesti tunne. Onneksi äidilläni oli silloin jo hyvä maku, eikä isänikään vastustanut nimeä.

Lapsena inhosin nimeä Annika ja mun mielestä oli ihan tyhmää, etten tuntenut ketään samannimistä. Ihailin sellaisia lapsia, joilla oli paljon kaimoja. Se oli mun mielestä osoitus siitä, että vanhemmat ovat osanneet antaa niin ihanan nimen lapselle, että sen muutkin halusivat antaa. Mutta itse ajattelin niin, että mun vanhemmat eivät ehkä tykkääkään musta niin paljon, kun ovat kerran antaneet sellaisen ruman nimenkin, mistä "kukaan" ei pidä. Annika ei ollut almanakassakaan ennenkuin olin 11v. Lisäksi mun lapsuudessa Peppi-kirjoissakin oli Annikka kahdella koolla, ei Annika. Inhosin myös sitä, että nimessä oli kaksi n-kirjainta, nimi näytti mun mielestä "lihavalta" tai muuten ruman tytön nimeltä.



Myöhemmin kyllä tapasin muitakin Annikoita ja opin tykkäämään nimestäni. Pitäisikö sanoa, että en vaihtais pois... Kukaan ei koskaan ole sanonut mitään pahaa nimestäni, vaan todella se, että inhosin sitä, oli ihan omasta päästäni lähtöisin. Joskus 90-luvun puolivälissä taisi olla Annika-nimen suurin buumi, silloin kuuli paljon pienten lasten äitien suusta omaa nimeään. Se oli oikeastaan aika hauskaakin.



Nyt tietysti "kostaakseni" (no ei vaiskaan) annoin tyttärelleni sen verran harvinaisemman nimen, että tuskinpa omalla luokalla toista vastaan tulee. Tavallaan sitä kummiskin alkoi tykätä siitä, ettei kaimoja ole ihan kuin sieniä sateella, vaikka se lapsena oli tylsääkin. Ja olisin halunnut olla Johanna, Jaana tai jotain muuta aivan ihanaa ;)

Oma nimeni on Nita ja pienenä tuntui hassulta, kun kenelläkään ei ollut samaa niemeä. Nyt olen pikemminkin tyytyväinen että ei oo niin yleinen nimi, oon jääny ainaki ihmisille mieleen, enkä haluais vaihtaa nimeeni. :)

on Inga-Lisa ja en ole koskaan tavannu ketään jolla olisi sama nimi. Äitini päätti vasta viikon ennen ristiäisiäni nimeni nähtyään sen unessa (kuullostaapas se tälläi kirjoitettuna tyhmältä:D). Pienenä en tykänny yhtään nimestäni, halusin olla Laura tai Jaana mutta nykyään pidän siittä. On vain raivostuttavaa kun kaikki kirjoittaa Lisan kahdella i:llä vaikka aina väkisinkin äännän sen vain yhdellä.