Miksi miehet ei ota vastuuta kotitöistä tai yleisestä siisteydestä?

Pesen itse pyykkini ja siivoan sen mikä miellyttää minun silmää, emäntä on kyllä niuhompi siivoamisen suhteen ja mielestäni hänen vastuulla on sitten tuo extra-osuus perus siivoamisen lisäksi. Mutta eipä ole emäntä kertaakaan laittanut lamppua katton tai selvittänyt netin toimimattomuutta - saati kantanut mitään painavaa.

Parikymppiset miehet siivoavat ja osallistuvat kuten naisetkin. Olen huomannut tämän kaveripiirissäni, mulla on opintojen takia paljon itseäni joitakin vuosia nuorempia miespuolisia kavereita. Heillä on kodit usein tiptop, vaikka asuvat yksin. Yksi myös erosi, koska naisensa ei koskaan tehnyt kotitöitä vaan kaikki oli miehen kontolla.

Mutta kun mennään lähemmäs kolmeakymppisiä, tilanne huononee. On automaatio, että nainen hoitaa kodin ja lapset, ja mies voi sitten autella ja osallistua, jos töiltä ja harrastuksilta ehtii. Sitähän meille hoetaan, että hyvä kun edes vähän osallistuu ja auttaa (lue: vie roskat kerran viikossa). Että mieheltä ei saa vaatia mitään, muuten mies lamaantuu kun akka vaan nalkuttaa eli vaatii miestä tekemään kotitöitä.

Harva mies tajuaa ja huomaa just esim pölyjen pyyhkimistä, kaapinoviin kertyvää likaa, vessan siivousta jne. Käsitetään kodinhoidoksi vain imurointi, pyykinpesu, tiskaus ja ehkä wc-pöntön harjaus.

Täytyy sanoa, että omien kokemuksieni perusteella sinkkunaisten asunnot ovat olleet pääsääntöisesti huomattavasti sotkuisempia kuin miesten vastaavat. Itse olen poikamies ja hetero, mutta en tykkää asua paskan keskellä ja siksi pidän asuntoni siistinä. Tietysti siivoan vielä erikseen mikäli vieraita on tulossa. Erityisesti vessan ja keittiön tulee olla moitteettomassa kunnossa.

Todettakoon vielä, että tällaisen yksiön hoito ja järjestyksessä pitäminen on mielestäni hyvinkin vaivatonta. Kaikille ei näytä olevan.

Useita yksinasuvien 20-30 -vuotiaiden naisten kämppiä nähneenä täytyy vain ihmetellä, miten kehtaavat ottaa vieraita sinne sotkun, vaatekasojen ja kissankarvojen keskelle. Minut varmastikin leimataan pinnalliseksi kulissien ylläpitäjäksi, mutta minun mielestäni siistissä asunnossa on miellyttävä olla ja samalla kyseessä on myös muiden huomioon ottaminen.

Vierailija kirjoitti:

En nyt jaksa lukea muita viestejä, mutta kommentoin avausta.

 

Ensinnäkin, on olemassa paljon miehiä, jotka panostaa oma-aloitteisesti siisteyteen. Oma mieheni ei ole sellainen. Tosin hän on jonkin verran oppinut tekemään joitain juttuja, esim. keräämään leluja ja laittamaan astioita tiskikoneeseen, mutta siinäpä se. Miestäni ei haittaa sotku, joten hän ei huomaa sitä. Onhan se ärsyttävää, mutta minkäs teet. Mä kyllä sitten komennan miestä tekemään kaikkea, raikkoamaan, pyyhkimään pöytiä, järjestelemään jne. Jos lähden pois kotoa yöksi, sanon, että pitää olla järjestys, kun tulen takaisin. Se on toiminut.

 

Kotitöitä mies tekee kyllä ihan oma-aloitteisesti. Minusta kotitöihin ei kuulu pelkästään tiskit, siivous, ruuanlaitto ja pyykki, vaan myös muu talon ja irtaimiston hoito. Mies lämmittää, huolehtii, että on puuta ja tekee lähes kaikki puuhommat. Hän huolehtii kaikki autoon liittyvät jutut, minä kyllä yleensä pesen ja siivoan sen. Moottoripyöristämmekin hän huolehtii ilman erillisiä kehotuksia. 

Kaikilla ei ole autoa, moottoripyörää eikä puulämmitystä. Siksi niitä ei aina muista laskea kotitöiksi.

Meillä mies on paljon siistimpi, puunaa keittiöstä kahvikuppinikin saman tien tiskikoneeseen kun sen kädestä alas laitan :D Minä taas inhoan jos kylpyhuoneen tasolla on likaa, pyyhin saippuat ym jatkuvasti. Kumpikin sietää koiran karvoja hyvin, niitä kun riittää näin karvanlähdön aikaan. Pointtini on, että molemmat hyväksymme toistemme siisteyskäsitykset ilman, että yritämme toista muuttaa. Usein kotona enemmän oleskeleva, monesti nainen, kehittää omat standardinsa siisteydelle ja tavat kodinhoidolle joista muodostuu jumalainen totuus, kaikki muut tavat ovat kehnoja. Ja sitten asiasta riidellään. Onnellisia parisuhteita kun noin mitättömästä asiastakaan ei osata sopia?

Uskon että pedantille perfektionistille se on vaikea paikka kun karkkipaperi jää näkyviin. Useimmat muut ei koe sitä niin maailmaa kaatavana asiana.

Kenessä siis vika? Sinussa jolla on odotukset että maailma pyörisi sinut´n tapojesi mukaan ja joista et osaa tai ymmärrä edes joustaa vähääkään.. vai siinä hulttio-miehessä joka ei tajua nostaa sukkaansa alle 3 sekunnin (jossa kohtaa sinä saat sen kilarin).

Olin tänään tiskaamassa aterian jälkeen, kun mies tuli kysymään, voiko olla avuksi. Sanoin, että homma on aika lailla hoidossa, mutta pöydän hän voisi pyyhkiä. Annoin rätin ja rikka-astian johon muruset saa pyyhkiä, ja jatkoin tiskaamista. Jossain vaiheessa mies toi rätin ja rikka-astian tiskipöydälle, joten oletin että homma on hoidettu. Eipä olis kannattanu. Olin jo laskenut pesuveden pois, ja vilkaisin taakseni.

Ruokapöydällä oli lapsen sukka, 2 kahvikuppia, aterimia, murusia ja pyyhkimättömiä tahroja. Likaisia astioita joita ei oltu tuotu minulle myös muualla keittiössä. Kysyin, että teetkö tahallasi huonosti, vai onko tämä joku mielenosoitus... ja sota oli valmis. Kuulemma mun olisi pitänyt tarkistaa, onko pöydällä vielä tiskiä, ennen kuin lasken altaan tyhjäksi, eikä syytellä muita omasta huolimattomuudesta. Ja sitten tietysti aletaan kaivella menneitä.

Mulla kun ei ole oikeutta sanoa hänelle asiasta, koska välilä masennun enkä jaksa tehdä mitään kotona. Tuolloin en kyllä myöskään valita siitä, miten mies asiat hoitaa, mutta mies tietysti väittää, että nalkutukseni on jatkuvaa.

Mä en vaan jaksa tuota, että ollaan auttavinaan mutta oikeesti ei kuitenkaan voi tehdä hommaa kunnolla. Se minua aina masentaakin, kun huomaan, että mitään mitä yritän organisoida ei toteuteta, vaan asiat on aina väärissä paikoissa, pöydät täynnä kaikkea mahdollista alushousuista lähtien, ja kaikki säilytyspaikat niin sekaisin ja täynnä ettei mihinkään mahdu mitään ilman perusteellista kaappien yms. järjestelyä.

Ja sotkuisuuttakin enemmän ahdistaa mieheni tyyli ottaa palautetta vastaan. Aina vika on muualla, joka jumalan kerta. Sanokaa nyt joku jotain lohduttavaa, ennenkö hajoaa pälli.

Äitinsä hyysäämä. Olisi opettanut tavoille, mutta varmaan sanonut että nainen hoitaa. Vaikkakin hänen kullannupulleen ei ollut kukaan tarpeeksi hyvä.

Äidit.

Hoidan miehenä kodin siisteyden ja kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään tiskaamassa aterian jälkeen, kun mies tuli kysymään, voiko olla avuksi. Sanoin, että homma on aika lailla hoidossa, mutta pöydän hän voisi pyyhkiä. Annoin rätin ja rikka-astian johon muruset saa pyyhkiä, ja jatkoin tiskaamista. Jossain vaiheessa mies toi rätin ja rikka-astian tiskipöydälle, joten oletin että homma on hoidettu. Eipä olis kannattanu. Olin jo laskenut pesuveden pois, ja vilkaisin taakseni.

Ruokapöydällä oli lapsen sukka, 2 kahvikuppia, aterimia, murusia ja pyyhkimättömiä tahroja. Likaisia astioita joita ei oltu tuotu minulle myös muualla keittiössä. Kysyin, että teetkö tahallasi huonosti, vai onko tämä joku mielenosoitus... ja sota oli valmis. Kuulemma mun olisi pitänyt tarkistaa, onko pöydällä vielä tiskiä, ennen kuin lasken altaan tyhjäksi, eikä syytellä muita omasta huolimattomuudesta. Ja sitten tietysti aletaan kaivella menneitä.

Mulla kun ei ole oikeutta sanoa hänelle asiasta, koska välilä masennun enkä jaksa tehdä mitään kotona. Tuolloin en kyllä myöskään valita siitä, miten mies asiat hoitaa, mutta mies tietysti väittää, että nalkutukseni on jatkuvaa.

Mä en vaan jaksa tuota, että ollaan auttavinaan mutta oikeesti ei kuitenkaan voi tehdä hommaa kunnolla. Se minua aina masentaakin, kun huomaan, että mitään mitä yritän organisoida ei toteuteta, vaan asiat on aina väärissä paikoissa, pöydät täynnä kaikkea mahdollista alushousuista lähtien, ja kaikki säilytyspaikat niin sekaisin ja täynnä ettei mihinkään mahdu mitään ilman perusteellista kaappien yms. järjestelyä.

Ja sotkuisuuttakin enemmän ahdistaa mieheni tyyli ottaa palautetta vastaan. Aina vika on muualla, joka jumalan kerta. Sanokaa nyt joku jotain lohduttavaa, ennenkö hajoaa pälli.

Kuulostaa raskaalta.

Minä poika siivoan aina omat jälkeni kun olen vieraisilla. Ja kotini pidän siistinä, pesen vessa, imuroin, pyyhin pöydät. Ja olen 39v mies.

Meillä on selkeä työnjako. Ollaan sovittu, mitä kumpikin mieluummin tekee ja milloin, tyyliin päivittäiset ja viikoittaiset.

Ja oon maininnut, että astianpesukoneen saa tyhjentää, jos huomaa sen olevan valmis. Harvemmin tehtävistä pyydän erikseen, jos haluan, että mies tekee. Toimii ihan hyvin.

Se rutussa oleva sukka ei kuivu.

Onhan tällaisia miehiä pilvin pimein, mutta tällaiset miehet eivät naisia kiinnosta. 

Nalkuti, nalkuti.

Siellä kotona joutuu nainen olemaan enemmän, koska siivoamaan pystyy vasta sillon, kun saa muut ulos talosta. Sitten se oman elämän uhraaminen muiden jäljiltä siivoamiseen alkaa hieman harmittamaan 

Naisen tehtävä on kokata,siivota ja palvella miestä;) tiedän ei tule alapeukkuja ja turha kiittää hyvästä lauseesta.

Näin 190cm harteikkaana kodin siivoavana ja vaimon muutenkin huomioon ottavana miehenä sanosin liiton olevan kestävämpi kuin monella muulla. Sori vaan vätykset 😅. 

Vierailija kirjoitti:

Näin 190cm harteikkaana kodin siivoavana ja vaimon muutenkin huomioon ottavana miehenä sanosin liiton olevan kestävämpi kuin monella muulla. Sori vaan vätykset 😅. 

Mulla on siivoava mies (180 cm, en tiedä mitä väliä tällä on?), ja 20 vuoden onnellisen liiton kokemuksella voin väittää asian olevan juuri näin. Hän siivoaa, minä kokkaan, molemmat ovat tyytyväisiä. Vätystelyä tuskin kukaan jaksaa kovin kauaa.