Minkälaisesta syystä olet laittanut välit poikki kaveriin tai vähentänyt rajusti näkemisiä?

Ystäväni olisi ollut valmis myymään vaikka mummonsa rahasta. Kaikki kauniit ajatukset ja arvot menettivät merkityksensä jos kuvioissa oli rahaa, vaikka ihan vähänkin.

Hän petti avovaimoaan ja kun sain sen selville niin kerroin tälle avovaimolle. Ystäväni sitten haukkui minut ja levitteli kaikenmaailman valheita säästääkseen oman nahkansa. Avovaimon kanssa meni kans välit koska ei uskonut minua ja ystäväni sai käännettyä asian niin että olin keksinyt tän pettämistarinan koska olin rakastuntu häneen... Joo ihan varmasti, ystävyytemme meni poikki viikko ennen kun menin naimisiin.



Toisen ystäväni kanssa ei ole vielä välit ihan poikki mutta viilentyneet rajusti.

Hän erosi viime kesänä ja olin suuri tuki hänelle, hänelllä ei ollut juurikaan ystäviä. Istui poikansa kanssa meillä kaiket päivät ja minä vaan kuuntelin ja vaikka mitä, autoin ja laitoin hänet melkein perheenikin edelle.

Nyt on tehnyt muutaman kerran niin että on sovittu että nähdään ja sitten hän ei olekkaan saapunut paikalle eikä mitään ilmoita. Kuittaa vaan ettei muistut soittaa, joo niin varmaan. Soittaa nykyään vaan silloin kuin hänelle sopii ja ehdottaa tapaamista, vain kun hänellä ei ole muutakaan tekemistä.

Mä en siedä ollenkaan tuollaista käytöstä, kaikkeni kun olen hänelle antanut ja nyt hän yhtäkkiä on löytänyt minua tärkeämpiä ystäviä, niin olkoot..

ei mitään erityistä syytä. Jotkut ystävät vaan jää (esim. muutto toiselle paikkakunnalle, elämäntilanne erilainen) ja toiset pysyy ja uusia tulee.

ennen nähtiin ainakin kerran viikossa ja saatettiin soittaakin kerran. Nyt ollaan yhteydessä ehkä kerran 2kk aikana. Syynä ihan se etten jaksa tämän ihmisen loputonta, järkyttävää paskanpuhumista selän takana. Utelee kaikki asiamme, levittää ne valheellisina eteenpäin. esim. poikamme on aina ollut hoikka, kysyin neuvolan terveydenhoitajalta mitä voisin tehdä asian suhteen että saisi vähän lihaa luiden ympärille (poika oli silloin 6kk). Terveydenhoitaja sanoi että voit alkaa antamaan kaikki ateriat kiinteinä ja lisätä vähän ruokaan ruokaöljyä, jotta saa vähän rasvaa. Ystävän suussa tämä oli kääntynyt niin että terkkari oli sanonut minulle: herrajumala kuinka laiha lapsi on, etkö anna ruokaa tarpeeksi. Nyt heti antamaan joka aterialla kiinteitä.



On myös helvetin kateellinen kaikesta mitä muut ostavat itselleen. Ei osoita sitä suoraan, mutta valehtelee itse ostamiensa tavaroiden arvon huomattavasti suuremmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Esim. Ostivat esikoiselleen Emman vaunut, meillekin oli tulossa samoihin aikoihin lapsi ja kysyin että millaiset ja minkähintaiset ja onko hyvät jne. Että jos vaikuttavat hyviltä niin voisimme itsekin harkita samanlaisia. Kehui niitä maasta taivaisiin ja sanoi ovh:ksi 500 mutta tarjouksessa olivat olleet 199. Kun samaiseen liikkeeseen astuimme itsekin vaunujen ostotarkoituksessa, selvisi että kyseisten vaunujen ovh. oli 269.



Eikä edes tajua että ihmiset puhuvat hänen paskanjauhantaansa eteenpäin ja jossakin vaiheessa ne tulevat ilmi. Jos ei olisi niin läheistä sukua olisin jo aikoja sitten katkaissut välit kokonaan.

ja oli puhunut (siis valehdellut) tämä " ystävä" ihan suoranaisesti että pidän lastani nälässä, siitä se laihuus johtuu ja neuvolassa olivat puuttuneet siihen. Oli vielä ihmetelly että onkohan meidän perhe joutunut jollekin sossun tarkkailulistalle tms.

Kumpikaan ei ole kovin läheinen ystävä, mutta koska sosiaalinen piirini on melko laaja, en enää jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita, joista saan enemmän pahaa mieltä kuin mukavia hetkiä.



Toinen " ystävä" on selkeä hyödynottaja. Ystävyytemme on perustunut palvelusten tekemiselle; minut on kutsuttu häihin ja muihin juttuihin mukaan silloin, kun minusta on ollut hyötyä. Joitain vastapalveluksia olen saanut, mutta niistäkin on jäänyt hieman paha maku suuhun. Arvomaailmamme ovat erilaiset, enkä koe läheistä ystävyyden tunnetta, vaan velvollisuutta kohdatessamme.



Toinen ystävä arvosteli minua ja sanomisiani. Koska kyse on henkilöstä, josta minulla itselläni olisi paljonkin sanottavaa (hänen tavoistaan toimia ym.), mutta olen ystävyyden nimissä, parhaani mukaan lojaalina sekä ystävälle itselleen että yhteiselle tuttavapiirille jättänyt sanomatta, minusta oli kertakaikkisen epäreilua ja loukkaavaa sitten joutua kuuntelemaan itsestäni negatiivisia arvioivia kommentteja. Ehkä odotinkin sopivaa tilaisuutta viilentää välejä, sillä se ei tuntunut mitenkään pahalta!

Tapaus 1.

Tyyppi joka kommentoi kaikkea negatiivisesti. On monen lapsen yh, jonka mieskuviot ovat aina olleet sekavat (lapset hankittu tietoisena siitä että miehet eivät ole parhaita mahdollisia isiä) ja ruikuttaa niistä ja ylipäänsä elämästään vaikka on omilla valinnoillaan (mm. ehkäisyn käyttämättömyys) vaikuttanut kaikkein eniten ongelmiinsa.



Tapaus 2.

Elämä kuin suoraan saippuaoopperasta, sukuriitoja, välien katkaisua, sekavia mieskuvioita, rikollisia, pettämistä. Pyytänyt minulta alibia miehensä varalle kun oli toisen äijän kanssa.

Lapsuuden-ja kouluaikaisiin ystäviini pidän edelleen yhteyttä, tavataan usein ym. Mutta on sellaisia tilapäisystäviä, joihin en jaksa kovin aktiivisesti tai lainkaan olla yhteydessä eli opiskeluaikojen tuttuja, tuttuja edellisestä työpaikasta tai entisiä naapureita, vaikka mitään varsinaista välirikkoa ei ole tullutkaan.

Elämä on kiireistä, on laaja ystävä- ja tuttavapiiri ym., että ne vähän vähemmän läheiset karsiutuvat, vaikka tietyssä elämänvaiheessa olisivat olleet äärimmäisen läheisiä.

On perusnegatiivinen ja äärimmäisen suorasanainen ihminen, jota hieman pelkään (ei ole lainkaan hienotunteinen ja sanoo aina mielipiteensä äärimmäisenä totuutena). Tällainen ihmissuhde vie paljon energiaa.

ihminen, jota luulin yhdeksi parhaimmista ystävistäni on erittäin " voimia vievä persoona" .

-suunnattoman suorasanainen ja sille päälle sattuessaan todella äksy ja herkästi loukkaantuva. Itse saa kyllä päästellä suustaan lähes mitä vain

-omistushaluinen ja mustasukkainen muista ystävistäni

-vaatii läheisiltään lähes mahdottomuuksia, mm. suuttuu, ellen mene heille yöksi juuri silloin kun hän on ajatellut sen olevan mukavaa

-ei ymmärrä sitä, jos jokin ennalta suunniteltu tapaaminen tms. peruuntuu



Olen tarkoituksellisesti vähentänyt yhteydenpitoa ja huomannut, etten juurikaan edes kaipaa häntä.

Joihinkin yhteydenpito on loppunut, joihinkin jatkunut, mutta keneenkään ei ole mitään hampaan kolossa. Pari sellaista ihmistä on kyllä lopettanut yhteyden pitonsa minuun, joiden kanssa olisin mielelläni pitänyt yhteyttä. Tarpeeksi kauan kun joutuu olemaan aina se yhteyden ottaja niin tajuaa, ettei toinen halua olla tekemisissä. Olen varmasti onnistunut loukkaamaan, mutta kyllä näiden ihmisten kohdalla voi sitä kateuskorttiakin heilutella. Jotkut eivät yksinkertaisesti kestä sitä, jos toisilla menee hyvin. Minä en ole vielä sellaista asiaa joutunut kohtaamaan, että olisi ollut aihetta välien katkaisuun. Olen antanut anteeksi mm. selän takana paskan puhumista (kaikki sitä tekee tavalla tai toisella),

Oman tilanteeni vuoksi monet tuttavat ja kaverit on vain

jaaneet, joittenkin kanssa soittelen muutaman kerran

vuodessa.

Yhden parhaimman kaverin kanssa, yhteydenpito loppui

ilman riitoja yms. Tutustuimme sinkkuaikana, molemmilla

oli lapsia ja autoimme toisiamme. Kun kaverini alkoi seurus-

telemaan, han muuttui toiseksi ihmiseksi. Alkoi olemaan

ns. ylpea ja kerskaili miehen rahoilla ja seuraelamalla.

Kaverit vaihtuivat hanella " parempiin" . Tavallinen sinkku-

aiti ei enaa kelvannut. Yksi syy oli myos kaverin mies,

han inhosi minua ja teki sen minulle myos selvaksi.

No, olen nykyaan naimisissa ja asun edelleen entisen

kaverin lahella, ei olla puhevaleissa, ja ok niin.

ystävän välien katkaisemiselle... En valita, en hauku tuttuja enkä tuntemattomia, en hössötä pelkkää pinnallisuutta... En tiedä, voiko syy olla että oma elämäni tuntuu minusta helpommalta ja mukavammalta kuin ystäväni hänen mielestään??? O_o

Pitkä oli ketju mutta en kyllä tunnistanut itseäni noista, en edelleenkään tiedä miksi?



Rakastin ystävääni täysin ehdoitta kaikki 15 vuotta, en koskaan sanonut hänelle pahasti, en koskaan edes ajatellut hänestä mitään pahaa. En pettänyt hänen luottamustaan, en valehdellut, en takertunut, en pitänyt surujeni kaatopaikkana.



Pidin ystävänä, ainutlaatuisena, tärkeänä, hän oli ihminen jota aidosti rakastin. Kaikkinen hyveineen ja vikoineen.



Jos joku tämän ketjun kirjoittajista on tämä ystäväni, niin miksi hän ei kertonut minulle että ajatteli minusta noin?



Toisaalta parempi etten tiedäkkään, olisi todella surullista että ainoa ihminen jota kohtaan olen näin tuntenut olisi ajatellut minusta noin :( toisaalta olisi helpotus tietää mitä tein sellaista että hän minut noin väärin käsitti.

Mistäköhän tuommoinen ilkeily oikein johtuu :O Kateutta vai mitä lie..

oman miehen löydyttyä lakkasi soittelemasta ja käymästä. Kun nähtiin, aloitti valtavan kehuryöpyn miehestään ja siitä kuinka ovat yhdessä 24h ja erossa ei voi olla kun pakolliset työajan tunnit. Koen erittäin lapselliseksi tämän muutoksen tuoman uuden puolen ystävässä ja usein naureskelen kotona jälkikäteen jutuille. Kun sai perheenlisäystä, oman navan tuijottelu paheni ja oli omaksunut jo aivan suurperheen äidin roolin ja eikä muille elämän tyyleille löytynyt enää arvostusta. kiitos ei.

köyri poikaystäväni kanssa

köyri lapseni isän kanssa (oltiin kyllä erottu jo)

haukkui äitiyttäni

haukkui lapsiani

varasti rahaa

jätti mut tahallaan kaupuunkiin ilman rahaa ja puhelinta

ymmärrän tuskasi. mulle on käynyt noin kahden sydänystävän kanssa, enkä vieläkään ymmärrä miksi. Toisen kanssa olen nyt väleissä, mutta ystävävyys ei ole läheskään ennallaaan, koska en pysty täysin unohtamaan menneitä, varsinkaan kun ko. ihminen ei koskaan myöntänyt mitään tapahtuneen/halunnut keskustella asiasta (en ollut ainoa, joka tiesi tilanteen eli en voinut kuvitella sitä itsekseni)...



toivon, että jonain päivänä surusi hellittää ja löydät (tai jo " omistat" ) vähintään yhtä hyvän/hyviä ystävän/ystäviä! (saattaahan olla, että hän sitten kuitenkin oli sinulle jostain kateellinen, mutta ei pystynyt myöntämään sitä, tai sitten vain koki kasvaneensa sinusta niin erilleen, ettet enää " mahtunut" hänen elämäänsä).

On paljon vaikeuksia avioliitossa (pettämistä, alkoholinkäyttöä, henkistä väkivaltaa) ja muutenkin vaikeaa, mutta haluaa aina näyttää ja puhua vain kiiltokuvapuolta ja ei puhu puolella sanallakaan hankaluuksista. En jaksa sitten hymistellä, että onpa teillä mahtavaa, hienoa, on sulla upea mies jne. kun tiedän sen toisen puolen.

ilman empatiakykyä. Ihmettelin aina, miksei hänellä ole ystäviä, mutta asia selvisi vuosien kuluessa.



Hän suuttui jos olin kiireinen, lapset kipeänä tai muuta normaalia mitä elämässä voi sattua. Lakkasi ottamasta yhteyttä, vastasi ylimielisesti ja töksähdelleen. Väheksyi kaikkea minussa. Jollain tapaa ilmeisesti kateuskin oli mukana ja vaikeus iloita muiden puolesta. Oli helpotus lopettaa yhteydenpito.