Minkälaisesta syystä olet laittanut välit poikki kaveriin tai vähentänyt rajusti näkemisiä?

Olen kouluttautunut aikoinani eräälle erikoisalalle, ja lapsuudenystäväni takertui tähän. Otti yhteyttä vain apua tarvitessaan, antoipa numeroni jopa parille ystävälleen ja pyyteli palveluksia milloin kellekin. Ilmaiseksi tietenkin, ja ilman vastapalveluksia. Lakkasin vastaamasta puheluihin ja viesteihin, en tiedä käsittääkö edelleenkään miksi.



Hyvänä pitämäni ystävä, opiskelukaveri, valehteli ja varasti. Meillä oli vuokralla erään tuttavan kesämökin varastorakennus tavaroiden tilapäiseen säilytykseen talven yli. Keväällä varasto oli kuulemma tyhjennetty varkaiden toimesta ja kaikki vähänkin arvokas oli viety. Näihin aikoihin tuo ystävä vetäytyi vähin äänin uuden miesystävänsä luo asumaan satojen kilometrien päähän. Varsin pian kuulin yhteisiltä tutuilta että huonekalujani yms. olikin tämän opiskelukaverin luona. Hän oli selittänyt vain säilyttävänsä niitä etteivät ne olisi säiden armoilla kylmässä varastossa. Melkoisen uhkailun jälkeen sain omaisuuteni takaisin, joitakin esineitä kyllä puuttuu yhä.



Isäni siskopuoli on taas jollain lailla luulotautinen, vaikkei päälle päin IKINÄ uskoisi. Kuvittelee että esim. joulukortin lähettämisessä heille on joku taka-ajatus tai suunnitelma, soittelee yhteisille sukulaisille ja selittään ovelasti kuinka siinä niiden ja niidn kortissa oli hopeinen reunuskoriste tai siltä ja siltä tuli 2-osainen kortti suljetussa kuoressa, ja keksii vaikka mitä salaliittoteorioita joiden tarkoitus on ajaa hänet vähintään ennenaikaiseen hautaan. Ja viimeksi nyt uutena vuotena hän oli muka nähnyt minut lapsineni kaupungilla häntä kyttäämässä... Ei me tosin oltu koko kaupungissa uutena vuotena ;) Lienee sanomattakin selvää ettemme ole viitsineet muutamaan vuoteen lähettää kortteja heidän perheelleen tai pidetä yhteyttä muutenkaan.

Ystävä ei vastaa puhelimeen. Ollaan nähty viimeksi viime kesällä ja sen jälkeen yhteydenpito katkesi täysin. En keksi mitään syytä miksi hän ei pidä enää yhteyttä!! En ole tehnyt mitään ohareita, meillä ei ole riitoja, en ole hankala ihminen... Meillä ei ole edes yhteisiä tuttuja joten en voi kuulla mitään huhuja mitä on tapahtunut tms. En tiedä onko heillä perheessä jotain ongelmia tai joku sairaana ja hän ei siksi halua olla minun kanssani tekemisissä... Edes joulutervehdystä ei tullut, mikä on kanssa omituista sillä hän on aina ollut kova askartelemaan. Minun on varmaan unohdettava koko juttu ja 15 vuoden ystävyys, sillä mitäpä sitä enää soittamaan kun ei kerran vastaa :(

soita sun ystävälle ede syhden kerran ja kysy, hyvä ihminen. Hän voi olla masentunut, menettänyt läheisen ihmisen tms. eikä pysty soittamaan!!

Ryhtyi lähettelemään sähköposteja, joissa pyydettiin allekirjoittamaan adresseja aborttia ja parisuhdelakia vastaan patavanhoillisin ja ääriuskovaisin perustein. Maailmankatsomuksemme menivät niin ristiin, ettei enää ole innostanut pitää yhteyttä, ja tuttavuus on tyrehtynyt.



Tapaus B: Pitkäaikaisen kaverin kanssa ei enää ollut mitään yhteistä. Toisella amis-, toisella yliopistokoulutus (enkä tarkoita, että tämä olisi muuten ongelma, mutta kun se todella alkoi näkyä kanssakäymisessä). En kokenut saavani mitään tapaamisista, koska elettiin niin eri maailmoissa. Yhteydenpito vain jäi.



Tapaus C: Tässä tapauksessa en itse katkaissut välejä, vaan minuun katkaistiin välit. Mietin todella kauan, miksi niin tapahtui, sillä henkilö oli yksi tärkeimmistä ystävistäni, enkä tiennyt loukanneeni häntä. Jälkeenpäin luulen ymmärtäväni ainakin jotain: ystävälläni on aina ollut huono itsetunto ja hän on perusluonteeltaan kateellinen. Itse olen välitön, itsetuntoni on vahva enkä siitä syystä oikein osaa olla kateellinen kenellekään. Luulenkin olleeni tarkoittamattani energiaa vievä ystävä. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että olisin jollain lailla toiminut väärin - en koskaan ole lytännyt tai arvostellut ystävääni. En vain ole ymmärtänyt, ettei hän olekaan iloinen puolestani silloin, kun minun elämäni tuntuu kulkevan eteenpäin " onnistumisten sarjana" , vaan hän vertaa itseään minuun ja näkee itsensä jotenkin huonompana. Ystävyyden loppuaikoina aloin kuitenkin jo huomata, etten saisi ystäväni läsnäollessa iloita mistään onnistumisistani, sillä ystäväni fiilis meni heti pilalle. Piti vähätellä itseään, esim. etsiä omasta parisuhteesta ongelmia keskusteltavaksi, ettei sinkku-ystävä olisi pahoittanut mieltään siitä, että minulla ylipäätään on parisuhde. JNE. Väitän, että peruseromme oli siinä, että minä suhtaudun asioihin positiivisesti, innostun helposti ja ihan puhtaasti " osaan pelata oikein" tullakseni valituksi opintoihin, töihin, luottamustoimiin, löytääkseni ystäviä ja parisuhteen, kun taas ystäväni jää kadehtimaan eikä keskity siihen, mikä omassa elämässä on hyvää - hän ei ole missään suhteessa minua huonompi, mutta suhtautuu asioihin negatiivisesti, ei usko itseensä ja onnistumiseensa. Olen edelleen surullinen siitä, ettemme ole enää ystäviä, mutta toisaalta yritän ymmärtää, etten ollut ystävälleni voimavara vaan energiaa vievä ahdistus. :/

löi minua.

No eipä kyllä muutenkaan ollut luotettavimmasta päästä, että ei harmita.

Arvaa olenko soittanut... en jaksa enää jos se ärsyttää häntä. Kirjoitin joulukortin mukaan kirjeen kuulumisistani mutta hän ei kommentoinut sitä edes tekstarilla.

Mulla on se tilanne. Lapsuuden aikaisen kaverini kanssa en juuri ole yhteyksissä, meillä on kaikki asiat niin eri tavalla ettei yhteistä puhetta ole. Hänelle kaikki kaikessa on työ. On korkeakoulututkinto jne. Mulla keskiasteen tutkinto, ja työpaikka josta olen ollut 4 vuotta ä-lomilla ja hoitovapailla. Hän on sinkku mulla iso perhe. Meillä ei vaan ole oikein mitään sanottavaa.



Häntä ei kiinnosta perhe-elämä. Mua ei ainainen työstä puhuminen.

Meillä siis tärppäsi ekasta heillä vuoden yrityksen jälkeen.



Ei ollutkaan enää se " eka ja paras ja nopein" . En tarvii tollasia kavereita.

Kun sitten saimme lapsia, aloin nolona hiipiä takaisin. Jotkut antoivat anteeksi, toiset eivät, ja ymmärrän heitä hyvin. Erään ystäväni kanssa välit viilenivät, kun hän vain jatkoi suhdettaan naimisissaolevaan mieheen, ja minusta se alkoi olla jotenkin aika kamalaa, vaikken mikään tiukkapipo olekaan.

Erittäin hyvä yliopistoaikainen ystäväni ei enää vastaa tekstareihin ollenkaan. Aikaisemmin vastasi aina HETI ja tapasimmekin sillon tällöin. Hän on saanut kaksi lasta lyhyessä ajassa (viimeisen nyt syksyllä) ja tän toisen raskauden aikana yhteydenotot ovat loppuneet. Itsekin sain vauvan kevällä ja ois ollu kiva tavata ja rupatella perhe-elämästä. Olisin ollut valmis lähtemään häntä tapamaankin (hän asuu 100 km päässä minusta), mutta kun ehdotin asiaa, hän ei vastaa mitään. Todella outoa. Minäkin mietin, että onkohan jotain sattunut? Sairautta, masennusta tms?



En näe mitään järkeä tekstitelläkään enää kun toinen ei vastaa. Olen varmaan lähettänyt 10 tekstaria viime vuoden aikana eikä niihin vastattu. Numero on kyllä tyypillä käytössä koska olen YHDEN viestin saanut siitä numerosta ja se oli silloin kun hän sai tämän vauvansa nyt syksyllä.



Meilläkään ei mitään riitaa tms. ole ikinä ollut.

meillä on samanikäisiä lapsia ja ollaan samalla alalla töissä, miehetkin tuntevat toisensa. Olisi jotenkin reilumpaa laittaa edes joku haista paska -tekstari minulle... on jotenkin ihan typerä olo kun ei tiedä mikä mättää. Meillä ei ole edes mitään suuria kasvatuksellisia erimielisyyksiä mistä voisi vetää herneen nenään tms. 26

Itse olen katkaissut välit kerran yläasteella kaveriin joka ärsytti minua, pidin häntä jotenkin lapsellisena. Käyttäydyin tosi lapsellisesti itse, sillä hän kirjoitti mulle kirjeen ystävänpäivänä ja sanoi ettei tiedä mitä on tehnyt väärin ja toivoo että voisimme olla edelleen ystäviä. En vastannut vaan mielessäni kirjoittelin tosi ilkeitä vastauksia (onneksi en lähettänyt!!!). Eikä hän ollut mitään tehnyt väärin, itse vaan olin niin ääliö.



Aikuisiällä yksi kaveri katkaisi välit muhun sen vuoksi että pyysin häntä maksamaan takaisin noin 1000 mk jotka oli jääneet hänelle matkakassastani. Hänellä oli itsellään tuossa tilanteessa vaikeaa, mulla taas oli opiskelijana ihan rahat loppu joten pakko oli pyytää. Lupasi maksaa " sinä ja sinä päivänä" , ei maksanut eikä enää vastannut yhteydenottoihin. Monta kertaa laitoin hänelle tekstaria tai mailia ihan muuten vaankin sen jälkeen, kerran kysyin rahojen perään, mutta ei vastannut.



Sitten on monia joiden kanssa on kasvettu erilleen, mutta pidän heitä silti ystävinä ja otan yhteyttä silloin kun aika antaa periksi. Yhdenkin kaverin kanssa on mailailtu noin kerran vuodessa pari mailia, sitten taas vuoden päästä uusiksi. Ja aina pystyy kyllä puhumaan avoimesti, ihme juttu!

En muista nyt sun numeroa, mutta sanoit että nolona hiivit takaisin kun saittekin lapsen.

- jatkuvaa valittamista kaikesta (huono poikaystävä, rahat loppu, sairauksia mm. varmaankin syöpä, jatkuvaa flussaa, selkäkipua yms)

- pyytää ottamaan lapsensa (kummipoikamme) hoitoon. Kun lupaanja perun omat menoni, muuttaa suunnitelmiaan, eikä tuokaan hoitoon (tätä tapahtuu 9krt kymmenestä).

- Loukkaantuu, kun en voi ottaa lastansa hoitoon muutamaksi päiväksi ja kuljettamaan kouluun viereiselle paikkakunnalle (tulisi ylimääräistä ajoa n. 80km/pv)

- pyytää muuttoapua min. 2krt/vuosi (ei siis mikään kovin paikallaan pysyvä ihminen)

- Jatkuvasti saisi olla tekemässä palveluksia, saamatta mitään vastapalvelusta



tiivistetysti: törkeää hyväksikäyttöä.

En jaksa enää myöhästelyjä ja ohareita ja yleistä epäluotettavuutta. Hän oli minulle todella tärkeä ihminen ja erittäin hyvä ystäväni, mutta surullista on, ettei häneen voi ollenkaan luottaa. Meidän ystävyydestämme jäi puuttumaan suuri pala, kun emme voineet suunnitella mitään kivaa yhdessä. Hän peruutti suunnitelmat lähes aina ja lisäksi viime hetkellä.



Hän ei myöskään kanna kännykkää mukanaan. Todella itsekäs tapa, ainakin jos tuppaa myöhästelemään ja tekemään ohareita. Ikinä ei häntä saanut kiinni, ja siinähän odotat ja mietit, tuleeko hän tällä kertaa paikalle 5 vai 10 min vain 50 min myöhässä vai eikö kenties tule ollenkaan (niinkin on käynyt). SItten hän soittaa jostain kolikkopuhelimesta minun kännykkkääni. Mutta MINULLA ei ole mitään mahdollisuutta ottaa häneen yhteyttä.



Itse arvostan täsmällisyyttä ja luotettavuutta. Välillä toki on normaalia että myöhästyy tai että suunnitelmat muuttuvat, mutta kategorisena toimintana se on vain .... epäkunnioittavaa.

kun hän käytti minua hyväkseen saadakseen iskettyä mieheni ystävän.



Olimme lukion jälkeen muuttaneet eri kaupunkeihin ja yhteydenpito oli vähentynyt. Sitten hän yhtäkkiä alkoi joka viikonloppu soitella ja pyydellä minua ulos, uteli miehen kaverin tekemisistä ja menemisistä ihan niinkuin muka ohimennen, jopa kutsui minut ja mieheni syntymäpäivilleen, koska halusi mieheni kaverin tulevan ja ajatteli, ettei tämä tule ilman meitä. En käsittänyt ollenkaan mistä oikeasti oli kysymys, vaan olin aidosti ilahtunut siitä, että ystäväni halusi taas " elvyttää" ystävyytemme ja olla paljon tekemisissä. Sitten eräs yhteinen ystävämme paljasti tämän jutun minulle, ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Sen jälkeen en ole halunnut olla tekemisissä.

Monesti yritti iskeä minun ja muidenkin tuttujen poikaystäviä ja sekoittaa välejä.

Bye bye sellaiselle!!

joksikin aikaa puheluihin vastaamisen!!! Ja noin vuoteen ei nähty, nyttemmin asia selvitettiin ja sanoin suorat sanat, jonkinlaisissa väleissä nykyjään ollaan, mutta ei niin hyvissä kuin ennen...

Meillä on kaverini kans tosi pitkä ystävyys takana. Sitten kaveriin iski jonkinasteinen alkoholismi. Yhdessä pariskunnittain vietetyt juhlapyhät muuttuivat sietämättömiksi kun kaverini oli liian humalassa. Halusi puhua vain seksistä ja udella asioitamme. Kertoili aina toilailuistaan esim. työpaikan virkistysreissuilla, ja myötähäpeäni oli suurta. Lopulta kävi niin että kaveriporukkamme miespuoliset henkilöt eivät enää suostuneet viettämään esim. juhannuksia tai pikkujouluja tämän kaverin kanssa yhdessä. Me naiset sinnittelimme kohteliaisuuttamme.



Kaveri on loputtoman utelias ja minä taas en ole halukas kertoilemaan seksielämästäni, puolustelemaan joka ainutta valintaa elämässäni ja niin eespäin. Kaverini kyseenalaistaa ja on pessimistinen. En jaksa hänen elämänasennettaan. Nyt hän tuli petetyksi ja jätetyksi ja asenne muuttui vielä pessimistisemmäksi.



Hän on myös loputtoman kiinnostunut toisten raha-asioista. Kun olin raskaana hän soitteli mulle jatkuvasti tyyliin:" luin just lehdestä että lapsiperheiden vuosimenot on 10000 euroa" tai muuta tosi pessimististä.



Kun mieheni sai lahjaksi eräänlaisen isyysoppaan, kaverini luki sitä ensimmäisenä ja kaivoi sieltä heti esiin lauseen " joissakin perheissä seksielämään voi tulla jopa 6 kk tauko synnytyksen jälkeen" . Tämän hän sitten meni heti kertomaan miehelleni.



Minun vauvaani hän on suhtautunut tosi pisteliäästi, esim. jos vauva kitisee hieman " tuollaista se sitten on, et edes syömään pääse" . Tai kun vauva nukkui ekaa kertaa koko yön läpi ja kysyin puhelimessa " arvaa miten meiän yö meni" vastaus: " no varmaan valvoitte koko yön" .



Viimeinen pisara oli kun hän alkoi seurustella erään älykön kanssa ja nyt korostaa vaan miehen mensan jäsenyyttä joka käänteessä.



Kohteliaisuuttani ja säälistä vastaan vieläkin puhelimeen kun hän soittaa.

Yks kaveri lainas aina rahaa, pieniä summia, muttei ikinä maksanut takaisin. Tapas sitten miehen ja juorus kaikki asiat, jotka hänelle puhuin miehelleen. Ja sitten mies levitti ne vielä edelleen ja lisäsi niihin kaikenlaista p:tä. Yrittivät rikkoa mun ja miehen välit valehtelemalla, ett olin käyny pettämässä miestä. Muutenkin puhui musta pahaa kaikille ja kaikista muista pahaa mulle. Joten päätin ett on parempi pysyä kaukana.



Yks kaveri jäi, koska ei hyväksynyt mun elämänvalintoja, puhui aina pahaa mun miehestä ja muutenkin alettiin olla ihan eri aaltopituudella,



Yks kaveri valehteli kaikki asiansa ja vähätteli mua ja suoraan haukkukin.