Minkälaisesta syystä olet laittanut välit poikki kaveriin tai vähentänyt rajusti näkemisiä?

en jaksa sitä, että aina joudun itse olemaan se ressukka, joka ottaa yhteyttä. En jaksa sitä, että elämäntapaani ja minua sekä parisuhdettani arvostellaan jatkuvasti.

Teki kolme (!) kertaa oharit jonkun tekosyyn varjolla ja joka kerta olin turhaan leiponut (en ole mikään leipomisihminen)hiki hatussa. Joten sen jälkeen en ole itse ollut häneen yhteydessä.

Tapaus A: Soitti mulle aina vain silloin, kun itsellään oli jotain murhetta ja halusi tilittää surujaan. Kertaakaan 6 vuoden aikana ei tullut yhteydenottoa ns. hyvinä aikoina, eikä koskaan vahingossakaan soittanut mulle " muuten vain" , ja kysynyt kuulumisia.



Tapaus B: Isketteli miestäni aika avoimesti erään baari-illan aikana. Sai jäädä omiin oloihinsa, iskeköön jonkun muun miestä.

vaikka sanoin että en todellakaan ajattele hänestä samalla tavalla.

ja minun mieheni. Sen jälkeen en ole paljon ollut enää yhteydessä.

teki ohareita ja oli epäluotettava, esim. saattoi kinuta mua baariin seurakseen, baarissa sitten jätti mut yksin lähtiessään pokaamaan miehiä ja oli niin mustasukkainen näistä uusista tuttavistaan, etten saanut baari-illan aikana tulla lähellekään. Olin kerran toisella paikkakunnalla hänen luonaan, hän lähti lähti jonkun pokan kanssa kämpille ja jätti mut ilmoittamatta yksin. Kun joskus aamuyöllä löysin perille, mun kamat odotti pihalla. Täysin käsittämätöntä käytöstä : (



On myös joitakin ex-ystäviä, joihin välit ovat viilenneet luonnollisesti, esim. nuoruuden biletysvaiheen jälkeen elämäntilanteen muuttumisen myötä ei ole enää löytynyt yhteistä säveltä.

Eka ohari oli sellainen, että siinä vaiheessa kun olin jo hetken odotellut, hän soittaa että sori, tuli toinen meno äkkiä, olen paikkakunnalla x. Sitten kun seuraavan kerran piti tulla kylään, soitti puoli tuntia ennen määräaikaa että oli saanut lääkäriajan sille päivää.



Otin vihjeestä vaarin ja ajattelin että pallo on nyt hänellä. Kokoon kuivui se ystävyys sitten, kuten odottaa saattaa.

en jaksanut kuunnella jatkuvaa valittamista. Mikään ei tällä ihmisellä ollut hyvin ja kaikki muut toimivat tyhmästi... Myös minä sain haukkumisryöpyn osakseni pari kertaa ja se riitti.

Hän otti yhteyttä ainoastaan silloin, kun halusi päästä kauemmas shoppaamaan, pyysi mua " seuraksi" minkä opin nopeasti tarkoittamaan että menemme sinne mun autollani. Muulloin ei kaivannut mun seuraa, ja kun mä soittelin hänelle (vaunulenkille, puistoon tms) niin aina oli jotain muuta tai oli liian väsynyt lähtemään. Kovasti aina sanoi, että soitellaan, nähdään, mennään ja tehdään, muttei koskaan sitten nähty ja tehty paitsi jos häntä shopatutti...

Mä kyllästyin ja lopetin yhteydenotot, enkä lähtenyt enää seuraksi shoppaamaankaan. Koin sen hyväksikäyttönä.

haukkui kovaan ääneen tupakoivia ja ylipäätään ketä tahansa ihmisiä. En enää halunnut kohdata häntä missään julkisella paikalla näistä syistä. Hävetti. Lisäksi vuosien mittaan hän ehti haukkua kaikki automme (väärää merkkiä), kotimme (toivottavasti meidän ei tarvitse koskaan asua tuollaisessa...) ja loppuhuipentumana minun vanhentuneen ulkonäköni. Siinä vaiheessa päätin, etten enää ole missään tekemisissä hänen kanssaan.

Muuten ei sitten soitellutkaan tai pitänyt yhteyttä mitenkään, tai no joskus pyysi kaljalle, jos ei kukaan muu päässyt lähtemään.



Lakkasin olemasta korotonta lainaa antava pankki, enkä lainannut enää ollenkaan rahaa. Sen jälkeen ei " kaveri" lopetti soittelemisen kokonaa.

ei voida puhua kun vaan menneistä (kun oltiin vielä hyviä kavereita) tai mille hänen lapsensa onkaan allerginen.



Yhteen ystävään meni välit kun käytti todella räikeästi hyväksi. Hyväksikäyttöä jatkui vuosia ja yksi päivä sain tarpeekseni kun olisi pitänyt hänen häihinsä mennä työläiseksi (ei kaasoksi edes vaan ihan vaan työläiseksi). Meno oli ollut samaa vuosia: muutossa apuani kaivattiin mutta tupareihin ei kutsuttu, lapsiaan olisin saanut hoitaa koska vaan kun hän lähti ulos, mutta ulos mukaan ei mulla asiaa.

voi jessus sitä tuputusta!

Itse en muutamasta oharista hermostuisi... Noh, hyväksikäyttö ja paskan puhuminen kyllä saisi pysymään erossa. Muutenkin elämäntilanteet saattavat olla liian erilaisia, kaverit saattavat muuttaa kauaksikin eli ns. kasvetaan erilleen. Yhteydenpito harvenee helposti, kun ei yhteistä puhuttavaa. Sille ei vaan voi mitään.



Toiset odottavat kaverisuhteelta eri asioita kuin toiset. Esim. jotkut haluavat olla yhteydessä päivittäin, toisille riittää harvemminkin. Myös yhdessäolosta on erilaisia ajatuksia.

1) Asuimme pienellä paikkakunnalla, josta tunsin hyvin oikeastaan vain yhden ihmisen vapaa-ajalla. Sain esikoisen, jonka kanssa oli aika rankkaa (koliikki ym.). Tämä " ystävä" ei tullut kertaakaan sen puolen vuoden aikana, jonka siellä vielä asuimme, katsomaan meitä! Kerran soitti. Yhteydenpito tyssäsi siis oikeastaan ensin hänen puoleltaan. Sitten kyllä olisi ollut kiinnostunut soittelemaan ja kirjoittelemaan sähköposteja, kun muutimme 300 km päähän. Sanomattakin lienee selvää, etten ollut enää kiinnostunut.



2) Eräs vanha tuttava on hurahtanut verkostomarkkinointiin eikä oikeastaan koskaan tavatessamme puhu mistään muusta kuin niiden tuotteiden ainutlaatuisuudesta. Ne tuotteet ovat vastaus ilmeisesti kaikkiin ihmiskunnan ongelmiin. En vaan jaksa.

Ja toinen (hyvä ystävä) oli niin täynnä itseään, että yksinkertaisesti vain kyllästyin kuuntelemaan! Totesin itselleni, etten minä ole mikään toisarvoinen ihminen tai kynnysmatto, jonka ajatukset / kokemukset / kuulumiset eivät ole tärkeitä - ja otin itseni pois siitä kuviosta. Ei se ole ihan oikein, että ystävyyssuhteessa vain toinen on " tärkeä" , ja vie toisen energiaa joka tapaamiskerralla, " antaminen" pitää olla molemminpuoleista.



Ei voi mitään, ihan tervettä on ajatella itseään sen suhteen mitä jaksaa / kestää ja millaista käytöstä on valmis ottamaan vastaan.

Kaveri piti itseään aina parhaimpana, fiksuimpana ja pätevimpänä kuin ketään muuta. En enää jaksanut kuunnella haukkumista, kun hän oli muka aina oikeassa. Miestäni haukkui joka kerta, kun tapasimme.

Mun mielstä on hienoa että voidaan kavereiden kesken jakaa elämän onnistumisia, mutta kun tämän kyseisen kaverin kanssa keskustelut vain pyörivät siinä yhdessä ja ainoassa aiheessa. Hän ei ole elämässään " saavuttanut" mitään, mutta puheet on aina kovat ja on vähintäänkin maailmaa valloittamassa. (elää jossain utopiassa)



Hänen murheesa ovat aina jättisuuria ja koska hän on niin etevä niin hän aina kertoo pitkiä tarinoita kuinka selvisi siitä ja siitä " ongelmasta" .



Olen itse aina ihan stressaantunut hänen puheluidensa jälkeen kun tuntuu kuin tämä ihminen imisi minusta kaikki energiat. En jaksa enää kehua ja ylistää. Jos erehdyn kertomaan omia juttujani niin saan kuulla kuinka olen tehnyt väärin ja kuinka hän hienosti asian olisi ratkaissut.



Mahtaako sellaisella ihmisellä olla jo jokin diagnoosi? Kuulostaako tutulta?

-jatkuvien ohareiden takia (saattoi siis soittaa klo.12, että tavataan, klo.12.05 soitti, ettei tavatakaan, kun tuli päänsärky/mahakipu/väsyttää/tai mitä vaan. ja nämä toistuivat vuosien ajan viikosta toiseen...).

-paskan puhumisen takia. edessä päin niin hyvää ystävää, selän takana kaikki asiani kulkeutuivat muille. ja miten olin ilkeä, tein asioita väärin jne...

-yksi suuri syy oli se, kun lapseni syntyi. monet eivät kestäneet sitä (ehkä kateus, ehkä se, etten päässytkään enää bilettämään) ja ketään ei kiinnostanut seurani enää kotiäitinä. kuulin rumia asioita lapsestani (selän takana puhuttuna tietenkin: äpärä ja ties mitä), eikä mielestäni kenenkään tarvitse kuulla sellaisia.



paskoja tyyppejä sanoisin, eikä harmita, että olen saanut karsittua nämä ihmiset elämästäni.

Meillä on iso perhe, hän sinkku. Heille ei KOSKAAN tullut kutsua. Hänen kanssaan ei voinut koskaan mennä esim. kahvilaan käymään että olisi saanut jutella rauhassa (ilman jatkuvaa lastenhoitoa), hän ei halunnut.



Halusi vain tulla meille miten itselle sopi ja aina ilmoittamatta. Noloa sanoa aikuiselle ihmiselle että nyt on laitettava lapset nukkumaan voisitko kadota. Helpointa jättää yhteydet pitelemättä.