Lue keskustelun säännöt.
Erotessa vanhemmat vaihtavat kotia, lapsi ei reissaa
20.11.2013 |
Ollaan eroamassa miehen kanssa ja kumpikaan ei halua etävanhemmaksi, ja olemme alustavasti sopineet viikko ja viikko systeemistä. Mietimme sellaista vaihtoehtoa että vuokrattaisiin joku pieni yksiö läheltä nykyistä kotiamme ja oltaisiin vuorotelleen viikko ja viikko kotona lapsen kanssa, toinen sillä aikaa siellä yksiössä.
Onko kenelläkään kokemusta tälläisestä ratkaisusta? Me ajattelemme asian niin että koska lapsi ei ole syyllinen eroon, ei hänen pidä joutua sen vuoksi reissaamaan kahden kodin väliä. Aikuiset ovat eroon päätyneet joten aikuiset kärsiköön sen pienen epämukavuuden joka kahden kodin välillä reissaamisesta tulee.
Välit on ihan ok, eroon ei liity kolmansia osapuolia. Lapsi on 4 vuotias.
Kokemuksia?
Kommentit (86)
Onnistuu mainiosti niin kauan kun kumpikaan ei ala seurustella vakavasti ja muuta yhteen uuden rakkaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsi halua jossain vaiheessa vierailla myös teidän omissa kodeissa? Eikö silloin häntä päästetä niihin? Mitä jos tulee kuvioihin uusi puoliso? Entä erimielisyydet siitä missä kunnossa lapsen kämppä luovutetaan toiselle? Tässä mallissahan lapsi ei asu kummankaan luona :(
Höh siis ymmärsin että teillä omat asunnot kummallakin + lapsen kämppä. Joka tapauksessa kehotan miettimään haluatteko yhä nukkua samassa sängyssä missä puoliso nukkuu toiset viikot ja mahdollisesti siivota toisen jäljiltä sotkuja, katsella toisen tavaroita... kai siihen on syy että haluatte erota, eihän tuo olisi mikään ero kun kuitenkin samoissa asunnoissa asuttaisiin. Mitenkäs sitten jos mies löytää uuden naisen ja joudut heidän "tahrimassa" sängyssä nukkumaan tai toisinpäin?
Minuakin kiinnostaa tuo, että mitäs sitten kun tulee uusi kumppani kuvioihin?? Vai meinaatteko pysyä sinkkuina vuos kaudet?
Ajatuksena ihan hyvä, käytännössä tuskin toimii.
Ei kai se sänky ole mikään ongelma. Voi myydä parisängyn ja ostaa yhden hengen vuoteen. Mutta tuo malli sopiikin vain parille joka pystyy olemaan ihmisiksi eron jälkeenkin ja käytännön asiat luistavat (molemmat osaavat siivota, eivät tuo lasten kotiin ketään yöksi jne). Joillakin tuo toimii käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja panette sitten uusia kumppaneitanne samassa sängyssä?
Maksatte sitä asuntoa puoliksi ja kaikkia muitakin kuluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostatte sinne vuorotellen petivaatteet ja pyyhkeet, astiat jne.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:09"]
Ja panette sitten uusia kumppaneitanne samassa sängyssä?
[/quote]
No miksei, kunhan ei yhtäaikaa. Ja ehkä ne uudet kumppanitkaan ei ole asunnottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisitko tosiaan vielä yhteisen asunnon exäsi kanssa??
Lapsi asuu yksin kodissaan, jossa säännöt ja tavat muuttuvat joka toinen viikko riippuen siitä, kuka kulloinkin on lasta hoitamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies vaihtaa panemisen jälkeen petivaatteet?
Miksi ette vuokraa kahta pientä ja vaikka kauempaa jos olisi halvempia siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tällaisen virityksen, voi se toimiakin, kunhan palkkaatte siivoojan kumpaankin kämppään. Ko. tapauksessa nimittääin kukaan ei siivonnut varsinkaan sitä lasten asuttamaa asuntoa IKINÄ, kun kumpikin tykkäsi, että se on toisen ongelma. Ja olkaa lapselle rehellisiä, missä täsäs hommassa mennään.
AP tässä, kiitos vastauksista.
Ajateltiin toistaiseksi siis maksaa yhdessä omistusasunnon lyhennystä, kuten myös sen yksiön vuokraa. Todennäköisesti niin että joka toinen kuukausi toinen maksaa lyhennyksen + vastikkeen ja joka toinen kuukausi vuokran. Ruuat kumpikin ostaa omalla viikollaan. Jaetaan astiat, pyyhkeet, lakanat jne niin että ei tarvitse ostaa uusia.
Juurikin nuo mahdolliset uudet kumppanit tässä mietityttää, mutta eihän tätä ratkaisua tarvitse onneksi tehdä loppuelämäksi vaan katsomme miten pitkään se tuntuu mielekkäältä. Välit on ihan hyvät, olemme vaan "kasvaneet erillemme" niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Mies ei haluaisi erota ja ajattelee ehkä tämän olevan jonkinlainen kokeilu, että sitten huomaisimmekin että kyllä sitä rakkautta kumminkin vielä on. Enkä minäkään sitä poissulje, voihan niin käydäkin, ja siinä tapauksessa on sitten helppo palata takaisin yhteen.
Lapsi on vielä niin pieni että uskomme tämän olevan hänelle se paras vaihtoehto. Surettaa kyllä rikkoa perhe, uskoimme tämän olevan "ikuista"
Jos tulette noin hyvin toimeen, että voisitte jakaa sekä entisen yhteisen kotinne, ja uuden pikkukämpän, niin suosittelen ettette eroa ainakaan pariin vuoteen. Lapsi kärsii siitä vähiten.
Älkää erotko. Sinulla on lapsenkin takia velvollisuus vielä yrittää.
Tuossa mallissa vanhemmat eivät asu missään. Koti ei ole koti jos se pitää jakaa jonkun sellaisen kanssa joka ei oikeastaan enää kuulu omaan ruokakuntaan (eksä). Kyllä tuo malli toimiakseen tarvitsisi oman asunnon kummallekin vanhemmalle sen paikan lisäksi missä lapsi asuu ja joka on yhteisessä omistuksessa ja käytössä.
Lapsi sen sijaan asuu kyllä samassa paikassa koko ajan, mutta vanhemmat ovat sielläkin vain vierailemassa, kukaan aikuinen ei asu siellä pysyvästi. Kuinka kodikasta sellainen voi olla?
Kilpaileva vaihtoehto, jossa lapsi reissaa kahden kodin väliä, on sekin raskasta pienelle ihmiselle. Toisaalta on kaksi kotia ja tuplaten kaikkea, toisaalta joutuu pakkailemaan tavaroita ja pohtimaan mitä tarvitsee milläkin viikolla sen sijaan että kaikki olisi siinä yhdessä kodissa.
Tuo voisi toimia asumuserotilanteessa jossa vielä mietitään lopullisia ratkaisuja, mutta erossa jossa on tarkoitus jatkaa myös omaa elämää ja mahdollisesti kuvioon tulee uusi puoliso, saattaa tulla ongelmia. Mustasukkaisia uusia puolisoja tai ällöttäviä mystisiä vieraan ihmisen pikkupöksyjä sängystä jossa nukutaan vuoroviikoin eksän kanssa.
Jaa, että kyllä sitä rakkautta kumminkin vielä on.
No, sittenhän on ihan sama miten teette. Jos kerran vielä mietitte eroa.
Yhteisessä asunnossa on se hyvä puoli, että pääsee hyvin kyttäämään toisen elämää, varsinkin se joka ei halua erota. Ja saa pidettyä uudet miehet /naiset kaukana.
Mulla ei ole kokemusta, mutta kaverini miesystävällä on tällainen järjestely ex-vaimonsa kanssa. Toimii kuulemma loistavasti. Vuoroviikoin aina toinen vanhempi muuttaa "pikkukotiin" jolloin toinen tulee sieltä lasten luokse. Jos pystytte sopimaan kaikista menoista ja muista käytännön asioista tasapuolisesti, tuo on varmasti hyvä juttu lapsille.