Ei kaikkien ole pakko pitää kotiäitiydestä ja jostain h*lvetin pulkkamäessä palelemisesta!
Tuossa yhdessä ketjussa arvosteltiin ankarasti äitiä, joka tunnusti olevansa jo viikon lomansa aikana kypsä kotona kökkimiseen. Jopa tuon äidin mielenterveyttä taidettiin kyseenalaistaa ja oltiin muka " huolissaan" hänestä. Äitiä parjattiin, että oli tullut tehneeksi lapsia, kun ei kerran heidän kanssaan kotona viihdy. Kyllä täällä on muillakin oikeus lapsentekoon kuin teillä arvon reippaat ja pullantuoksuiset mammat, jotka kuitenkin saatte suuren osan elämänne sisällöstä av:lta.
Olen itse ollut kotona reilut 5 vuotta ja kyllä on tylsää ja puuduttavaa välillä! Kysyn vaan, kuka normaali jaksaa vuodesta toiseen askarrella ja leikkiä ja puunata kotia ja jökittää hiekkalaatikoilla ja mammakerhoissa ainoana elämäntehtävänään? Noh, varmaan jotkut täällä.
Vaikka olen kotiäiti, niin esim. pulkkamäessä ei ole minusta kivaa. En pidä aikuisena lumessa peuhaamisesta ja alas lasku ja taas ylös kävely on suoraan sanottuna TYLSÄÄ. Silti lapseni pääsevät mäkeen, mutten itse siellä teutaroi, koska en halua.
Eikä joku kirjastossa/kaupassa käynti, kivien ja käpyjen osoittelu lapselle, laulaminen riitä kellekään (paitsi joillekin täällä) tekemiseksi päivästä toiseen. Kaikki eivät vaan pidä tuollaisista ja se on ihan normaalia.
Kyllä minä ainakin kaipaan muutakin aktiviteettia välillä ja sanotaanko suoraan että aivoille haastavaa työtä. Sitten sitä jaksaa paremmin arkirutiinejakin. Kaikkien aivot eivät aktivoidu tarpeeksi pyykkien viikkaamisesta ja viikon ruokalistan suunnittelusta, vaan tarvitaan muutakin.
Kommentit (44)
On luonnollista, että käpy-pulkkamäessä-kotiäiti ei pysty käsittämään miksi joku haluaa muuta kuin olla lasten viihdyttäjänä 24/7. Sehän tekisi hänen " elämäntyönsä" tyhjäksi.
Muistuttaisin vielä kotiäitejä jotka mainitsevat joka välissä että " lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden jne" -olette aivan oikeassa. Mutta jos nämä vuodet venähtävät 10 tai 15 vuoteen, saattaa käydä niin, että " parhaat vuodet hoitaa ammatillinen pätevyys ja turvattu ansio" ovat menneet.
Musta tulee himassa melkoinen sukka, eli vätys, hyvä kun saan yöpukua vaihdettua. Kerran päivässä pihalle ja silloinkin haluaisin mennä sisälle mahd. pian. Paitsi kesällä, jolloin luen mielelläni ulkona puistossa kun lapset leikkivät. Yritän valita lapsilleni mahdollisimman laadukkaat hoitopaikat ja kunkin tarpeille sopivimmat. (samoin kuin koulut) Olen ihan ok mamma, kunhan saan toteuttaa itseäni, jatko-opiskella ja käydä töissä. Muuten musta tulee oikeasti miehessä riippuva ja hänen kotiintuloaan vahtaava pirttihirmu. Kaikilla on kivempaa, kun äiti on töissä ja lapset ammattitaitoisessa päivähoidossa.
Ihmiset, varmasti itseni mukaanluettuna eivät ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa. Sen huomaa täällä hyvin. Edelleen ihmettelen, että ihminen ei viihdy lomalla,kun pitää olla lastensa kanssa. Onko niin ettei oman perheen kanssa osata olla vaan, tai tehdä jotain rutiineista poikkeavaa. Ei siellä hiekkalaatikolla ole kenenkään lomaansa pakko käkkiä.Jos kotona puuduttaa, miksette varaa vaikka lomaa etelään, pohjoiseen tai johonkin siltä väliltä. Olen tällä hetkellä kotiäitinä, koska se sopii perheelleemme parhaiten. Emme vietä päiviämme kellon tai minkään standardin mukaan, itseasiassa vihaan leikkipuistoja ym perhekahviloita, mutta minusta on ihanaa olla lasteni kanssa. Toivottavasti opit ottamaan rennommin jo ennen eläkeikää.Hyvää uutta-vuotta!
Ruoanlaitto ja pyykkääminen - aargh. Lumessa riehuminen - kyllä kiitos. ;))
Kautta aikain on ollut ihmisiä, joiden aivokapasiteetti riittää käsittämään vain yhden asian kerrallaan. Tällä palstalla se tuntuu yllättävänkin usein olevan työ. Jos on töissä eivät aivot osaa käsitellä kotielämää siten, että siitä voisi tehdä mielekkään.
Useimmat ihmiset pystyvät kuitenkin nauttimaan sekä työstä että lomasta ja vielä monesta muustakin asiasta, kuten vaikkapa harrastuksista, taiteesta, musiikista, kirjallisuudesta, tieteestä ja politiikasta. Normaaleille ihmisille ei riitä työn tuoma " haasteellisuus" , ei vaikka työ olisi kuinka esimiesasemassa olevaa vastuun kantamista. Heillä aivot tarvitsevat hyvin paljon muutakin toimintaa kuin yhden asian tutkimista, jolloin työ on vain yksi osa tasapainoista elämää.
Mutta, jos on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät suorittamaan vain työnsä, miksi ihmeessä siitä täytyisi muiden hermostua? Voi toivoa, että he oppivat edes mekaanisesti ' suorittamaan' lastensa hoidon, jolloin heidän lapsensa eivät tästä kyvyttömyydestä kärsi. Antakaa toki kaikkien kukkien kukkia.
Ei siinä ole mitään väärää jos nauttii lapsiensa kanssa olosta eikä SIINÄKÄÄN ole mitään väärää jos ei nauti kaikesta. Te äidit jotka hyökkäätte ap.n silmille aloituksesta niin pitäkääpäs sitten läpenne kiinni kun on päivä jolloin ottaa kaaliin kaikki vetäkää se pepsodentti hymy naamallenne ja irvistyksen sekaisesti leikkikää lastenne kanssa.
Mutta teillä itsellänne on pieni ongelma koska jokainen joskus kyllästyy niin kotona oloon / työelämässä oloon. Jauhakaa joka paikassa lapsistanne ja tehkää kaikille ihmisille selväksi ettei teidän elämään kuulu muu kuin lasten kanssa touhuaminen. Te täydelliset kotiäidit hih hih...
miksi tästä on tehty joko tai-kysymys. Minä nautin kotiäitinä suurimmaksi osaksi lasteni kanssa olosta ja teen juuri näitä pulkkamäki-käpylelu-juttuja. Silti se ei estä minua toisinaan lähtemästä vapaalle ystävien kanssa tai yksikseen. Tai estä minua nauttimasta aikuisista viihdykkeistä vaikka iltaisin, kun lapset jo nukkuvat.
Miksi sitten pitäisi olla niin, että jos on työelämässä, ei voi nauttia omasta lomasta tai perheen arjesta tms? Onko ne aivot sitten niin ylikuormitettu töissä, että joutuu kotona istumaan postilaatikon vieressä kahvikuppi kädessä?
Minä olen opiskellut ja hoitanut samalla lapset kotona. En siis ole ollut touhuamassa heidän kanssaan jokaista valveillaolosekuntiani. Osaan silti yhdistää eri elämänalueita ilman, että niistä pitäisi joku jättää täysin pois. Kannattaa opetella, hyvä taito.
Vierailija:
miksi tästä on tehty joko tai-kysymys.
Miten ihmiset eivät kykene nauttimaan monenlaisesta aktiviteetista? Työstä ja vapaasta. Aikuisten seurasta siinä kuin lastenkin. Harrastuksista ja levosta.
Hyvä näkökulma pirtelö! Jokaisessa asiassa on puolensa, niin kotona olossa kuin työssäkäynnissäkin. Msuta kalskahtaa oudolta, jso joku kuvailee kotiäitinä oloa tai yhtä lailla töissäkäyntiä vain ja ainoastaan " upeaksi ja ihanaksi" .
Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Ihmiset ovat erilaisia, toiset nauttivat kotona tehtävistä jutuista, toiset työelämästä, toiset molemmista ja onpa ihmisiä, jotka nauttivat vielä kodin ja työn ulkopuolisistakin asioista.
Pirtelö puhuu ihan asiaa, joskin teksti vaikuttaa lapselliselta kirosanoineen. Lieneekö tarkoitus vain provosoida tai osoittaa omaa paremmuuttaan? " Kun minä tarvitsen muutakin, h*lvetti, kuin lapset, vaikutan älykkäämmältä, kuin ne joille lapset ovat ihan riittävää viihdykettä." Höpö höpö.
Eipä siinä taida kehittyä kuin ruuanlaittotaidossa.
Vierailija:
Pirtelö puhuu ihan asiaa, joskin teksti vaikuttaa lapselliselta kirosanoineen.
Kun kysymys on rahan puutteesta. Ei ole varaa lähteä hiekkalaatikkoa pitemmälle. Ei edes kahville. Aiemmassa linkissä annettiin vaihtoehdoksi juuri näitä ilmaisviihdykkeitä, kuten metsässä kävely, pulkkailu, kirjastossa käynti. Vaan ketä ne jaksaa kuukaudesta toiseen kiinnostaa?
En hyökkää tässä sinua vastaan, vaan vain täsmennän, että meilläkin tehdään rutiineista poikkeavia asioita, mutta kun lapset vaativat jatkuvaa huomiota ja pitäisi aamusta iltaan skarpata ja jaksaa heidän kanssaan sitä ja tätä, eikä saa hetken vertaa omaa rauhaa, niin SE nyppii. Juuri sen takia sitä ei tahdo viikonloppua pitempää.
Eli ilmeisesti hän on imetyksensä puolesta hyvä äiti, eikä sitä muut seikat voi kumota :D
PS. Mikäs se oli se pirtelön koira ja vauva -rinnastus taannoin, piikillevienti jne...
olen käynyt kyllästymättä jo yli 20 vuoden ajan. Ainakin kerran viikossa. Pulkkamäkeen ei kesällä olla menty. Metsän sijaan ollaan joskus menty jonnekin muualle. Olen yksinkertainen ja typerä ihminen, koska nautin ilmaisista asioista. Ehkä pitäisi alkaa vaatimaan vain maksullista viihdykettä, kenties äo:kin nousisi?
Aikuisuuteen ja vanhemmuuteen kuuluu olennaisena piirteenä kyky luopua omasta mielihyvästä/edusta lapsen/lasten hyväksi.
No nimenomaan tämän palstan mukaan noita asioita on_pakko_rakastaa tai muuten on kelvoton äiti. Se, että tekee niitä laposen vuoksi ei riitä, vaan kunnon supertehomamin täytyy myös itse rakastaa pulkkamäkeä ja palikkatornin tekoa ja saada ainoastaan_siitä aivojensa ravinto.
etpä taida uskaltaa, minusta Pirtelö on varsin tervejärkinen ihminen, joka uskaltaa kertoa asiat niinkuin niistä ajattelee, omalla nimimerkillään toisin kuin monet muut täällä.
Lily79
tosielämässä ihan niin jyrkkä mielipiteissään kuin mitä täällä antaa ymmärtää. Eli suodattakaa nämä viestit tietyn av-suodattimen läpi :-)
Minäkin kuulun siihen joukkoon jonka mielestä kotona oleminen oli TYLSÄÄ! Menin töihin kun poika oli 1,4 vee, ja nyt olen ollut tyytyväinen elämääni elokuusta alkaen. Illat ja viikonloput kuluvat perheen kanssa, mutta ei me siitä huolimatta kaikkea vapaa-aikaa vietetä kaikilla noilla käpy-pulkka-ulkoilu-plaplaa jutuilla. Mikä ihmeen äitilaki se on että kaikkien lasten kanssa pitäisi tehdä saoja juttuja, jotkut vaan pystyvät päättämään mitkä ne oikeat ja hyväksytyt jutut ovat!!! Meillä puuhataan sitä sun tätä, ja välillä ei yhtään mitään, mutta jotenkin uskoisin että mun lapsesta tulee ihan samanlainen tolkku aikuinen kuin noista käpy-ulkoilu jne lapsistakin.
Rakkautta meillä lapsi saa, ja se on tärkeintä. Miks ihmeessä en sais sanoa ääneen että joku esim. huovuttaminen evvk, senkin ajan voin vaikka painia ipanan kanssa ja halia.
Että minäkö uhmakas ja vastaan kaikkea perinteistä?! Mielestäni olen juuri perinteisimmästä päästä palstalla ja varsinainen perineisten perhearvojen kunnioittaja. Kirjoitin tänne pari kuukautta sitten imetystäkin puoltavan kirjoituksen ja sain paljon sapiskaa, joskin myös runsaasti kiittävää palautetta. Ja pidän itseäni erittäin perinteisenä kotiäitinä ja kotihoitomyönteisenä.
Minä nyt vaan satun ymmärtämään, että joskus kotona oleminen risoo ja uskallan sen myös sanoa ääneen, vaikkei täällä saisi. Täällä kun on vaan näitä aina uhrautuvia kotiäitejä, jotka kernaasti hyökkäävät " uraäitien" kimppuun. Minä en viitsi arvostella toisten valintoja sen suhteen, milloin vie lapsensa hoitoon. Minulla ei ole sellaiseen pätemiseen tarvetta.
Tarkastelen myös asioita eri näkökulmista ja kirjoitan tänne noin pari kertaa viikossa jostain mielipiteeni, jos huvittaa. Jos tahtoisin huomiota ja olla vastarannan kiiski, niin enhän muuta joutaisi tekemäänkään, kuin vahtaamaan täällä näitä teidän kirjoituksianne. Ei tämä palsta minulle sentään niin tärkeä ole:DD