Ei kaikkien ole pakko pitää kotiäitiydestä ja jostain h*lvetin pulkkamäessä palelemisesta!
Tuossa yhdessä ketjussa arvosteltiin ankarasti äitiä, joka tunnusti olevansa jo viikon lomansa aikana kypsä kotona kökkimiseen. Jopa tuon äidin mielenterveyttä taidettiin kyseenalaistaa ja oltiin muka " huolissaan" hänestä. Äitiä parjattiin, että oli tullut tehneeksi lapsia, kun ei kerran heidän kanssaan kotona viihdy. Kyllä täällä on muillakin oikeus lapsentekoon kuin teillä arvon reippaat ja pullantuoksuiset mammat, jotka kuitenkin saatte suuren osan elämänne sisällöstä av:lta.
Olen itse ollut kotona reilut 5 vuotta ja kyllä on tylsää ja puuduttavaa välillä! Kysyn vaan, kuka normaali jaksaa vuodesta toiseen askarrella ja leikkiä ja puunata kotia ja jökittää hiekkalaatikoilla ja mammakerhoissa ainoana elämäntehtävänään? Noh, varmaan jotkut täällä.
Vaikka olen kotiäiti, niin esim. pulkkamäessä ei ole minusta kivaa. En pidä aikuisena lumessa peuhaamisesta ja alas lasku ja taas ylös kävely on suoraan sanottuna TYLSÄÄ. Silti lapseni pääsevät mäkeen, mutten itse siellä teutaroi, koska en halua.
Eikä joku kirjastossa/kaupassa käynti, kivien ja käpyjen osoittelu lapselle, laulaminen riitä kellekään (paitsi joillekin täällä) tekemiseksi päivästä toiseen. Kaikki eivät vaan pidä tuollaisista ja se on ihan normaalia.
Kyllä minä ainakin kaipaan muutakin aktiviteettia välillä ja sanotaanko suoraan että aivoille haastavaa työtä. Sitten sitä jaksaa paremmin arkirutiinejakin. Kaikkien aivot eivät aktivoidu tarpeeksi pyykkien viikkaamisesta ja viikon ruokalistan suunnittelusta, vaan tarvitaan muutakin.
Kommentit (44)
Mulla on kiva mies ja perhe ja iso suku. Omaa aikaa tietty kaipaan välillä, ja sitä saan iltaisin tarvittaessa kun mies on kotona. Voin käydä ystävien luona, omissa harrastuksissa, lenkillä, leffassa, joskus jopa juhlimassa! Varmaan jos noita omia menoja ei olisi, niin kyllä ahdistaisi. Mutta minusta kotona on kivaa, ja nautin ihan oikeasti siitä, että saan laskea pulkkamäkeä, rakentaa legoilla ja lukea lapsille satuja. Tietenkin joskus kaipaa taukoa siihenkin hommaan, eihän sitä kukaan 24/7 jaksa, mutta yleensä ottaen nautin lasten maailmasta ja lasten kanssa touhuamisesta.
Enkä usko että elämästäni tulee tyhjää senkään jälkeen kun omat lapset on isoja, ammatiltani olen nimittäin lähihoitaja, lapsiin ja nuoriin erikoistunut, ja ennen lasten tekoa ehdin olla useamman vuoden päiväkodissa töissä ;) Sinne kai palaan aikanaan.
Minä nautin tästä elämästä ja tästä maailmasta. En kaipaa haasteita enkä vaativia työtehtäviä (silloinhan olisin kouluttautunutkin ihan eri lailla), ja ehkä olen vähän yksinkertainen ihminen, mutta minulle tämä riittää. En kaipaa muuta. Kotielämä, lapset, perhe, suku ja ystävät, ovat parasta mitä minulla elämässäni on.
En minä silti sano, että sellainen on huono äiti, joka näistä asioista ei nauti. Luoja tietää että minullakin on hetkiä, jolloin olisin mieluummin mitä tahansa muuta kuin kolme sairaan pienen lapsen äiti ;) Tai että joskus olisi kiva katsoa Emmerdale ilman yhtään ainoata keskeytystä ;)
Sitä minä kyllä ihmettelen, miten joku voi antaa 9 - 10 kk ikäisen VAUVAN hoitoon ja mennä töihin (kyllä alle 2 -vuotiaan paikka on kotona, joko äidin tai isän kanssa, tai sitten esim. jos on aktiiviset ja jaksavat isovanhemmat tms jotka haluavat lapsenlastaan hoitaa tämän kotona). Enkä myöskään ymmärrä vanhempia, jotka käyvät joka viikonloppu bilettämässä ja ryyppäämässä (oli sitten äiti tai isä).
Mutta eihän sekään välttämättä tee ihmisestä huonoa äitiä tai huonoa isää. Meitä on niin moneksi :)
erityisen ihanaa. En rakasta niitä juttuja ollenkaan. Rakastan lapsiani ja heidän vuokseen olen valmis tekemään monia asioita, joista en pidä. (kuten esim. olemaan raskaana ja jopa synnyttämään heidät) Siitä huolimatta saan työstäni paljon enemmän irti. Rakastan työtäni. Tapaan työpäivän aikana useita mahtavia aikuisia. Teen haastavaa työtä. Saan toteuttaa itseäni. Ja ennen kaikkea ne kaikki upeat pienet persoonat, joiden parissa työtäni teen. Ai mitäkö teen? Olen " vain" osa-aikainen lastenohjaaja.
Vierailija:
Teen haastavaa työtä. Saan toteuttaa itseäni. Ja ennen kaikkea ne kaikki upeat pienet persoonat, joiden parissa työtäni teen. Ai mitäkö teen? Olen " vain" osa-aikainen lastenohjaaja.
*reps*
Kuulostaa niin lapsellisen uhmakkaalta.
Syön hatullisen paskaa, jos on yli 25v.
leikkimiset yms. on lapsen työtä ei minun. joskus, kun on aikaa seuraan leikkejä ja olen läsnä, mutta se on lähinnä lapsen oma juttu ei äidin. Minä olen jo leikkini leikkinyt :)) satukirjoja luetaan paljon, mutta monet aktiviteetit eivät tosiaan ole mieluisia... En koe olevani yhtään sen huonompi enkä parempi.
Täytän seuraavassa kesäkuussa 26. Joten koska olen puolivuotta päälle 25v, niin eikö sinun tulisi pitää lupauksesi?;)
Minä nautin siitä, kun vien esim. tytärtäni luistelemaan ja leikin piilosta lasten kanssa kotona ja käymme lenkillä. Pulkkamäenlaskusta (siis että itse laskisin) en pidä. Sitäkin olen jo tänä talvena silti tehnyt ja ihan lasteni iloksi. Ei minun ole kuitenkaan pakko toitottaa siitä pitäväni, jotta kokisin olevani kunnon äiti.
Yllätys yllätys vihaan imurointiakin, mutta teen sen joka viikko väh. kerran, koska se on vain tehtävä ja pidän kuitenkin siisteydestä. Ja en pidä pyykkienkään viikkaamisesta, mutta sekin on tehtävä. Vaikken näistä pidä, niin olen silti hyvä kotiäiti ja huolehdin hyvin kodista. Mutta pakko ei ole näitä pakollisia askareita rakastaa ja siihen ei ole kellään rutisemista.
Ja se että ei pidä pulkkamäestä ei tarkoita samaa, kuin että ei pitäisi lastensa ilon katsomisesta. Jokainen normaalijärkinen sen kai osaa erottaa.
Se, että teen asioita joista en pidä, ei tarkoita, että tylsistyisin lasteni seurasta. Ei minun lapsissani tai heidän seurassaan mitään vikaa ole, minä en vain pidä pulkkamäessä seisoskelusta. Ihan sitä samaa teen töissäkin, eikä se siellä sen mukavampaa ole.
Pointtini on se, ettei kaikesta tarvitse pitää vaikka sitä tekisikin jonkun toisen onnen vuoksi.
-se lastenohjaaja
käsitystä äitiydestä. Jos vähän miettisit, huomaisit ehkä olevasi vain uhmakas, etkä piruuttasikaan suostu tekemään niin kuin kaikki muut. Ei se tervettä ole sekään että on joka asiassa vastaan vain sen vuoksi että haluaa kohauttaa. Tarvitset ilmeisesti paljon huomiota.
Jos vaikka onkin muutakin elämää, kuin kotinurkat ja hiekkalaatikko. Jos ne eivät olekaan koko elämän sisältö ja rakasta niitä sydämensä pohjasta.
Vierailija:
On luonnollista, että käpy-pulkkamäessä-kotiäiti ei pysty käsittämään miksi joku haluaa muuta kuin olla lasten viihdyttäjänä 24/7. Sehän tekisi hänen " elämäntyönsä" tyhjäksi.Muistuttaisin vielä kotiäitejä jotka mainitsevat joka välissä että " lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden jne" -olette aivan oikeassa. Mutta jos nämä vuodet venähtävät 10 tai 15 vuoteen, saattaa käydä niin, että " parhaat vuodet hoitaa ammatillinen pätevyys ja turvattu ansio" ovat menneet.
Samaa mieltä!
T.kolmen äiti
onkin arvostelun paikka-että turhaan taas kerran kipinöit
kotiäitiys on yliarvostettua. Joson akateeminen koulutus, on turha tuhlata sitä seisomalla pulkkamäessä. Siihen on omat ammatti-ihmiset päiväkodissa ja äiti voi tehdä sitä, mihin hänet on koulutettu.http://ryytimaa.blogspot.com/
ja seremoniamestari. Kyllä lasten kuuluu oppia keksimään itse leikkinsä jossain vaiheessa. Olen itse kotona kahden lapsen kanssa ja tykkäänkin siitä, mutta niinä päivinä, kun loputtomat kotityöt ahistavat, ajattelen, että tämä on nyt minun työni ja sillä selvä. Hommat on hoidettava aivan kuten työpaikallakin pitäisi.
http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/2004_4/12.htm
" Kasvatus nähdään temppukokoelmana, eikä äidin ja lapsen suhteen inhimillistä kudosta ymmärretä. Äitiydellä ei ole arvoa, vaan äitien pitäisi käydä töissä. Se tosiasia, että ihmisen kuva itsestään voi syntyä vain henkilökohtaisessa rakastavassa suhteessa, hämärtyy, ja yksinäisyys ja välineellisyys lisääntyy."
Ihminen tarvitsee tekemistä, työtä ollakseen pitkästymättä. Ikinä ennen maailmanhistoriassa ei sitä työtä ole ollut niin vähän tehtävänä kuin nykyisin syystä tai toisesta ilman ansiotyötä tai opiskelua olevilla. Poikkeuksena ehkä todella ison lapsilauman kanssa kotona olevat. Kun äidit sitten jäävät kotiin lasten kanssa, ei ole ihme, että elämänpiiri kapeutuu. Osa ahdistuu tästä, osa ei edes sitä huomaa vaan ainoastaan tylsistyy ja taantuu ja saattaa jopa uskoa, että saa kaiken mitä tarvitseekin.
Turha on verrata nykyisiä kotiäitejä 50 vuoden takaisiin amerikkalaisiin vastineihinsa. Heilläkin oli ongelmia pitkästymisen kanssa, vaikka heillä sentään oli nykyisiin suomalaisiin kotiäiteihin verrattuna paljon työtä tehtävänä. Suomessa taas ei laajamittaista kotiäiteyttä ole ennen nykyistä aikaa ollut. Muutamia yläluokkaisia hienostorouvia vain. Kotona töitä tekeviä äitejä toki sitten sitäkin enemmän, mutta heidän elämästään 90% täyttivät muut työt kuin lapseen liittyvät.
kotitöistä ja lasten kanssa askaroimisesta, vaan tahtovat myös esim. panostaa uraansa/opiskeluun, ovat aivan yhtä hyviä ja oikeita äitejä, kuin perheeseen ja lapsiinsa kaikkensa laittavat mammat. Ollaan katsokaas kaikki erilaisia. Yhdelle riittää toinen ja toinen tarvitsee myös muuta. Täällä vain usein tahdotaan kiillottaa omaa sädekehää toisten äitien kustannuksella. Ehkä teen sitä toisinaan itsekin ja provosoiden, kun jokin väittämä täällä pistää silmään.
Kyllä varmasti jokainen jaksaa olla lastensa kanssa sen viikon ja toisenkin, mutta jotkut kaipaavat heidän kanssaan muutakin aktiviteettia päiviinsä kuin kotityöt. Toiset kenties puutuvat arkirutiineihin helpommin kuin toiset.
Kyllä se välillä kypsyttää niin p..leesti.
Sinun itseilmaisu on niin yksoikoista ja väkisinkin kaikissa aloituksissasi tulee mieleen, etteikö vähempi provokatiivinen lähestyminen riittäisi ajamaan asiaasi?
Tulet helposti ymmärretyksi väärin hyökkäävän ja todella yksipuolisen ilmaisusi takia.
Olen kaikkea tuota mitä parjasit. Olen myös kaikkea muutakin (esim. maalaan, kirjoitan, laulan, toimin aktiivina hyväntekeväisyydessä), ei minulla ole tylsää juuri koskaan ja silloin kun on niin se on ihan rentaouttavaa sekin sitten!
Jos pirtelö et halua niin paljon vihaisia lukijoita niin kehitäthän ilamaisuasi hieman säyseämpään tai sitten vain otat kuran vastaan, joohan? ; )
tarvikaan. Mutta siis... Kyllä kunnon äidin tulee ainakin nauttia lapsen kanssa tekemisestä, KOSKA LAPSI NAUTTII siitä. Sen " vähän tylsemmänkin, ei kaikille ilmeisesti älyllisesti tarpeeksi kehittävän" toiminnan lapsen kanssa, siitä palkkiona on lapsen hyvä mieli. Se ainakin saa mut jaksamaan tehdä niitä. Ja toisekseen, laita enemmän päälle, jos pulkkamäessä paleltaa, ja mee itekin laskemaan. Oikeasti tehtynä varhaiskasvatus on hiton paljon enemmän aivotyötä kuin monen palkkatyö. Puhumattakaan sen arvokkuudesta. Jos naiset ei edes ITSE arvosta sitä, miten tulevat polvet kasvatetaan ja aliarvostetaan sitä aikaa lapsen kanssa ja ollaan naama nurin päin, kun joudutaan ulkoilemaan/leikkimään tms oman lapsen kanssa niin kyllä ymmärtää, että lasten psykiatrian jonot on niin pitkiä! Jumaliste, sitä päivää ei tule minun kohdallani, että oman lapsen kanssa on tylsää tai liian vähän aktivoivaa! Vaikka se sitten ois sitä, että lasketaan varpaat yksi kerrallaan vaikka kahden tunnin ajan!
Lapsen nautinto on äidin nautinto. Kaksinkertaisen nautinnosta tekee se, että lapsi koko ajan kehittyy tässä äidin hoivassa ja yhdessä tekemisessä. Minulta ainakin olisi lapsena pudonnut pohja lapsuudelta kokonaan, jos äitini olisi jotenkin osoittanut, että hänestä kanssani leipominen, lukeminen, luistelu, askartelu tms. on vähäpätöistä ja lahjojensa tuhlaamista! Menkää suorittamaan urallanne miten paljon lystäätte, mutta yhtä paljon te ette voi siitä saada koskaan irti!
4