Kohtalotovereita? Mies teki itsemurhan, jäin yksin neljän alle kouluikäisen kans.
Ihan yllätyksenä tuli. Kuten sekin, että mies oli pahasti veloissa (selvisi mulle vasta kuolemansa jälkeen).
Olen nyt muutaman kuukauden elänyt rauhoittavien lääkkeiden voimalla, äitini matkusti pohjoisesta auttamaan lasten kans.
Mutta miten tästä eteenpäin?
Onko ketään, joka ois kokenu suurinpiirteinkään samaa?
Meillä lapset 5v,3v,2v ja 7kk. Tulevatko muistamaan isästään mitään?
Perheneuvolaa on suositeltu, ja kriisiterapiassa olen käynyt, en koe saaneeni kuitenkaan kauheasti apua sieltä. Vertaiskokemuksia janoan. Tulevaisuus pelottaa, mä oon ollu niin monta vuotta kotiäiti, mies "huolehti" meistä. Nyt oon yhtäkkiä kaikesta vastuussa yksin. Lapset kaipaa isää ja minä rakasta miestäni, en voi tajuta vieläkään miksi ja miten se saattoi jättää meidät.
Kommentit (47)
Mitä järkeä oli lapsia tehdä ja VIELÄ NELJÄ!!! ja rauhoittavia syöt. Häpeä! katso esim irakin ja syyrian jne tilanteita kuinka kauheaa heillä on kun vanhemmat kuoli ja iso veljet/siskot hoitaa lapsia ja ei ole kotia eikä muuta, eivätkä käytä mitään rauhoittavia. Mutta propsit siitä ettet sentään masennuslääke luuserihommaan kajoa.
itsesi ja lastesi vuoksi toivon niin! Äläkä lannistu sanoin vain nyt todellisuuden niin se on alku että tietää ja hyväksyy tosiasian ja sitten ongelmia ratkomaan.
Ja otan osaa mieheesi, levätköön rauhassa. Hyvin surullista miehelle ja läheisille myös, mutta nyt hän on paremmassa paikassa.
Mitähän ap:lle kuuluu? Toivottavasti elämä on selkiintynyt.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2012 klo 11:34"]
parempi ratkaisu itsemurha vai ero (eli toisen naisen matkaan lähteminen) kun elämä on nykymuodossaan elämiskelvotonta?
Itsemurha ei ole ikinä ratkaisu mihinkään. Se on usein ahdistuneen ja masentuneen ihmisen viimeinen keino, kun voimat ovat täysin loppu. Ei noita voi mitenkään edes verrata.
Eivät velat nyt varmaan olleet pääsyy itsemurhaan mutta kuitenkin jos velkaa oli niin paljon että mies ei olisi pysytynyt mitenkään maksamaan niin parempi olisi että olisi jättänyt velat maksamatta ja ollut kuitenkin perheensä luona. Suomalaisilla on lapsellinen suhtautuminen velkaan sillä velan antaja lainaa rahaa tehdäkseen sillä voittoa ja kun tuollaiseen liiketoimeen ryhtyy niin silloin myös on hyväksyttävä normaali liikeriski pääoman ja korkojen menettämisestä. Amerikassa on yksi hyvä puoli tuo henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus mutta Suomessa sen sijaan 90-luvun laman aikanakin suojeltiin pankkien osakkeen omistajia vaikka nämä olisi pitänyt laittaa kärsimään ensimmäisenä.
Paljompa miehestään välitti jos ihan puskista tuli toisen huono olo 😂 Toivon että oot vetäny viinaa ja pameja vahingossa liikaa 😂
Aloittaja, otan osaa suruusi ja järkytykseesi. Kunhan itse vähän toivut, niin selitä lapsille isän olevan poissa. Vähitellen lapset tottuvat ja jotenkin ymmärtävät. Puolitoista vuotta taaksepän naapurin rouvan tytär kuoli yhtäkkiä noin vain, eikä syytä voitu sanoa. Tyttäreltä jäi neljä pientä lasta. Vanhin lapsista oli ensimmäisellä luokalla äidin kuoltua. Mummo kertoi järkyttyneenä: Viime vuoden kevättalvella lasten käydessä äitinsä haudalla lapset alkoivat siirtää havuja haudalta ja kuopia hiekkaa: "Äiti on sannan alla".
Myöhemmin nuorin, poika sanoi heti mummolaan astuessa: "Minulla ei ole lainkaan äitiä
Kaikki kuvat ja videot ota talteen.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 01:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2012 klo 12:52"]
soita kotikuntasi sosiaalitoimeen ja pyydä, että pääsette tukiperhejonoon. Saat turvallisen paikan, jossa lapsesi tai osa heistä voi viettää huoletonta lapsenelämää esim. viikonlopun kerran kuussa ja sinä saat vähän hengähtää.
Velkojen kanssa voi auttaa kirkon diakoniatyö.
[/quote]
Lastensuojelu tässä on nyt se viimeinen paikka, johon sun kannattaisi ottaa yhteyttä. Niille kun tällaiset 4 tai monen lapsen yh:t ovat unelma. Äkkiä sulta ne lapset lähtee veks. Hanki nyt vertaistukiryhmä, perhe, suku ja ystävät tueksi.
[/quote] rauhotu nyt! toivotaan vilpittömästi, että ap. on näiden vuosien aikana saanut elämänsä kuntoon.