Lue keskustelun säännöt.
Facebook-postaukset synnyttävät minussa myötähäpeää :(
19.11.2012 |
Olen nyt täällä kahvilassa. Ostin nyt nämä kengät. Katsotaan tässä just tätä leffaa. Nyt meillä on uusi auto. Maalasin seinän. Katsokaa, tällaista ruokaa laitoin äsken!
Mua ei oikeasti kiinnosta. Taidan irrottautua FBsta.
Ja sitten en itse kehtaa laittaa vastaavanlaisia postauksia. Pari tuttua kun ostivat uuden auton, väänsivät FBssä siitä koko ajan juttua, miten nyt on tällainen hieno ominaisuus ja nyt tuli 1000 km täyteen ja vastaavaa.
Mekin ostettiin uusi auto. Mutta en mä oikeasti kehtaa leveillä jollain uudella mersulla FBssa. Mä en vaan kehtaa, se tuntuu niin typerältä. Vaikka oikeasti olen autosta tosi iloinen.
Enkä kehtaa kirjottaa, että no nyt tuli Parikan kengät postista, oho, olikin liian isot, palautus. No nyt tuli ne oikean kokoiset! Ja kuvaa perään.
Ja jos joku käy vaikka NYssa, niin vielä kaksi kuukautta matkan jälkeen tehdään jotain Minä Sydän NY -postauksia.
Koko FB on kuvottavaa muille näyttämistä. Voisin vastaavalla tavalla näyttää, mutta jotenkin en vaan KEHTAA. Ja tunnen myötähäpeää muiden postauksia lukiessa.
Alussa ihmiset postasi FBiin vaikka lukemistaan kirjoista tai musiikista, se oli hauskaa. Mutta nyt kaikki FB-kommentit tuntuu suurimmalla osalla olevan leuhkimista ja itsensä tehostamista. Ja jos ei itselle tapahdu, kehutaan lasten tekemisillä.
Miksi muut tuntuu kokevan tällaisen ihan luonnollisena? Miksen mä kehtaa retostella FBssa matkoillani, ostamallani merkkilaukulla tai autolla tai ravintolassa syömälläni kalliilla aterialla? Mikä mussa on vikana?
Kommentit (11)
Mun kaverit ei kyllä leuhki mersuillaan, vaan jakaa kiinnostavia linkkejä, kertoo ajatuksiaan ja kuulumisiaan sekä muutoin vitsailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevat kylään. Ottavat kuvan mun tekemästä kattauksesta ja ruoasta ja sitten kun tapaan jonkun yhteisen tutun tulee kommenttia: koskas te kutsutte meidät syömään, ne yhdet olleet teillä jo kolme kertaa tänä syksynä, me ei kertaakaan, jne.
Mennään yhdessä kahvilaan. Kaikki pöydän ääressä vilkuilee koko ajan kännyköitään tai tablettejaan ja niissä olevia FB-päivityksiä, eivät keskity sen hetkiseen tilanteeseen ja ihmisiin.
Yksi kaverini roikkuu FBssa silloinkin, kun olen heillä kylässä. Ja miehensä ja lapsensakin valittavat, että häneltä jää kaikki muu, kun ei halua, että FBssa menee mikään sivu suun!
Ihan tylsää. Toisaalta kaverit paheksuu, että mikset sä nyt päivitä FBiin juttuja ja laita kuvia jne. Ja toisaalta mua kyllästyttää kertoa vaikka lomamatkalta kaikki jutut FBiin - sittenhän kaikki tietää ne jo valmiiksi, ei mitään kerrottavaa enää, kun tavataan.
ap
Mun kaverit ei kyllä leuhki mersuillaan, vaan jakaa kiinnostavia linkkejä, kertoo ajatuksiaan ja kuulumisiaan sekä muutoin vitsailee.
Munkin kaveripiiri oli ennen tuollaisia. Sitten yksi ja toinen aloitti nämä oma kehu haisee-jutut ja nyt kaikki on sitä samaa.
se tuossa toisessa ketjussa. Ihmiset eivät halua kuulla muuta kuin hyviä uutisia, kukaan ei voi päivittää arkisista asioista, eikä siellä voi sanoa, jos menee huonosti, tai sut poistetaan kavereista, kun oot niin masentava. Siksipä ainoita päivitettäviä tapahtumia ovat juuri nuo ostokset ja hienot syömiset.
Ja niin, ne youtube-linkitkinhän olivat ärsyttäviä, joten eihän niitä kukaan valveutunut enää erehdy laittamaan.
NOlointa on se, että nämä ihmiset eivät tajuu, että se on todellakin NOLOANOLOANOLOA. On toki ihan ok kertoa lähipiirilleen, että tuli ostettua uusi Mersu, mutta että sillä leveilee jollekin ala-asteisille tutuilleen ja jollekin työkaverin kavereille on siis supernoloa.
Otan etäisyyttä tällaisiin ihmsiiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaan facebookissa ehkä keskim. kerran pari viikossa jotain. Usein jotain sellaista, mitä kertoisin kavereille muutenkin, jos tapaisimme. Saatan kertoa matkastani, tai jos olen käynyt syömässä jotain TOSI hyvää ruokaa jossain (jotta kaverit tietää mennä myös), tai jos mulle on tapahtunut jotakin hassua. Vaateostoksista en ole kai koskaan päivittänyt, mutta en niitä muutenkaan kavereilleni mainosta. Uudesta puhelimestani sen sijaan iloitsin avoimesti, miksi ei olisi saanut?
Olen avoin ihminen, enkä ota itseäni kovin vakavasti. En mieti mitä muut musta ajattelevat. En siis laskelmoi mitään tehdessäni päivityksiä. Harkitsen uutta statustani ehkä minsan, ennen kuin isken sen näkyviin :D.
Mulla on myös paljon kuvia facebookissa,mm. pahamaineisia matkakuvia sekä kuvia itsestäni. Mä tykkään katsella muiden profiilikuvia, joten ajattelin, että mukavaa jos itsellänikin on useampi kuin yksi otos. Kaikki kuvat on kuitenkin muiden ottamia. Itseotetut kuvat ovat mustakin vähän hassuja, mutta en kuitenkaan tuomitse kuvien omistajia narsisteiksi.
Ainoa, jonka olen laittanut ns. leveilymielessä facebookkiin on koulutukseni. Olen siitä aidosti ylpeä :).
Väittäisin, että ihan omalla käytöksellään ihmiset ovat tuon fb:n leuhotuskulttuurin saaneet aikaan. Juuri julistamalla esim. täällä kokevansa myötähäpeää milloin mistäkin.
Ja ainakin mä olen lakannut laittamasta linkkejä, tai jotain mielestäni hauskoja ajatuksiani tuonne, koska niistä ei vaan tykätä tai kommentoida.
Tulee olo, että juttuni ovat tyhmiä, ketään ei kiinnosta edes lukea niitä, ja tuntevat myötähäpeää.
Joten varmin tapa tuntea itsensä hyväksytyksi, ja saada peukkuja, on juuri laittaa joku "hieno" ruokapäivitys, juhla, tms.
Että mä taidan sit seuraavan kerran päivittää hyvän joulun toivotukset, kun mulla ei oo mitään tarpeeksi hienoa ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Innokkain tuntemani fb:n käyttäjä on kyllä ennenkin ollut livenä sellainen tyyppi, joka kertoilee mieluusti juuri ostoksista ja matkoista. Se on sinänsä ihan ok, mutta luulisi jo muiden pitkästyneistä ilmeistä huomaavan, ettei sellaista jankuttavaa monologia hotellin sijainnista, kenkien hinnasta tai puhelimen ominaisuuksista kukaan jaksa.
Onpa hyvä, etten ole fb:ssä kun yritän muutenkin kuluttaa niin vähän kuin mahdollista. Tulisipa vetävät päivitykset: "tyttöjen kanssa shoppailemassa, ostin sloggit prismasta". Alkosta tehdyt lonkero-ostoksetkin pidän mielelläni omana tietonani, kun ei edes beaujoulaista hankittu "maailman ihanimman miehen" kanssa.
Onneksi minulla on useita ystäviä, jotka tekee juuri sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun olin vielä facessa, postasin harvakseltaan jotain hassuja sattumuksia, en mitään jokapäiväistä kaupassakäyntiä ja siivouksia.
Mua vaan alkoi riepoa monestakin syystä koko FB, joten poistin profiilin. Koomisinta minusta oli nämä "Romanttisella illallisella miehen kanssa"-päivitykset..Joo ompas tosi romanttista ja hauskaa jos pitää puhelinta räpeltää koko samalla! =)