SaraMaarika ja Pikkutintti
Minä täältä " tauolta" teitä huutelen. Vaikka enhän mä millään tauolla ole malttanut olla, vaan aina välillä käyn lukemassa kuulumisia. No kuitenkin... Edellinen pinomme on tippunut johonkin ja näin ollen ajattelin aloittaa ihan uuden ketjun.
Sitten kuulumisiani eli tyhjennysvuoto alkoi viime perjantaina (sopivasti jouluksi) ja päätin kuitenkin soittaa heti ja kysellä aikaa vielä tähän vuoden loppuun, ettei menisi tutkimukset tammikuulle. Ja yllätys yllätys tälle päivälle oli tullut joku peruutusaika ja näin ollen pääsin jo tällä viikolla lääkärin puheille.
Tänään olin sitten naikkarilla ja ultraa tehdessään lääkäri sanoi, että kohtu on oikein nätin näköinen ja ne pienet harvakaikuiset alueet, jotka oli edellisessä ultrassa nähty (näkyivät myös nyt) johtuvat kohtuni asennosta. Lääkäri kuitenkin täytti kohdun keittosuolaliuoksella ja tarkasti oikein kunnolla, että nuo epäselvät alueet johtuvat tuosta rakenteellisesta asiasta. Mulle on gynekologit aina sanonu tosta, että mun kohtu on hiukan kallellaan ja näin ollen siitä kyllä tiesin, mutta en osannu arvata, että se näkyy ultrassa tollasena asiana. Ehtivät nuo harvakaikuiset alueet jo säikäyttää mut pahan kerran. No kaikki on siis hyvin ja seuraavista kuukautisista aloitan taas Progynovien syönnin. Näin ollen PAS sijoittuu tuonne helmikuun puolenvälin tietämille.
Purin lääkärille myös tuntojani, sillä sain viime viikolla aikamoisen hermoromahduksen, josta osan laitan kyllä nopean hormooniarvojen tippumisen piikkiin ja osan koko tämän muun tunnemyllerryksen piikkiin. Tiistai ja keskiviikko meni välillä parkuen, välillä töitä tehden, välillä huutaen ja yöt nukkumatta. Onneksi olo alkoi helpottaa jouluna. Lääkäri kuitenkin paransi taas mieltäni ja käski ajatella sitä, että on vaan ajan kysymys, että milloin siirto onnistuu. Hän ei näe syytä miksi emme tulisi onnistumaan. Ja olihan tämä vasta toinen yrityksemme. No täytyy yrittää saada tämä pessimistinen luonteeni uskomaan parempaan huomiseen.
Tällaisia kuulumisia siis tällä erää. Toivottavasti teillä on joulunaika sujunut hyvin. Kertokaahan kuulumisianne, kun taas palailette palstalle takaisin.
terveisin, sk-78
Kommentit (39)
eli täällä on tullut roikuttua, vaikka mielenterveydelle olisi varmasti parasta pysyä poissa.
Olen jaksanut aika hyvin ja olen jo suunnitellut uutta hoitoakin eli sk-78 kohta piinaillaan yhdessä!! Todella hieno juttu, että kohtu on kunnossa!
Tänään on kuitenkin ollut vaikea päivä. Pelkäsin etukäteenkin jälkitarkastusta, koska todellisuus on jälleen kohdattava ja astuttava samaan huoneeseen, jossa onni ja huoli muuttuivat painajaiseksi, josta en ole vieläkään herännyt...
Kaikki minulla ok fyysisesti. Ja julkisen puolen lääkäri kehotti meitä jatkamaan luomutärppiä yrittäen. Mitään esteitä yrittämiselle ei keskenmenon puolesta ole. Varmasi yritämme!!
Mutta siinä voi kestää.
PAS on mielessä. Sain tänään lääkkeet vielä ilmaiseksi ulos tämän vuoden puolella.
Suru on jälleen kamala. Mies oli mukana ja varotti minua katsomasta patologin paperia (olin pyytänyt saada itselleni kopiot kaikista). Siinä oli ensimmäiselä rivillä tiitiäisen sukupuoli ja mitat ja kuvailu.
Minä en niitä ole vielä lukenut, mutta miehelläni on nyt nuo tiedot enkä tiedä, miten paljon ne häntä satuttavat. Jotenkin tuntuu nyt, että en halua ainakaan vielä tietää noin tarkkaan... Sanoinkin miehelleni, että mieli saattaa muuttua. Että viimeistään kun (!) olen uudelleen raskaana, minulla on varmaan voimia vastaanottaa tuokin tieto.
Ajattelen lohduttaen itseäni uutta raskautta koko ajan, vaikka ei pitäisi. Muuten en jaksaisi. Eli vaikka tiitiäistä ei ole - vauvatoiveita saa olla, kaikkea ei ole menetetty.
Sori sekavuus.
TOIVEIDEN TÄYTTÄMÄÄ UUTTA VUOTTA sk ja SaraMaarika!!!
Tänään sain tiedon, että kohduntähystys tehdään jo tammikuun lopussa. Hienoa! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja ongelmat sillä saralla poistuu.
Täytyy vielä pirauttaa omalle klinikalle, ja kysäistä, koska kannattaisi aloittaa uusi yrityskierros. Ehkäpä pääsisin samoihin aikoihin helmikuussa piinailemaan teidän kanssa!
vielä täällä oman pinomme puolella :). kiitos vastauksesta tohon lugejuttuun.
Ihana ja hieno homma, että pääset kohtutähystykseen noin pian. Toivottavasti kaikki osoittautuu olevan ok!!!
Eiköhän me kaikki olla lähikuukausina hoidoissa taas... ja raskaana vuonna 2006...
Itselläni on keskenmenosta ja kaavinnasta nyt 7 viikkoa, eikä menkoista ole merkkiäkään. Kun ne joskus toivottavasti (ai joo LUOMUPLUSSAhan se tietysti tulee ilman yksiäkään menkkoja välissä, jos oikein alan positiiviseksi ;) ) alkaa, päätän hyppäänkö heti PAS-lääkitykseen loppukierrosta vai passaanko yhden kierron eteenpäin.
Koetan pitää toivetta yllä, vaikka masennus vaanii kulman takana. Sain edelleen sairaslomaa - nyt henkisen jaksamisen vuoksi... masennuslääkkeitä on väläytelty, mutta yritän kaikin voimin olla vaipumatta ja lääkkeisiin turvautumatta, että olisi hyvät mahdollisuudet raskautua...
Enää ...hmmm... 19 päivää kohduntähystykseen ja sen jälkeen voi taas miettiä tuota jatkoa. Klinikalle en ole vielä soitellut hoidon suunnitteluaikaa, pitäisi varmaan aktivoitua :-)
Mitäs olette muuten mieltä siitä, että kannattaisiko luomuilla tässä välillä? Minulla siis on toinen munasarja poistettu, mutta toinen jäljellä ja putki auki... Toisaalta olen nyt e-pillereillä, jotta endo ei ryöstäytyisi käsistä tällä välin. Endo oireita ei tosin ole lainkaan, olin 1.5 vuotta sitten suuressa endo -leikkauksessa ja kaikki oleelliset pesäkkeet silloin poistettiin.
Jotenkin tekisi mieli kokeilla, kun mitään muuta lapsettomuuden syytä ei ole havaittu - siis mitään ovuloimattomuutta tms. Mutta onko endotaustalla ja yhdellä munasarjalla yrittäminen vaan turhaa ja liian suuri riski endon uusiutumisen kannalta? Hmmm..... tällaista sitä pohtii, kun ei jaksa odottaa seuraavaan IVF:ään saakka :-) Toisaalta onkos se nyt käytännössä mahdollista plussata heti ekasta kierrosta, kun jättää pillerit pois...
Tällaisia mietteitä täällä...
Onpa edellisestä viestittelystä kulunut aikaa. Toisaalta hyvä, että aika on kulunut siivillä. Töissä on ollut kiireitä ja iltaisin en ole jaksanut edes tietokonetta avata. Näin ollen olen pitänyt pientä palstataukoa ja tällä kertaa todella onnistunut siinä!
No nyt kuitenkin lähdin kirjoittelemaan kuulumisiani. Tämä kierto on ollut aika outo koko ajan ja ehdin soittamaan naikkarille jo perjantaina, että mitä mä teen, kun mulla on tiputellu jo viime sunnuntaista (kp23) lähtien aina parin päivän välein ja kivut on kuitenkin ollu ihan normaaleja kuukautiskipuja, mutta kunnon vuoto ei ole vain alkanut. No hoitaja käski tietysti tekemään raskaustestin, jonka teinkin eilen illalla. Tulos negatiivinen. Heh, ihan kuin olisinkin uskonut luomuplussaan :) Samalla kysyin hoitajalta, että uskallanko aloittaa Progynovan tästä tiputtelusta huolimatta heti, kun vuoto alkaa kunnolla ja siihen sain vastaukseksi kyllä.
Tänään olen vihdoinkin päässyt pillerien syömisen aloittamaan, sillä vuoto alkoi ja ihan kunnolla kovien kipujen saattelemana (yleensä toi raskaustestin tekeminen toimii muuten hyvänä vuodon aiheuttajana, sillä aina kun olen luomukierroissa testin erehtynyt tekemään, niin kyllähän ne menkat sitten seuraavana päivänä ovat alkaneet).
Nyt vuodon alettua pääsee jälleen elämään aikaa kohti siirtoa ja pitäisi tsempata omat ajatukset ylipositiivisiksi edellisistä pettymyksistä huolimatta sekä uskoa, että tällä kerralla onnistaa. No katsotaan miten käy. Kyllähän tässä jo tuli kaikenlaisia päiviä laskeskeltua ja siirto menee näillä näkymin viikolle kuusi eli helmikuun ekalle kokonaiselle viikolle, ja jos ja tietysti kun :) tämä hoito onnistuu, niin laskettu aika osuisi aika lähelle omaa syntymäpäivääni ensi syksynä (mikäs olisikaan parempi syntymäpäivälahja).
No maanantaina pääsen jälleen soittamaan (=jonottamaan puhelimella puolituntia) hoitajalle ja ilmoittautumaan PAS:iin. Nyt sitten nähdään onko meidän kahdesta jäljellä olevasta alkiosta eläjiksi, vaan täytyykö hoidot aloittaa alusta.
Sitten mitä muuta tässä välissä on tapahtunut, niin kyllähän niitä uusia raskausilmoituksia on edelleen tullut ja mihinkäs niistä pääsisi, kun ollaan tällaisessa iässä. Yllätys kyllä, niin nämä uutiset on ollut taas helpompi ottaa vastaa, liekö syy siinä, että yksi uutisten kertojista on ehdottomasti läheisin ystäväpariskuntamme, jonka ensi kesän häissä mieheni tulee olemaan bestmanina (tuleva sulhanen oli meidän häissämme bestmanina). Vaikka toisaalta uutinen tuntui epäreilulta, kun heilläkin oli onnistunut siitä kuuluisasta ensimmäisestä yrityksestä. Toisaalta asian hyväksymistä varmaankin auttoi se, että he kertoivat meille jo ennen, kuin tiesivät raskaudesta, että he alkavat yrittämään ja raskaudestakin saimme tietää jo rv 9 eli ihan ensimmäisten joukossa. Tällaisia kuulumisia siis tällä erää.
Mitäs teille kuuluu? SaraMaarikalla taitaa olla kohduntähystys ensi viikolla?
terveisin, sk-78
...ja kerron samalla kuulumisia eli tänään sain sitten varattua ajan ultraan, joka on 1.2. Tuolloin sitten selviää siirtoaikataulu, mutta epäilen sen osuvan seuraavan viikon maanantaille, jos samalla tavalla mennään kun viimeksikin. Tällaista siis täällä. Nyt vaan popsitaan hormooneja ja odotellaan reilu viikko.
Kiva kuulla sinusta sk! Ja että olet taas päässyt hoitoputkeen. Miellellään kuulen SaraMaarikan kuulumiakin, ilmoittauduhan viimeistään kun pääset kohtutähystyksestä.
Huomasin sut sk tuolla PAS-pinossa, jota kävin kurkkimassa. Kiva päästä kanssasi piinistelemään!!! Tulen pikkuisen perässä eli ens viikolla ke (kp21) aloitan jarruttelemaan Synarela-nenäsumutteilla. Siitä sitten menkat joskus (tai mieluummin ei eli luomuplussa tilaus on jo laitettu - ovis oli eilen ;) ) ja sen jälkeen pari viikkoa estrogeeni-laastareilla kasvattelen limakalvoa ja toivottavasti sitten SIIRTO helmikuun puolivälin jälkeen.
Mulla on ihan liikaa toiveita ladattuna tohon PASiin, mutta muuten en jaksa. Keskenmenosta on nyt tasan 2 kk ja olen vielä sairaslomalla. Viimisen viikon mulla on ollut maha kipeä eli ekojen menkkojen jälkeen koko ajan. Uskoakseni ja toivoakseni tämä on kuitenkin vain suolistopuolen juttuja ja olen jättänyt kahvin ja rautatabletit, joita olen joutunut syömään km:n jälkeen koko ajan.
Olen välillä ihan reipas, mutta kaapinperälle työnnetyt äitiysvaatteet jne ovat konkreettisia muistutuksia siitä, kuinka kaikki voisi olla toisin...
Meillä on yhdessä oljessa 4 huurunenää, joista kaksi pitäisi olla erinomaisia 8-soluisia ja kaksi heikompaa. Kovasti olen kysynyt uudelleenpakastusmahdolisuutta, vaikka suuri pelko on tietty selviikö yksikään sulatuksesta...
KAIKKEA HYVÄÄ
Kovasti olen ollut palstatauolla ja näyttää onnistuneen, kun en ole huomannut tätä keskustelua lainkaan :-)
Joo, tällä viikolla on se tähystys ja siitä toivottavasti sitten eteenpäin uuteen IVF yritykseen. Katsotaan nyt kuitenkin ensin, miten se tähystys menee, ja mitä omalääkäri sanoo ensi viikolla.
Palataan! Yritän edelleen pitää palstataukoa, mutta koitan nyt silloin tällöin käydä katsomassa, mitä teille kuuluu.
eli omaa napaa:
PAS siirrettiin viime viikolla loppuviikosta maanataihin lähinnä klinikan aikataulujen takia. Tuntui ekaksi kamalalta ODOTTAA taas lisää, mutta HUOMENNA se päivä jo koittaa. Limis oli viikko sitten 8 mm. Sulatettavia alkioita on 4, mutta samassa oljessa. Tarkoitus olisi siirtää vaan yksi. Ja suurimmat toiveet ovat yhdessä kuulemma erittäin hyvässä yksilössä, joka on 10-soluinen. (samanlaisesta alkoi tiitiäisemme syksyllä keskenmenoon päättyneessä raskaudessa).
MAHDOLLISUUKSIA pitäisi kai siis olla. MUTTA kyllä tässä jännittää, onko ensinnäkin yksikään selvinnyt sulatuksesta ja mites jakaantuminen jne jne
Kertokaas kuulumisianne.
Minä menen ristimään käteni iltarukoukseen, että huomenna saan pikkuisen (tai jos jakaantumisongelmia tai muuten näyttää mahd huonoilta, pikkuiset) kyytiin.
yst pt
Kyllä tässä tulee mietittyä, että miten mä vielä jaksan ja missä kulkee mun jaksamisen raja. Eli meidän ICSI:stä ei sitten tule yhtään mitään. Nyt mun kroppani teki tenän, eikä jaksanut kasvattaa hyvältä näyttänyttä munarakkula määrää laisinkaan. Vain yksi rakkuloista oli jaksanut jatkaa. Äh tästä tulee varmaan tosi sekava viesti, mutta toivottavasti ymmärrätte.
Viime tiistaina kaikki näytti hirmuisen hyvälle ja rakkuloita oli kasvamassa parisen kymmentä. No silloin lisättiin samalla puregon annosta 150 IU/pvä, jotta rakkulat jaksavat kehittyä. Perjantain ultrassa olikin sitten iso yllätys, kun kaikki muut rakkulat olivat noin 10 mm halkaisijaltaan ja yksi oli karussa muilta (jo yli 20 mm). Lisäsin jälleen puregonia ja annos oli viikonlopun ajan 200 IU/pvä. Tänään ultrassa perjantainen toistui eli eipä sieltä ollut mikään jaksanut kasvaa, muuta kuin se yksi. Näin ollen ICSI:mme vaihtui normaaliyritykseen, kun ei tuota inseminaatiotakaan kannata tehdä miehen vähillä siittiöillä (viimeksi pesun jälkeen vain 0,5 miljoonaa, joista 7 % A liikkuvia ja kaikenlisäksi epämuodostuneita). Nyt siis alan taas odottelemaan vuodon alkua ja sitten uudelleen yrittämään ICSI:tä. Jonka punktio olisi ehkä viikolla 14.
Se mikä tässä on kummallista, niin viimeksihän mulla tuli rakkuloita yli 30 ja annoksena oli se 150 IU/pvä. Tätä lääkärikin hiukan ihmetteli, että nyt ei sitten saatu oikeen minkäänlaista vastetta. Kyseli myös, että olisiko ampulli päässyt jäätymään, mutta en ainakaan sitä usko, sillä itse ainakin varjelin sitä aina kun jouduin niitä ulkona kuljettamaan. Tietysti apteekkiin kuljetuksesta en tiedä, mutta turha kai sitäkin on jossitella. Tälle ei luultavasti koskaan löydy mitään selitystä, mutta kyllä taas vedettiin matto alta kertaheitolla.
Tähän kun vielä liitetään kaikki stressi, mikä mulla on päällä tuolla työpuolella (oli viimeviikolla vaara, ettei työsuhdetta jatketa, mutta onneksi työt kuitenkin jatkuvat edelleen, vaikka motivaatio onkin edellisen viikon selkkausten/asioiden takia aika nollassa), niin mä en enää oikeasti tiedä miten kauan mä enää jaksan tätä. Tuntuu, ettei mulle tapahdu enää lainkaan hyviä asioita. Kaikki asiat vaan potkii päähän. Lähipiiri lisääntyy ja me ollaan kaikesta siitä ulkopuolella. Omat kaveritkin alkaa tuntua tosi etäisiltä, kun ei niiden kanssa osaa mitään enää puhua, lapset on kuitenkin heidän elämänsä keskipiste ja se asia mistä puhutaan. Mä tunnen itseni tosi ulkopuoliseksi kaikessa. Nykyään ei ole enää päivää, jolloin en itkisi. Yöunetkin alkaa olla vähän sitä ja tätä. Pakkohan tässä on kuitenkin yrittää päivä kerrallaan eteenpäin vaikka tuntuukin pahalta. Milloin tämä kaikki kääntyy hyväksi, milloin nämä pettymykset ja epätoivo loppuvat?
Tämä oli nyt tällainen omien tunteiden vuodatus. Sori kauheasti, mutta kun ei ole mitään muutakaan paikka, jonne tämän kaiken purkaisi.
Ensinnäkin: sk-78 olen todella pahoillani puolestasi!
Jotenkin tuntuu täysin uskomattomalta toi sinun juttu ettet reagoinut lääkkeisiin - erityisesti, kun olet aiemmin reagoinut ihan hyvin ja alku tässäkin näytti hyvältä. Olisiko stressi sitten vaikuttanut kuitenkin? Vai ne lääkkeiden lämpötilat? Mun lääkäri oli joskus ihan kauhuissaan, kun kuuli, että olin jättänyt tunniksi pariksi Puregonit auton hansikaslokeroon aurinkoisella lämpimällä säällä - ja sen jälkeen olen kyllä ihan paniikissa tarkkaillut lämpötiloja ja lukenut eri pakettien ohjeita moneen kertaan. Noh, sitä on turha spekuloida mitä tapahtui, nyt vaan reippaasti uuteen yritykseen!
Pikkutintille paljon onnea siirtoon! Jokos se alkuviikosta olikin?
Itselle kuuluu ihan hyvää - tällä kertaa viljeltiin alkioita vähän pidemmälle ja saatiin 1 hyvä plastokysti, joka siirrettiin eilen. Nyt vaan sitten tiukasti takaisin palstatauolle piinailemaan :-)
Eli jos minusta ei kuulu piii-iitkään aikaan mitään, niin se vain tarkoittaa, että mietin ihan muita juttuja kuin tätä, ettei stressi iske...
Tekisi niin mieleni rutistaa sinua kovasti tai vielä enemmän: kunpa voisin ottaa sinulta ja kaikilta muilta tämän lapsettomuuden tuskan pois. On NIIN vaikea sanoa mitään lohduttavaa, ettei se kuulostaisi sitä että väheksyn kokemaasi pahaa oloa.
Itse olin ihan sekaisin silloin, kun lääkitys oli mennyt pieleen - mutta kaikki meni sitten ookoo. Silti jo pelkkä epäonnistumisen mahdollisuus oli todella kuluttavaa. Positiivista tarinassasi on se, että kyse varmaan jostain oudosta lääkkeenjäätymisestä tms. joka ei tule toistumaan. Kuulostaa todella kummalliselle. Siis positiivista on se, että sinulla on munasoluja, miehellä siitiöitä (en muista tätä tosin eli vai onko teillä luovutettua spermaa) ja kohtu on kunnossa. Eli mahdollisuudethan ovat vielä hyvinä olemassa. aivan kuten meilläkin, mutta KUINKA kauan sitä pitää jaksaa odottaa :´´´).
Itse olen käynyt edelleen keskenmenon jälkeen kerran viikossa psykologilla juttelemassa. En tiedä, kuinka paljon siitä on apua MUTTA ei ainakaan haittaa. Vaikka paras apu olisi PLUSSA, joka muuttaisi tuskan järjettömän suureksi iloksi...
Siis mieti, voisitko mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle, että jaksaisit paremmin.
Itse pelkäsin eilen romahtamista eli entä jos yksikään ei ole selvinnyt sulatuksesta. Ihan turha ei pelkoni ollut, sillä neljästä selvisi vain yksi. Tämä siirretty oli joukon paras 8-soluinen. Kuulemma 10-soluinen olisi ollut liian nopeasti jakautunut ja 6- ja 7-soluiset liian hitaasti jakaantuneita - ne siis tuhoutuivat sulatuksessa ja tämä paras yksi siirrettiin. En tiedä, minkälaisessa vaiheessa se oli, kun siirrettiin. Lääkäri oli kuitenkin sanojensa mukaan hyvin toiveikas raskauden suhteen.
Ollaan siis ihan samassa aikataulussa SaraMaarika!! Tuo plastokysti kuulostaa tosi upealta. Eikös niillä ole jo huisit mahdollisuudet onnistua.
Onko meillä nyt siis pp1 vai pp2 menossa. Siis onko siirtopäivä pp0 vai pp1. tässä kyselen, vaikka tarkoitus oli olla laskematta ja mennä vaan parin viikon kuluttua veritestiin...
Koeta sk pinnistellä jostain jotain kivaa odotettavaa sisustusta, viikonloppumatkaa tms, vaikka surrakin tosi saat. Olet ajatuksissani.
On ihanaa, kun täällä voi asiat purkaa juuri sellaisina kuin ne ovat ja saa vielä ymmärrystäkin. Ei kommentteja " No te olette vielä nuoria, teillä on aikaa" tms. (kyllä te varmasti tiedätte millaisia kommentteja tarkoitan). Nuo kommentit ovat vaan sanan helinää, kun ei ne auta tässä tilanteessa yhtään mitenkään. Mä tarttisin läheisiltä sitä, että ne vaan kuuntelis ja antais halauksen, kun sitä tarvitsen. Toisaalta taas oon miettiny, että mä vaan kuormitan muita omilla murheillani ja siitä syystä kaveripiiri onkin pienentynyt. Ei kukaan jaksa vuodesta toiseen kuunnella mun valitusta ja itkua, vaikka minun mielestäni oikea ystävä on juuri sellainen, joka jaksaa tukea aina uudelleen ja uudelleen.
Tuosta ammattiavusta, josta pikkutintti mainitsi, niin oon itsekin miettinyt sitä muutamaan otteeseen, mutta jotenkin en vaan saa soitettua ja varattua aikaa. Tällä kerralla oli kuitenkin positiivista se, että klinikan hoitaja kysyi, että haluaisinko saada psykologin numeron. Ensimmäisen kerran, kun joku hoitohenkilökunnasta on oikeasti huolissaan mun jaksamisesta. No nyt ollaankin yksityisellä. Ei ne tuolla julkisella ilmeisesti osaa jaksamista edes kysyä tai apua ehdottaa. Ja jos terveyskeskuksessa puhuu lääkärille, niin se on ensimmäisenä tarjoamassa pillereitä avuksi. Täytyy nyt varmaan miettiä tuota psykologi asiaa uudelleen ja jos vaikka saisi varattua sinne ajan.
Sitten teihin eli ihana kuulla, että olette molemmat päässeet piinailemaan. Täällä pidän peukut pystyssä plussatulosten puolesta. Tulkaahan sitten kertomaan kuulumisianne, kun palstatauoiltanne/piinailultanne maltatte. Ja voisinhan minä itsekin kanssanne piinailla, sillä onhan meillä olemassa se joku 0,1 % mahdollisuus onnistua tälläkin kierrolla, vaikka mitään isompia toimenpiteitä ei tehtykään. Lääkärikin sanoi, ettei ne meidän mahdollisuudet täysin nollassa ole, vaikka siittiöt ovatkin mitä ovat ( niitä oli viimeksi ICSI:ssä ennen pesua 1 mljoona ja pesun jälkeen 0,5 miljoonaa, ennen pesua A liikkuvia ei ollut yhtään, mutta B liikkuvia oli kuitenkin jonkin verran ja pesun jälkeen A liikkuvia löytyi jo 7 %. Tosin siittiöt ovat kyllä epämuodostuneita eli sekin aiheuttaa oman ongelmansa) No kotona ollaan kuitenkin puuhailtu nyt Pregnylin (pistin maanantai iltana) jälkeen, vaikka uskoa onnistumiseen ei olekaan. Onhan se välillä mukava puuhailla ilman paineita.
Mut nyt on pakko alkaa töidentekoon, kun kerran työpaikkakin on vielä jäljellä. Palaillaan! Ja kiitos teille vielä kerran!
Lämpöisin ajatuksin, sk-78
Täällä sitä viettelen sairaslomapäivää kotosalla ja ehdin taas paremmin koneen ääreenkin.
Ajattelin tulla kyselemään kuulumisianne. Mitäs SaraMaarikalle sanottiin siellä tähystyksessä? Selvisikö siellä mitään? Entäs mitä pikkutintille kuuluu? Onko PAS aikataulu jo selviämässä? Entäs miten jakselet muuten?
Itselläni on siirto tulossa maanantaina. Nyt täytyy toivoa että alkiot selviäisivät sulatuksesta ja päästään siirtoon asti. Tää flunssa saisi myös hiljalleen helpottaa, jottei tarvitsisi miettiä minkään antibiootin tms. aloittamista. Toiveet onnistumisesta ovat edelleen korkealla, mutta toisaalta myös pelko pysyy tuolla takaraivossa. Jos tälläkin kertaa käy kuten edellisillä. En tiedä miten taas jaksaisin pettymyksen.
Lääkärin kanssa juttelimme kuitenkin mahdollisesta uudesta ICSI-hoidosta. Jos tämä PAS päättyy negatiiviseen lopputulokseen, niin seuraava ICSI-hoito tehdään näillä näkymin vielä tämän kevään aikana. Täytyy kuitenkin toivoa, että uutta ICSI-hoitoa ei tarvitsisi tänä keväänä tehdä, vaan tämä PAS tuottaisi tuloksen ja ensi syksynä meillä olisi pieni nyytti täällä kanssamme.
Tällaisia kuulumisia täältä. Kertokaahan omianne.
Talvisin terveisin, sk-78
vielä ennätän toivottaa sk:lle ONNEA siirtoon!!!!!
Perässä tullaan eli sumut aloitin keskiviikkona 1.2. ja siirto joskus tämän kuun lopussa.
Nyt on tarkoitus unohtaa suru ja hoidot (no edes palstailu ;) ) viikoksi eli lähdemme etelään. Nyt oon ihan vauhko tosin siitäkin, kun kohteena on Egypti ja tämä pilakuvakiista päällä :(. Tähän saakka olen pelännyt vain kamalasti mahatautia. Aion nyt olla oikea junttisuomalaisturisti ja varoa kaikkea outoa ruokaa... ja syödä omiakin eväitä. Toivottavasti osaan nyt relata uima-altailla, enkä kuvitella pommi-iskuja...
Palaan reilun vkon kuluttua kuulemaan siirtokuulumisia! Ja SaraMaarikan lääkärikäynti kiinnostaa tietysti kovasti. Toivon mitä parhaimpia uutisia molemmille.
Matkakuumeessa ja vähän -pelossakin
pt
PS. kirjoittele sk miten alkiot selviytyi ja kaikkea muuta - saatan lukea matkalla tai ainakin heti palattuani.
Voi kun olis ihanaa päästä reissuun itsekkin, niin saisi jotain muuta ajateltavaa. Lepäilehän siellä auringossa oikein kunnolla ja kerää uutta energiaa. Toivottavasti teillä tulee hyvä reissu! Mä lupaan kirjoitella kuulumisia heti, kun tiedän miten meidän alkioille käy.
sk-78
Täällä sitä ollaan!
Onnea sk-78 siirtoon! Toivottavasti tärppää PASissa, niin ei tarvi sitten uutta hoitoa keväällä :-)
Pikkutintillä siis siirto joskus kuun lopulla - olikos se niin?
Mulla taitaisi olla nykyisen aikataulun mukaan punktio&siirto viikolla 9, eli ajoittuisi tuohon loppukuuhun/ maaliskuun alkuun. Mutta koskaan ei voi olla liian varma onko ylipäänsä mitään siirrettävää...
Tähystykseni meni ihan nappiin. Pieni poimu poistettiin, ettei nestettä kerry enää poimun taakse haittaamaan alkionsiirtoja (ja nesteen pulahtaessa kohtuun huuhdo niitä pihalle...) ja muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä :-) Olen todella iloinen, että kaikki on siltä osin nyt kunnossa. Nyt tietenkin poistui yksi asia, josta mahdollista negaa voisi syyttää...
Toivun tässä siis vielä vähän aikaa, mutta jo puolentoista viikon kuluttua olisi tarkoitus aloittaa Puregon pistokset. Jännittää!
Kirjoitin jo tuonne toiseen pinoon tämän saman viestin eli huonot uutiset. Jäljellä olevista alkioista ei kumpikaan selvinnyt, eikä siirtoon päästy. Seuraavaan ICSI-hoitoon saan ilmoittautua vasta huhtikuun kuukautisista. Tällä hetkellä ei ole mitään valopilkkua näkyvissä ja voimat on täysin loppu. Ei ole minkäänlaista elämänhalua, haluaisin vain painua syvimpään maan koloon, itkeä, huutaa, riehua, ryypätä. Tehdä jotain, joka auttaa unohtamaan tän kaiken (ja varsinkin nämä lähipiiriin syntyvät kymmenet vauvat). En vielä tiedä miten tästä jatketaan eteenpäin, mutta täytyy varmaan yrittää kuitenkin.
Toivon teille parempaa onnea tuleviin hoitoihin. En tiedä jaksanko edes käydä täällä lueskelemassa viestejä, sillä tällä hetkellä tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä ja haluan todellakin unohtaa koko asian. Tuo hoitotauko venähtää pitkäksi, jos todellakin pääsen vasta huhtikuun kuukautisista ilmoittautumaan. Tällöinhän jarrusumut aloitetaan vasta toukokuun lopulla ja punktio menee näin ollen kesäkuulle. Eipä ole siis vielä vuodenkaan päästä meillä pienokaista sylissä. Kyllä elämä on sitten epäoikeudenmukaista! Jos kuitenkin jaksaisin käydä välillä lukemassa kuulumisianne, niin laittakaahan niitä tulemaan. Toivon teille todellakin parempaa onnea!
terveisin, sk-78
Tämä on kyllä kohtuutonta koettelemista nyt... Olen todella pahoillani puolestasi :-(
Miksi muuten klinikka ei lähde heti liikkeelle? Mun kaverilla, joka kävi Väestöliitossa, kävi samalla tavalla eli sulatus epäonnistui, eikä siirrettävää ollut ja hän aloitti sumut heti seuraavana päivänä, eli tavallaan heti uutta kierrosta putkeen (ja nyt lapsi tuloillaan).
Miksi sinun pitäisi odottaa?
Tietenkin, jos käyt yleisellä, niin niillä on näitä välijaksoja ja odotuksia... mut yksityisellä liikahdetaan kyllä nopeammin.
Vähän omaa napaa: mulla nyt sitten alkaa piikityksen ensi viikon tiistaina! Eli kyllä tämä aika sittenkin menee ihan nopeasti. Kovasti vain pelkään tuloksia, että tuleeko niitä hyvänlaatuisia alkioita ollenkaan. Pakkaseen en ole koskaan saanut mitään, eli sen varaan en laske lainkaan...
Ja edelleen ulkomailla, joten ei ole nappiksessa kaikkia kirjaimia :-)
Kiva, etta tilanne alkaa nayttaa positiiviselta sk-78. Ylipaansa pidan henkilokohtaisesti teidan tilannetta hyvana, koska todistetusti kuitenkin raskaudut, nyt vaan lisaa onnea peliin, etta raskaus jatkuu myos!!
Oma tauko sujuu ihan hyvin, en ole asiaa paljon kerennyt pohtimaan, kun on niin paljon lomatekemista. Lisaksi tama tauko tuntuu tekevan kropalle ihan hyvaa, kaikki ihmeelliset valivuodot ja sen sellaiset vatsan nippailut on nyt loppuneet ja tilanne on rauhottunut pillereiden kanssa stabiiliksi. Odottelen nyt sitten vaan sita, etta paasen kotiin katsomaan postin, jos siella odottaisi kirje siita kohduntahystyksesta. Paasisi sitten jatkamaan hoitoja, mahdollisesti jo sitten helmikuussa myos :-)
Toivottelen tassa samalla hyvat uudet vuodet, jos en ole koneella kovin aktiivisesti vikana lomaviikonloppuna.