Haluaisin toisen lapsen, mutta en vauvavaihetta...
Tai no siis, vauvathan ovat aivan ihania:) Mutta: oma fysikkani ei ole paras mahdollinen ja sen tilaa huonontaa entisestään valvominen ja univelka. Yli puolivuotiaan vauvan kanssa on paljon helpompaa ja vuoden vanhan kanssa jo todella hauskaa, vaikkei meillä esikoisen kanssa yövalvomiset ole loppuneet vieläkään (ikä 1 1/5vee) allergioiden vuoksi. Olisi ihanaa, jos tietäisin selviäväni noista eka kuukausista, mutta empä tiedä... Ne ovat vain niin käsittämättömän raskaita takuulla jokaiselle, mutta etenkin minulle. Onko muita samanlaisia??
Kommentit (8)
on riitettävä, ei fysiikka kestä. Jos sullaki joku perussairaus, pidä kunnon väli lasten syntymien välillä. Jälkikäteen olen vasta tajunnut kuinka tärkeää palautuminen on. Tsemppiä, älä kiirehdi!
Pelkään tosissani omaa jaksamistani. Aiommekin pitää kunnon ikävälin, mutta adoptiokon on käynyt mielessä. En epäile todellakaan pääseväni näin helpommalla, mutta näin jäisi pois se minulle raskain vaihe, eli vauvavaihe... Ja minulle ei koskaan ole ollut merkitystä sillä, onko lapsi biologinen vai adoptoitu, oma rakas lapseni hän olisi jokatapauksessa:)
Minäkin haluaisin oikeastaan suurperheen, mutta valvomisia en kestä. En kertakaikkiaan kestä, tuntuuettä pää hajoaa jos voin nukku vain pätkissä. Toivottavasti tämän vuoksi lapsilukumme ei jää vain yhteen...
Mies pystyy olla kotona paljon kun pitää isyysloman ja vielä kesäloma siihen päälle ja pekkasia voi pitää.
Meillä poika nyt 1v2kk ja heräilee kyllä öisin, nukahtaa kun tutin saa
Mutta sitä harkitsevat, ottakaa huomioon, että vanhempinakin adoptoidullekin lapselle tulee " vauvavaiheensa" uudessa perheessä. Tosin se ei yleensä kestä tauotta vuotta :D vaan kyse on siitä, että lapsella on tarve kokea nyt ne vauvaiän eheät hoivakokemukset (vaipanvaihto, syöttäminen jne) joista hän on ehkä jäänyt paitsi tai jotka hän on joka tapauksessa kokenut toisaalla. Ne ovat siis hetkittäisiä juttuja, tai ehkä n. kuukauden kestävä intensiivivaihe. Varmasti on helpompaa suoriutua niistä, jos on joskus vauvaa hoivannut, nimim. esikoinen saapuessaan 1v :)
aina ideoinut, että olisin vaikka useamman vuoden pötköön raskaana yhdestä lapsesta, jos se sitten olisi sisäsiisti ja suoraan kouluvalmis lapsi.
Vauvat on ihania niin kauan kuin ne nukkuu mutta en taida jaksaa enää jaksaa uudestaan. Isompien lasten kanssa paljon kivempaa.
-2 lasta, 3 km-
meillä on kaksi lasta ja olisin halunnut vielä ainakin yhden, ehkä kaksi lasta. Lasten vaikeat allergiat ja valvomiset ovat romuttaneet nämä haaveet ihan täysin. Enää en jaksaisi kolmatta lasta, siis uutta vauvaa. Joulukin meni valvoessa astmaatikon oireillessa ja nyt olen ihan " puhki" . Miten sitten jaksais tässä vielä yöimetykset jne... Ekan jälkeen vielä jaksoi. Meillä on lasten ikäerona kolmisen vuotta ja se on tuntunut hyvältä juuri sairastelujenkin takia. Toisen lapsen vielä jaksoi ihan hyvin ja vaikka valvottaa yms niin ei ole kaduttanut että ipanoita on kaksi :). Oman jaksamisen raja kyllä menee sitten tässä.
.. oli kirjoitukseni: lapsi on 1,5 vuotias, takana max 3 tuntia yhtenäistä unta, allergioita piisaa. Lapsi on vielä hyvin temperamenttinen tapaus. Toinen lapsi on haaveissa, ja olen miettinyt että olenko aivan pöpi - jos en jaksakaan....