***HAAHUJEN vuoden viimeinen viikko 52***

Ja Pahoittelut sinulle Katri. Kyllä elämä on joskus julmaa.



Esikoisen kohdalla kaikki meni tosi hyvin enkä koskaan tullut edes miettineeksi näitä keskenmeno/lapsettomuusasioita. Sitä vain jotenkin ajatteli, ettei ne kosketa minua. Ja nyt kun itse on siinä samassa tilanteessa niin näkeekin nämä asiat aivan toisessa valossa.



Keskenmenossa naisen maailma romahtaa täysin. Ainakin itselleni kävi näin ja koin suurta tuskaa mieheni yrittäessä lohduttaa minua sanoilla: sehän oli vasta alussa, yritetään heti uudelleen, ensi kerralla kaikki menee hyvin, eihän varsinaista sikiötä ollut edes kehittynyt (tuulimuna siis) joten ei se ollut OIKEA keskenmeno...



Mites teidän muiden puolisot? Ovatko olleet ymmärtäväisiä keskenmenon aikana/jälkeen? Mieheni ei voi käsittää, miksi tämä keskenmeno nostattaa minussa yhä niin suuria tunteita parin kuukauden jälkeen...

neronja:

Porkkana, tilanteesi on hirveän ristiriitainen. Totta kai kaikki raskaana olevat toivovat näkevänsä ultrassa sikiön ja sykkeen, mutta sulle se tässä tapauksessa ei ollut iloinen asia ja ymmärrän kyllä sinua. En voi kuin toivoa ihmettä tapahtuvaksi. Onko sulla nyt ollut raskausoireita vai onko ne olleet niitä km-oireita? Voi kun aivoissa oliskin sellainen nappi, josta vois kääntää ajattelua vähemmälle tai jotain sellaista niin noista piinaavista tilanteista selviäisi paljon helpommin. Jaksamista sinulle, taas kerran!

Niin, sitä ihmettä tässä itsekin on toivonut jo kolmen alkaneen raskauden ajan. Ei vaan ole tapahtunut sitä mitä toivoisi. Järjellä ajateltuna tietää, että jotain on pielessä, taas. Mutta tunteilleen ei mitään voi. Jonain hetkinä sitä alkaa väkisinkin toivomaan, vaikka toisaalta tietää ettei kannata toivoa. Onhan hankalaa ja rankkaa tämä ajatusten taistelu.

Ei ole raskausoireita näkynyt. Ei etovaa oloa. Se on mulla ollut aina se vahvin oire onnistuneissa raskauksissa. Sillon on meinannut ykä lentää kun on lasten vaippoja vaihdellut jne. Mutta ei sitä oiretta ole näissä km-raskauksissa ollut. Kertonee siitä, ettei raskaushormoni kohoa tarpeeksi nopeasti eikä istukka toimi kunnolla. Mistähän sekin sitten johtuu? Ainoa oire on tämä vilutus. JOka on loppunut vasta sitten kun hormonit poistuneet kehosta km jälkee. JA sitten on näitä km oireita, selkää jomottaa taas. Tuhruttelu ollut tauolla parisen päivää, mutta selkäjomottelusta päätellen se voi alkaa taas minä hetkenä hyvänsä. Ärsyttävää kun ei tiedä, että millon pitäis varoiks laittaa sidettä tai pikkuhousunsuojaa housuun.

Kyllähän tässä pystyis aivot sulkeen offille paremmin, JOS ei olis tätä selkäjomotusta. Prkl. Kun se aina koko ajan muistuttaa tästä tilanteesta. JA mitä enemmän jomottaa niin sitä enemmän stressaan ja mitä enemmän stressaan niin sitä enemmän selkää särkee. Huh mikä kierre.

Ei o heleppoo ei. Mutta minkäs tässä taas teet. Onhan kyllä ollut " hurja" vuosi. Enpä ois osannu etukäteen kuvitella, että näin käy. Vaikka kyllä mulla silti oli TOSI vahva fiilis ennen ekaa tärppiä, että meillä tulee vaikeuksia olemaan tämän kolmosen saannin suhteen. Mistä sittenosasinkaan aavistaa.

Neronjalle tsempitykset. Jos ne menkat ei tuliskaan!!!!!!!!!Ei ne tule, mä luulen niin. :)

-Porkkana rv mitä lie-

ps. tää on aika tylsää. Ei enää mitään jännitystä, että millon kehtaa ihan täpinässä soitella ekaa neuvola-aikaa jne.

Siis jos tämä tästä vielä jatkuu...Siihen myöhemmin.



Ensin kuitenkin Pirpula ja Pitkätossu: tervetuloa minunkin puolestani, ja tietenkin pahoittelut siitä että näissä merkeissä tavataan. Toivottavasti vierailunne jää tosiaan lyhyeksi.



Ulriina: Tsemppiä. Ikävää, ettei ovista vieläkään löytynyt.



Nonna: Sinullekin voimia. Maaliskuuhun on onneksi vielä hetki aikaa, ja jos tosiaan toivottavaa tulosta ei synny, niin hoidoista apu saattaa löytyä piankin. Eilen kuulin ystävästäni, joilla eka inseminaatio toi kaivatun plussan, elämänsä ensimmäisen. Nyt olen sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menisi hyvin.



Neronja: mikä tilanne?



Luumis: oletko testaillut vielä uudelleen? Toivottavasti vahvistuu/vahvistui.



Oma napa: Minä testasin, ja nyt viiva näytti kyllä jo hiukan selkeämmältä. Ja aavistuksen verran tuntuisi, että kuvotus nostaisi päätään - sellaisia aaltoja jotka tulevat ja menevät.

Päätinkin juuri, että vaikka tämä epämääräinen raskaus alkoi varsin epämääräisissä olosuhteissa ja vastoin useimpien saamia ohjeita eli heti keskenmenon jälkeen, en yksinkertaisesti jaksa nyt murehtia. Otan sen, mikä tulee eteen, kun en muutakaan voi. Joko sieltä syntyy (syyskuussa?) vauva tai sitten ei. Jos ei synny, niin lienee syytä pitää jonkinlainen breikki ja miettiä sitten joskus myöhemmin tätä vauva-asiaa taas uudelleen.



Näissä mietteissä, yllättävän levollisena,

kuonokas rv?

Hienoa, että viiva vahvistuu. Ja toivottavasti rauhallinen mielialasi säilyy jatkossakin. Ei läheskään kaikille sanota, että pitää odottaa ainakin yhdet menkat km:n jälkeen, joten älä stressaa sillä asialla. Toivottavasti kaikki sujuu nyt tosiaankin hyvin ja saatte oman nyytin syyskuussa syliin!!!



Omalla kohdallani tilanne on entisellään eli tätiä ei ole näkynyt. Olen mietiskellyt, uskaltaisinko huomenna testata. Silloin olis siis kp31/28 ja muistaakseni pp17. Pelottaa vaan, että jos saan kaksi viivaa testiin, niin mikä sen jälkeen on mielialani. Pysähtyisikö taas kaikki ja ajatukset alkaisi pyöriä vain raskauden ja oireiden ympärillä. Näihin hetkiin asti on ollut niin rauhallinen ja seesteinen olotila, mutta entä jos se kaikki loppuu kuin seinään ja tilalla on taas pelko ja paniikki. Saattais olla paras, kun ei testais ollenkaan. En tosiaan tiedä. No, voihan se tätikin tietysti vielä pyyhkäistä paikalle...



Masunasu, mikä sinun tilanteesi on?



Sekavin miettein

neronja

Aika malttamaton ihminen kun olen, niin en peloistani huolimatta voinut olla tekemättä testiä tänä aamuna. Tällä kertaa sain testiin kaksi vahvaa viivaa. Plussaviiva tuli näkyviin sitä mukaa, kun testi kastui. Olo on hämmentynyt. Osaisinpa nyt vaan iloita tästä plussasta ja unohtaa kaikki muut mietteet. Todella yllättynytkin olen, että näin pian tärppäsi uudestaan ja lisäksi vielä senkin takia, kun meillä se ajoitus oli mitä oli. Mieskin sanoi pari päivää sitten, että miten meillä olis voinut tärpätä, kun tuskin niitä simppojakaan lähti ihan oikeaan aikaan. Liekö sitten sinnitelleet ne edelliset vai " karkasiko" muutama siimahäntä kuitenkin oikeaan aikaan.



Tällä hetkellä tuntuu, että odottajiin en uskalla vielä siirtyä. Viime raskaudesta jäi niin huonot muistot. Kamala stressi vaan koko ajan ja ex-haahuissa jatkuvasti huoliani purin. Oli aika raskasta, kun monet kertoivat iloisista ultrakuulumisistaan ja vauvan liikkeistä ym. ym., mutta itsellä vaan pelot jylläsi vahvana päällä. Täytyy nyt katsella, millaiseksi tässä mieliala muuttuu (mullahan mielialat muuttuu välillä aika nopeastikin, saa nähdä miten nyt) ja milloin tuntuu siltä, että haluan siirtyä odottajiin. Eli jos teitä haahuja ei haittaa, niin pysyttelisin vielä tällä puolella. Lupaan todellakin olla hehkuttamatta raskauden ihanuutta (voi kun joskus pääsiskin siihen vaiheeseen, että vois hehkuttaa, ehkä sitten rakenneultran jälkeen). La olisi 7.9. Olisihan se hienoa saada sellainen tuhiseva nyytti 37-v. synttärilahjaksi (syyskuun loppupuolella siis syntymäpäivä).



Voi kun moni vielä plussaisi, niin voitais siirtyä " käsi kädessä" exiin, toisiamme tukien ja rohkaisten!!!

Neronja, sydämelliset onnittelut vahvasta plussasta!!! Kunpa tällä kertaa todellakin pääsisit nauttimaankin raskaudestasi ja saisit synttärilahjaksi tuhisevan pikkunyytin. Toki saat pysytellä täällä meidän kanssamme kirjoittelemassa ja vaihtamassa ajatuksia niin kauan kuin siltä tuntuu. Sitä vartenhan me täällä olemme. Varsinkin sinun taustasi huomioiden ymmärrän ahdistuksesi ex-haahujen kirjoituksista. Täällä on kaikki raajat pystyssä, jotta tämä raskaus onnistuisi. Lähetän myös tonneittain vauvaliimaa ja tarrasukkia, joilla pikkuinen pysyttelisi uuden vuoden kunniaksi kyydissä. Olkoon uusi vuotenne onnellinen!



Pirpula: pahoitteluni tuulimunasta ja tervetuloa joukkoomme kirjavaan! Toivottavasti sinunkin vierailusi jää lyhyeksi ;-). Minulla oli samantyyppinen tuulimunakokemus kuin sinulla... Mieheni ei oikein ymmärtänyt, että miksi suren, koska eihän siitä mitään olisi kuitenkaan tullut... Itse olin kyllä niin asennoitunut jo raskauteen ja tulevaan pikkuiseen - km tuli vasta rv12+. Minulla suru tuli aina aalloittain ja palasi uudelleen la:n paikkeilla...Sure ihan rauhassa niin pitkään kuin siltä tuntuu. Me olemme täällä sitä varten, että täällä voi purkaa pahaa oloaan ja ajatuksiaan. Koita jaksaa päivä kerrallaan!



Kuonokas: hienoa, että viiva vahvistui. Lähetän sinullekin vauvaliimaa ja tarrasukkia, jotta saisitte oman nyyttinne. Koita saada tuo ihailtavan rauhallinen olotila säilymään.



Pikaisesti vielä omaa napaa... Neronjan kanssa samoissa mennään eli kp31 menossa. Tätiä ei vielä näy, mutta jalat ovat tukevasti maassa. Oireet ovat pysytelleet ennallaan, mutta ne voivat olla ihan clomioireitakin. Näin ollut aiemmissakin negakierroissa. Yritän malttaa mieleni ja odotella vielä muutaman päivän ennen testalua, mikäli aihetta siihen vielä on. Oviksesta on jo 14 päivää, mutta katsotaan mitä tuleman pitää.



Nyt mentävä antamaan tytölle puuroa...



masunasu, kp31 pp14

masunasu:

Varsinkin sinun taustasi huomioiden ymmärrän ahdistuksesi ex-haahujen kirjoituksista.

Pitää ehkä kuitenkin vielä tarkentaa, ettei tule väärää käsitystä ;-). Ex-haahuissa sain kyllä niin paljon tukea kuin nyt vaan yleensä voi ajatella, mutta tietysti toisten iloiset kuulumiset hieman masensi, kun itsellä meni kaiken kaikkiaan aika huonosti eikä missään vaiheessa ollut oikeastaan mitään iloista kerrottavaa. Kaikista pahinta odottajissa oli kuitenkin se, kun pinouduin kesäkertuissa ja lähes kaikki valitti kamalaa etomistaan ja väsymystään (itsellä ei juuri oireita ollut) ja monet kävi alkuraskauden ultrassa iloisin kuulumisin ja pidemmällä olevat kävivät jo np-ultrassakin ja kertoivat hyviä kuulumisiaan sieltä. Ja itsellä kun ei tosiaankaan ollut mitään hehkutettavaa koskaan.

Eli viimeisin odottajissa olo on jäänyt niin raskaana aikana mieleen, että en tosiaan osaa sanoa, milloin sinne tällä kertaa siirtyisin. Ehkä ekan ultran jälkeen, jos silloin kaikki olis hyvin. Pääsis kerrankin kertomaan odottajissa jotain iloista ;-).

Masunasu, tilanteesi kuullostaa tosi lupaavalta. Etkö voisi huomenna uuden vuoden kunniaksi testata? Toivottavasti saat sinäkin plussan!!!

kirjoittamani teksti olikin vähän " tökerö" ... Ymmärsin pointtisi kyllä oikein, mutta lyhyt ilmaisuni ei oikein osunut kohdalleen. Eli: Ex-haahujen tuki on varmasti korvaamatonta, mutta juuri nuo ultrakuulumiset ja pitkälle edenneet raskaudet voivat olla raskaita aiheita, kun itsellä koko ajan huoli omasta tilanteesta... Itse en ole juuri tuon " yltiöpostiivisuuden" takia ollut mukana missään noissa kuukausipinoissa, sillä niissä ahdistus iskee niin helposti, kun itsellä kuitenkin koko ajan huoli omasta tilanteesta.



En tiedä uskallanko testata vielä huomenna... Pelottaa ihan hirveästi, jos sieltä tulee haamu tai puhdas nega... En tiedä, mitä oikein teen... Eihän tuossa testaamisessa mitään pelkäämistä olisi, mutta pieni toivonkipinä kuitenkin on tämän kierron suhteen... Kumpi lie sitten parempi - se että testaan mahdollisen haamun tai negan vai se, että odotan muutaman päivän ja saisin ehkä varmemman tuloksen... Miten ihmeessä tämä voi olla näin vaikeaa?!? En vain haluaisi taas pettyä...



masunasu, jolla kyllä varastossa pari r-testiä...

Käyn aina välillä täällä " kurkkimassa" teidän kuulumisia ja nythän oli taas iiiiiiiiiiiiiiiihania uutisia... Varovaiset onnittelut sinulle!! Mahtavaa, että testiin paukahti heti 2 vahvaa viivaa, joten se varmasti antaa taas lisää uskoa tulevaan, eikö? Mä täällä itkeä tirautin kyyneleen pari, niin iloinen olen sun puolesta (nää hormoonit jyllää)!! ;)



Ja mitä kirjoittelit tuosta exiin siirtymisestä, niin toki jokainen omalla tavallaan ja ajoituksellaan sinne siirtyy (itsekin vissiin vasta rv7 siirryin sen ekan ultran jälkeen), mutta olet mitä tervetulluin kuitenkin!! Sillon kun itse siirryin sinne, niin meitä oli suht monta alussa menijää, joten meistä oli tukea ja turvaa toisillemme, koska totuus tietysti on (vaikka kuinka sitä onkin kiinnostunut toisten kuulumisista), niin loppumetreillä menijät ovat enempi kiinnostuneita omasta navasta ja siitä tulevasta vauvasta!! Mutta rohkeasti vaan mukaan!! :)



Nyt on pakko lähteä viemään miestä töihin, mutta hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille!!



Mellu ja Nalle rv27+5

Onnea Neronjalle vahvoista viivoista. Masunasun puolesta mäkin peukutan. Ja Mellulle iso hali! Onko siitä jo noin kauan, Nallekin kohta jo syntyy...



Eilinen päivä oli kamala. Mun piti päästä klo 15 töistä, olin hyvää hyvyyttäni luvannut, että päivystän, että kaikki venäläiset pääsee juhlimaan uutta vuotta...normaalisti pk menee kiinni klo 17, joten tietty yksi lapsi haettiin vasta varttia vaille viisi. Sen kanssa sit vikat 2 h hytisin ulkona, kun en ollut varautunut siihen, ettei kaikkia haetakaan ajoissa kun aina aiemmin on haettu. Tämän kyseisen lapsen äiti on vielä kotona vauvan kanssa. V***u että otti päähän.



Mies tuli sitten mua vastaan, toi kukankin, ettei mua pännis. Juoksin viereiseen kauppakeskukseen hakemaan kengät suutarista...Just kun sieltä lähdin mies lähetti viestin, jonka luin 100 metriä ennen autolle saapumistani. Kun sitten istahdin kyytiin ja lähdettiin ajamaan, ehdittiin ajaa varmaan 100 metriä kun tajusin, ettei mun kännykkää oo missään. Stopattiin, juoksin takaisin, kävelin kauppakeskukseen sisällekin, muttei sitä löytynyt. Harmittaa ihan vietävästi vaikka olikin tarkoitus ostaa jo uusi...Nyt häviotin sitten sim-kortinkin ja sen mukana kaikki numerot. Ärsyttävää.



Uusi puhelin ja kortti tulee alkuviikosta, mutta siihen asti mietin, millä herään töihin kännykkä ainoa herätyskello) ja sen sellaista...



Tänään siis uuden vuoden biletykset...ei ainakaan tule yhtään hyvää uutta vuotta tekstaria, joihin pitäis vastata. halvaksi tulee siltä osin...mut en voi olla yhteydessä ystäviinkään...Enkä keneenkään ennenkuin saan uuden puhelimen.



Nyt jumppaan. Neronjan kanssa olen samaa mieltä, et pitää kehittää joku systeemi, jolla kontrolloidaan tota painoasiaa niiden kanssa, jotka tulee mukaan. Itse ehdotan päivittäistä syömisten ja liikkumisten tarkkaa raportointia. Siihen ei kauan mene, jos ne naputtelee. Mulle ainakin tulee sellainen olo, että olen jollekin muulle siitä vastuussa kuin vaan itselleni. Uuden vuoden lupaukseni on, että jollen ensi jouluna ole raskaana tai vauva sylissä, olen 15 kiloa hoikempi. Ja nyt aijon sen pitää....klo 12 jälkeen yöllä herkuttelu loppuu kokonaan kunnes tavoite on saavutettu. Ei se mitään " syön vaan pahoja ruokia" juttua tarkoita vaan juustojen ja keksien ja karkkien mässytyksen lopettamista. Sokerittomia pastilleja aijon syödä edelleen.



Oikein rentouttavaa uuden vuoden aattoa kaikille, palataan asiaan ensi vuonna. Olkoon se meille kaikille tätä vuotta onnellisempi!



Nonna

Vautsi, kerralla vahva viiva :) Sitä ne jomottelut siis tiesivät! Nyt roppakaupalla onnea jatkoon ja miksei se onnistuisi, lähtökohdat on ainakin paremmat vai mitä?



Ymmärrän erittäin hyvin, ettet halua vielä hehkutella liikoja tai siirtyä ex-haahuihin... En mäkään tunne oloani kotoisaksi vielä muualla kuin täällä, ehkä sit tiistain jälkeen (jos kaikki on ok), voi alkaa vilkuilla muuallekin.



Toivottavasti Masunasu hyppää Neronjan kelkkaan ja muutkin niin, että ajetaan haahujuna konkurssiin :)



Oikein hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille ja suuret suuret kiitos vertaistuesta, jota täällä on saanut.

KK

Odotin tuossa vielä 3 viikkoa sitten meitin seittemättä ja se kuoli rv 13...



hmm. en tiiä olo on vähän töks töks tällä hetkellä.

Keskenmenoja mulla on kaikkiaan nyt sitten 3½ ja tuo ½ on kun kasosista tuli toinen pois.



ääh.. entiiä fiilikset on vähän sekavia tällä haavaa....

Olen seurannu vähän aikaa sivusta nyt ajattelin ilmottautua teidän mukaan.

Eli olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Yksi keskenmeno rv6 9/05. Viime kierros testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km.

Täällä menossa kp8/28.

..hieno juttu. Onnea, kuiskaan varovasti. Kuulostaa oikein hyvältä!

Roikutaan yhdessä täällä niin kauan kuin siltä tuntuu, ellei sitten ajeta pois;) Minäkään en nimittäin vielä tahtoisi muualle, kun on (joo, tänään taas) sellainen kesto-epävarma olo. No, matalaa profiilia kehiin.



Nipsu-79 ja Rölli (meniköhän nikit oikein?): Tervetuloa molemmille.



Masunasu: Jännittää oikein puolestasi...Huimaa! Kuulostaa kyllä lupaavalta. Olet kylmähermoinen nainen, kun pystyt pitämään näppisi irti testeistä. No, kerroithan syytkin ja ne totta totisesti ymmärrän.



Nonna: Itse hävitin puhelimeni taannoin, ja muistan ketutuksen. Viis koneesta, mutta ne numerot...



Oikein hyvää uutta vuotta itse kullekin haahulle! Täyttäköön ensi vuosi haaveitamme ja toiveitamme paremmin kuin mennyt.



kuonolainen

Pahoitteluni uusille haahuille - rölli ja nipsu - keskenmenoistanne. Tervetuloa kuitenkin joukkoomme! Toivottavasti vierailunne on lyhyt ;-).



Nonna: voi harmi, että hukkasit puhelimesi. Olen kokenut saman jokunen vuosi sitten ja kyllä otti päähän juuri noiden yhteystietojen takia... Sinne meni kaikki mahdolliset numerot yms. Siinä oli kamala työ, että sai numerot haalittua kasaan uudelleen - osa kylläkin jäi kateisiin pysyvästi. Onneksi saat kuitenkin uuden simin nopeasti ja toivottavasti ne numerotkin.



kuonokas: enpä minä sitten malttanutkaan olla niin kylmähermoinen...



ON: tein kuin teinkin sen testin äsken... kyllä siihen ihan selvä punertava viiva tuli kontrolliviivan viereen - ei yhtä vahva, mutta selvä viiva kuitenkin. Apua!!! En oikein usko tätä todeksi... siis minä olen raskaana?!?!? Täytynee vielä testata vaikka ylihuomenna uudelleen varmuuden vuoksi. Nyt alkoi pelottamaan... Neronja, samoissa mennään ;-).



pöllämystynyt masunasu



Oikein plussarikasta ja onnellista uutta vuotta kaikille haahuille!!!!

ja kuonokas myöskin testiviivan vahvistumisesta :) Paljon teille vauvaliimaa matkaan!



Pahoitteluni uusille haahuille, siellä oli ainakin Rölli ja Nipsu ja joku kolmaskin, nimen kerkisin jo unohtaa, anteeksi :( Ja tietenkin tervetuloa mukaan. Toivottavasti visiittinne ei kestä kauaa.



Masunasu, lupaavalta kuulostaa, bdbdbdbdbd (:



).( Ei enää viivaa, ei minkäänlaista. Testasin tänä aamuna, ja jos nyt jotain ois niin kai sen viivan olis pitänyt vahvistua.. Luotan siihen että en oo raskaana, koska sitä haamuhelvettiä en enää halua, kesken se vaan menee kuitenkin :( Ukkoa on ikävä, se on ollut jo ikuisuuden siel reissussa (3 pv) ja tulee vasta maanantaina :(



Neljältä töihin, ja sieltä pääseekin sit vasta sunnuntai-aamuna kasilta... *huoh*

Voi Neronja miten hyviä uutisia!!!! Oikein paljon onnea ja tarrasukkia matkalle mukaan!!! Ei ne lämpöjen heittelyt sitten merkinneetkään mitään..

Ja oliko se Kuonokas toinen plussannut, onnea myös sinnepäin!!!



Masunasulle peukut pystyssä..



Ja pahoittelevat tervetulotoivotukset minunkin puolesta uusille haahuille, toivottavasti vierailunne täällä jäisi lyhyeksi.



Katrille ja Porkkanalle voimia ja *haleja*



Nonna: Mä tiedän kuin ärsyttävää on seisoo sen viimesen hoitolapsen kaa pari tuntia pihalla ja varsinkin jos äiti on vielä kotona.. Meilläpäin on ainakin yritetty sanoo vanhemmille, joista toinen on kotona, et lapsi pitäis hakee pois klo 16 mennessä..no eihän se aina toteudu. Ja varsinkin, kun nyt on tämmönen pätkäviikko, suurin osa lapsista on vielä lomalla.



(.) menossa siis kp 33/28-32-?? (kierrot heittelee), lämpöjä olen mitaillut aamusin, ovat olleet 37 ja tänään oli 36.7. Viime yönä mulla oli tajuttoman kipee alaselkä ja pohkeet, oli tuskallista nukkua. Ja välillä tuntuu etovaa oloo ja rinnoissa tuntemuksia. Kyllä mä silti olen siihen valmistautunut, et se täti sieltä pyyhältää paikalle..



Mutta oikein hyvää ja plussarikasta uutta vuotta teille kaikille täältä räntäsateesta!!!!



piinaileva myttynen

Neronja ja Masunasu:ONNEA ja mahdottomasti enkeleitä matkalle!





Muillekin oikein hyvää uutta vuotta,olkoon se plussarikas ja vauvan tuoksuinen :)



Sari ja sintti 5+2

Ja Masunasulle yhtä isot :) Ei vois tätä vuotta paremmissa merkeissä päättää, kuin plussamerkeissä!



Neronja, ymmärrän oikein hyvin että hirvittää siirtyä ex-haahuihin! Kyllä se siirtymävaihe taisi minullakin olla aikas pitkä :) Onneksi sain seuraa, ja siellä oli tosiaan muutama alkutaipaleella samaa matkaa menevä, ja sen suurempaa tukea ei ois voinut toivoakaan! Ja tietysti pitemmälläkin olevat osasivat lohduttaa ja kertoa omia kokemuksiaan.



Kyllä välillä oli huono omatunto kun sinne iloisten ultrakuulumisten väliin tilitti omaa pahaa oloaan, mutta kai se oli ihan sallittua silti, etenkin nimenomaan ex-haahuissa!



Olen vieläkin ihan häkeltynyt näistä plussauutisista! Ajatella että nyt on sekä wbm että neronja raskaana, on sitä odotettu ja toivottu! Nyt on kaikki peukut ja varpaat pystyssä! :´) bd bd



Oikein onnellista uuttaa vuotta kaikille haahuille, toivottavasti tavataan pian tuolla ex-haahuissa!



ex-haahu joanna, rv23

Mielettömästi onnea matkaan Masunasulle ja Neronjalle...mitenkäs nyt tuntuu, että haahupalsta vilisee pelkkiä plusanneita.



Uusia tulokkaitakin oli monta...voihan surku...toivotaan, että uusi ja onnekkaampi tärppi käy pikaisesti.



Valitettavasti en ehti nytkään paljon kirjoittelemaan, kun pitää niin kiirusta. Vieraita on tulossa yökylään ja pitää vähän siivoilla paikkoja laitella ruokaa.



ON: Ei sitten niin mitään ihmeellistä. Jotenkin on vähän taas tän vauvatouhun kanssa niin ja näin. Kovasti haluaisi sitä nyyttiä, mutta jotenkin sitä vaan tietoisesti yrittää keksiä kaikkea muuta tekemistä. Eihän tässä muuta voi kun yrittää niitä peittoja vaan tiheeseen pöllytellä ja toivoa, että niitä vahvoja viivoja alkaisi pian ilmestyä. Täytyypi tuota mun tiputteluvuotoa nyt sitten seurata, että jos sama tulee vielä ens kierrossa, että jos sitten soitan sinne lekuriin. Ajattelin nyt vielä ainakin tulevat menkat katsoa ja ihmetellä sitten uudestaan.



Titi toivottaa oikein hyvää uutta vuotta kaikille haahusiskoille. Pakko mennä miehen avuksi. Se heiluu tuola imurin varressa niin kovasti.



titi75