Millainen ihminen inhoaa koiria?

On ihmisiä, jotka sanovat pelkäävänsä koiria ja toivovat, että omistajat eivät anna niiden leikkisästi hyppiä päälleen. On koiraystäviä, jotka eivät voi käsittää toisen pelkoa ihan todelliseksi ja vastenmielisyyttä todelliseksi, vaan periaatevihaksi josta on opeteltava pois.

Ihan oikeasti, kaikki eivät voi pitää samoista asioista tai eläimistä ja ihan oikeasti jotkut pelot eivät lähde vain reipastamalla pois.

Ajattelin vain asiaa käytännöllisesti: muitakin fobioita varten on olemassa terapioita ja keinoja joilla niistä voi poisoppia. Esim. aragnofobia, korkeanpaikakammo, lentopelko... kaikki asioita jotka vaikeuttavat ihmisen arkea. Kuten koirakammokin. Ei siis tosiaan tarvitse alkaa rakastaa koiria, ajattelin vain puhtaasti koirakammoisen kannalta: elämä olisi taatusti helpompaa jos ei koiria pelkäisi. Pelko itsessään on taatusti validi ja aito.

ap

koiran kohdalla tämä ei päde. Viimeisimpien tietojen mukaan koira kesytti itse itsensä. Se huomasi että ihmisestä on sille hyötyä ja alkoi hengailla lähempänä ihmistä. Lopulta ihmisetkin hoksasivat yhteistyön tuottavan hedelmää, eikä kenties nykyisenkaltaista sivilisaatiota olisi edes kehittynyt ilman koiria.

enkä missään tapauksessa vihaa koiria, mutta en oikein hyväksy koko ideaa lemmikkieläimistä.

Toki ymmärrän, ettei nykyisiä, jalostettuja koirarotuja, voi mitenkään vapauttaa enää luontoon, mutta minusta alunkaan perin ihmisen ei olisi pitänyt ruveta jalostamaan lemmikkejä mieleisikseen.

Minusta koirat ovat älykkäitä, sielukkaita, upeita eläimiä (kuten todella monet muutkin eläimet, liian vähän arvostettuja). Mutta niistä on tullut ihmisen minän jatkeita ja se ei tunnu hyvältä.

Vaikka olisikin totta, että koira "kesytti itse itsensä" (mikä sekään tuskin on kiistaton tieto, eiköhän ihminen ole kaikki eläimet valjastanut omiin tarkoitusperiinsä) , no , silti koira ei ole valinnut jalostusta. Koiran minusta se syvin koiruus on tuhottu, ei ne saa enää olla eläimiä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan niistä on tullut lifestyletuotteita. Näin minä ajattelen. En ehkä ole täysin yksin aatteineni, mutta harvoin olen törmännyt samoin tilanteen näkeväänkään. Paitsi ehkä joissain luontodokumenteissa joissa on kerrottu ihmisen vaikutuktsesta luontoon noin ylimalkaan.

Kuten tästäkin ketjusta hyvin näkee, koiraihmiset ovat usein kyvyttömiä ymmärtämään ja sietämään heikkoutta muissa ihmisissä. Ihmisestä, joka pitää koiraa parhaana ystävänään, ei voi koskaan tulla minun ystäväni, koska hänellä ei ole kykyä ymmärtää minua.



Pelkään koiria, myös pieniä ja ystävällisiä koiria, jos ne haukkuvat, käyvät päälle tai näyttävät hampaitaan. Pelkään yhtä lailla myös kissojen kynsiä ja hampaita, mutta koska kissat ovat keskimäärin pienempiä kuin koirat ja koska minulla on niistä kokemusta lapsesta asti, tulen toimeen kissojen kanssa.



Vietin lapsuuteni maalla, jossa koirat olivat joko vahti- tai metsästyskoiria eivätkä erityisen ystävällisiä lapsille. Kotonani ei ollut koiraa. Kavereiden kodeissa koirat ärhentelivät minulle ja joku taisi vähän puraistakin, mikä aikaansai pelon. Kuljin koulumatkani pääosin pimeässä taskulampun turvin ja silloin vastaantulevat tai muuten maastossa hortoilevat koirat olivat erityisen pelottavia.



Jo silloin "kukaan" ei ymmärtänyt pelkoani eikä tehnyt mitään hälventääkseen sitä. Jos olisin saanut olla jonkun ystävällisen koiran kanssa turvallisissa olosuhteissa, en ehkä nyt pelkäisi näin paljon. Mutta tosi on, että lenkilläkin pelkään mennä ohi isosta dogista, vaikka se olisi lyhyessä hihnassa.

Tai lievemmin sanottuna en vain tykkää. Meillä oli koiria silloin kun olin lapsi ja silloin tykkäsin koirista.



Nykyään en tykkää, jos tuttukin koira tulee ihan viereen höhöttämään. Minusta ne haisevat ja niistä irtoaa karvaa ja hilsettä. Jotenkin koirat tuntuvat likaisilta, jos jostain syystä joudun koiraan koskemaan, on minun pakko sen jälkeen pestä käteni.



Joskus olen miettinyt, onko koirainhooni vaikuttanut mieheni ja poikani astma ja eläinallergiat..Koska he välttävät inhoten koiria, olisiko se inho sitten tarttunut minuunkin..

Ap on nyt ymmärtänyt väärin. Minä en ainakaan vihaa koiria, mutta ns. koiraihmisistä en pidä. T: sen ketjun AP

Älä nyt suutu, tarkoitukseni ei ole vähätellä fobiaasi, mutta koska maailmassa on paljon koiria ja sille ei mitään voi, niin eikö olisi helpointa opetella pelosta pois? Siedättäisit itseäsi jonkun oikein kiltin ja pienen koiran kanssa?

ja olen tehnytkin noin. Joillain tuttavilla on ollut koiria, ja jo varhaisteininä totuttelin niihin ja jotain rauhallista koiraa jopa tykkäsin silitellä ja ulkoiluttaa.

Koirakammo alkoi paheta uudestaan muutaman negatiivisen kokemuksen vuoksi. Mutta edelleenkin pystyn esim. olemaan samassa huoneessa/tilassa koiran kanssa, sydän ei ala hakata, jos näen koiran, jne. Okei, jonkun tutun lauhkeaa koiraa pystyisin kyllä silittämäänkin.

Mutta onko liikaa pyydetty, että minun ei tarvitsisi suht pienikokoisena ihmisenä kokea sitä, että joku haukkuva ja kuolaava iso (tuntematon) koira hyppää päälleni? Tai joku pieni koira juoksee räksyttäen minua kohti jalkakäytävällä? Tuntemattomista koirista en todellakaan voi tietää, mitä niillä on mielessä, koska en ole perehtynyt koirien sielun elämään. Se, mikä jonkun muun mielestä on "hauskaa leikkimistä" näyttäytyy minulle uhkaavana tilanteena.

En siis koskaan sano koirista omistajille mitään ilkeää, tms, mutta toivoisin vain, että koiranomistajat kunnioittaisivat myös minua sen verran, että antaisivat minun säilyttää edes jonkinlainen etäisyys koiraan. En ymmärrä, miksi sen koiran täytyy päästä nuolemaan naamaani tai hyppimään päälleni. Vaikka en pelkäisikään koiria, en silti haluaisi painiskella niiden kanssa - onko minulle siihen joku velvollisuus?

Tiedän, että kaikki koiranomistajat eivät suinkaan ole olleet niin epähienotunteisia kuin valitettavasti jotkut tuttavani tai satunnaiset ohikulkijat, eikä tarkoitukseni ole yleistää. Joskus vaan tuntuu, että koiranomistajat saavat jotain tyydytystä siitä, että lemmikki tekee toiselle ahdistavan olon :(

lapsen myötä olen alkanut muutaman ikävän episodin jälkeen inhomaan koiria jos ne juoksevat vapaana ja hyppivät päälleni, varsinkin lapsen päälle, vaikka vika on omistajissa, en voi sietää kurittomia koiria enkä koiran jätöksiä.

tai sitä että koira päästetään 2 vuotiaan päälle, naamalle..

kaverin rauhallisesta koirasta tykkäänkin

Sanoin miehelleni minusta ei se pentu ollut kaunis pikemminkin humoristinen. En siis tykkää niistä.

Älä nyt suutu, tarkoitukseni ei ole vähätellä fobiaasi, mutta koska maailmassa on paljon koiria ja sille ei mitään voi, niin eikö olisi helpointa opetella pelosta pois? Siedättäisit itseäsi jonkun oikein kiltin ja pienen koiran kanssa?

ja olen tehnytkin noin. Joillain tuttavilla on ollut koiria, ja jo varhaisteininä totuttelin niihin ja jotain rauhallista koiraa jopa tykkäsin silitellä ja ulkoiluttaa.

Koirakammo alkoi paheta uudestaan muutaman negatiivisen kokemuksen vuoksi. Mutta edelleenkin pystyn esim. olemaan samassa huoneessa/tilassa koiran kanssa, sydän ei ala hakata, jos näen koiran, jne. Okei, jonkun tutun lauhkeaa koiraa pystyisin kyllä silittämäänkin.

Mutta onko liikaa pyydetty, että minun ei tarvitsisi suht pienikokoisena ihmisenä kokea sitä, että joku haukkuva ja kuolaava iso (tuntematon) koira hyppää päälleni? Tai joku pieni koira juoksee räksyttäen minua kohti jalkakäytävällä? Tuntemattomista koirista en todellakaan voi tietää, mitä niillä on mielessä, koska en ole perehtynyt koirien sielun elämään. Se, mikä jonkun muun mielestä on "hauskaa leikkimistä" näyttäytyy minulle uhkaavana tilanteena.

En siis koskaan sano koirista omistajille mitään ilkeää, tms, mutta toivoisin vain, että koiranomistajat kunnioittaisivat myös minua sen verran, että antaisivat minun säilyttää edes jonkinlainen etäisyys koiraan. En ymmärrä, miksi sen koiran täytyy päästä nuolemaan naamaani tai hyppimään päälleni. Vaikka en pelkäisikään koiria, en silti haluaisi painiskella niiden kanssa - onko minulle siihen joku velvollisuus?

Tiedän, että kaikki koiranomistajat eivät suinkaan ole olleet niin epähienotunteisia kuin valitettavasti jotkut tuttavani tai satunnaiset ohikulkijat, eikä tarkoitukseni ole yleistää. Joskus vaan tuntuu, että koiranomistajat saavat jotain tyydytystä siitä, että lemmikki tekee toiselle ahdistavan olon :(

Eikä kukaan kunnollinen koiranomistaja päästäkään koiraansa hyppimään toisten päälle. Ei iso koira saisi hyppiä perheensäkään päälle... se on kasvatuksella hoidettavissa pois. En kyllä tunne ketään josta olisi kiva saada toiselle tukala olo koiransa avulla. Jospa se on niin, että kun omistaja tuntee koiransa ja tietää ettei tarkoita pahaa, niin omistaja ei tajua tilanteen olevan sinulle uhkaava? Mutta kuten sanoin: ei koirat saisi ihmisten päälle hyppiä. Harvoinpa sellaisiin kyllä törmääkään...

mulla on sitten ollut tavattoman hyvä tuuri tähän asti, kun en muista koska joku vieras iso koira olisi hyppinyt päälle tai muutenkaan ollut häiriöksi. Tiedän kyllä, että näitä tapahtuu, mutta kuitenkin kai aika harvoin.



Ja ymmärrän että koiria voi pelätä. Minulla on itselläni kaksi pientä kilttiä koiraa, mutta en anna niiden mennä tervehtimään vieraita, ja kiellän haukkumasta - ne tahtovat haukkua ilmoitusluonteisesti, jos ei ole juuri lainkaan ihmisiä liikkeellä ja sitten joku tuleekin vastaan.



Mutta ap ei mielestäni puhunut pelosta, vaan ihmetteli sitä, millainen ihminen VIHAA koiria - minusta viha on aika voimakas tunne, ja on vähän omituista vihata viattomia eläimiä.

hyvin. On itsekästä kuvitella että kaikkien täytyisi pitää juuri mun koirastani, vaikka se käyttäytyisi miten huonosti hyvänsä. Siksi vaan kun koirat ovat kivoja.



Ymmärrän, ettei monikaan voi rakastaa sellaista että kuolaava 40 kg painava otus taklailee vauhdissa ihmisiä päin, ja omistaja hekottelee, että se on niin leikkisä kaveri toi meidän Osku. Se haluaa vaan antaa sulle suukon, älä nipota.



Tai että pikkukoira rääkyy remmin päässä todella aggressiivisena kaikelle mikä liikkuu, se on omistajan mielestä vaan suloista ja osoitus siitä, että pikkukaverilla on luonnetta.



Minäkään en koiraihmisenä ymmärrä sitä, ettei koiria kouluteta. Koiran pitää olla aina omistajansa hallinnassa ja sen pitää olla yhteiskuntakelpoinen.

Se asia on omistajan vastuulla. Jos joku vihaa koiraa koiran huonon käytöksen perusteella,

syy on koiran omistajassa, ei koirassa.

T: Numero 22

Ovat maailman ihanin asia! Ymmärrän ettei koira sovi kaikille, ja jotkut pelkäävät niitä. Kaikki eivät pidä koirista, mutta millainen ihminen vihaa eläimiä? Se on todella pientä

ainakin meidän omia.



Meillä on kaksi koiraa, viisi vuotiaat ja odotan sitä päivää kun noista aika jättää.

Mies ei suostu niitä viemään piikille, itse voisin joinain päivinä kuvitella nylkeväni hengiltä.



En ole aina niitä inhonut ja vihannut, tämä on tullut tässä vuosien myötä: koiramme ovat tuhonneet kaksi sohvaryhmää, seitsemän mattoa, yläkerran lattiat on jouduttu uusimaan niiden takia, varmaan lähemmäs kaksikymmentä tyynyä nuo homopäät ovat silpunneet, taulut seiniltä syöty, lasten lelut tuhottu, kenkiä lukematon määrä kaluttu käyttökelvottomiksi..lista on loputon.



Ja siis olin itse se joka tahtoi aikanaan koirat meille, nyt vaan on tullut lapsia jotka ovat tärkeämmät kuin nuo kaksi kuskinttua, koti on nykyään tärkeä paikka ja tahtoisin että se oli kunnossa, kaunis ja puhdas, noiden paskaperseiden takia se ei ole sitä niin kauan kun ne on tuhoamassa, haisemassa ja pudottelemassa karvojaan.



Vielä varmaan koittaa se päivä jolloin kiikutan nuo piikille kun mitta tulee täyteen ja tämän olen myös miehelleni sanonut. Riittää kun hoidan lapset ja kodin, en kaipaa noita lisäloisia tänne pätkääkään.



..no okei tähän kirjoitukseen vaikuttaa nyt varmasti vahvasti koirien tänään tuhomat pihakalusteiden pehmusteet jotka ehtivät olla ulkona ihan parin päivän ajan, sekä raskaushormonit jotka saavat tuhertamaan jo itkua kun ajattelen kaikkea tuhoa mitä nuo koirat ovat tehneet.

on yksi hänet traumatisoinut (ja traumoja saa helposti :D) kohtaus koiran kanssa. Vanhempansakin pelkää koiria. Lisäksi on allerginen.



Mutta tuo kuvauksesi kyllä osuu myös kohdilleen...

ainakin meidän omia. Meillä on kaksi koiraa, viisi vuotiaat ja odotan sitä päivää kun noista aika jättää. Mies ei suostu niitä viemään piikille, itse voisin joinain päivinä kuvitella nylkeväni hengiltä. En ole aina niitä inhonut ja vihannut, tämä on tullut tässä vuosien myötä: koiramme ovat tuhonneet kaksi sohvaryhmää, seitsemän mattoa, yläkerran lattiat on jouduttu uusimaan niiden takia, varmaan lähemmäs kaksikymmentä tyynyä nuo homopäät ovat silpunneet, taulut seiniltä syöty, lasten lelut tuhottu, kenkiä lukematon määrä kaluttu käyttökelvottomiksi..lista on loputon. Ja siis olin itse se joka tahtoi aikanaan koirat meille, nyt vaan on tullut lapsia jotka ovat tärkeämmät kuin nuo kaksi kuskinttua, koti on nykyään tärkeä paikka ja tahtoisin että se oli kunnossa, kaunis ja puhdas, noiden paskaperseiden takia se ei ole sitä niin kauan kun ne on tuhoamassa, haisemassa ja pudottelemassa karvojaan. Vielä varmaan koittaa se päivä jolloin kiikutan nuo piikille kun mitta tulee täyteen ja tämän olen myös miehelleni sanonut. Riittää kun hoidan lapset ja kodin, en kaipaa noita lisäloisia tänne pätkääkään. ..no okei tähän kirjoitukseen vaikuttaa nyt varmasti vahvasti koirien tänään tuhomat pihakalusteiden pehmusteet jotka ehtivät olla ulkona ihan parin päivän ajan, sekä raskaushormonit jotka saavat tuhertamaan jo itkua kun ajattelen kaikkea tuhoa mitä nuo koirat ovat tehneet.

Siis sä olet itse halunnut koirat, sitten te olette menneet ottamaan vielä kaksi samanikäistä? Ettekä ole osanneet kasvattaa niitä ollenkaan. Ja sitten kun on tullut lapset niin koirat ovat saaneet jäädä vielä enemmän hunningolle.

Huoh. Tämäntapaisten ihmisten takia pitäisi juuri olla joku testi koiranottajille!

Mun kimppuun on hyökännyt saksanpaimenkoira, kun olimme torilla äidin kanssa ostoksilla. Olin 3-vuotta vanha. Koira hyökkäsi kimppuuni takaapäin, kun nökötin torikojun "laukkuhyllyllä" äidin vieressä kun äiti valkkasi vihanneksia.



Vastaukseni siis on, että ihminen vihaa koiria, koska joku tollo koiranomistaja ei ole vahtinut koiraansa ja se on päässyt vahingoittamaan toista.

mutten juuri pidäkään, varsinkaan isoista koirista. Ne haisevat pääsääntöisesti pahalle ja ällöttää, kun tunkevat itseään siihen paijattavaksi ja samalla kuolaavat käden täyteen "leikkisästi" käden kanssa pelleillessään.



Just tänään oltiin sukulaisissa, joilla kaksi isoa koiraa jotka tunkevat kahvipöydässä päänsä jalkoväliin, nuolevat vaatteita ja läyhäävät siinä muutenkin niin, että vaatteet on pyykkikorikamaa. Mutta tämäkään ei liene koirien vika - kavereilla puolestaan on isoja koiria, joita EI päästetä vieraiden pariin läyhäämääm tai tunkemaan päätäänä jalkoväliin ja jotka eivät myöskään haise niin pahalle, kun turkista, ihosta ja hampaista huolehditaan.

Meillä on kaksi pientä koiraa. Toinen oli jo minulla kun tapasin mieheni ja toinen on hommattu avioliiton aikana.  Tykkään kaikista koirista, omia rakastan mutta mieheni VIHAA niitä. Aluksi sieti paremmin, nyt valittaa niistä koko ajan, eivät saa tulla makuuhuoneeseen, eivät sohvalle, ne kuulemma haisevat, vaikka pesen niitä jatkuvasti.

En enää jaksaisi katsella kun hän huutaa niille kurkku suorana, jos ovat päässeet livahtamaan sohvalle. Ihan typerää, ne tottelisivat vähemmälläkin.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää siitä kun ne kuolaa ja nuolee. Ei mun ystävätkään tule nuolemaan mua ja tiputtele kuolatippoja ja karvoja lattioille.



Itse en taas ymmärrä sitä ettei ymmärretä että on olemassa ihmisiä jotka pitävät eri asioista. Yksi on eläinrakas ja toinen ei. En mäkään tuolla huutele, että miten joku voi pitää _eläintä_ sisällä kotonaan (esim. kissoja, joista jotkut suuttuessaan kusevat mihin lystäävät). Jokainen tyylillään.

Raivostuttavinta on kun koira kuolaa, nuolee, tunkee nokkaansa takamukseeni yms. ja omistaja sanoo että "ei se mitään tee".

Koiranomistajilla on kummallisesti vääristynyt käsitys tekemisestä ja tekemättömyydestä.

Normaali. Koirat ei ole kilttejä. Koirat on kusipäitä.