Millainen ihminen inhoaa koiria?

Nämä rumat suomineitsyet jotka on vihdoinkin saanut syyn elämälleen eli mahdollisuuden antaa oleskelulupa muslimille.

Nämä rumat suomineitsyet jotka on vihdoinkin saanut syyn elämälleen eli mahdollisuuden antaa oleskelulupa muslimille.

kukkahattuinen vihervasemmistolainen mamupatja. Ja tykkään eläimistä. Muita teorioita? =)

ap

Oon kans sitä mieltä että ne kuvittelee olevansa jotenki niin paljon parempia että ei voi alentua silittämään/tykkäämään koirasta joka voi haista koiralle ja olla tosiaan vähän likainen säästä riippuen ja kuoltakin voi. Pidän sellaisia ihmisiä todella kuivina, tylsinä ja monet uskovaisethan ei siedä koiria..ja minä itse en siedä uskovaisia!

mutta tunnen monta sellaista ketkä sanovat että eivät pidä koirista. Syitä on monia, kuten just sotkuisuus jne. Mutta tosi moni kyllä myöntää että taustalla on pelko ja epävarmuus koiria kohtaan.

En tykkää siitä kun ne kuolaa ja nuolee. Ei mun ystävätkään tule nuolemaan mua ja tiputtele kuolatippoja ja karvoja lattioille.



Itse en taas ymmärrä sitä ettei ymmärretä että on olemassa ihmisiä jotka pitävät eri asioista. Yksi on eläinrakas ja toinen ei. En mäkään tuolla huutele, että miten joku voi pitää _eläintä_ sisällä kotonaan (esim. kissoja, joista jotkut suuttuessaan kusevat mihin lystäävät). Jokainen tyylillään.

Niiden kuola haisee, turkki haisee. Ne ovat tunkeilevia eläimiä, inhoan sitä kun kuono tunkee takapuoleen tai haarojen väliin varsinkin menkkojen aikaan tai elukka tulee nylkyttämään säärtä. Niiden nuolaisut tuntuvat iljettäviltä ja likaisislta siitä huolimatta, että tiedän ihmisen suussa olevan enemmän bakteereja. Koirat nuolevat toistensa takapuolia ja nuuhkivat sontakasoja. Isoja koiria pelkään, näen niissä aina raatelevan pedon, joka hyökkää niskaan.



Olen ihan tavallinen suurpeheen äiti, pidän lapsista. En ole erityisesti luontoihminen, mutta pidän kesästä. Harrastan taiteellisia lajeja. Pidän ihmisisä, minua sanotaan positiiviseksi ihmiseksi.

enkä missään tapauksessa vihaa koiria, mutta en oikein hyväksy koko ideaa lemmikkieläimistä.

Toki ymmärrän, ettei nykyisiä, jalostettuja koirarotuja, voi mitenkään vapauttaa enää luontoon, mutta minusta alunkaan perin ihmisen ei olisi pitänyt ruveta jalostamaan lemmikkejä mieleisikseen.

Minusta koirat ovat älykkäitä, sielukkaita, upeita eläimiä (kuten todella monet muutkin eläimet, liian vähän arvostettuja). Mutta niistä on tullut ihmisen minän jatkeita ja se ei tunnu hyvältä.

elämänvihaaja.



Ja ei tosiaan kaikkien tarvitse rakastaa koiria, en vain tosiaan tajua tuota inhoa ja vihaa joka joistakin viesteistä kumpuaa.

mutta en erityisemmin pidä niistä. Suurin syy on varmaan se, että pelkään koiria, ja aika usein koiranomistajat sivuuttavat asian. Vieraat ihmiset antavat koiransa tulla hyppimään minua vasten, ja vaikka pyydän ottamaan lemmikin pois, on vastaus vaan "se on niin leikkisä, ei se mitään tee". Tällaisten hyppytuokioiden aikana minulla meni kerran vaatteet rikki, jonka omistaja pani merkille (kommentoi sitä koiralleen tyyliin voi että), mutta ei edes pahoitellut asiaa minulle. Koirapelkoni takia EN HALUA silittää tai taputtaa koiria, en painia niiden kanssa, enkä halua koiran hyppivän minua vasten rikkoen/sotkien vaatteeni, enkä halua koiran tulevan liian lähelle lastani (koska tunnen tällöin oloni epämukavaksi).



Voisi oikeastaan sanoa, että en pidä monen koiranomistajan asenteesta. Ei minulla ole mitään koiria vastaan luontokappaleina ja eläiminä, mutta en tykkää olla tekemisissä niiden kanssa.

enkä missään tapauksessa vihaa koiria, mutta en oikein hyväksy koko ideaa lemmikkieläimistä.

Toki ymmärrän, ettei nykyisiä, jalostettuja koirarotuja, voi mitenkään vapauttaa enää luontoon, mutta minusta alunkaan perin ihmisen ei olisi pitänyt ruveta jalostamaan lemmikkejä mieleisikseen.

Minusta koirat ovat älykkäitä, sielukkaita, upeita eläimiä (kuten todella monet muutkin eläimet, liian vähän arvostettuja). Mutta niistä on tullut ihmisen minän jatkeita ja se ei tunnu hyvältä.

Eläin on eläin ja tarvitsee eläimellisen elämön. Koirat esim. ovat eläneet symbioosissa ihmisen kanssa niin kauan, että eipä niistä paljoa esi-isäänsä sutta enää löydä... siinä mielessä olen samaa mieltä, että jalostus on persiistä ja että terveitä rotuja kannattaisi suosia. Tai sekarotuisia. Ja että koiran saisi ottaa vasta sitten, jos sinulla on oikeasti elukalle sopivat tilat ja riittävästi harrastushalua. Tästä syystä en ole koiraa hankkinutkaan: kaupunkikolmio parvekkeella ja laiskuus... ei koiraa minulle.

mutta en erityisemmin pidä niistä. Suurin syy on varmaan se, että pelkään koiria, ja aika usein koiranomistajat sivuuttavat asian. Vieraat ihmiset antavat koiransa tulla hyppimään minua vasten, ja vaikka pyydän ottamaan lemmikin pois, on vastaus vaan "se on niin leikkisä, ei se mitään tee". Tällaisten hyppytuokioiden aikana minulla meni kerran vaatteet rikki, jonka omistaja pani merkille (kommentoi sitä koiralleen tyyliin voi että), mutta ei edes pahoitellut asiaa minulle. Koirapelkoni takia EN HALUA silittää tai taputtaa koiria, en painia niiden kanssa, enkä halua koiran hyppivän minua vasten rikkoen/sotkien vaatteeni, enkä halua koiran tulevan liian lähelle lastani (koska tunnen tällöin oloni epämukavaksi).

Voisi oikeastaan sanoa, että en pidä monen koiranomistajan asenteesta. Ei minulla ole mitään koiria vastaan luontokappaleina ja eläiminä, mutta en tykkää olla tekemisissä niiden kanssa.

Älä nyt suutu, tarkoitukseni ei ole vähätellä fobiaasi, mutta koska maailmassa on paljon koiria ja sille ei mitään voi, niin eikö olisi helpointa opetella pelosta pois? Siedättäisit itseäsi jonkun oikein kiltin ja pienen koiran kanssa?

se, että se voi satuttaa jopa tappaa. Lapsena jossain koulun pihalla maaseudulla koira puri mun pitkää kaulaliinaa enkä millään meinannut päästä irti. Kerran yksi naapurin koira juoksi kovasti haukkuen pyöräni takana sinne asti minne menin. Koirapelko on kamalan inhaa, kun niitä koiria onniin paljon. Mulle on inhan sama mitä joku minusta ajattelisi tämän takia. Inhoan suurinta osaa koirista.

Koiraa helliteltiin, koira oli sohvallakin aina vieressä rapsuteltavana, nukkui isäni jalkopäässä, sille annettiin makupaloja, koiralle ei koskaan huudettu, koiran kanssa käytiin ulkona.



Meitä lapsia ei koskaan kohdetu niin hyvin.



Minä rakastan ennemmin ihmisiä kuin koiria. Minulla ei sinänsä ole mitään koiria vastaan.

se, että se voi satuttaa jopa tappaa. Lapsena jossain koulun pihalla maaseudulla koira puri mun pitkää kaulaliinaa enkä millään meinannut päästä irti. Kerran yksi naapurin koira juoksi kovasti haukkuen pyöräni takana sinne asti minne menin. Koirapelko on kamalan inhaa, kun niitä koiria onniin paljon. Mulle on inhan sama mitä joku minusta ajattelisi tämän takia. Inhoan suurinta osaa koirista.

Anteeksi, mutta tuo on hassua. Kaulaliina: koira luuli, että leikit, koska vedit takaisin. Olisit höllännyt ja sanonut EI. Viimeistään sitten olisi kyllästynyt jos olisit irroittanut.

Jos koira ajaa takaa se johtuu siitä että menet karkuun. Se luulee, että leikit. Olisit jarruttanut ja pysähtynyt: koira olisi nuuhkaisuut ja jatkanut matkaansa.

Olen koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä: niitä oli lapsuudenkodissani, molemmilla isovanhemmillani, monen ystäväni kotona, serkuilla, kummeilla... ja ksikään koira KOSKAAN ei ole minua tai ketään tuttuani raadellut tai purrut pahasti. Veljeäni joskus vieras koira puri käteen. Hui kamala. Tuli kaksi pientä haavaa jotka paranivat itsestään vuorokaudessa. Ja se oli ihan itse aiheutettua, kun veti koiraa hännästä.

Tietysti vieraiden koirien kanssa kannattaa käyttää harkintaa ja miettiä esim. että päästääkö lapsensa muitta mutkitta koskemaan. Mutta on täysin irrationaalista pelätä jokaista vastaantulevaa koiraa potentiaalisena raatelijana. En tiedä yhtään koiraa joka olisi koskaan raadellut ketään. Aika harva varmaan tunteekaan...

koiran kohdalla tämä ei päde. Viimeisimpien tietojen mukaan koira kesytti itse itsensä. Se huomasi että ihmisestä on sille hyötyä ja alkoi hengailla lähempänä ihmistä. Lopulta ihmisetkin hoksasivat yhteistyön tuottavan hedelmää, eikä kenties nykyisenkaltaista sivilisaatiota olisi edes kehittynyt ilman koiria.

enkä missään tapauksessa vihaa koiria, mutta en oikein hyväksy koko ideaa lemmikkieläimistä.

Toki ymmärrän, ettei nykyisiä, jalostettuja koirarotuja, voi mitenkään vapauttaa enää luontoon, mutta minusta alunkaan perin ihmisen ei olisi pitänyt ruveta jalostamaan lemmikkejä mieleisikseen.

Minusta koirat ovat älykkäitä, sielukkaita, upeita eläimiä (kuten todella monet muutkin eläimet, liian vähän arvostettuja). Mutta niistä on tullut ihmisen minän jatkeita ja se ei tunnu hyvältä.

On ihmisiä, jotka sanovat pelkäävänsä koiria ja toivovat, että omistajat eivät anna niiden leikkisästi hyppiä päälleen. On koiraystäviä, jotka eivät voi käsittää toisen pelkoa ihan todelliseksi ja vastenmielisyyttä todelliseksi, vaan periaatevihaksi josta on opeteltava pois.



Ihan oikeasti, kaikki eivät voi pitää samoista asioista tai eläimistä ja ihan oikeasti jotkut pelot eivät lähde vain reipastamalla pois.

on ihan hyvä syy olla ottamatta koiraa, mutta kerrostalokolmio ei. Ei koira tarvitse sisällä paljoa tilaa, sillä liikunta, leikkiminen ja riehuminen tehdään ulkona. Isokin koira voi elää onnellista ja tyytyväistä elämää vaikka yksiössä. Toki rotu kannattaa valita asunnon mukaan, laumanvartijoita ei kannata ottaa kerrostaloon, oli kuinka iso asunto vaan sillä ne tarvitsevat toisenlaista työtä kuin mitä kaupunkielämä pystyy tarjoamaan.

Eläin on eläin ja tarvitsee eläimellisen elämön. Koirat esim. ovat eläneet symbioosissa ihmisen kanssa niin kauan, että eipä niistä paljoa esi-isäänsä sutta enää löydä... siinä mielessä olen samaa mieltä, että jalostus on persiistä ja että terveitä rotuja kannattaisi suosia. Tai sekarotuisia. Ja että koiran saisi ottaa vasta sitten, jos sinulla on oikeasti elukalle sopivat tilat ja riittävästi harrastushalua. Tästä syystä en ole koiraa hankkinutkaan: kaupunkikolmio parvekkeella ja laiskuus... ei koiraa minulle.

mutta en pidä koirista ollenkaan. En ole väkivaltainen ihminen enkä halua koirille mitään pahaa, mutta toivoisin etten joutuisi niiden kanssa tekemisiin ollenkaan.



En näe mitään yhteyttä persoonani muiden piirteiden ja koirista pitämättömyyteni kanssa. Paitsi ehkä etten ole oikein ulkoilmaihminen, paitsi kesällä tietysti.

on ihan hyvä syy olla ottamatta koiraa, mutta kerrostalokolmio ei. Ei koira tarvitse sisällä paljoa tilaa, sillä liikunta, leikkiminen ja riehuminen tehdään ulkona. Isokin koira voi elää onnellista ja tyytyväistä elämää vaikka yksiössä. Toki rotu kannattaa valita asunnon mukaan, laumanvartijoita ei kannata ottaa kerrostaloon, oli kuinka iso asunto vaan sillä ne tarvitsevat toisenlaista työtä kuin mitä kaupunkielämä pystyy tarjoamaan.

Eläin on eläin ja tarvitsee eläimellisen elämön. Koirat esim. ovat eläneet symbioosissa ihmisen kanssa niin kauan, että eipä niistä paljoa esi-isäänsä sutta enää löydä... siinä mielessä olen samaa mieltä, että jalostus on persiistä ja että terveitä rotuja kannattaisi suosia. Tai sekarotuisia. Ja että koiran saisi ottaa vasta sitten, jos sinulla on oikeasti elukalle sopivat tilat ja riittävästi harrastushalua. Tästä syystä en ole koiraa hankkinutkaan: kaupunkikolmio parvekkeella ja laiskuus... ei koiraa minulle.

päättämään kohdallani mikä on hyvä syy olla ottamatta koiraa.

ap

Johtuu varmaan siitä, että meillä on aina ollut koiria. Voisi sanoa että kasvoin koirien parissa.

Mua on purrut parikin koiraa lapsena. Ei omat eikä oman perheen koirat.

Toinen oli yhden tädin piloille hemmoteltu maltankoira, joka ilmaan mitään ennakkoilmoitusta vaan puri, kun kävelin liian läheltä koiraa. No, se puri kyllä omistajaansakin jos tykkäsi niin tehdä.

Toinen oli vapaana juoksenteleva isokokoinen koira, joka tuli meidän pihaan ja ilmeisesti hermostui siitä kun menin sen ja meidän kiimassa olevan narttukoiran väliin.

Ei mulle jäänyt näistä mitään fobioita tai pelkotiloja, koska jotenkin lapsenakin tajusin että jos koirat tekevät noin, niin syy on silti ihmisissä.

Nehän eivät käyneet mun päälle ilkeyttään ja "tappaakseen", vaan koska ne oli kasvatettu väärin. Tai niitä oli kohdeltu väärin, enkä osannut lukea juuri niitten yksilöitten merkkikieltä oikein, sillä hetkellä.