Lue keskustelun säännöt.
Tunnustakaapa nyt rehellisesti: Miten olette kurittaneet lapsianne?
23.12.2005 |
Oletteko esim. tukistaneet tai antaneet luunappeja, läpsässeet sormille, tms.?
En nyt kysy siksi, että jonkun pitää heti hyökätä moralisoimaan lasten fyysisestä kurittamisesta. Jokainen meistä vanhemmista varmasti tietää, että ruumiillinen kuritus on laissa kiellettyä. Mutta joskus vain palaa pinna meiltä epätäydellisiltä aikuisilta ja tulee tehtyä itsekin tuhmasti ja typerästi, kun lapsi käyttäytyy huonosti...
Kommentit (40)
mä en ikinä kurita lastani!!!!!!!!!!!!!pahojen teosta saa jäähyn tms.,mutta koskaan en ole huutanut,saati lyönyt lastani!!
mutta kärsivällisyyttä se minulta vaatii ja paljon!!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ei sana on poissa käytöstä myös. lapsen ehdoilla mennään. hyvin on mielestäni toiminut:) poika 1v
millä lapsesi saa sinua rankaista?
Vierailija:
...tulee tehtyä itsekin tuhmasti ja typerästi, kun lapsi käyttäytyy huonosti...
JA muistathan, että jos joku 3-vuotias rökittää teidän 1-vuotiasta, niin sille 3-vuotiaallekaan ei saa sanoa ei!
Vierailija:
ja ei sana on poissa käytöstä myös. lapsen ehdoilla mennään. hyvin on mielestäni toiminut:) poika 1v
Enkös minä just sanonut, että turha tulla moralisoimaan? En vastaa näihin kysymyksiin, sillä voit tehdä oman avauksen.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käytetään sanallista voimaa,ei huutamalla mutta sen verran tuikalla äänensävyllä,että lapset tietävät toden olevan kyseessä.
Äiti on joskus tukistanut, kun olen ollut liian kovakorvainen. Piiskaakin oli tarjolla, mutta sitä en ole koskaan saanut. Kumma kyllä, minulle ei ole jäänyt kasvatuksestani minkäänlaisia traumoja. Kunnioitan, arvostan ja rakastan vanhempiani syvästi, sillä he kasvattivat minua kurinpidosta huolimatta hyvin ja minulla oli onnellinen lapsuus.
Ei nämä ap:n luettelemat vaihtoehdot ole fyysisyydessään pahemmasta päästä. Itsekin katson, että lapsella pitää olla rakastava ja turvallinen koti, mutta myös kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...seisoin keittiö jakkaralla ja 3vee poika rupesi kiskomaan minua jalasta.Tietenkin sanoin ,että irti ,ei irrottanut jalasta.(olin jo kaatumassa)
läiskäsin sitä päähän niin sitten irrotti.
ja on kyllä kamala morkkis ,mutta itsekkin pelästyi tilanteessa
sortuneeni ottamaan kolmevuotiasta poikaani muutaman kerran tukasta kiinni. Itse olen saanut pienenä selkään, joten koen näistä muutamastakin kerrasta huonoa omaatuntoa. Mielestäni ruumillinen kurittaminen ei ole koskaan oikeutettua.
Yleensä selvitään tilanteesta poistamalla tai omaan huoneeseen rauhoittumaan laittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon tehokkaampaa kuin huutaminen tai muu komentelu on kuitenkin selittämällä puhuminen. Meilläkään ei käytetä mitään käskymuotoja eikä ei -sanaa, ja se todella toimii. Sen verran olen psykologien luennoilla ollut ja eri kasvatusmetodeja läpi käynyt, että ihan hirvittää miten liian monet lapsiaan puhuttelevat ja käsittelevät. Meillä pojat nyt 3 ja 4v.
Vierailija:
ja ei sana on poissa käytöstä myös. lapsen ehdoilla mennään. hyvin on mielestäni toiminut:) poika 1v
että oikein YKSIVUOTIAS lapsi.. nehän on vielä enkeleitä varrattuna kolme vuotiaaseen... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vasta pari kuukautta, mutta monesti olen miettinyt tätä kuritushommaa. Jossain vaiheessa se tulee ajankohtaiseksi.
Pienenä sain itse useasti tukkapöllyä ja se ei minuun ole kyllä mitään traumoja jättänyt. Jännää on, että mitään näistä tukistuksista en muista selvästi yhtään mutta elävästi on jäänyt mieleen kun kiukuttelin tai en totellut ja äiti sulki minut parvekkeelle minuutiksi. (Kesällä, oli ihan lämmin eli olosuhteet ei mitenkään kamalat) Tämän muistan erittäin selvästi. Pelästyin itse kauheasti sitä tilannetta. Eli kumpi nyt minun kohdallani on jättänyt pahemmat arvet henkinen vai fyysinen kuritus? Vieläkin muistan kun seisoin parvekkeen ikkunan takana ja mietin uskallanko pyytää äitiä päästämään minut sisään...
Ainakaan meidän poikaan ei yksinkertaisesti saa puhekontaktia jos tietää tehneensä kiellettyä (mitä tekeen. 5 minutin välein).
Kaikkea on kokeiltu naama punaisena huutamisesta selittämiseen ja läpsimiseen ja tukistamiseen, mutta mikään, ei mikään ei tehoa tuohon luupäähän. JA kyse ei ole mistään adhd- tms tapauksesta. Rauhallinen ja hyväluontoinen poika, mutta niin kovapäinen ja vahvatahtoinen tapaus... auttakaa!!!
Vierailija:
Paljon tehokkaampaa kuin huutaminen tai muu komentelu on kuitenkin selittämällä puhuminen. Meilläkään ei käytetä mitään käskymuotoja eikä ei -sanaa, ja se todella toimii. Sen verran olen psykologien luennoilla ollut ja eri kasvatusmetodeja läpi käynyt, että ihan hirvittää miten liian monet lapsiaan puhuttelevat ja käsittelevät. Meillä pojat nyt 3 ja 4v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kyllä antaa. Ei kaikkiin lapsiin " keskustelu" tehoa. Ja onpa näitä tuloksia vapaasta kasvatuksesta näkyvissä Suomen nuorisossa...
Miten hirveän raivarin ja uhmakohtauksen saanut lapsi pysyy jossain tuolissa istumassa??? Et voisitkos kertoa? Tänään viimeeksi yritin tätä " jäähypenkki" systeemiä ja niin maan perusteellisen huonolla menestyksellä :( Lapsi huuti kahta kovemmin eikä meno muuttunut miksikään. Jouduin pitämään häntä väkisin siinä jäähypenkillä. Eihän hän muuten siinä olisi ollut sekunnin puolikastakaan.
Luunappeja olen nyt antanut viime päivinä, kun puhuminen, hiljaa oleminen, kiinnipitäminen ym. hellemmät keinot eivät ole auttaneet pätkän vertaa. Luunapista tulee itku, ja sitten rauhoittuu. En tuota luunappia haluaisi antaa ja se tuntuu pahalta myös minusta :( Mut mikä tässä enää auttaa?! Kauhea uhmaikä!
Lopeta jo tänään.
Ensinnäkin; mitä meinaat tehdä, kun tuo keino ei tepsi? Lyödä?
Toiseksi; eivätkö kaikki ruumiillisen kurituksen kannattajat täällä vauhkoa, että koskaan se kuritus ei satu? Sinun lapsesi itkee luunapin jälkeen, häneen sattuu.
Kolmanneksi;uhmaikäinen on niin pieni, että voit ottaa hänet syliin uhmakohtauksen ajaksi. Jos pelkäät holdingin olevan väkivaltaa, voit pitää sen verran hellällä otteella, ettei se sitä ole. Jos lapsi kiemurtelee pois otat uudelleen syliin. Puhu hänelle. Ei tarvitse puhua järkeviäkään, jos uskot ettei lapsi kuule; höpöttele vaikka englannin kielen epäsäännöllisiä verbejä, jos et muuta keksi. Tee se kuitenkin sellaisella äänellä, että lapsi kuulee sinun olevan sekä jämäkkä, että välittävän hänestä. Voisit myös kokeilla kuiskaamista, jos lapsi ei muuten kuule,hänhiljentaa huutonsa, jotta kuulee.
Neljänneksi; jos mikään näistä ei tepsi, soita vaikka perheneuvolaan. Vaikka täällä kuinka jauhettaisiin sitä, että lapsi kyllä kunnioittaa vanhempiaan vaikka tämä ruumiillisesti kurittaisikin, se ei kovin monessa tapauksessa ole totta. Mitä kunnioitettavaa on ihmisessä, joka jatkuvasti satuttaa, kun ei aikuisessa päässään osaa keksiä parempia keinoja? Tarkoitus on kasvattaa, ei satuttaa. Satuttava vanhempi on aika hukassa ja perheneuvolasta voi siihenkin saada avun.
Hyvää joulua sinulle. Hyvää joulua myös lapsellesi.
Vierailija:
Luunapista tulee itku, ja sitten rauhoittuu. En tuota luunappia haluaisi antaa ja se tuntuu pahalta myös minusta :( Mut mikä tässä enää auttaa?! Kauhea uhmaikä!
Minä en ole täydellinen äiti. En lähellekään. Olen välillä ollut itsekin niin hukassa noiden lasten kanssa, ettei se ole tosikaan. Kerran olen ottanut hiuksistakin kiinni. Voin kertoa, että lapseen se sattui. Niin minuunkin.
Minä otin perheneuvolaan yhteyttä vielä samana päivänä. Kun tulin siihen pisteeseen, etten keksinyt enää muuta keinoa ojentaa lasta, kuin satuttamisen, oli pakko hakea apua. Onneksi sain sitä.
Nyt oli käsittääkseni puhe fyysisestä kurituksesta eikä väkivallasta tai satuttamisesta. Minä nappaan lapsiani viimeisenä, jos mikään muu ei mene perille. Lapset saavat ennakkovaroituksen tästä, ja voivat valita toisin. Kun nappaan, lapseni ei itke sen takia, että hänen sormeensa sattuisi, vaan sen takia, että hän on loukkaantunut, häntä on loukattu. Tällöin asia menee varmasti perille.
En hakkaa lapsiani, en laiminlyö, rakastan ja rajoitan. Fyysiseen kuritukseen kun ei yleensä ensimmäisen kerran jälkeen tarvitse turvautua, vaan lapset oppivat sen, missä menee raja. Meillä on toiminut tämä hyvin, enkä aio tapojani muuttaa. Tosin monelle tämä kasvatustapa ei sovi, koska he eivät osaa kontrolloida tunteitaan ja satuttavat lasta vihaisena.
Vierailija:
Minä en ole täydellinen äiti. En lähellekään. Olen välillä ollut itsekin niin hukassa noiden lasten kanssa, ettei se ole tosikaan. Kerran olen ottanut hiuksistakin kiinni. Voin kertoa, että lapseen se sattui. Niin minuunkin.
Minä otin perheneuvolaan yhteyttä vielä samana päivänä. Kun tulin siihen pisteeseen, etten keksinyt enää muuta keinoa ojentaa lasta, kuin satuttamisen, oli pakko hakea apua. Onneksi sain sitä.
Mutta tuossa jos tuossa joku kertoo, että hän antaa luunappeja ja saa lapsen itkemään, on kyse jo väkivallasta.
Vierailija:
Nyt oli käsittääkseni puhe fyysisestä kurituksesta eikä väkivallasta tai satuttamisesta.
Läppäsin 2-vuotiasta uhmaraivarin saanutta poikaani viikolla kädellä kevyesti poskelle, kun tämä huitaisi minua ensin täysillä naamaan.
Koko viikko on mennyt sisällä sairastellessa ja lopuksi kiukutellessa, joten kai olin jo jotenkin liian kypsä pojan käytökseen. Poikaa ei varmasti sattunut kyseinen läpsäisy, mutta itseäni hävetti ja kadutti.
Olen kyllä syyllistynyt myös sormille läppäisyyn, kun miljoona kertaa olen ensin kieltänyt koskemasta sähkölaitteisiin ja siirtänyt poikaa pois niiden luota.