Miksi hankitte lapsia, jos ette ole valmiita vielä menemään naimisiin?
Tiedän, että joillekin avioliitto ei merkitse mitään ja he jättävät sen periaattesta väliin, vaikka täysin sitoutuneita toisiinsa ovatkin.
Tämä vapaus ihmisille suotakoon, ja tarkoitankin lähinnä niitä seurustelevia pareja, jotka eivät "vielä" halua mennä naimisiin, vaan epäröivät ja haluavat olla aivan varmoja yhteensopivuudestaan. Siis - miksi tällaiseen suhteeseen hankitaan lapsi?
Kommentit (23)
Ja sinähän se oletkin varsinainen avioliiton puolestapuhuja. Jos tuommoinen on avioliitto kuin sinun niin mieluummin pysyn avoliitossa loppuikäni.
mielellään persettään muille ja jatkuvasti keskittyvät vain ajatukseen näyttää hyvältä viraiden miesten silmissä! Ja sitten tekevät vielä lapsia näin keskenkasvuisina, epävarmaan suhteeseen..
Olisit varmaan saanut asiallisia vastauksia, jos liikkeellä ilman nikkiä.
En käsittääkseni sanonutkaan, että oma avioliittoni olisi aina ollut täydellinen. Eikä sen laatu ollut kysymykseni - kysymys käy ilmi aloitusviestistä.
Asia oikeasti kiinnostaa. Olisi kiva, jos joku valaisisi tätä ajattelutapaa.
Olisit varmaan saanut asiallisia vastauksia, jos liikkeellä ilman nikkiä.
Ja olen kyllä jo sen verran ottanut tässä asiassa turpaan ihan IRL, ettei muutama virtuaalinen tölväysyritys tunnu enää missään.
Esitän siis vastakysymyksen.
Miksi sinä Mrs_Starlight olit uskoton miehellesi työpaikkasi harjoittelijapojun kanssa?
Miksi teit uuden lapsen suhteeseen jossa on pettämistä puolin ja toisin (miehesi muistaakseni kosti petoksesi), Mielestäni suhteenne on epävakaa vaikka olisitte naimisissa, en näe siinä kovinkaan suurta stoutumista kumppaniin. Lisäksi epäilen että kuopuksesi on sen harjoittelijan lapsi ei miehesi.
Siispä kysyn miksi miehesi kasvattaa käenpoikaa pesässään.
Vanhemmillani on huono liitto, kiitos äitini epäitsekkyyden se on pysynyt kasassa.. Kaikki tuttavani ovat eronneet..huono tuuri. Olen itse ollut yli 10v. avoliitossa ja meillä 3 lasta. Mies kosi juuri kolmannen kerran ja nyt se on menoa..
- Petin, koska olin hetkellisesti hukassa itseni kanssa ja kaipasin huomiota. Näin kävi, mutta olemme päässeet asiasta yli.
- Toista lastamme ei tehty, vaan raskaus oli yllätys. Abortti ei kuitenkaan käynyt mielessäkään - eiväthän meidän vanhempien virheet lapsen vika ole.
Voidaanko nyt palata alkuperäiseen aiheeseen? :)
miksi pitäisi mennä naimisiin? Meillä molemmat tulevat hyvin taloudellisesti toimeen, emmekä mene koskaan naimisiin, lapsia on kaksi. .
"Petin, koska olin hetkellisesti hukassa itseni kanssa ja kaipasin huomiota. Näin kävi, mutta olemme päässeet asiasta yli."
Kyllä sä selittää osaat, tuollaisella verukkeella sitä voi tehdä mitä tahansa tyyliin olin hetkellisesti hukassa itseni kanssa ja nussin pomoni kanssa.
Ehkä et ole sellainen henkilö jonka kanssa halutaan jakaa ajatuksia kysymyksestäsi, se on vähän sama kuin Ilkka Kanervan moraali ja Susan Kurosen ja pääministerin suhde.
tunne tai tiedä lapsia tehneitä pariskuntia jotka vielä empii ja silti tarkoituksella lapsia tehnyt.. Minä ja lapseni isä tehtiin lapsi ja oltiin aika varmoja, ettei yhdessä olla kauaa, eikä oltu (lapsi 6kk kun erosimme). Meistä lapsi oli lahja (minut oli diagnosoitu lapsettomaksi) ja häntä on yhdessä hoidettu ja kasvatettu nyt jo 12v.
Siis ihan oikeasti kyselen tätä, sillä mielestäni lapset eivät kärsi vanhempien avoliitosta vaan avioliitto on nimenomaan sen toisen puolison turva.
Lapset kyllä perivät lakiosuutensa kuolleelta vanhemmalta oli hän avioliitossa tai ei mutta toinen puoliso ei peri avopuolisoaan ja hänen asemansa on heikko asunnon ja muun irtaimen omaisuuden sekä leskeneläkkeen suhteen.
Vaikka näyttää itse olevan loistava esimerkki ei-toivotusta käytöksestä...;) Että ihan harjoittelijan kanssa..? Huh...kylläpä äiti-ihminen voi alas vajota...ja nyt vieläpä kyselee täällä asioiden perään, joilla ei ole mitään merkitystä.
Jos olisin ap, pitäisin sievän turpani supussa ;).
Joskus ihminen tekee asioita, joita ei olisi koskaan uskonut tekevänsä. Ihminen on hyvä huijaamaan itseään.
Ymmärtänet tämän sitten, kun itse tajuat tehneesi jotain täysin moraalikäsitystesi vastaista.
vaikka ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin lasten isän kanssa. En ole koskaan ajatellut, että hankkisin lapsia johonkin suhteeseen.
Lapsia hankin ihan vaan elämää varten, siis omaani ja ennenkaikkea lasten elämää varten. Ehkä mä olen hidas tai jotain mutta mun mielestä lasten saaminen ja avioliitto on kaks ihan eri asiaa.
Ihmisillä on keskenään pari lasta ja yhteinen asuntolaina omakotitaloon (se tuskin ainakaan oli yllätyslaina, vaikka lapset yllätyksiä olisivatkin) ja naimisiin menoa sitten angstataan, kun ei olla varmoja, halutaanko sitoutua. Mutta ehkä se sitten on tarpeellinen vapauden ja riippumattomuuden illuusio, josta ei pystytä luopumaan. Tai ei mennä naimisiin, kun niin moni eroaa (mitenköhän se avoliitossa pysyminen mahtaa erolta suojata?)
Kokonaan avioliitosta instituutiona kieltäytyvät vielä jotenkin ymmärtää, vaikka se ei nyt ehkä järkevää yleensä olekaan, mutta juuri nämä, jotka kyllä periaatteessa voisivat mennä naimisiin, mutta eivät vielä halua sitoutua (sen kanssa, jonka kanssa ovat sitoutuneet yhteisiin lapsiin ja yhteiseen talouteen ja yhteiseen velkavankeuteen.)
Mutta minähän en tietysti saisi tätä myöskään ihmetellä, kun AV-tuomioistuimen mukaan olen huora ;-)
että osaa sitoutua toiseen ihmiseen ja perheeseen, olla uskollinen ja yrittää parhaansa. Siihen ei auta avioituminen vaan ihan oma halu.