Lue keskustelun säännöt.
Erilainen lapsi -ilman diagnoosia. Ystävä loukkasi :(
23.08.2010 |
Meillä on 6-vuotias eskaripoika, joka on aika omalaatuinen ollut aina. Elää hirveän voimakkaassa mielikuvitusmaailmassa, on kehittänyt eräänlaisen voimahahmon, jonka seikkailuista aina kertoo. Voisi puhua siitä loputtomiin. Tämän hahmon lapsi kehitti alkaessaan päivähoidossa kolmevuotiaana. Nyt eskarin alettua tarinointi on tosin vähentynyt selvästi.
Päiväkodissa on leikkinyt mielellään hieman nuorempien lasten kanssa ja on tullut hyvin toimeen, koska he jaksavat kuunnella näitä mielikuvitusleikkejä. Sen sijaan rajumpien oman ikäisten poikien kanssa eivät oikein leikit suju.
Pienempänä puheen kehitys oli mielestäni hieman poikkeavaa ja puheääni on ollut aina aika kova. Nyt puhuu ihan normaalisti, joskin välillä tulee joitain huvittavia sanontoja.Päiväkodin KEHU-testistä sai täydet pisteet eikä päiväkoti ole ollut mistään huolissaan. On hyvin käyttäytyvä ja vähän arkakin lapsi, josta ei ole mitään vaivaa hoitajille.
On lisäksi erittäin hyväntahtoinen, ei koskaan kiusaa ketään ja on melkein aina hyväntuulinen. Silti pelottaa, että miten tulee pärjäämään muiden lasten kanssa, koska on vähän omalaatuinen. Pelkään hieman että jos muut lapset alkavat syrjiä, koska lapsella on näitä hassuja juttuja. Toistaiseksi on onneksi pärjännyt eskarissa hyvin, siis noin viikon mitä sitä on kestänyt.
Tämä asia painaa minua nyt sillä kun olimme ystäväpariskunnan luona vierailemassa kiinnitin huomiota siihen, että poikamme ei oikein tullut toimeen heidän samanikäisen poikansa kanssa. Tämä poika on liikunnallinen ja sellainen pieni "kovis". Meidän poika taas hassu höpöttäjä. Eihän siitä oikein mitään tullut. Heidän poikansa alkoi sitten selvästi kiusaamaan meidän"erilaista" poikaa koska turhautui :( Lisäksi tämän perheen äiti sanoi myöhemmin hieman viinipäissään, että meidän poikamme on niin "hämärä tyyppi", ettei siitä ota selvää. Tämä loukkasi aika paljon, vaikka oli puolittain huumorilla sanottu :(
Tulipahan sepustus, aika sekava sellainen. Mutta pääpointti on että tulevaisuus huolestuttaa. Onko teillä muilla "erilaisia" lapsi, joita ei ole diagnosoitu mitenkään? Millaisia heistä on tullut kasvaessaan? Jäävätkö nuo omituisuudet pois iän myötä?
Kommentit (84)
Kuka jaksaa lukea noin pitkää litaniaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä22959 kirjoitti:
Hei, sinä kuusivuotiaan äiti! Lapsessasi on paljon arvokasta. Vaalikaa niitä kotona ja sanokaa, etteivät kaikki eskarissa ehkä jaksa niitä kuulla. Että sellaisia ihmiset voivat olla, nuoretkin. Ja valikoikaa seura. Viekää poikaa vaikka harrastuksiin, jossa päämäärä on sama. Meilläkin tytär on ollut erilainen, on kiinnostunut asioista, eikä viihdy puhelimen kanssa, kuten emme me vanhemmatkaan. Kun hain hänet koulusta, ja hän oli poikkeuksellisen hiljainen, kysyin onko häntä kiusattu. "Olen vain vähän väsynyt, eikä kukaan uskalla minua kiusata. Sanon niin kovaa takaisin!"
Aloitus on vuodelta 2010. Lähes neljäntoista vuoden takaa. Kyseinen lapsi on jo yli kaksikymppinen.
Ei ole. Tänä vuonna 19 v.
Matikkanipo
Vierailija kirjoitti:
mahdollisesti Asperger? Olen lukenut oireista ja ne tuntuvat joiltain osin sopivan poikaani. Mutta ei kukaan siitä esim. päiväkodin hoitajista ole puhunut, joten se on vain oma diagnoosini. ap
Eipä taida olla, jos nuo ovat ainoat poikkeavat piirteet. Diagnoosia varten tavitaan muutakin. Piirteisyyttä on ihan meissä kaikissa. Joissain enemmän, joissain vähemmän. Ei sille mitään tarvitse tehdä, jos ei haittaa arkea. Jos alkaa haittaamaan, voi harjoitella sitten juuri niitä puuttuvia taitoja esimerkiski sosiaalisen vuorovaikutuksen osa-alueella, mitkä ongelmia aiheuttaa. Luultavasti lapsi iän myötä muutenkin kypsyy, ja alkaa enemmän suhteuttaa omaa tapaansa toimia muihin ikätovereihin. Vielä hän on niin pieni, ettei juurikaan näe asioita muiden näkökulmasta, eikä mieti minkälaisen kuvan itsestään muille antaa. Ja se on ihan ok.
Koska saadaan diagnoosi "erilainen aikuinen".