Erilainen lapsi -ilman diagnoosia. Ystävä loukkasi :(

Esim asperger diagnoosi annetaan 9-10v. Samoin add diagnoosi. On vain jaksettava odottaa. Oma poikani sai 6v. dysfasia diagnoosin ja puhuu selvää suomea ja ymmärtää, mutta kuitenkin on dysfasia. Olen lääkärille sanonut, että epäilen lapsella olevan add. Sitä ei tutkita. Add tutkimukset tehdään n. 9-10v. Monet häiriöt näkyy vasta koulussa ja kun lapsi kasvaa ja huomataan, että tämä ei mene enään iän piikkiin tai ero muihin lapsiin on selkeästi nähtävillä. Vääriä diagnooseja ei anneta ja siksi odotellaan. Vain selkeissä tapauksissa diagnoosi annetaan nuorempana.

Kyllä ainakin täällä Lastenklinikan alueella pk-seudulla ihan yleisesti as-diagnoosit annetaan viisivuotiaana. Ei tosin yleensä sitä ennen jo siksikin, että erottelu moneen muuhun samankaltaiseen sairauteen on vaikeaa kovin pienellä.

Täytyy olla jo aika lievä tapaus TAI lepsut vanhemmat/hoitajat, jos lapsen as diagnosoidaan vasta 9-10 -vuotiaana...

Siis adhd ja as-piirteitä. Sitä olivat edeltäneet tutkimukset. Totta on, että juuri tätä nuoremmille ei anneta diagnooseja.

lapsi oli 5. Stadissa asutaan. As-piirteitä oli dg jo 3v8kk iässä.

Ei siinä mitään alaikärajaa enää ole, riippuu vähän tutkimusten kattavuudesta ja oireiden selkeydestä.

ADHD-liiton mukaan varma diagnoosi voidaan antaa (vasta) 5-vuotiaalle. terv. 39

Itsellänikin on edelleen aika voimakkaita tic-liikkeitä, jotka voimistuvat miettiessäni ja väsyneenä ja stressaavissa tilanteissa. Mutta eipä niistä ole haittaakaan ollut. Olen ollut aina ihan sosiaalinen. Jotain tarkkaavaisuusongelmaa on, mutta oon saanut opiskeltua yliopistotutkinnon.

Meidän lapsi on kehitykseltään (kieli, motoriikka) aivan normaali, mutta hänellä on pakkoliike, joka ilmenee erityisesti silloin kun on väsynyt tai innostunut jostakin. Pakkoliike voi kestää aika kauan, siihen liittyy ilmeitä ja käsien liikkeitä ja olemme huomanneet, että muut lapset kiinnittävät tähän jo nyt huomiota. Sen vuoksi teimme aloitteen koska emme tienneet miten pitäisi suhtautua, yrittää hillitä vai olla välittämättä siitä.

Itsellänikin on edelleen aika voimakkaita tic-liikkeitä, jotka voimistuvat miettiessäni ja väsyneenä ja stressaavissa tilanteissa. Mutta eipä niistä ole haittaakaan ollut. Olen ollut aina ihan sosiaalinen. Jotain tarkkaavaisuusongelmaa on, mutta oon saanut opiskeltua yliopistotutkinnon.

Meidän lapsi on kehitykseltään (kieli, motoriikka) aivan normaali, mutta hänellä on pakkoliike, joka ilmenee erityisesti silloin kun on väsynyt tai innostunut jostakin. Pakkoliike voi kestää aika kauan, siihen liittyy ilmeitä ja käsien liikkeitä ja olemme huomanneet, että muut lapset kiinnittävät tähän jo nyt huomiota. Sen vuoksi teimme aloitteen koska emme tienneet miten pitäisi suhtautua, yrittää hillitä vai olla välittämättä siitä.

Tuli biletettyä viikonloppuisin rajusti opiskeluaikoina. Nykii välillä kasvojen lihakset.

Jotain hermostosta vaurioitunut, kuulemma tavallista ja harmitonta.

Adhd liitto vahvistanut minulle sen, että add diagnoosin saa 9-10v. ja monesti myös lievä asperger ja lievä adhd diagnoosi annetaan tuossa iässä.

Ettekö osaa lukea, kun sanoin, että selkeissä tapauksissa diagnoosin saa aiemmin.

Lievä adhd, add näkyy monesti koulussa oppimisvaikeuksina. Mikä myös meidän pojalle on povattu. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet.

Lapseni on tällä hetkellä 6v. ja yksityisellä puolella adhd, add tutkimukset aloitetaan eskari vuoden keväällä.

Itse Tayssin foniatrisen puolen erikoistunut lääkäri sanoi, että diagnoosi tarkentuu lapsen kasvaessa.

Tehän paremmin asian tiedättä.

On aivan eri asia, jos vaikea adhd tai lievä adhd.

Miksi sitä diagnoosia pitäisi ehdoin tahdoin vaatia, kun lapsi saa puheterapiaa ja kouluasiatkin on hoidossa 11v. oppivelvollisuuden parissa, niin lapsella oikeus pienluokkaan tai pienryhmään.

Monella lapsella on yleisdiagnoosia f 83 ja sekin takaa kaiken kuntoutuksen.

miten valtavirta ajattelu on kieroutunutta, tarhoissa, kouluissa puhutaan heti erityislapsesta, kun ei ole tavallinen keskinkertaisuus. Minkään sortin lahjakkuutta ei suvaita, se on poikkeavuutta. Mielikuvitus ja itsekseen viihtyminen tietenkin suurinta syntiä ja todella "oireellista".



Sinun tehtäväsi on puolustaa omaa "hassua höpöttäjääsi", hänestä tulee jotain "suurta" kun ette tasapäistä ja lannista. Antakaa hänen olla yksilö ja kehittyä omaan tahtiinsa. Lopussa kiitos seisoo, voitte olla varmoja.

Ei kaikkia pidä yksipäistää ja pistää samaan muottiin. Itse en ole koskaan ollut aivan samanlainen kuin muut vaan jo lapsena luovempi kuin muut. Minulla oli ja on edelleen luova ja vilkas mielikuvitus. Onneksi minun annettiin kasvaa omana itsenäni, vanhemmat kannustivat minua ja vaikka olin hieman "outo" sain hyvän itseluottamuksen ja uskalsin tehdä omia juttujani. Olen ollut myös elämänasenteeltani aina positiivinen ja löytänyt oman, ehkä hieman oudon, mutta hyvin kunnollisen kaveripiirin jossa kaikki saivat olla omia itsejään.



Lapsestasi voi tulla vielä jotain hyvin hienoa, näyttelijä, muusikko, kästyöläinen tai jonkin muun luovan alan ylpeä ammattilainen. Kannusta lastasi ilmaisemaan itseään ja näytä että olet hänestä ylpeä! Kyllä niitä muitakin "outoja" lapsia varmasti löytyy, joiden kanssa lapsesi on hyvä olla.

Ei kaikkia pidä yksipäistää ja pistää samaan muottiin. Itse en ole koskaan ollut aivan samanlainen kuin muut vaan jo lapsena luovempi kuin muut. Minulla oli ja on edelleen luova ja vilkas mielikuvitus. Onneksi minun annettiin kasvaa omana itsenäni, vanhemmat kannustivat minua ja vaikka olin hieman "outo" sain hyvän itseluottamuksen ja uskalsin tehdä omia juttujani. Olen ollut myös elämänasenteeltani aina positiivinen ja löytänyt oman, ehkä hieman oudon, mutta hyvin kunnollisen kaveripiirin jossa kaikki saivat olla omia itsejään.



Lapsestasi voi tulla vielä jotain hyvin hienoa, näyttelijä, muusikko, kästyöläinen tai jonkin muun luovan alan ylpeä ammattilainen. Kannusta lastasi ilmaisemaan itseään ja näytä että olet hänestä ylpeä! Kyllä niitä muitakin "outoja" lapsia varmasti löytyy, joiden kanssa lapsesi on hyvä olla.

TAI lepsut vanhemmat/hoitajat, jos lapsen as diagnosoidaan vasta 9-10 -vuotiaana..."



Aika ikävästi jotenkin kirjoitat ja osin väärinkin... jos olis tosi lepsut vahemmat, asperger huomattaisiin taatusti jo esim. päiväkodissa.



Joskus voi olla niinkin, että toinen, isompi diagnoosi peittää alleen tavallaan aspergerin.Lapsi tarvitsee muutenkin paljon tukea ja apua, ettei tyypilliset as-piirteet nouse esille.

Meille kävi näin. As-diagnoosi saatiin vasta lukioiässä. Ja nuori on oikea "malliesimerkki" aspergerista.

Perhe, lähipiiri ja esim. kouluympäristö on ollut niin kuntouttava ja kehitystä tukeva, etteivät vahvat aspergerpiirteet vaan haitanneet elämää aiemmin huomiotaherättävästi.



Aapeen lapsella ei välttämättä ole mitään tarvetta tai syytä diagnoosiin, toisaalta isompana voi jotain tullakin esille. Aika näyttää.

Kannattaa kannustaa lasta, kehua ja kiittääkin. Houkuttaa oppimaan uutta ja rohkaista uusiin tilanteisiin.

Tylsien ystävien kommenteista ei kannata aina välittää. Joku saattaa kadehtiakin herkkää ja rauhallista lasta, oma rämäpää ehkä rasittaakin joskus.

Hei, sinä kuusivuotiaan äiti! Lapsessasi on paljon arvokasta. Vaalikaa niitä kotona ja sanokaa, etteivät kaikki eskarissa ehkä jaksa niitä kuulla. Että sellaisia ihmiset voivat olla, nuoretkin. Ja valikoikaa seura. Viekää poikaa vaikka harrastuksiin, jossa päämäärä on sama. Meilläkin tytär on ollut erilainen, on kiinnostunut asioista, eikä viihdy puhelimen kanssa, kuten emme me vanhemmatkaan. Kun hain hänet koulusta, ja hän oli poikkeuksellisen hiljainen, kysyin onko häntä kiusattu. "Olen vain vähän väsynyt, eikä kukaan uskalla minua kiusata. Sanon niin kovaa takaisin!"

Käyttäjä22959 kirjoitti:

Hei, sinä kuusivuotiaan äiti! Kirjoitan juuri käsikirjoitusta julkaisuun "Kuinka selvitä lapsen kanssa hengissä" Lapsessasi on paljon arvokasta. Vaalikaa niitä kotona ja sanokaa, etteivät kaikki eskarissa ehkä jaksa niitä kuulla. Että sellaisia ihmiset voivat olla, nuoretkin. Ja valikoikaa seura. Viekää poikaa vaikka harrastuksiin, jossa päämäärä on sama. Meilläkin tytär on ollut erilainen, on kiinnostunut asioista, eikä viihdy puhelimen kanssa, kuten emme me vanhemmatkaan. Kun hain hänet koulusta, ja hän oli poikkeuksellisen hiljainen, kysyin onko häntä kiusattu. "Olen vain vähän väsynyt, eikä kukaan uskalla minua kiusata. Sanon niin kovaa takaisin!"

Niin, kyseinen poika on jo aikuinen.

Koulussa pojallasi saattaa olla ongelmia, siis toisten lasten kanssa kun eivät ymmärrä, pitävät erilaisena. Mutta suosittelen harrastuksia. Esim.musiikki, kuvataide,teatteri, tanssi... Ainakaan meillä nämä sujuvat. Kun taas joukkuelajit kuten jalkapallo, salibandy ovat ehdoton ei. 

Paljon tukea on saanut 6-vuotiaan huolestunut äiti. Kiitos! Erityisesti kosketti tämä:

Lapsestasi voi tulla vielä jotain hyvin hienoa, näyttelijä, muusikko, käsityöläinen tai jonkin muun luovan alan ylpeä ammattilainen. Kannusta lastasi ilmaisemaan itseään ja näytä että olet hänestä ylpeä! Kyllä niitä muitakin "outoja" lapsia varmasti löytyy, joiden kanssa lapsesi on hyvä olla.

En puutu diagnoosin tarpeeseen, mutta voi kysyä, ovatko ne aina tarpeen? Ymmärrän vanhempien huolen lapsesta (kiusaaminen ja kavereiden vähäisyys), mutta voitte hyvin tukea lasta vanhempina ja luoda hänelle hienon kasvun kohti hyvää elämää. Ja jos ystävä alkaa viinipäissään ihmetellä, sopii hakea päällystakki.

Käyttäjä22959 kirjoitti:

Paljon tukea on saanut 6-vuotiaan huolestunut äiti. Kiitos! Erityisesti kosketti tämä:

Lapsestasi voi tulla vielä jotain hyvin hienoa, näyttelijä, muusikko, käsityöläinen tai jonkin muun luovan alan ylpeä ammattilainen. Kannusta lastasi ilmaisemaan itseään ja näytä että olet hänestä ylpeä! Kyllä niitä muitakin "outoja" lapsia varmasti löytyy, joiden kanssa lapsesi on hyvä olla.

En puutu diagnoosin tarpeeseen, mutta voi kysyä, ovatko ne aina tarpeen? Ymmärrän vanhempien huolen lapsesta (kiusaaminen ja kavereiden vähäisyys), mutta voitte hyvin tukea lasta vanhempina ja luoda hänelle hienon kasvun kohti hyvää elämää. Ja jos ystävä alkaa viinipäissään ihmetellä, sopii hakea päällystakki.

Eiköhän se ole jo selvillä mitä lapaesta tulee/on tulossa?

Vierailija kirjoitti:

diagnosoida joksikin??

TErv erityisope, nyt sossuksi opiskeleva

Katsos kun diagnoosin taakse on kiva piiloutua ja sitä voi sitten syyttää ihan kaikesta. Ja diagnoosilla voi hakea kaikenlaisia kivoja palveluita ja rahaa. Ei sillä niin väliä, että diagnoosit leimaavat nämä lapset loppuiäksi ja rakentavat heille erilaisen ihmisen identiteetin. Aikamoista hallaa tekevät vanhemmat lapsilleen kaikessa tässä diagnoosipakkomielteessään.

Suomi on täynnä diagnosoituja lapsia. Ettekö yhtään ihmettele sitä, että miten voi olla näin paljon erilaisia neurokirjon ihmisiä? Se on aika hälyttävä asia. Johtuisiko jotenkin ympäristöstä, kasvatuksesta tms? Ei ole normaalia, että erilaiset oireyhtymät lisääntyvät näin valtavasti lyhyessä ajassa ja että vanhemmat lääkitsevät lapsiaan näin innokkaasti.

Ikivanha keskustelu, mutta en kyllä nyt yhtään ymmärrä tuosta aloitustekstistä, mitä muka poikkeavaa ap:n lapsessa oli. Ihan normaalilta lapselta kuulostaa minun korviini. 6-vuotiaalla kuuluukin olla vilkas mielikuvitus. Entisaikoina lähes kaikilla lapsilla oli mielikuvitusleikkejä. Nykyaikana ehkä katsotaan liikaa ruutua ja se vaikuttaa (negatiivisesti) kehitykseen. Liikuntaa toki olisi suotavaa harrastaa, vaikka sitten rauhallisempaa liikuntaa.

Ap:n ystävästä vetäisin omat johtopäätökseni. Aikuinen ihminen, joka arvostelee ystävänsä lasta hämäräksi ja vielä on viinipäissään,  ja tämän oma lapsi kovis. Kuulostaa vähän wt-meiningiltä...

Käyttäjä22959 kirjoitti:

Hei, sinä kuusivuotiaan äiti! Lapsessasi on paljon arvokasta. Vaalikaa niitä kotona ja sanokaa, etteivät kaikki eskarissa ehkä jaksa niitä kuulla. Että sellaisia ihmiset voivat olla, nuoretkin. Ja valikoikaa seura. Viekää poikaa vaikka harrastuksiin, jossa päämäärä on sama. Meilläkin tytär on ollut erilainen, on kiinnostunut asioista, eikä viihdy puhelimen kanssa, kuten emme me vanhemmatkaan. Kun hain hänet koulusta, ja hän oli poikkeuksellisen hiljainen, kysyin onko häntä kiusattu. "Olen vain vähän väsynyt, eikä kukaan uskalla minua kiusata. Sanon niin kovaa takaisin!"

Aloitus on vuodelta 2010. Lähes neljäntoista vuoden takaa. Kyseinen lapsi on jo yli kaksikymppinen.