Erilainen lapsi -ilman diagnoosia. Ystävä loukkasi :(

Ei ole Asperger kertomasi perusteella. Miksi hemmetissä haluat terveelle lapselle diagnoosin??? Aivan sairaita nää vanhemmat nykyään! SULLA taitaa olla vähän vaikeeta, kun lapsesi on erilainen kuin ITSE olet?? Työstä ongelmiasi ja anna lapsesi olla.



-luokanope

onneksi omilla lapsillani on vähän fiksumpia

Sellaiset kommentit kertovat vain sanojansa mielenmaisemasta...



Mutta joo: kyllä ymmärrän, että olet huolissasi lapsesi pärjäämisestä. Kannattaa kuitenkin varoa siirtämästä sitä huolta lapseen!



Itselläni on asperger-poika ja kieltämättä tuollainen erityiskiinnostuksen kohde, monotoninen puhe ja vanhahtava sanasto voivat liittyä aspergeriin. Mutta kannattaa muistaa, että olennaisinta aspergerissa on vuorovaikutustaitojen heikkous ja sosiaalisen silmän huonous.



Lapselle voi tutkimuksissa tulla diagnoosiksi myös "piirteitä aspergerista", joten assia on hyvin monen asteista ja voi olla myös piirteitä siitä.



Mutta tarvitseeko lapsesi tutkimuksia ja diagnoosia? Ne eivät ole itseisarvo, vaan tarpeen terapioiden ja tukitoimien saamiseksi. Jos ja kun lapsesi pärjää hyvin, häntä on turha piinata tutkimuksilla (ok, ne sinällään ovat ihan kivoja lapsista, mutta erilaisuutta ei ole tarpeen turhan vuoksi korostaa).



Enemmänkin tuollainen nimeäminen saattaa lähteä aikuisen tarpeesta panna nimi lapsensa erilaisuudelle. "Meidän Antti on vähän erilainen, koska hänellä on asperger...".



Siedämme aika huonosti erilaisuutta. Jos joku tenava ei olekaan samanlainen pokemon-jalkapallo-monsteriauto -fani kuin omamme, se ei tietenkään tarkoita, että oma lapsemme olisi hämärä, vaan se toinen lapsi.... (ironisoin siis nyt).



Häntä pystyyn vaan, ap. Lapsesi voi pärjätä hyvinkin koulussa, anna hänelle mahdollisuus olla ja elää ilman liiallista varomista. Voisit harkita jonkin liikunnallisen harrastuksen aloittamista, se antaisi pojalle lisää itseluottamusta ja kavereitakin.

Ei sieltä psykologilta, jonne tällaiset lapset valitettavati toinen toisensa jälkeen nykyään kärrätään, kukaan ilman diagnoosia lähde. Aivan muodin mukaan mennään!



-22, luokanopettaja

Ei ole Asperger kertomasi perusteella. Miksi hemmetissä haluat terveelle lapselle diagnoosin??? Aivan sairaita nää vanhemmat nykyään! SULLA taitaa olla vähän vaikeeta, kun lapsesi on erilainen kuin ITSE olet?? Työstä ongelmiasi ja anna lapsesi olla.

-luokanope

Voi aina vedota no mutta kun asperger, siksi se murisee, kun koetat viedä sen kaukosäädintä.

muotidiagnoosilla sitä, että me opet tai muut olisimme sitä tyrkyttämässä..vaan sitä, että noista kyseisistä asioista alettiin puhua tuolloin laajemmin (MBD, ADHD, ja Asperger) ja vanhemmat itse olivat huolissaan, olisiko lapsella kenties joku näistä, kuten AP kirjoittaa.

ETT= ei tarpeeksi tutkittu.



Ei as-pojalla ollut mitään mielikuvituskavereita

numeroyhdistelmän niihin papereihin ennenkö sitä tukea mistään suunnalta saa. Ehkä maailman olisi sitten vaan muututtava ympäriltä...

Tulisi varmaan meidän eskaritytön kanssa toimeen. Hänkin omaa voimakkaan mielikuvitusmaailman, ja on kova tyttö tarinoimaan. Mahtaisi tulla hienot leikit näillä lapsilla:)

Meilläkin huomaavainen toisia kohtaan, tosin on myös sosiaalisesti lahjakas ja suosittu kaveri, vaikka toisaalta herkkä ja välillä ujokin. Hänellä on niin tyttöjä kuin poikiakin kavereina.

Ei sieltä psykologilta, jonne tällaiset lapset valitettavati toinen toisensa jälkeen nykyään kärrätään, kukaan ilman diagnoosia lähde. Aivan muodin mukaan mennään!

-22, luokanopettaja

Itse olen nähnyt kovasti vaivaa, että lapsesta kasvaa reipas, omatoiminen ja hänellä on vahva itsetunto, mutta myös empatiakykyä. Usein arkoja lapsia koko ajan hyssytellään, varoitellaan ja juostaan hätiin jokaiseen pikkupipiin. Ei tarvitse kulta kun sattuu/ei jaksa/ei huvita. Sitten näistä pojista kasvaa herkkähermoisia mammanpoikia, jotka pelkäävät muita poikia. Koulussa on raskasta olla herkkis.

Yllä olevan tekstin kirjoittaja on sitten se hyvä ja kaiken osaava kasvattaja! Hurraa!!

Useamman lapsen saatuasi huomaat, miten lasten luonteet on erilaisia ja pelkällä hyvällä kasvatuksella ei tulos ole kaikkien lasten kohdalla samanlainen.

Hän joutui ongelmiin jo ensimmäisenä koulupäivänä. 3 vanhempaa poikaa oli tullut nälvimään ja töninyt/läpsinyt poikaani niin kauan että hän oli suuttunut. Kaikki kolme poikaa saivat lumilapiosta päähänsä.



Sain soiton työpaikalle ja kuulin mitä oli tapahtunut. Myöhemmin kiusaajat myönsivät tekonsa.

Poikani ei järkytykseltä edes muistanut mitä oli tehnyt ja mitä oli tapahtunut.



Onneksi koko sotku sovittiin ja poikani pääsi terapiaan jossa hän voi harjoitella vihan hillintää ja sosiaalisia taitoja.



Suurimmaksi osaksi ajasta poikani kuulemma seisoo yksin välitunneilla paikallaan ja piirtää ilmaan kuvioita ja puhuu yksikseen. Tuon tapauksen jälkeen hän on saanut seistä välitunneilla omassa rauhassaan. Koulussa hän muuten pärjää kiitettävästi.

Hän joutui ongelmiin jo ensimmäisenä koulupäivänä. 3 vanhempaa poikaa oli tullut nälvimään ja töninyt/läpsinyt poikaani niin kauan että hän oli suuttunut. Kaikki kolme poikaa saivat lumilapiosta päähänsä.

Sain soiton työpaikalle ja kuulin mitä oli tapahtunut. Myöhemmin kiusaajat myönsivät tekonsa.

Poikani ei järkytykseltä edes muistanut mitä oli tehnyt ja mitä oli tapahtunut.

Onneksi koko sotku sovittiin ja poikani pääsi terapiaan jossa hän voi harjoitella vihan hillintää ja sosiaalisia taitoja.

Suurimmaksi osaksi ajasta poikani kuulemma seisoo yksin välitunneilla paikallaan ja piirtää ilmaan kuvioita ja puhuu yksikseen. Tuon tapauksen jälkeen hän on saanut seistä välitunneilla omassa rauhassaan. Koulussa hän muuten pärjää kiitettävästi.

Ap:n poika kuulostaa minustakin ihan normaalilta, mielikuvitusrikkaalta ja älykkäältä lapselta. Joillakin vanhemmilla saattaa olla sellainen käsitys,.että poikien kuuluu olla yhdenlaisia (ts. fyysisesti vilkkaita, "koviksia", meneviä jne.) ja tyttöjen toisenlaisia (ts. herttaisia, rauhallisempia jne.). Kaverisi kommentti saattaa kummuta tälläisesta käsityksestä. Oma tyttäreni on vilkkaampi kuin monet samassa päiväkotiryhmässä olevat pojat, mutta toisaalta myös välillä ujo uusissa tilanteissa ja tarvitsee aika uusiin tilanteisiin sopeutumiseen. Tyttäreni on 3-vuotias, ja hänelläkin on alkanut olla mielikuvituskavereita. Mielestäni se kuuluu lapsuuteen, ja on hyväkin, että mielikuvitus kehittyy, koska uskon sen auttavan kielen kehittymisessä ja muutoinkin oppimisessa.



Minusta myös tuntuu, että monet ns. kovispojat ovat kasvatuksen ja vanhempien odotusten tuloksia. Edelleen näkee ja kuulee perheitä, joissa poikia kasvatetaan "miehiksi" aika perinteisen menetelmin, ohjaamalla rajuihin harrastuksiin ja kehottamalla olemaan näyttämättä tunteitaan.

tässä välissä vauvan kanssa hakemassa eskaripojan kotiin. Hyvin oli päivä mennyt :)



Fiksu pointti monien kirjoituksissa oli se että lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin on ja pyrkiä vahvistamaan itsetuntoa. Tätä en ole kyllä tehnyt vaan päinvastoin ollut varuillani ja hämmentyneenä lapsen erilaisuudesta. Mutta yritän muuttaa asennettani. ap

ettei diagnooseja muodin mukaan anneta

terkuin se erityisope nyt sossuksi opiskeleva

Ps. 1980-luvulla "muotidiagnoosi" oli MBD, 1990-luvun lopulla tuli Asperger ja vähän sen jälkeen ADHD..

tuli tässä ketjua lukiessa mieleen että itse ad/hd aikuisena muistelisin jostain lukeneeni että näin jälkeenpäin mbd on luokiltelt aika samaan kuin ad/hd... tai sitten olen ymmärtänyt jotain ihan väärin....

mojauttaisi ketään turpiin. On sillä tavalla kuitenkin ihmisrakas, ei lainkaan aggressiivinen. ap

Hän joutui ongelmiin jo ensimmäisenä koulupäivänä. 3 vanhempaa poikaa oli tullut nälvimään ja töninyt/läpsinyt poikaani niin kauan että hän oli suuttunut. Kaikki kolme poikaa saivat lumilapiosta päähänsä.

Sain soiton työpaikalle ja kuulin mitä oli tapahtunut. Myöhemmin kiusaajat myönsivät tekonsa.

Poikani ei järkytykseltä edes muistanut mitä oli tehnyt ja mitä oli tapahtunut.

Onneksi koko sotku sovittiin ja poikani pääsi terapiaan jossa hän voi harjoitella vihan hillintää ja sosiaalisia taitoja.

Suurimmaksi osaksi ajasta poikani kuulemma seisoo yksin välitunneilla paikallaan ja piirtää ilmaan kuvioita ja puhuu yksikseen. Tuon tapauksen jälkeen hän on saanut seistä välitunneilla omassa rauhassaan. Koulussa hän muuten pärjää kiitettävästi.

Erittäin, erittäin vaikea kuvitella että poika mojauttaisi ketään turpiin. On sillä tavalla kuitenkin ihmisrakas, ei lainkaan aggressiivinen. ap

Hän joutui ongelmiin jo ensimmäisenä koulupäivänä. 3 vanhempaa poikaa oli tullut nälvimään ja töninyt/läpsinyt poikaani niin kauan että hän oli suuttunut. Kaikki kolme poikaa saivat lumilapiosta päähänsä.

Sain soiton työpaikalle ja kuulin mitä oli tapahtunut. Myöhemmin kiusaajat myönsivät tekonsa.

Poikani ei järkytykseltä edes muistanut mitä oli tehnyt ja mitä oli tapahtunut.

Onneksi koko sotku sovittiin ja poikani pääsi terapiaan jossa hän voi harjoitella vihan hillintää ja sosiaalisia taitoja.

Suurimmaksi osaksi ajasta poikani kuulemma seisoo yksin välitunneilla paikallaan ja piirtää ilmaan kuvioita ja puhuu yksikseen. Tuon tapauksen jälkeen hän on saanut seistä välitunneilla omassa rauhassaan. Koulussa hän muuten pärjää kiitettävästi.

kiusaavasta pojastaan aika kovaan sävyyn. Jos joku siinä tilanteessa oli hämärä, niin se toista kiusaava kovis.

kun olet noin järkyttävän kapeakatseinen ja empatiakyvytön?

Usein arkoja lapsia koko ajan hyssytellään, varoitellaan ja juostaan hätiin jokaiseen pikkupipiin. Ei tarvitse kulta kun sattuu/ei jaksa/ei huvita. Sitten näistä pojista kasvaa herkkähermoisia mammanpoikia, jotka pelkäävät muita poikia. Koulussa on raskasta olla herkkis.