Lapsi kuolee~syynä usein aikuisen huolimattomuus

Muistakaa myös, että leikkipuiston telineiltä voi pudota päälleen ja kuolla. Pitäkää siis lapsistanne liukumäessä kiinni ainakin kouluikään, mieluummin kauemmin. Lapsi voi pudotya tuolilta ja kuolla. Erityisesti korkeisiin syöttötuoliin pikkuisia ei pitäisi jättää ilman, että pitää itse kiinni. Lapsi ehtii mainiosti pudota ja kuolla, jos nouset ottamaan tiskipöydältä jotain tai käännyt katsomaan vanhempaa lasta. (Ja tietenkin pitää muistaa, että jos pidät kiinni ja katsot sitä nuorempaa lasta, voi vanhemmalle käydä kohtalokas onnettomuus. Hän voi esimerkiksi sekunnissa nousta seisomaan tuolilleen, kaatua ja lyödä päänsä pöytään ja kuolla.) Vauva voi myös pudota äidin sylistä, jos vauva yllättäen tekee äkkiliikkeen. Imettäessä äiti saattaa nukahtaa ja kääntyä niin, että tukehduttaa lapsena. Onkin viisasta ruokkia lasta ainoastaan pullosta ja niin, että hän on syöttämisen ajan turvakaukalossa.



Näin ollen on parasta, että me kaikki tästä lähin paketoimme lastemme jalat ja kädet yhteen roudarinteipillä ja köytämme heidät kiinni patteriin. Silloin olemme hyviä äitejä.

Sen ikäiset keksivät jo vaikka minkälaista puuhattavaa, kun silmä välttää. Kuulinpa kerran sellaisestakin hieman ylivilkkaasta lapsesta, joka oli varsinainen houdini lukkojen kanssa. Karkaili aina, kun äiti selkänsä käänsi ja häntä sitten sai äiti sydän kurkussa etsiä lähiseutujen puroilta ja maanteiden varsilta.

Sitten varmaan on myös ihan sama, suojataanko keittiön levyjä, säilytetäänkö puukkoja lapsen ulottuvilla tms. Ei kannata suojata lasta, koska kyllä se joskus kuitenkin kuolee.

eli juuri käyttämällä turvaistuinta jne.



Mikään ei koskaan ole varmaa, aina voi tapahtua jotakin vaikka kuinka vahtisi. Mutta se riskien minimointi, eli ei lapsia yksin pihalle jne.

Meillä ei ole liesisuojusta tai lapsilukkoja missään päin taloa. En ole ottanut lapsia mukanani suihkuun/vessaan ja toisinaan aamuisin herään niin, että 4v piirtelee huoneessaan tms., eli on jäänyt valvomatta hänen touhujaan. Olen kaiken lisäksi vielä yh, jolla ei ole sitä kätevää toista puoliskoa katsomaan muksujen perään. Pihalla eivät ole ilman valvontaa kylläkään.



Ainut tapaturma tähän mennessä on, kun tämä nyt 4v oli 2v ja lähti ruokapöydästä turhan kiireesti ja löi etuhampaansa tiskipöydän reunaan ja ne sitten miltei lähtivät irti. Itse olin syöttämässä kuopusta, ihan metrin päässä.

Vaikka vieressä seisoisit, lapsi voi kaatua ja kolhaista päänsä niin, että kuolee.



Joten miksi siis automaattisesti aina syyllistää vanhempia, kun vahinkoja sattuu eikä niitä voi tyystin ehkäistä ikinä?

Siis toki voi meteoriitti tippua lapsen niskaan keskellä kotipihaa koko suvun katsoessa veirestä. Mutta miksi tämän takia se samainen lapsi pitäisi päästää yksin talvella heikkojen jäiden aikaan ulos järven/joen rantaan?

Onnettomuuksia voi ehkäistä. Ei kaikkia, mutta osan voi. Siksi käytämme autossa turvavöitä ja turvaistuimia, katsomme oikealle ja vasemmalle ennen tien ylitystä, emme päästä pieniä lapsia omin päin ulos, varoittelemme lapsia namusedistä jne.

Aikuisella _on_ vastuu lapsista. Joku osaa vastuun kantaa, joku ei.

Vierailija:

Joten miksi siis automaattisesti aina syyllistää vanhempia, kun vahinkoja sattuu eikä niitä voi tyystin ehkäistä ikinä?

toivoa, että teille sattuisi joku vahinko. Siinäpä sitten näkisitte, mille tuntuu olla syyttävän sormen kohteena.





Ja sekin vanha viisaus kannattaisi muistaa, että kun osoitat yhdellä sormella toista, neljä osoittaa sinuun itseesi...

aina kun jotain tapahtuu, olen tiukentanut omaa linjaani omien lasteni kanssa.

Mutta asialla on myös toinen puoli. Tarkasta huolehtimisesta on myös haittansa. Kun kaikki riskialtis karsitaan, lapsista tulee motorisesti kömpelöitä, saamattomia vätyksiä, jotka joutuvat itsenäistymään kerralla tullessaan aikuiseksi, koska sitä ennen heidän ei ole riskien vuoksi voitu antaa liikkua yksin missään, eikä opetella yksinolemista.



Nyky-Suomessa lapsia kuolee melko vähän tapaturmaisesti. Niin ikävä, kuin jokainen kuolema onkin, vielä ikävämpää olisi, jos lapsia suojeltaisiin ja vahdittaisiin niin, että onnettomuuksia ei voi tapahtua.



Elämään kuuluu riski ja varmaa on vain, että me kaikki kuolemme ennemmin tai myöhemmin. Riskien kaihtamiseen keskittyessä jää elämä elämättä ja se ei tosiaan ole sen arvoista!

Besserwisserismi on julmaa, kun se on arvailua pelkkien lehtitietojen varassa.

Tuohon besserwisserismiin sorrut itsekin ja vieläpä virhetietojen perusteella. Kyseinen Honkajoen äiti oli kahden lapsensa kanssa ulkona ja piipahti sisälle vartiksi vaihtamaan vaippaa ja panemaan vauvan sänkyyn. Sinä aikana hän vahti ikkunasta lapsia, jotka siis olivat kotipihallaan, jolla ovat aiemmin pysyneet kiltisti.

Vastaavaa ulkoilua harrastetaan maaseudulla ja kaupungeissa varsin yleisesti. Sillä erotuksella, että oikein hemmetin huonolla tuurilla lapsi saattaa livahtaa vaikkapa kadulle ja jäädä auton alle. Kaikessa on kyse ennakoimisen määrästä, jossakin vaiheessa lapset on opetettava itsenäiseen ulkoiluun.

Joka tapauksessa voi aina sanoa, että valvonta petti, mutta osoittaa silti ALKEELLISTA SYMPATIAA ONNETTOMUUSPERHEELLE, EIKÄ ILKKUEN JA SYYTTÄEN HARRASTAA PALSTAN ANONYYMILLE KESKUSTELULLE TYYPILLISTÄ ILKEÄÄ BESSERWISSERISMIÄ!

Vierailija:

Siis toki voi meteoriitti tippua lapsen niskaan keskellä kotipihaa koko suvun katsoessa veirestä. Mutta miksi tämän takia se samainen lapsi pitäisi päästää yksin talvella heikkojen jäiden aikaan ulos järven/joen rantaan?

Onnettomuuksia voi ehkäistä. Ei kaikkia, mutta osan voi. Siksi käytämme autossa turvavöitä ja turvaistuimia, katsomme oikealle ja vasemmalle ennen tien ylitystä, emme päästä pieniä lapsia omin päin ulos, varoittelemme lapsia namusedistä jne.

Aikuisella _on_ vastuu lapsista. Joku osaa vastuun kantaa, joku ei.

Vierailija:

Joten miksi siis automaattisesti aina syyllistää vanhempia, kun vahinkoja sattuu eikä niitä voi tyystin ehkäistä ikinä?

Mutta siis... Minä en koeta pistää lapsia pumpuliin, vaan yritän opettaa heitä vaaroista. Asioista puhutaan asioiden oikeilla nimillä. Esim. juna-aseman turva-alueista ja sähköjohdoista ja veitsistä puhuttu lasten (2,5v & 4,5v) kanssa useasti. Yritän heitä opettaa näkemään ja tunnistamaan vaaran, ja siten välttämään sen. Kohtalolla on aina näppinsä pelissä, eikä kaikkia riskejä voi täysin poistaa. Mutta luotan siihen, että valistus auttaa edes jokseenkin lapsiani tiedostamaan ympäristöään ja tekemisiään.

aina ei voi olla haukkana vahtimassa lapsiaan. JOKAISELLA vanhemmalla on niitä muutaman kymmenen sekunnin-muutaman minuutin hetkiä, jolloin lasta ei vaan ehdi vahtia. Näin myös ap:llä, vaikkei hän sitä varmasti tunnustaisikaan. Jokainen meistä on käynyt istunnolla vessassa ilman lapsia, jopa suihkussa, jokainen, jolla on enemmän kuin yksi lasta on joutunut tilanteeseen, jossa joutuu kiinnittämään huomionsa yhteen lapseen toisten kustannuksella.